Uudestisyntymisessä Henki synnyttää ihmisen Jumalan perhe-väkeen (EFES 2:18-19; GAL 4:6-7). Kaikki Jumalan lapset maa-ilmassa muodostavat Kristuksen seurakunnan. Heidän yhteen-kuuluvuutensa on niin voimakas, että efesolaiskirje käyttää siitä jopa ilmaisua ykseys (kreikaksi ἑνότης [henótēs]):

 

           ● Hengen ykseys (EFES 4:3; the unity of the Spirit) ja

           ● uskon ykseys (EFES 4:13; the unity of the faith).

 

Jeesuksen seuraajia yhdistävät yksi Henki, sama toivo ja kutsu-mus, yksi Herra, yksi usko, yksi kaste, yksi Jumala ja kaikkien Isä (EFES 4:3-6). Tämä Jumalan lapseuteen perustuva yhteys Kris-tuksessa, joka seurakunnan syntyessä helluntaipäivänä vahvistet-tiin taivaasta, on ainutlaatuinen, sillä se hävittää kaikki kielelliset, kansalliset, sosiaaliset, koulutukselliset ja sukupuoleen perustuvat rajat jäsentensä välillä:

 

Te kaikki olette uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Tässä ei ole juutalaista eikä kreikkalaista, ei orjaa eikä vapaata, ei miestä eikä naista, sillä Kristuksessa Jee-suksessa te kaikki olette yksi (GAL 3:26-28).

 

Yksi on teidän opettajanne, ja te olette kaikki veljiä. Joka teistä on suurin, se olkoon teidän palvelijanne (MATT 23:8,11).

 

Kun Jeesus ennen kuolemaansa rukoili opetuslastensa puolesta, oli heidän täydellisen ykseytensä toteutuminen käytännössä eräs Hänen rukousaiheistaan. Jeesuksen sanoista paljastuu kaksi mer-kittävää totuutta:

a) kirkkauden Henki opetuslapsissa on yhteyden aikaansaaja

b) evankeliumin uskottavuus maailmassa perustuu uskovien              ykseyteen.  

 

Minä rukoilen heidän puolestaan. Mutta Minä en rukoile ainoastaan heidän puolestaan vaan myös niiden puolesta, jotka heidän sanansa kautta uskovat Minuun, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin Sinä, Isä, olet Minussa ja Minä Sinussa. Rukoilen, että hekin olisivat yhtä meissä, jotta maailma uskoisi Sinun lähettäneen Minut (JOH 17:9,20-21).

 

Sen kirkkauden, jonka Sinä olet antanut Minulle, Minä olen antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä, jotta he olisivat täydellisesti yhtä ja maailma tietäisi, että Sinä olet lähettänyt Minut (JOH 17:22-23).

 

 

 

B6.2  Rakentuminen rakkaudessa

 

Ulkonaisesti yhteys Kristuksessa ei ole opillis-teoreettista vaan fyysis-käytännöllistä, joka kumpuaa hengen ja mielen muutok-sesta. Niinpä Paavali filippiläiskirjeessä piirtää eteemme joitakin mielenlaadun ominaisuuksia, jotka luovat myönteisen ilmapiirin seurakunnan kokoontumiselle. Ne ovat myös Hengen työn ta-voitteita kaikissa uskovissa. 

 

Jos on jotakin Hengen yhteyttä, tehkää minun iloni täydelliseksi, niin että olette samaa mieltä, että teillä on sama rakkaus ja olette sopuisat ja yksimieliset. Älkää tehkö mitään itsek-kyydestä tai turhan kunnian vuoksi, vaan pitäkää nöyrästi toista parempana kuin itseänne. Älkää katsoko vain omaa paras-tanne vaan myös toisten. Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli (FIL 2:1-5).

 

Sanomattakin on selvää, että ratkaisemattomat riidat, käsitte-lemättömät erimielisyydet, eriseuraisuus ja puoluemieli, vikoileva arvostelu ja oman kunnian tavoittelu vahingoittavat Hengen mielen mukaista rakentumista seurakunnassa. Tällaisten vanhan ihmisen perintönä saamiemme lihallisuuden muotojen kuolettamista olem-me tällä sivustolla käsitelleet laajasti. Katso esimerkiksi seuraavia aiheita:

                         Pojan vapaiksi lunastamina

                         Pimeyden tekojen pois paneminen

                         Kristuksen tuoksu

                         Pistimet ja kiusaukset

                         Tunteiden säätelyn yksilöllisyys

                         Kristuksen rauha - avain tunteiden säätelyyn  

          

Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja hyväsydämisiä ja an-takaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on Kristuksessa antanut teille anteeksi. Olkaa siis Jumalan seuraajia niin kuin rakkaat lapset. Vaeltakaa rakkaudessa (EFES 4:32-5:2).

 

Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryy-teen, lempeyteen ja pitkämielisyyteen. Kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos jollakulla on moitetta toista vastaan. Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rak-kauteen, joka on täydellisyyden side (KOL 3: 12-14). 

 

Läheinen ja lämmin keskinäinen yhteys paikallisseurakunnissamme on luonnollista seurausta rakkauden Hengen parantavasta työstä meissä jäsenissä, jotka alunperin olimme vihan lapsia (EFES 2:3). Rakkaus on Hengen hedelmä. Seurakunnan opetus yhteisöllisyydestä tukeutuu Raamatun opetukseen uskovan sisäi-sestä muuttumisesta Kristuksen Hengen vaikutuksesta. Voit tutkia aihetta lisää esimerkiksi seuraavilta sivuiltamme:

 

                         Hengen hedelmää kantavina aikuisina

                         Sisäinen muuttuminen

                         Valon varusteisiin pukeutuminen

                         Vanhurskauden hedelmä

                         Usko ja tahto

                         Suojamuurin rakentaminen uudelleen   

 

Kun Jeesus puhui Pietarille seurakuntansa perustamisesta, Hän ilmoitti olevansa itse sen rakentaja. Saman rakkauden, joka ohjasi Hänen elämäänsä ja johti lopulta kärsimyskuolemaan, Hän haluaa luoda seurakuntansa jäseniin vaikuttimeksi kaikessa palvelemistyössä:

 

Ja Minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle Minä rakennan seurakuntani, eivätkä tuonelan portit sitä voita (MATT 16: 18).

Hänessä koko ruumis ... kasvaa ja rakentuu rakkaudessa sen voiman mukaan, joka kullakin ruumiinosalla on (EFES 4:16).

 

Kaikki, mitä teette, tapahtukoon rakkaudessa (1 KOR 16: 14). Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulla ei olisi rakkautta, en olisi mitään (1 KOR 13:2). Ennen kaikkea olkoon teidän rak-kautenne toisianne kohtaan kestävää, sillä rakkaus peittää syntien paljouden (1 PIET 4:8)

 

Tällaisen ilmapiirin täyttämässä yhteisössä vasta uskoontulleet uskaltavat jakaa ja käsitellä tunnekuormiaan ja siteitään ilman pelkoa. Siellä pääsee toteutumaan hengelliseen lapsuuteen kuu-luva sisäisen paranemisen käynnistyminen menneisyyden haavoista. Armollisessa seurakuntaperheessä, hoitavan opetuksen äärellä Jumala kasvattaa ja vahvistaa lapsiaan myös ottamaan vastuuta valtakuntansa käytännön palvelutehtävistä. (EFES 3: 16-21) 

 

 

 

B6.3  Käytännön palveleminen

 

Seurakunta rakentui ja vaelsi Herran pelossa ja kasvoi Pyhän Hengen rohkaisevasta vaikutuksesta (APT 9:31).

 

Palvelkaa toisianne Jumalan moninaisen armon hyvinä talou-denhoitajina sillä armolahjalla, jonka kukin on saanut (1 PIET 4:10). Armolahjoja on erilaisia, mutta Henki on sama. Myös pal-velutehtäviä on erilaisia, mutta Herra on sama. Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin yhteiseksi hyödyksi (1 KOR 12:4-7).

 

Jumala asetti seurakuntaan ensinnäkin jotkut apostoleiksi, toiseksi jotkut profeetoiksi ja kolmanneksi jotkut opettajiksi. Sitten Hän antoi voimallisia tekoja, sitten armolahjoja parantaa, avustaa, johtaa, puhua eri kielillä (1 KOR 12:28).

 

Paitsi sanan kautta Kristuksen Henki rakentaa seurakuntaa myös jakamiensa lahjojen ja palvelutehtävien välityksellä. Niiden tukemana on jokaisella Jumalan lapsella mahdollisuus kasvaa hengen ja mielen (tunne- ja tahtoelämän sekä ymmärryksen) uudistumisessa ja löytää oma palvelupaikka paikallisseurakuntansa keskellä. Seurakunnan palveluvirkojen - apostolien, profeettojen, evankelistojen, paimenien ja opettajien, jotka usein muodos-tavat vanhimmiston - toimenkuva apostoli Paavalin mukaan on

 

tehdä pyhät valmiiksi palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki saavutamme ykseyden us-kossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, kypsän miehuuden, Kris-tuksen täyteyden täysi-ikäisyyden mitan (EFES 4:11-13; KOL 1:28).

 

Raamatussa on kaksi voimakasta vertauskuvaa siitä, kuinka tärkeä osa kullakin Jeesukseen uskovalla on seurakunnan rakentumisessa ehjäksi kokonaisuudeksi. 

 

 

a) Seurakunta - Kristuksen ruumis

 

Meidät kaikki, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, on yhdessä Hengessä kastettu yhdeksi ruumiik-si, ja kaikki me olemme saaneet juoda samaa Henkeä. Te olette Kristuksen ruumis ja jokainen osaltanne Hänen jä-seniään (1 KOR 12:13,27).

 

Hän on ruumiin, seurakunnan, pää (KOL 1:18). Silloin ... nou-datamme totuutta rakkaudessa ja kaikin tavoin kasvamme Häneen, joka on pää, Kristus (EFES 4:15).

 

Fyysisessä ihmiskehossa jokainen elin ja ruumiinjäsen on vält-tämätön hyvinvoinnin ja terveyden kannalta. Pään aivot ohjaavat ja koordinoivat koko elimistöä selkäytimen ja siitä haarautuvien hermojen kautta. "Jumala on asettanut Kristuksen pääksi seu-rakunnalle, joka on Hänen ruumiinsa" ja joka "yhteen liit-tyneenä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa ja rakentuu rakkaudessa sen voiman mukaan, joka kullakin ruu-miinosalla on" (EFES 1:22; 4:16).

 

Jotta kristusruumiin käytännön elämä toimisi järjestäytyneesti, on kunkin paikallisseurakunnan vanhimmistolle uskottu keskeinen tehtävä. Sen tulee huolehtia kasvua tukevasta ja terveen seura-kuntamallin sisältävästä opetuksesta. Toisaalta sen tulee havaita Jumalan antamat lahjat seurakuntansa jäsenissä, rohkaista ja antaa tilaa niiden harjoittamiseen sekä siunaten asettaa kukin "ruumiinjäsen" palvelupaikalleen (APT 6:3-7; 20:17,28,32; 2 TIM 4:2,5; TIIT 1:9; 2:1).

   

 

b) Seurakunta - Jumalan asumus

 

Hänessä tekin rakennutte yhdessä muiden kanssa Jumalan asumukseksi Hengessä (EFES 2:22). Rakentukaa itsekin elävi-nä kivinä hengelliseksi huoneeksi (1 PIET 2:5). Kristus on uskollinen Poikana, Hänen huoneensa haltijana; ja Hänen huo-neensa olemme me (HEPR 3:6).

 

Te olette ... apostolien ja profeettojen perustukselle raken-nettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus. Hänessä koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Her-rassa (EFES 2:19-21).

 

Seurakunta on myös Jumalan ilmestymisen paikka, Hänen asumuksensa Hengessä. Jopa kahden tai kolmen "elävän kiven" kokoontumisessa Jeesuksen nimessä on Hän läsnä heidän kes-kellään (MATT 18:20). Näissä hetkissä Jumala haluaa "antaa Hengen ilmetä itse kussakin yhteiseksi hyödyksi" (1 KOR 12:7).

 

Kun Raamattu rohkaisee meitä virittämään palavaksi (käyttökun-toon) Jumalan antaman armolahjan, se tekee sen muistuttamalla Hengen kolmiosaisesta perusvarustuksesta, jonka jo olemme saa-neet:

 

voimasta, rakkaudesta ja terveestä ymmärryksestä (2 TIM 1:6-7).

 

Tämän potentiaalin jokainen uskova tuo mukanaan liityttyään uskon kautta eläväksi kiveksi Jumalan asumukseen, seurakun-taan. Jos tuo Jeesuksen lahjoittama varustus - voima, rakkaus ja terve ymmärrys - saa vahvistua meissä tasapainoisesti, koituvat Hänen antamansa armolahjat ja palvelutehtävätkin parhaiten yhteiseksi hyödyksi. Seurakunta - Jumalan asumus Hengessä - valmistuu lopullisesti, kun sen kulmakivi, itse Kristus Jeesus, asetetaan paikoilleen Herran päivän alussa (EFES 2:20-22; 1 PIET 2:5-7; APT 4:11).    

 

 

 

B6.4  Hengen perusvarustus

 

Tutkitaanpa vielä sanamerkitysten avulla tarkemmin tuota Hengen lahjoittamaa kolmiosaista varustusta, jonka pohjalta armolahjam-me Paavalin mukaan kumpuavat:

 

Älä lyö laimin armolahjaa, joka sinulla on ja joka sinulle annettiin profetian kautta, kun vanhimmat panivat kätensä sinun päällesi (1 TIM 4:14).

Muistutan sinua virittämään palavaksi Jumalan armolah-jan, jonka sait, kun panin käteni sinun päällesi. Eihän Jumala ole antanut meille pelkuruuden henkeä vaan voiman, rakkau-den  ja terveen ymmärryksen  hengen (2 TIM 1:6-7).

 

Älä siis häpeä todistusta Herrastamme, vaan kärsi kanssani vaivaa evankeliumin tähden sen mukaan kuin Jumala an-taa voimaa (2 TIM 1:8)

 

 

Voima

 

Kaikki alkoi kohdallamme siitä armon hetkestä, kun sanoma rististä tavoitti sydämemme. Evankeliumin vastaanottaminen yhdisti mei-dät Jeesukseen, joka on Jumalan voima (dýnamis theos; 1 KOR 1:18,24; ROOM 1:16). Erityisesti Jeesus on voimalli-nen (dynatéō; 2 KOR 13:3) omissaan. Henkensä kautta Hän vahvistaa sisäistä ihmistämme voimassa (dýnamis; EFES 3:16) ja voimalla (dynamoō; KOL 1:11), jotta olisimme kestäviä ja pitkämielisiä Hänen tahtonsa toteuttamisessa. Hän on kyke-nevä (dýnamai; APT 20:28,32) rakentamaan meitä ja meidän kauttamme seurakuntaansa. Voimakkaasti (en dynámei; KOL 1:29; 2 TESS 1:11) Jeesus vaikuttaa meissä kaiken halun hyvään ja vaivan näkemiseen. Eipä ihme, että maaperän louhinnassa kaikkeen pystyvä dynamiitti on saanut nimensä tästä raamatul-lisesta kreikan sanasta.

 

Todistamista ja palvelemista varten Jeesus haluaa pukea ja voi-della seuraajansa voimalla (dýnamis; LUUK 24:49; APT 1:8; 4: 33; EFES 3:7,20; 2 KOR 12:9) korkeudesta. Voimansa (dý-namis; EFES 3:7) vaikutuksesta Hän sitten varustaa lahjoilla ja kyvyillä (armoituksella) eri palvelutehtäviin kutsumansa uskovat. Joillekin Jeesus on uskonut armolahjan tehdä voimateko-ja (dýnamis; 1 KOR 12:10; 2 KOR 12:12; ROOM 15:19; GAL 3:5; APT 8:13; HEPR 2:4), toisille sairaiden parantamisen lahjat; jotkut Hän kutsuu rakentamaan seurakuntaa profetoimisen, kielten selittämisen, tiedon sanojen tai viisauden sanojen lahjan avulla (1 KOR 12:7-11; MARK 16:17-18; APT 3:6-8). Kun seurakunta viimein rakentuu valmiiksi, se varjeltuu Jumalan voimasta (dýnamis theos; 1 PIET 1:5; 1 KOR 6:14) uskon kautta lopulliseen pelas-tukseen Jeesuksen saapuessa.

 

Ei ole siis olemassa mitään hengellisen elämän osa-aluetta, minne tuon Kristuksen ihmeellisen Hengen kirkkaus siunaavana ja he-delmää kantavana ei ulottuisi. Jumala on antanut henkeemme osallisuuden tästä yliluonnollisesta voimasta (2 TIM 1:7). Se ilmenee jokaisessa Herran omassa eri tavalla kutsumuksesta ja uskossa kasvamisesta riippuen. Haasteenamme suomalaisina on ehkä sama, mihin Paavali viittasi kirjeessään Timoteukselle: arkuutemme ja ihmispelkomme, joka hillitsee armolahjamme virittämistä palavaksi. Myös epäusko, ylihengellisyyden pelko tai se, että emme näe hengellistä köyhyyttämme (suurta tarvet-tamme), saattavat rajoittaa jopa kokonaisia paikallisseurakun-tiamme avautumasta rohkeasti Hengen uudistavalle työlle ja vai-kutukselle.    

 

 

Rakkaus

 

Sisäinen vahvistumisemme ei olisi mahdollista ilman Jumalan rakkauden parantavaa vaikutusta. Toisaalta ilman rakkautta olisimme hyödyttömiä seurakunnan palvelutehtävissä, vaikka omistaisimme vuoria siirtävän uskon ja voimatekojen armolahjan (1 KOR 13:2-3). Juuri sen vuoksi tämänkin ihmeellisen lahjansa Jumala on antanut lastensa omaisuudeksi ja siunaukseksi. Sillä hetkellä kun uskossa vastaanotimme evankeliumin ja uudestisyn-nyimme, Jumalan agape-rakkauden siemen istutettiin sy-dämiimme Pyhän Hengen kautta (ROOM 5:5; 2 TIM 1: 7). Hänen voimansa ja rakkautensa asuvat siis meissä, vah-vistuakseen meissä, vallatakseen meidät ja vaikuttaakseen kaut-tamme eri tavoin seurakuntamme rakentumiseksi. 

 

Agape-rakkauden ominaisuuksia ja merkitystä sisäisen uudistumi-sen ja seurakunnan rakentumisen kannalta sekä Hengen hedel-mänä olemme tutkineet mm. seuraavilla sivuilla:

                       Isän rakastaminen lapsina

                       Hengen hedelmää kantavina aikuisina

                       Suojamuurin rakentaminen uudelleen

    

 

 

 

Terve ymmärrys

 

Jeesus haluaa oppilaittensa uudistuvan paitsi hengen myös mielen ja ymmärryksen osalta (ROOM 12:2; 1 KOR 14:20; EFES 4:22-24; 5:17; KOL 1:9). Sen vuoksi rohkaistessaan Timoteusta armolahjan virittämisessä Paavali muistuttaa häntä (ja samalla meitä) Jumalan lahjoittamasta terveen ymmärryksen (kreikaksi sōfronis-mos; engl. sound mind; 2 TIM 1:7) hengestä. Voiman ja rak-kauden ohella terve ja vakaa mieli on keskeinen varustus seu-rakunnan kaikissa palvelutehtävissä, armolahjojen käyttämisessä ja yhteyden hoitamisessa.

 

Mitä sanapari "terve ymmärrys" tässä yhteydessä tarkoittaa? Parhaiten käsitteen merkitystä kuvaa vastaava adjektiivi sōfrōn, joka voidaan kääntää sanoilla järkevä, ymmärtäväinen, mal-tillinen, itsensä hillitsevä, kurinalainen, säädyllinen ja si-veä. Sōfrōn (sōs = terve; frēn = mieli) ilmaisee siis Hengen hedelmänä kypsyvää tasapainoista mielenlaatua ja pyhityselämää uskovassa. RK 2012-käännöksessä löydämme sanan esimerkiksi seuraavissa kohdissa: LUUK 8:35 ("täydessä ymmärryksessä"), ROOM 12:3 ("kohtuullisesti"), 2 KOR 5:13 ("maltamme mielem-me"), 1 PIET 4:7 ("ymmärtäväisiä"), 1 TIM 2:15 ("siveästi"), 1 TIM 3:2 ("maltillinen"). Ne kertovat, että mielen uudistumisessa Hen-gen työ johtaa uskovan ajattelemaan itsestä kohtuullisesti, sen uskon, voiman ja armon määrän mukaan, jonka Jumala on hänelle antanut (ROOM 12:3; 1 PIET 4:11; EFES 4:7,16; 2 TIM 1: 8; 1 KOR 3:5; MATT 25:15). Sanan valaisema terveen ymmärryksen henki ohjaa kurinalaiseen vaellukseen pyhityk-sessä ja jumalanpelossa. Se on välttämätön tasapainottava tekijä Hengen voiman tunnossa ja agape-rakkauden syleilyssä kil-voittelevan kristityn vaelluksessa. 

 

Sinä, Jumalan ihminen, ... Tavoittele vanhurskautta, juma-lisuutta, uskoa, rakkautta, kärsivällisyyttä ja sävyisyyttä (1 TIM 6:11).

Ymmärtäkää, mikä on Herran tahto (EFES 5:17).

 

Paavali oli omin silmin saanut nähdä, kuinka nuori Timoteus oli löytänyt ensimmäisen palvelupaikkansa kristusruumiissa. Se oli avustamisen armolahjan hoitaminen Paavalin lähetysmat-koilla (APT 16:1-3; FIL 2:19-23; 1 KOR 12:28). Tehtävä opetti Timoteukselle kurinalaisuutta, kärsivällisyyttä ja uskollisuutta (1 KOR 4:17; 2 TIM 3:10). Hän oppi ottamaan joka päivä ristinsä ja seuraamaan Herraa. Terve ymmärrys Jumalan tahdon mukaisesta vaelluksesta ja omasta kutsumuksesta ohjasi Timoteusta myö-hemmin kantamaan hedelmää myös Efeson seurakunnan pai-menena (1 TIM 4:6; 2 TIM 3:14-17; 4:2). Sinne Paavali vähän ennen kuolemaansa lähetti viimeisen kannustavan kirjeensä vuonna 66. Kirjeessä olevan jakeen 2 TIM 1:7 tarkoitus oli rohkaista Timoteusta ja viestin myöhempinä lukijoina myös meitä näkemään oikealla tavalla rikkautemme Kristuksessa:

 

Itseämme vähättelevän arkuuden (kreik. deilia myös "pel-kuruus") hengen sijaan meille on lahjoitettu varustus Ju-malan voimassa, keskinäisessä rakkaudessa ja ymmär-ryksessä.

 

Tämä Kristuksen Hengen aikaansaama varustus on tarkoitettu kasvamaan kussakin uskovassa tasapainoiseksi kokonaisuu-deksi, jotta seurakunnan rakentuminen käytännön palvelutehtä-vien ja armolahjojen kautta olisi tervettä ja optimaalista.

 

Hänessä koko ruumis, yhteen liittyneenä ja koossa pysyen jo-kaisen jänteensä avulla, kasvaa ja rakentuu rakkaudes-sa sen voiman mukaan, joka kullakin ruumiinosalla on (EFES 4:16).

 

Seurakunnan historiasta - alkuseurakunnan ajasta nykypäivään saakka - olemme kuitenkin suruksemme havainneet, kuinka kristittyjen lihallisuuden ruokkima epäsymmetrinen ajattelu tässä asiassa on ollut yhtenä syynä keskinäisen käytännön yhteyden häiriintymiseen paikallistasolla. Siitä on usein muodostunut este hyvin alkaneen herätyksen jatkumiselle. 

   

 

 

B6.5  Yhteyden nakertaja

 

Lopuksi on syytä tarkastella, millaisen menetyksen käytännön yhteydelle voi aiheuttaa se, että voiman, rakkauden ja terveen ymmärryksen tasapainon välttämättömyyttä ei ymmärretä oikein. Muista syistä johtuvia seurakunnan jäsenten välisen yhteyden häiriöitä kirjasimme jo edellisellä sivulla aiheen Kristuksen tuok-su yhteydessä.

 

Tämän sivuston kirjoittaja on lyhyen elämänsä aikana todennut useita murheellisia tilanteita, joissa keskinäinen rakkaus ei ole riittänyt pitämään koossa paikallista seurakuntaa, vaan yksipuo-lisuus on sokaissut mielet. Sen seurauksena Kristuksen voi-man ilmenemistä painottavat seurakunnan jäsenet ovat vetäy-tyneet erilleen niistä, jotka tähdentävät terveen ymmärryk-sen merkitystä. Edelliset haluavat pitää keskeisesti esillä armo-lahjoja ja voimavaikutuksia koskevaa evankeliumia; heille Hengen voiman kokeminen ihmeineen ylistyksen ilmapiirissä on tärkeätä seurakunnan kokoontumisissa (APT 4:30-31). Jälkimmäiset taas korostavat uskovan vanhurskaan vaelluksen merkitystä ja henki-lökohtaista ristin kantamista; he arvostavat sanan opetusta lunastuksesta, Kristuksen mielenlaadusta, Hengen hedelmistä ja pyhityksestä (HEPR 12:14). Yhteistä säveltä näiden ryhmien välillä ei millään löytynyt.

 

Raamatun ilmoituksessa eivät näkyvät Hengen voimavaikutukset ja sisäiset Hengen hedelmät uskovassa ole tällä tavalla toisiaan pois sulkevia. Yhteisön ja yksilön kokemuspuolessakin ne kuu-luvat aina yhteen - Jumalan armon määräämässä tasapainossa (sivu B3.1 Kaksi Hengen vaikutusaluetta uskovassa).

 

Kristuksen ihmeellinen voima, keskinäinen rakkaus ja terve ymmärrys (Hänen mielensä mukainen vaellus) kuuluvat perus-varustuksena kristusruumiin kaikille jäsenille (2 TIM 1:7). Sen vuoksi olisikin mitä rakentavinta, jos herättävä ja sytyttävä uskonhenkinen julistus, armolahjapalvelu ja seurakuntaa ravitseva Raamatun kokonaisopetus mahtuisivat aina samaan tilaisuuteen. Silloin kaikki erilaiset Hengen lahjat - ilmoitukset ja vaikutukset - eri palvelutehtävien kautta koituisivat parhaiten koko paikallisen seurakunnan hyödyksi. Nehän on tarkoitettu palvelemaan seura-kunnan rakentumista mahdollisimman monipuolisesti:

 

Armolahjoja .. palvelutehtäviä .. voimavaikutuksia on erilaisia, mutta Jumala, joka kaiken kaikissa vaikuttaa on sama. Hän antaa Hengen ilmetä yhteiseksi hyödyksi (1 KOR 12:4-7).

 

Jumala asetti seurakuntaan ensinnäkin jotkut apostoleiksi, toiseksi jotkut profeetoiksi ja kolmanneksi jotkut opettajiksi. Sitten Hän antoi voimallisia tekoja, sitten armolahjoja parantaa, avustaa, johtaa, puhua eri kielillä (1 KOR 12:28).

 

Nyt Jumala on asettanut jokaisen näistä jäsenistä ruumiiseen niin kuin on tahtonut. Nytpä onkin monta jäsentä mutta yksi ruumis. Te olette Kristuksen ruumis ja jokainen osaltanne Hänen jäseniään (1 KOR 12:18,20,27). Hänessä koko ruu-mis, yhteen liittyneenä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa ja rakentuu rakkaudessa sen voiman mukaan, joka kullakin ruumiinosalla on (EFES 4:16).

         

Lähteminen pois seurakuntayhteydestä vain edellä kuvatun kaltaisen opillisen painotuseron vuoksi on tuskin koskaan Herran tahdon mukaista. Voimatekojen, sairaiden parantamisen tai pro-fetoimisen lahjan ympärille perustettava uusi hengellinen yhteisö, joka saa jäsenensä olemassa olevista paikallisseurakunnista, on harvoin Jumalan suunnittelema. Toisaalta ymmärtämättömyyden tai lihallisuuden vaikutuksen alaisena toimii myös sellainen van-himmisto, joka ei yhteisössään anna tilaa Herran asettamille palveluviroille tai armolahjojen ja Hengen voimavaikutusten ilme-nemiselle yhteiseksi rakennukseksi. Hengen tukahduttaminen yhtä hyvin kuin käyttäminen omien päämäärien toteuttamiseen on aina kristusruumiin rakentumisen ja koheesion nakertamista.

 

Jeesuksen piskuisen opetuslapsijoukon pirstaloituminen entistäkin pienemmiksi uskonyhteisöiksi viime vuosikymmeninä ei ole joh-tanut herätykseen ja uskovien määrän kasvamiseen (APT 2:46-47). Kehitys on onneksi kääntymässä päinvastaiseen suun-taan: yhteyteen. Lopun ajan ahdingossa turhien raja-aitojen kaatuminen tulee edelleen vahvistumaan. Se on myös Herramme esirukouksen ja toiveen mukaista:

 

Minä en rukoile ainoastaan heidän puolestaan vaan myös niiden puolesta, jotka heidän sanojensa kautta uskovat Minuun, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin Sinä, Isä, olet Minussa ja Minä Sinussa. ... jotta he olisivat täydellisesti yhtä ja maailma tietäisi, että Sinä olet lähettänyt Minut ja rakastanut heitä, niin kuin Sinä olet rakastanut Minua (JOH 17:20-23). 

 

Niin kuin Minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toi-sianne. Siitä kaikki tuntevat teidät Minun opetuslapsikseni, että teillä on keskinäinen rakkaus (JOH 13:34-35).

... teidän uskonne kasvaa runsaasti ja rakkautenne toisianne kohtaan lisääntyy teissä kaikissa (2 TESS 1:3).

 

Kaikki Jumalan antamat lahjat, kyvyt ja palvelutehtävät on siis tarkoitettu rakentamaan mahdollimman monipuolisesti kristusruu-mista. Vain sellaisen seurakunnan, joka yksimielisenä (ristiriidat keskustellen sopineena) ylistää meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumalaa ja Isää puhtaudessa ja pyhyydessä, on mahdollista elää Hänen kunniakseen maailman keskellä (ROOM 14:19; 15:1-2,5-7; 1 PIET 3:8; FIL 2:2-5). Varsin havainnollisesti Raamattu torjuu kaikki erilaiseen armoitukseen (tehtäviin ja lahjoihin) perustuvat virhepäätelmät kuulumattomuudesta ja tarpeettomuudesta Kristuksen ruumiin palvelemiseen yhdessä (1 KOR 12:14-27; 14:26-33).

 

Lihalliset mieltymykset ja käsittelemättömät painotuserot voima-rakkaus-terve ymmärrys-varustuksen suhteen saattavat siis seura-kunnan keskellä johtaa eripuraisuuteen, puoluemieleen ja lopulta kokoontumisyhteyden särkymiseen (1 KOR 3:3-5; 11:18-19; APT 20:28-31). Sen vuoksi tämän kirjoittaja haluaa painokkaana loppu-kaneettina sanoa:

 

Pyrkimys erillisyyteen (muun syyn takia kuin selvän har-haisen opetuksen vallatessa paikallisen seurakunnan) on pi-meyden Ruhtinaan mielen mukaista.

 

Pastori ja kirjailija Vilho Rantanen käytti puheissaan usein vertausta muuttolinnuista, kun hän opetti seurakunnan valmis-tautumista Kotiin lähtöä varten. Niin kuin linnut syksyllä etsiytyvät suuriksi muuttoparviksi, samoin Kristuksen seurakunta yhä lähei-semmin identifioituu yhdeksi laumaksi Jeesuksen tulon aattona. Ahdistuksen ajan viimeisessä lyhyessä herätyksessä, kun eloa on paljon korjattavaksi, opilliset painotuserot menettävät merkityk-sensä. Seurakunta keskittyy olennaiseen: Jeesuksen sovitustyöstä todistamiseen ja tähän maailmaan pettyneiden auttamiseen. Silloin "on tapahtuva, että jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä pelastuu" (APT 2:21).

 

Vuonna 1947 engl. Smith Wigglesworthille (kohdassa B3.2) annettiin rohkaiseva profetia tästä viimeisestä herätyksestä. Hän sai oheisen sanoman Herralta vain vähän ennen kuole-maansa. Sen mukaan herätys on seuraus "kahden aallon inter-ferenssistä" (yhteisvaikutuksesta) Kristuksen ruumiissa:

 

"Kun Pyhä Henki saa yhdistää Hengen lahjoja ja voimavai-kutuksia korostavan karismaattisen aallon toiseen Jumalan sanan opettamista, ristin kantamista ja pyhitystä painottavaan aal-toon, seurakunta uudistuu ja ennen kokematon herätys puhkeaa lyhyeksi ajaksi ennen Jeesuksen takaisintuloa."

 

Viimeistä herätystä käsittelemme enemmän sivulla Kevätsade.