B17 MAJATALON KIELI 23.6.2026
"Muuan mies kulki Jerusalemista alas Jerikoon ja joutui rosvojen käsiin. He riisuivat hänet ja pieksivät haavoille. Sitten he lähtivät pois ja jättivät hänet virumaan puolikuolleena. Kun sitä tietä matkustava samarialainen tuli paikalle ja näki miehen, hänen tuli tätä sääli. Hän meni miehen luo, vuodatti öljyä ja viiniä haavoihin ja sitoi ne."(LUUK 10:30-34).
Tämän vertauksen avulla Jeesus opetti lähimmäisyyttä eräälle juuta-laiselle lainoppineelle. Luonnollisesti vertaus puhuu myös siitä, kuinka Hän itse toimii auttaessaan meitä elämän haavoittamia ihmisiä parantumaan. Kannamme kaikki langenneen vanhan ihmisen perintöä olemuksessamme. Sieluumme on jäänyt eri tasoisia ruhjeita, kun olemme törmänneet syntikarikoihin väärien valintojemme seurauksena. Niitä on voinut syntyä myös toisten lyöminä esimerkiksi lapsuuden rakkaudettomassa kasvuympäristössä tai avioliiton vaikeassa ihmis-suhteessa. Hylkääminen ja arvottomuuden tunne, häpeä ja pelko ovat saattaneet jättää pysyvät haavat sisimpäämme. Ehkä olemme lähteneet "alas Jerikoon" etsimään niihin helpotusta ja unohdusta tilapäisistä nautinnoista. Sillä tiellä sielumme on joutunut entistä syvemmin synnin riippuvuuksien vaurioittamaksi. Niin olemme "viruneet tien ohessa" kykenemättä auttamaan itseämme, kunnes Jeesus löysi meidät.
Vapahtajamme Jeesus on täydellinen esimerkki laupiaasta samaria-laisesta. Säälien ja kärsivällisesti Hän ryhtyi hoitamaan meitä terveiksi vammoistamme. Hän vuodatti haavoihimme "viiniä ja öljyä" a), jotka ovat vertauskuvia uuden liiton parantavista "lääkkeistä", Kristuksen lunastusverestä ja Hengestä. Kun pääsimme niistä osallisiksi, virkosimme alennustilastamme uuteen elämään. Puhdistettujen ja voideltujen haavojen suojaksi laupias Samarian mies sitoi vielä liina-vaatteen. Se kuvaa Jeesuksen rakkauden täydellistä sidettä, jolla Hän ympäröi meidät.1)
"Sitten hän nosti miehen juhtansa selkään, vei hänet majataloon ja hoiti häntä. Seuraavana aamuna hän otti esiin kaksi denaria, antoi ne majatalon isännälle ja sanoi: 'Hoida häntä, ja jos sinulle koituu enemmän kuluja, minä maksan ne sinulle palatessani.' "(LUUK 10:30-34).
Kristus itse kantoi meidän syntimme ruumiissaan ristinpuulle, että me synneille kuolleina eläisimme vanhurskaudelle. Hänen haavojensa kautta teidät on parannettu. (1 PIET 2:24)
Ensiavun jälkeen laupias samarialainen etsi läheltä majatalon, jonka turvaan hän siirsi haavoittuneen miehen jatkohoitoa saamaan. Emme voi olla näkemättä siinä kaunista esikuvaa seurakuntayhteydestä, jonka keskellä Jeesus jatkaa sisäisen ihmisemme vahvistamista armossa ja voimassa.2) Niin kuin edellinen raamatunjae kertoo, on täysi hinta pa-rantumistamme ja vanhurskasta elämäämme varten maksettu jo Golgatalla. Syntien raskaat muistot, syntiriippuvuuden ankaruus tai menneisyyden traumaattisuus eivät voi estää pääsemistämme sanan lupaamaan vapauteen Kristuksessa.3)
Kuten Jeesuksen vertauksestakin voimme ymmärtää, on Hän tämän lupauksen käytännön toteuttamisessa nähnyt hyväksi käyttää myös "seurakuntamajatalonsa" hoitavaa Hengen yhteyttä. Sitä varten Hän on varustanut (haluaa varustaa) omansa armollaan ja totuudellaan eli kyvyllä osoittaa keskinäistä rakkautta ja viisaudella neuvoa totuuden sanassa. Armo ja totuus ovat Kristuksen ominaisuuksia; ne muodostavat yhdessä välttämättömän ja riittävän suojan toipumisemme kaikissa vaiheissa.
Me katselimme Hänen kirkkauttaan, sellaista kirkkautta kuin ainutsyntyisellä Pojalla on Isältä, ja Hän oli täynnä armoa ja totuutta. (JOH 1:14)
Armo ja totuus käyvät Sinun kasvojesi edellä. (PS 89:15; PR 38)
Sulillaan Hän suojaa sinua, hänen siipiensä alla sinä saat turvan. Hänen totuutensa on kilpi ja suoja. (PS 91:4)
Juuri tuo keskinäinen rakkaus totuudessa on se Hengen syn-nyttämä ilmapiiri seurakunnassa, josta tällä sivulla käytämme ilmai-sua "majatalon kieli". Se on Kristuksessa kasvavien ja eheytyvien yhteyden tunnusmerkki toistensa kohtaamisissa. Se eroaa valheellisesta kielestä, joka "Jerikon tiellä" houkutteli meidät synnin pettämäksi tur-mellen Jumalan kuvan meissä, ja joka haavoitti sisintämme vähät-televillä, vikoilevilla, moitiskelevilla, alistavilla tai tuomitsevilla sanoilla. Seurakunnassa kaikki yhteisöllisyys, tapahtuipa se sanoin tai käytännön palveluin, on sieluamme parantavaa ja uskonyhteyttämme Kristukseen vahvistavaa. "Majatalon kieli" kuvastaa Jeesuksen armollista mielenlaatua ja se ohjaa aina sanan totuuteen.
Armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta (JOH 1:17). Kaikki mitä teette, tapahtukoon rakkaudessa (1 KOR 16:14).
Me... noudatamme totuutta rakkaudessa ja kaikin tavoin kasvamme Häneen, joka on Pää, Kristukseen. (EFES 4:15) ... opitte tuntemaan Jumalan armon totuudessa (KOL 1:6).
Sinun sanasi on totuus. (JOH 17:17)
Käytännössä totuuden sanan jakaminen kristusruumiissa tapahtuu neu-voen, kehottaen tai nuhdellen. Siitä sanan viisaudesta, mitä Herra on meille yksityisesti avannut, saamme kukin jakaa toisiamme neuvo-en.4) Niin ikään useissa kohdin UT ohjaa meitä Herran omia toistem-me kehottamiseen 5) eli rohkaisemaan vaeltamaan Hengessä, kannustamaan tekemään Jumalan tahdon mukaisia valintoja ja lohduttamaan sanalla. Mutta tarvittaessa "majatalon kielenkäyttöön" sisältyy myös nuhteleminen b). Jeesus itse ja apostolit antavat siitä seuraavia ohjeita.
a) Kuka voi nuhdella?
Tutkikaa, mikä on Herralle mieleistä. Älkää osallistuko pimeyden hedelmättömiin tekoihin, pikemminkin nuhdelkaa niistä. (EFES 5:10-11)
Saarnaa sanaa, nuhtele, varoita ja kehota, kaikin tavoin kärsivällisesti opettaen. Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät kärsi tervettä oppia. He kääntävät korvansa pois totuudesta. (2 TIM 4:2-4)
Efeson uskoville lähetetty kirje osoittaa, että synnistä varoittaminen ja pimeyden tekoihin osallistumisesta nuhteleminen seurakunnassa on mahdollista kaikille Jumalan lapsille. Timoteukselle lähetetty kirje puolestaan osoittaa, että terveen opin vaalimiseksi totuus synnin vaaroista, nuhteleminen lihan teoista ja kehotus vaeltamiseen Hengessä kuuluu erityisesti paimenien ja vanhimpien opetustehtävään.
b) Kuinka nuhteleminen tapahtuu?
Veljet, jos joku tavataan jostakin rikkomuksesta, ojentakaa te, hengelliset, häntä sävyisyyden hengessä. Mutta ole varuillasi, ettet sinäkin joutuisi kiusaukseen. (GAL 6:1)
"Majatalon kieltä" puhuttaessa nuhteleminen tapahtuu "rakkautta noudattaen totuudessa" eli sävyisässä hengessä. Paavali antaa rikkomuksesta ojentamisen hengellisten eli lihallisuutensa ristillä kuolettaneiden palvelutehtäväksi. Veljen tai sisaren nuhteleminen ei ole vikoilemista, moitiskelua tai tuomitsemista.6) Se on vertaistukea, jota samojen kiusausten keskellä Jumalan armon ja voiman varassa kilvoitteleva rinnalla kulkija antaa. Ilman armollista mielenlaatua ei pidä lausua nuhtelevia sanoja kenellekään.7)
Olkaa kaikki yksimielisiä ja myötätuntoisia, osoittakaa veljesrakkautta, olkaa hyväsydämisiä ja nöyriä (1 PIET 3:8). ... pitäkää nöyrästi toista parempana kuin itseänne (FIL 2:3).
Kaikkia niitä, joita rakastan, Minä nuhtelen ja kuritan. Ahkeroi siis ja tee parannus. (ILM 3:19)
Vaikka nuhteleminen on rakkautta, joka ilmenee sävyisyyden hengessä, voi se tietyssä tilanteessa sisältää ankaraakin sanan miekan käyttämistä. Seurakunnan kaitsija kamppailee tällöin lampaittensa puolesta Paholaisen vaikutuksen torjumiseksi. Paavali kehotti esimerkiksi Kreetan seurakunnan paimenta Tiitusta käyttämään voimakasta kieltä sellaisia uskovia kohtaan, jotka vaeltavat kurittomasti (syntiä suosien), levittävät tyhjiä puheita (riitaa ja juoruja) tai soluttavat seurakunnan keskelle eksyttäviä oppeja. Ankara ojentaminen tähtäsi heidän suuressa vaarassa olevan uskonelämänsä tervehtymiseen.
Seurakunnan kaitsijan tulee pysyä opinmukaisessa, luotetta-vassa sanassa, niin että hän kykenee neuvomaan terveellä opetuksella ja kumoamaan vastaansanojien väitteet. Kurit-tomia, tyhjänpuhujia ja eksyttäjiä on näet paljon. Nuhtele heitä sen vuoksi ankarasti, jotta he tulisivat uskossaan terveiksi. (TIIT 1:9-10,13)
c) Nuhdellaanko yksityisesti vai julkisesti?
Pääsääntöisesti henkilökohtainen moite toista vastaan tulee antaa anteeksi.8) Jos kuitenkin veli tai sisar selvästi syntiä tehden rikkoo toista vastaan, neuvoo Jeesus kärsinyttä osapuolta nuhtelemaan häntä kah-den kesken.
Jos veljesi tekee syntiä, nuhtele häntä, (kahden kesken; MATT 18:15) ja jos hän katuu, anna hänelle anteeksi. Ja vaikka hän seitsemästi päivässä tekisi syntiä sinua vastaan ja seitsemästi kääntyisi sinun puoleesi ja sanoisi: "Minä kadun", anna hänelle anteeksi. (LUUK 17:3-4)
Rakkaus ei katkeroidu eikä muistele kärsimäänsä pahaa.9) Muutenkin Raamattu rohkaisee auttamaan syntiin eksynyttä uskovaa henkilö-kohtaisesti, jotta tämä palaisi takaisin harhapolultaan.
Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja toinen saa hänet palaamaan takaisin, niin tietäkää, että se joka palauttaa syntisen hänen harhateiltään, pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden. (JAAK 5:19-20)
Kahden kesken tapahtuvan ojentamisen lisäksi sanassa pitäytyvä "majatalon kieli" tuntee erityistilanteen, jossa myös julkinen nuhteleminen on tarpeen. Paavalin tätä koskeva toimintaohje seurakunnan paimenille liittyy julkisynnin harjoittamiseen.
Syntiä tekeviä nuhtele kaikkien kuullen, jotta muutkin pelkäisivät. (1 TIM 5:20)
Todellisen uudestisyntymisen kokenut uskova ei halua elää tietoista syntiä suosien.10) Langettuaan ajatukseen, sanaan tai tekoon, joka aiheuttaa murheen Hengen herkistämään omaantuntoon, hän tuo syntinsä valoon ja hylkää sen.11) Jotta parannuksessa valvominen ja terve jumalanpelko säilyisivät seurakuntayhteisössä, Paavali kehottaa nuhtelemaan kaikkien kuullen niitä, jotka eivät ole katuneet syntiään. Hän näytti myös itse noudattavan tätä neuvoaan.
Pelkään, että keskuudessanne on riitaa, kateutta, vihaa, juonia, panettelua, juoruja, pöyhkeilyä ja epäjärjestystä. Pelkään, että joudun suremaan monien sellaisten vuoksi, jotka ovat tehneet syntiä eivätkä ole katuneet sitä saastaisuutta, haureutta ja irstautta, jota ovat harjoittaneet. Sanoin jo aikaisemmin niille, jotka olivat tehneet syntiä, ja nyt poissa ollessani sanon myös kaikille muille, että en aio säästää teitä, kun tulen taas luoksenne. Emme näet voi mitään totuutta vastaan vaan ainoastaan totuuden puolesta. Siksi kirjoitan tämän poissa ollessani, etten läsnä ollessani joutuisi menet-telemään ankarasti sen vallan nojalla, jonka Herra on antanut minulle rakentamista, ei hajottamista varten. (2 KOR 12:20-21; 13:2,8,10)
Edellä kirjoitetusta huomaamme selvästi, että armon ja totuuden sanat yhdessä muodostavat raamatullisen ja parantavan "majatalon kielen". Ne ovat erottamattomat kuin kolikon kaksi puolta. Pelkkä armon julistus ilman totuuden mukaista opetusta (mm. synnistä, rististä ja kadotus-tuomiosta) on nikolaiittain oppia, ja totuus ilman armollisuutta ja laupeutta on farisealaisuutta. Oikein käytettynä Jumalan sana on voimallinen kaksiteräinen miekka12): sen toinen terä hoitaa ja ravitsee sisäistä ihmistämme ja toinen erottaa sieltä pois lihallisuutta. Näin seurakunta samanaikaisesti rakentuu ja puhdistuu.
Palvelkaa toisianne rakkaudessa (GAL 5:13). Seisokaa kupeet totuuteen vyötettyinä (EFES 6:14).
Puhdistakaa sielunne totuudelle kuuliaisina vilpittömään veljesrakkauteen ja rakastakaa toisianne vilpittömästi, puhtaasta sydämestä (1 PIET 1:22).
