D1.3 Tahto ja voima

 

Kun Pietari ja Paavali saivat henkilökohtaisen kutsun Jeesukselta, las-keutui heidän sisimpäänsä uusi motivaatio (pyrkimys, halu, innostus) hyvään. Ennen pitkää he kuitenkin huomasivat, että oikeaan suuntau-tuneesta tahdosta huolimatta heillä ei ollut voimaa Jumalan mielen mukaiseen vaeltamiseen. Uskollisuutta kuolemankin edessä luvannut Pietari kielsi useamman kerran Herransa ihmiskunnian menettämisen pelossa. Saman perusongelman Paavali muotoili yksinkertaisesti näin:

Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttami-seen ei (ROOM 7:18; PR 38).

Paavali käsitti varsin selvästi, mikä oli Jumalan hyvä suunnitelma hänen elämänsä suhteen – olihan Herra kohdistanut häneen voimallisen taivuttelutyön ja erityisohjauksen evankeliumin julistajaksi. Hän oli myös valmis vilpittömästi ojentautumaan uskossa tämän tehtävän mukaisesti. Olemuksessaan asuvan lihan ja synnin takia Paavali ei kuitenkaan löytänyt itsestään voimavaroja tuon hyvän toteuttamiseen.

 

Vaikka siis mielen uudistuminen sanan mukaiseen ymmärtämiseen ja tahdon taipumiseen ovat välttämättömiä alkuaskeleita, eivät ne vielä sinänsä riitä voimaksi hengellisessä kilvoittelussa ja työssä. Tuttu suomalainen sananlasku, jonka mukaan ”ihmisen luja tahto vie läpi vaikka harmaan kiven” , ei päde Herran tiellä. Sen vuoksi Raamattu neu-voo:

Etsikää Herraa ja Hänen voimaansa, etsikää alati Hänen kasvojansa (PS 105:4). Onnellisia ne ihmiset, joiden voima on Sinussa. He kulkevat voimasta voimaan. (PS 84:6,8).

Vahvistukaa Herrassa ja Hänen väkevässä voimassa (EFES 6:10). … pysykää te tässä kaupungissa, kunnes teidät pue-taan voimalla korkeudesta (LUUK 24:49). Te saatte voi-man, kun Pyhä Henki tulee teidän päällenne, ja te tulette olemaan minun todistajiani (APT 1:8). Eihän Jumala ole an-tanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja terveen ymmärryksen hengen (2 TIM 1:7).

 

Jumalan tahdon terveen ymmärtämisen ja kuuliaisen uskonasenteen ohella tarvitsee myös henkemme jatkuvaa uudistumista voimas-sa vaeltaaksemme menestyksellisesti hyvää hedelmää kantaen. Olemme kaikessa riippuvaisia Hengen läsnäolosta, johdatuksesta, viisaudesta ja voimasta – eli siunauksesta.

Vain Jeesuksen täyteydellä vahvistettuna ja mielenlaadulla varustettuna kykenemme tekemään Jumalan tahdon koh-dallamme: palvelemaan rakkaudessa, kieltämään kiusattuna ollessamme itsemme, kuolettamaan lihamme vaatimukset ja ottamaan ristimme.

 

Vain Hengen öljyllä täytetyt lamput loistavat Herran valoa kestävästi ja vaikuttavasti. Kun luemme itsessään köyhien Pietarin ja Paavalin elä-mäntyöstä Jeesuksen todistajina, emme voi kuin ihmetellä, kuinka runsaasti Jumala piti huolen tuon korvaamattoman voimansa riittävyydestä heidän kaikissa vaiheissaan. Edellä mainitulla tavalla oman voimattomuutensa avanneen Paavalin oli Kristuksen Henki saanut niin valtaansa, että hän kirjoitti:

Kaiken minä voin Hänessä, joka minua vahvistaa (FIL 4:13).

Minut on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa (GAL 2:19-20). Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus (1 KOR 1:24). Minä kii-tän Herraamme Kristusta Jeesustajoka on antanut mi-nulle voimaa (1 TIM 1 :12).

Miten äärettömän suuri on Hänen voimansa meitä koh-taan, jotka uskomme, Hänen väkevän voimansa vaikutuksen mukaan (EFES 1:19).

 

Sama Kristus on voiman antaja myös meille! Olen pannut merkille, että mielen uudistuminen tähän totuuteen, antautuminen Herran tah-toon ja pukeutuminen Hänen voimaansa etenee hyvin yksilöllisesti - Jumalan armon mukaan. Oikealla opetuksella, ohjauksella ja esimerkillä seurakunnassa on tärkeä merkitys suunnan näyttäjänä. Voimaan varus-tautuminen ei kuitenkaan tapahdu raamattukursseilla, pyhitysilloissa tai hetkittäisissä kokemuksissa. Se toteutuu hengen ja mielen jatkuva-na uudistumisprosessina, joka kestää koko elämän ajan. Lihallisuutta kuolettavaan ja kiusaukset voittavaan Hengen voimaan vyöttäytyminen etenee yhdessä tahtoelämän taipumisen myötä. Ristin tulee saada käsitellä kaikkea vanhan ihmisen luonnollista perintöä meissä.

 

Jumalan puolelta tässä ei asiassa ole hidastetta; Kristus, joka on voi-mamme, asuu jo meissä! Sen sijaan luontainen pyrkimyksemme riippumattomuuteen Hänestä, omavoimaisuutemme, taipumattomuu-temme kuuliaisuuteen ja hengen köyhyytemme näkemisen puute kah-litsevat voittovoiman vapautumista kilvoittelumme ja hedelmän kanta-misen hyväksi. Simsonin elämä VT:ssa on opettavainen esimerkki siitä, mitä tapahtuisi, jos Jumala sallisi ainutlaatuiset lahjansa työstämättömän luonteen käyttöön.1) Simson oli leväperäinen vaelluksensa suhteenhän ei käsittänyt luonnollista heikkouttaan eikä täydellistä riippuvuuttaan Jumalan lahjasta ja voimasta. Uuden elämän voima versoaa runsasta hedelmää siellä, missä ristin valitseminen on tehnyt kantajansa heikoksi, itselleen kuolleeksi:

Hänet (Jeesus) tosin ristiinnaulittiin, kun Hän oli heikko, mutta Hän elää Jumalan voimasta. Myös me olemme Hä-nessä heikkoja, mutta Hänen kanssaan me elämme Juma-lan voimasta teidän hyväksemme (2 KOR 13:4).

 

Jeesuksen seuraajina olemme sen vuoksi alati Jumalan työpöydällä niin kuin savi savenvalajan dreijassa. Jokainen päivä elämässämme kätkee sisäänsä välttämättömät pyörähdykset savenvalajan käden kosketuksen alla. Siinä meitä luonnon savimöhkäleitä pehmennetään ja muovataan vähä vähältä käyttökelpoisiksi astioiksi tai öljylampuiksi. Meihin on kätketty Jumalan aarre: sisimmästä juokseva elävän veden virta, Kris-tuksen elämä, Jumalan voima tai Herran kirkkauden tunteminen - miten tahansa sitä kuvataankin. Se on Paavalin mukaan asetettu itsessään kaikin tavoin heikkoon saviastiaan. Ja syynkin siihen hän ilmaisee:

Tämä aarre on meillä saviastiassa, jotta tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä (2 KOR 4:6-7).

 

Paavali oli suostunut osaansa hauraana ja hengessä köyhänä savi-astiana. Suuren Savenvalajan käsittelyssä hänen tahtonsa oli tai-punut työstäjän aikomusten suuntaiseksi ja sisäinen ihminen voi-malla vahvistettu lannistumattomaksi. Fariseuksen ylpeys ja kiihkeys oli käsittelyn kuumuudessa sulanut pois. Hän oli valmis kaikkien pal-velijaksi, jopa fyysisesti murrettavaksi, jos tuon kalliin aarteen – Jee-suksen elämän – esille pääseminen sitä edellytti:

Olen tehnyt itseni kaikkien palvelijaksi voittaakseni mah-dollisimman monia (1 KOR 9:19). Me olemme kaikin tavoin ahtaalla, neuvottomia, vainottuja, maahan lyötyjä, mutta em-me tuhottuja. Meidät annetaan aina alttiiksi kuolemal-le Jeesuksen tähden, että myös Jeesuksen elämä tulisi kuolevaisessa ruumiissamme näkyviin. Me emme lannistu. Vaikka ulkonainen ihmisemme (ruumis) menehtyykin, sisäinen ihmisemme (henki ja mieli) kuitenkin uudistuu päivä päivältä  (2 KOR 4:8-11,16).