B  KOHTI KIRKKAUTTA                          

 

 

B1  Aamunkoitosta kohti sydänpäivää

 

Meidän puoleemme katsoo aamunkoitto korkeudesta loistaakseen meille, jotka asumme pimeydessä ja kuoleman varjossa, ja ohjatakseen meidän jalkamme rauhan tielle (LUUK 1:78-79). Vanhurskasten polku on kuin aamu-ruskojoka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka (SNL 4:18; PR 38).

Tuskin on parempaa kielikuvaa kertomaan hengellisen pimeytemme päättymisestä kuin aamunkoitto, joka vanhurskauden Auringon, Jeesuksen, myötä sarastaa synnin yöhömme. Kuva aamuruskosta maalaa eteemme tärkeitä periaatteita Herran kirkkauden voimistumistavasta vanhurskaan polulla. Ensimmäiseksi tuossa kuvassa näemme sen, että nousevan auringon punerruksessa valon määrä on alkuvaiheessa vähäinen. Vaikka pelastuksemme aamuhämärässä kykenemmekin erottamaan jo horisontin ja uuden polkumme ääriviivat, ovat ensi askeleemme uudella tiellä vielä hapuilevia: Hengellisen näkökyvyn kehittyminen, Jumalan tahdon tunteminen ja oman aseman ymmärtäminen Kristuksessa ovat vasta iduillaan. Vastasyntyneinä Jumalan lapsina teemme sen vuoksi paljon virheitä, käyttäydymme monesti entisen elämämme tapojen mukaan, uskomme ehkä suuria itsestämme ja toimimme itsekkäästi kuten pienet lapset konsanaan.

 

Saatammepa itsekin tuntea pettymystä hengellisen kasvumme hitaasta edistymisestä. Silloin on hyvä käsittää, että valon määrä vanhurskaan polulla vahvistuu vähitellen Jumalan määräämää tahtia noudattaen. Vasta sydän-päivän hetkellä kirkkaus on täydellinen. Yhtä mahdotonta kuin on kiirehtää Auringon nousua radallaan, on nopeuttaa Jumalan meille suunnittelemaa kasvuaikataulua. Niinpä yksi ensimmäisiä periaatteita Herran lampun viritty-misessä on se, että oikotietä Kristuksen täyteyden täyden kirkkauden määrään ei ole. Sama uskon ja kärsivällisyyden asenne, joka liittyy kaikkeen luonnon kiertokulun ja kasvamisen odottamiseen, kuuluu olennaisesti myös hengelliseen kypsymiseen.

Seuratkaa niiden esimerkkiä, jotka ovat uskoneet ja kärsivällisesti odot-taneet ja sen tähden saavat omakseen sen, minkä Jumala on luvannut (HEPR 6:12; PR 92). Tässä(kin) on tarpeen pyhien kestävyys ja usko  (ILM 13:10).

 

Samalla on painotettava toistakin aamuruskon keskeistä ominaisuutta: Yhtä vastustamattomasti kuin kirkkauden määrä maan pinnalla vahvistuu auringon kiertäessä kohti lakipistettään, yhtä varmasti etenee ja valmistuu Jumalan hyvä työ meissä, jotka Hänen nimeään kunnioitamme.

Teille, jotka pelkäätte minun nimeäni, koittaa vanhurskauden aurinko ja pa-rantuminen sen siipien suojassa (MAL 3:20). Hän on myös vahvistava teitä loppuun asti. Jumala on uskollinen (1 KOR 1:8-9). Hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, vie sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään (sydänpäivään) mennessä (FIL 1:6).

 

Niin kuin luonnollisen auringon säteilystä maapallon elämä saa kaiken tarvitsemansa lämmön, valon ja kasvun, samoin armon Aurinkomme kirkkau-dessa sisäinen ihmisemme parantuu ja vahvistuu Hänen Henkensä kautta. Se on vääjäämätön hengellinen periaate, johon nojautuen Paavali uskalsi rukoilla Efeson kristittyjen puolesta:

Rukoilen, että Hän Henkensä kautta, suuren kirkkautensa mukaisesti, antaisi teidän sisäisen ihmisenne vahvistua voimassa, niin että Kristus asuisi uskon kautta teidän sydämissänne (EFES 3:16-17).

 

Auringon ominaisuudet eivät muutu aamupäivän edetessä, mutta sen nouseminen korkeampaan asemaan lisää valoisuutta maanpinnalla. Kun Pyhän Hengen kirkkaus saa sanan välityksellä yhä tarkemmin valaista ymmär-rystämme ja lääkitä sisäistä mielenmaisemaamme, käyvät siellä olevat syntiinlankeemuksen ja kasvuympäristön meihin jättämät varjot, turhat pelot, väärät mielikuvat itsestä ja Jumalasta, oman tahdon (kehittymättömän tai jääräpäisen) aiheuttamat ongelmat ja omavoimaisuuden harhat päivä päivältä pienemmiksi. Sen luottamuksen varassa, että sisäinen ihmisemme vahvistuu ja voimistuu terveeksi Jeesusta seuratessa, saamme jatkuvasti levätä päinvastaisilta vaikuttavista epäonnistumisistamme huolimatta.

Tuntekaamme Herra, pyrkikäämme tuntemaan Hänet. Hänen nousunsa on varma kuin aamurusko, Hän tulee meille kuin sade, kuin kevätsade, joka kostuttaa maan (HOOS 6:3). Hän on niin kuin huomenhohde auringon noustessa pilvettömänä aamuna, kun maa kirkkaassa valossa vihannoi sateen jälkeen (2 SAM 23:4; PR 38).

Koko luomakunta kurottautuu valoa kohti. Aamu aamulta toistuva Auringon nousu on upea kuva Jumalan luotettavasta uskollisuudesta. Auringon säteilyn ansiosta merivettä haihtuu pilviksi ja sateeksi, joka kastelee maanpinnan vihannaksi. Yhtä vaikuttavalla tavalla Jumalan kirkkaus saa ihmisen kukois-tamaan:  kantamaan Luojansa kuvan mukaista hedelmää ja loistamaan Hänen kunniaansa.

 

Vaikka maailma ympärillämme muuta huutaa, meidän Herramme ei siis ole sammuva iltatähti, vaan majesteettinen aamuruskon Aurinko, joka valaisee polkuamme yhä kirkkaammin sydänpäivän lähestyessä. Se on totta niinäkin hetkinä, kun tummat myrskypilvet purjehtivat elämämme ylle varjostamaan Aurinkoamme, ja pimeyden Ruhtinas tekee kaikkensa horjuttaakseen valheil-laan uskoamme. Meidän lepopaikkamme ja suojakilpemme kampittajaa vastaan on silloin Jumalan lupauksessa, jonka mukaan Hän vahvistaa ja valmistaa meitä loppuun asti:

Vastustakaa häntä uskossa lujina! Kaiken armon Jumala on kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa Kristuksessa Jeesuksessa. Vähän aikaa kärsittyänne Hän on teidät valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lujittava. Hänen on valta aina ja iankaikkisesti (1 PIET 5:9-10). Hän on myös vahvistava teitä loppuun asti, niin että olette nuhteettomia Herramme Jeesuksen Kristuksen päivänä (sydänpäivänä; 1 KOR 1:8).