B4  Kristuksen tuoksu                                          24.2.2021

 

 

 

Kiitos Jumalalle, joka aina kuljettaa meitä Kristuksen voitto-saatossa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi Hänen tuntemisensa tuoksun! Mehän olemme Kristuksen tuoksu Juma-lalle (2 KOR 2:14-15).

 

Paavalin käyttämät vertauskuvat, Kristuksen voittosaatto ja Kris-tuksen tuoksu, liittyvät samaan tapahtumaan. Antiikin Roomassa oli tapana järjestää suuressa taistelussa voittaneen kenraalin kunniak-si juhlakulkue. Neljän valkoisen hevosen vetämillä vaunuilla hän saapui kaupunkiin triumfissa, johon kuuluivat hänen perheensä, armeijansa ja kahleisiin sidotut sotavankinsa. Voittosaatossa oli mukana myös muu-sikoita ja pappeja, joiden suitsutusastioissa paloi makeantuoksuisia hajusteaineita. Tuoksu tarttui kaikkien kulkueeseen osallistuvien vaat-teisiin ja levisi heidän välityksellään väkijoukkoon. Voittoisan ja keisarille uskollisen komentajan sotilaat tunnistettiin tästä "elämän tuoksusta", mutta sotavangeille, joiden matka päättyi usein teloitukseen, sen haju merkitsi "kuoleman lemua".

 

Mehän olemme Kristuksen tuoksu Jumalalle niin pelastuvien kuin kadotukseen joutuvienkin joukossa. Toisille se on kuoleman haju kuolemaksi, toisille elämän tuoksu elämäksi (2 KOR 2:15-16). 

 

Elämässä, kuolemassa ja ylösnousemisessa Jeesus kukisti vastustajansa. Meidät kristityt on uskossa kutsuttu seuramaan Häntä voittosaatossa, jonka kautta Jumala levittää Kristuksen tuntemisen tuoksua kaikkialle. Huomasitko jakeessa tärkeän yksityiskohdan: "Me olemme Kristuksen tuoksu Jumalalle." Kristuksen ihana tuoksu, joka on peittänyt meissä olleen inhottavan kuoleman lemun, kohoaa nyt hyvänhajuisena suitsuk-keena myös Jumalan eteen.

 

Vaeltakaa rakkaudessa niin kuin Kristuskin rakasti meitä ja antoi itsensä meidän puolestamme lahjaksi ja suloisesti tuok-suvaksi uhriksi Jumalalle (EFES 5:2). 

 

Voittosaaton suloinen tuoksu on peräisin uhrista, jonka Jeesus rak-kauden vaatimana antoi meidän edestämme Jumalalle. Se kertoo Hänen kuuliaisuudestaan Isän tahdolle, jossa vaeltamista pimeyden Ruhtinas yritti kaikin keinoin horjuttaa. Sekä elämässä että kuolemassa Jeesus voitti vastustajansa! Kristuksen triumfissa mukana kulkevat ovat tulleet osallisiksi tästä voitosta, josta hyvänhajuinen suitsuke nousee kaikkein pyhimpään. Edellä olevan jakeen mukaan voittosaaton ympärillä oleva maailma aistii Kristuksen tuoksun ennen kaikkea siitä rakkauden aro-mista, joka on tarttunut Hänen omiinsa: "Vaeltakaa rakkaudessa, niin kuin Kristuskin rakasti meitä."

 

Tällä sivulla meitä kiinnostaa, miksi ja miten kristitty voi olla Jeesuksen tuoksu Jumalalle. Lopuksi otamme esille erään "kuolleiden kärpästen" tavan, joka nykyaikana on levinnyt peittämään "Gileadin voidetta" löyh-källään (SAARN 10:1).  

 

 

a)  Virheetön uhri

 

Jeesus sanoi: "Hän joka on Minut lähettänyt, on Minun kanssani. Hän ei ole jättänyt Minua yksin, koska Minä teen aina sitä, mikä on Hänelle mieluista." (JOH 8:29) 

 

Elämänsä aikana Jeesus kohtasi Paholaisen monet pyrkimykset kammeta Hänet pois uskollisuudesta Isää kohtaan. Ne alkoivat heti kutsumuksen alkuvaiheessa, jolloin Jeesus voitti vastustajan asettamat kiusaukset erämaassa. Johanneksen evankeliumi kuvailee tarkimmin, kuinka Jeesus kaikissa teoissaan ja puheissaan halusi kuunnella ja noudattaa Isän tahtoa (JOH 6:38; 12:49; 14:10). Hän ei etsinyt omaa kunniaansa eikä ryhtynyt oma-alotteisesti mihinkään toimintaan (JOH 7:18; 8:28-29,54). Kuuliaisesti Hän täytti Jumalan lain kirjaimen ja hengen meidän puo-lestamme (JOH 4:34; 19:30). Koska Jeesus oli virheetön käydessään ihmisenä uhritietä, Hän kelpasi sovitusuhriksi langenneen ihmisen edestä. Sellainen uhri oli otollinen, tuotti Jumalalle kunniaa ja oli hyvän-tuoksuinen Hänen silmissään (JOH 17:4). Jeesuksen ajallinen elämä on täydellinen vastakohta meidän pimeälle vaelluksellemme, jonka kelvotto-muutta emme tohdi edes muistella. Jumalan rakkauden armopäätöksellä Jeesuksen puhtaus ja virheettömyys luetaan niiden hyväksi, jotka uskos-sa turvautuvat Hänen lunastusverensä ansioon. Hänen täydellisyytensä puetaan silloin heidän päällensä. Siinä on syy, miksi tuo Jeesuksen uhrin suloinen tuoksu verhoaa ne, jotka voittosaattueessa seuraavat Häntä, ja miksi se miellyttää Taivaallista Isäämme.

 

 

b)  Kärsivä uhri

 

Jos joku kansasta tekee erehdyksessä syntiä jotakin Herran käskyä vastaan ja tulee siten syylliseksi tai jos hän tulee tie-toiseksi aikaisemmin tekemästään synnistä, tuokoon hän syntinsä tähden uhrinaan vuohen. Hänen on laskettava kätensä syntiuhrin pään päälle ja teurastettava eläin polttouhripaikalla. Pappi ottakoon sen verta ja sivelköön sitä poplttouhrialttarin sarviin ja kaatakoon loput verestä alttarin juurelle. ... Pappi poltta-koon sen alttarilla miellyttäväksi tuoksuksi Herralle. Kun pappi on näin toimittanut sovituksen, uhrin tuoja saa anteeksi (3 MOOS 4:27-31).

 

Jos vanhan testamentin syntiuhrin tuoksu miellytti Herraa, kuinka paljon enemmin viattomana kärsineen Kristuksen (HEPR 9:13-14). Paitsi elä-mässä Jeesus voitti Paholaisen myös kuolemassa. Getsemanen rukous-kamppailussa Kristuksesta säteilevä tuoksu vain vahvistui. Siellä Hän kielsi lopullisesti itsensä ja päätti taivuttaa tahtonsa Isän suunnitelman viimeiseen vaiheeseen maailman lunastamiseksi (LUUK 22:42-44; JOH 18:11). Väkivaltaisen, valheellisen ja häpäisevän oikeudenkäynnin seura-uksena Jeesuksen tie johti tuskalliseen teloitukseen ristillä (JOH 18:38-19:16). Jeesuksen uhrikuolema oli ainoa mahdollisuus Jumalan pyhyy-den vaatimuksen ja Hänen ihmisrakkautensa täyttymiseen.

 

Huolimatta kärsimyksestä, jonka Vapahtaja koki kantaessaan tuomion meidän syntiemme tähden, Raamattu nimittää Kristuksen taistelua rie-muvoitoksi. Sen avulla Jumala riisui Perkeleen kahdesta väkevimmästä aseesta, jotka orjuuttivat ihmiskuntaa: synnistä ja kuolemasta (KOL 2:15; HEPR 2:14-15). Golgatan voiton ansiosta Jeesukseen uskova saa rikkomuksensa anteeksi; hänet vapautetaan sekä synnin rangaistuksesta (iankaikkisesta kuolemasta) että sen hallintavallasta (1 JOH 3:4-9). Sellainen ihminen, joka on liittynyt Kristukseen, ei ole enää lain (eikä Saatanan, hepreaksi śāṭān, jonka yksi käännösmerkitys on "syyttäjä") syyttämisoikeuden alainen (KOL 2:13-14). Hänet on päästetty irti pimeyden Ruhtinaan kalmanhajuisesta, kadotusta kohti kulkevasta van-kisaattueesta ja siirretty voittosaattoon, jota ympäröi Kristuksen kalliin uhrin Jumalalle kelpaava tuoksu (JOH 3:16-18; 10:9-11; KOL 1:13-14; 2 TIM 2:26).

 

Israel kukoistaa kuin lilja. Sen kauneus on oleva kuin öljypuun ja sen tuoksu kuin Libanonin (HOOS 14:6-7). 

Minä miellyn teihin kuin miellyttävään tuoksuun ja osoitan teissä pyhyyteni kansojen nähden (HES 20:41).

 

Eipä ole ihme, että Kristuksen rakkauden kuvakielenä Korkeassa Vei-sussa (eli Laulujen Laulussa) käytetään sulhasen voiteiden tuoksua, joka huumaa morsiamen. Hänen tuntemisensa tuoksu leviää ympäristöön omaa ristiään kantavan uskovan todistuksen ja rakkauden osoittamisen välityksellä. Itselleen kuolleesta kristitystä Jeesuksen tuoksu pääsee puhtaimmin esille.      

 

Ihana on Sinun voiteittesi tuoksu. Vedä minut mukaasi, rien-täkäämme! Kuningas on vienyt minut huoneisiinsa. Me riemuit-semme ja iloitsemme Sinusta, me ylistämme rakkauttasi parem-maksi kuin viini. Hänen poskensa ovat kuin balsamilavat, kuin tuoksuaineiden säiliöt. Hänen huulensa ovat liljat, joista tiukkuu sulaa mirhaa. Minä olen Rakkaani oma, ja Rakkaani on minun - Hän, joka paimenta liljojen keskellä (KV 1:3-4; 5:13-14; 6:3). 

 

 

c)  Tuoksuöljyn siunaus    

 

Jokainen Kristuksen voittosaatossa mukana kulkeva kantaa omaa ris-tiään. Niin kuin Jeesuksen hyvänhajuinen tuoksu kohosi voimakkaimpana juuri ristiltä, leviää se hänen omiensakin välityksellä sen mukaan, kuinka syvästi risti on saanut tehdä työtä kantajassaan. Jeesuksen elämä usko-vassa on kallisarvoisen nardus-öljyn kaltaista, jonka tuoksu vapautuu huoneeseen vasta, kun pullon kuori rikotaan. Ehjänä säilynyt, kuolet-tamaton lihallisuus estää kristittyä olemasta Kristuksen aidon tuoksun välittäjänä.

 

Evankeliumit kertovat kauniisti, kuinka Jeesus voideltiin tuoksuöljyllä ennen kuolemaansa (MATT 26:6-13; MARK 14:3-9; JOH 12:1-8). Alabas-terista valmistetun pullon sisältämän voide oli kaikki, mitä nainen ulko-naisesti omisti; sen arvo vastasi 10 kuukauden ansiotyön keskimääräistä palkkaa. Silti hän halusi vuodattaa sen Jeesuksen päälle. Lahjaa vas-taanottaessaan Herra näki edessään vieläkin kallisarvoisemman aarteen: naisen sisimmän, jossa risti oli vaikuttanut särkymisen. Uhraamansa nardus-öljyn tilalle nainen sai Jeesukselta elämän, joka tulisi kantamaan iankaikkista hedelmää Betanian alueella. Naisen kautta Jumala voisi tuoda esille arvokkaintaan: Kristuksen tuntemisen suloista tuoksua.

 

Kuinka suljetuilta naisen rinnalla vaikuttivatkaan opetuslasten sydämet. Heidän lihallinen mielensä suuntautui ulkonaiseen ja esti katsomasta tilannetta Hengen silmin. Opetuslasten mielestä arvokas voide meni täysin hukkaan ja heillä olisi ollut "hurskaampi" ehdotus sen hyödyn-tämiseksi (MATT 26:8-9). Moittiessaan naisen toimintaa "vääränlaiseksi" he samalla osoittivat, että eivät luottaneet voitelun kohteena olleen Herran Jeesuksen arviointikykyyn. Opetuslapset eivät nähneet naisen menneisyyttä eivätkä motiivia rakkauden tekoon, kuten Jeesus näki, minkä vuoksi heidän hyvää tarkoittaneet sanat pahoittivat naisen mielen (MATT 26:10). Oppimestariksi pyrkiminen Herran vähäisten palvelijoiden keskellä osoitti sen, että Jumalan työ ristin sovittamiseksi opetuslasten hartioille, oli vielä kesken. Kristuksen rakkauden tuoksua sisältävä ala-basteripullo odotti heissä vielä särkymistään.

 

 

d)  Lihan haju

 

Tänä päivänä tuo Simon Spitaalisen talon pienessä piirissä sattunut episodi näyttää toistuvan isossa mittakaavassa. Kristuksen tuoksun si-jasta ilmoille on tunkeutumassa ihmisen lihallisuuden lemua. Tällaista ummehtunutta hajua olen aistinut viime aikoina joissakin YouTubessa esiintyvissä "kristillisissä" videoissa. Niissä esimerkiksi nähdään tarpeel-liseksi luokitella nimeltä mainiten seurakuntiemme (yhteisöjemme) sananpalvelijoita suositeltavien ja kartettavien julistajien ryhmiin. Tä-mänkaltainen julkinen jaottelu ei ole Hengen mielen mukaista. Vaikka niin olettaisi, kyseinen luokittelu ei ole syntynyt liberaaliteologian tai uskolle vieraan maailman arvioinnin tuloksena, vaan itseään Kristuksen opetuslapsiksi kutsuvien pohdinnasta. Raamattu kyllä kehottaa tutki-maan kaikki seurakunnassa annettava opetus (APT 17:11; 1 TESS 5:21; 1 KOR 10:15), mutta se ei neuvo tekemään sitä sekulaarisen maailman edessä.

 

Apostolien kirjeet sisältävät runsaasti opetusta Kristuksen seurakun-nan sisäisen ohjauksen menettelytavoista. Ne esimerkiksi neuvovat, kuinka tulee suhtautua

 

sanan ymmärtämisessä erehtyneeseen opettajaan tai syntiin eksyneeseen veljeen (APT 18:24-28; GAL 2:11-14; 6:1; 1 TIM 5:19-20; JAAK 5:19-20; MATT 18:15-18)

 kurittomasti vaeltavaan veljeen tai opettajaan (1 KOR 5:1,4-5,9-11; 2 TESS 3:6,14-15; 2 TIM 3:5-9; 4:14-15; 3 JOH 9-11)

 harhaoppista valhetietoa levittävään opettajaan (ROOM 16:17-18; 2 KOR 11:2-4,13-15; GAL 1:6-9; 2:4-5; FIL 3:2-3; 1 TIM 1:3-7; 6:20-21; 2 TIM 2:16-26; TIIT 1:10-14; 2:7-8; 3:10-11)

 Kristuksesta luopuneeseen ja Hänet kieltävään eksyttäjään (HEPR 10: 29; 2 PIET 2:1-3; 1 JOH 2:18-27; 4:1-6; JUUD 4)

 

Kaikissa näissa tapauksissa havaitsemme apostolien noudattaneen kol-mea käytännöllista periaatetta:

 

1. He lähettivät ohjaavan tai nuhtelevan kirjeensä luettavaksi suoraan ko. paikallisseurakunnassa (ROOM 1:7; 1 KOR 1:2; FIL 1:1; KOL 4: 16; 1 TESS 5:27; 1 TIM 1:2; 1 PIET 1:1).

Viestejä, jotka koskivat seurakunnissa palvelevien sananjulistajien tai yksityisten veljien akuutteja ongelmia, apostolit eivät osoittaneet Hengen mieltä ymmärtämättömien juutalaisten tai pakanoiden tutkittaviksi. 

 

2. Kritiikkinsä kohteena olevia seurakuntia apostolit pyrkivät ohjaamaan aina myös fyysisesti läsnä ollen. Itse asiassa niissä seurakunnissa, joiden toimintaa Paavali eniten etänä (kirjeiden välityksellä) arvosteli, hän useimmin vieraili (2 KOR 2:3; 10:9-11; 12:14,20-21; 13:1-2; GAL 4: 20; FIL 1:25-26; 1 TESS 2:9-12,17; 3:10; HEPR 13:22-23; 2 JOH 12). 

 

3. Erityisen halukkaasti he etsivät mahdollisuutta tavata henkilökoh-taisesti sellaiset veljet, joiden opetuksessa tai käytöksessä he tiesivät olevan korjattavaa (1 KOR 4:18-21; 2 KOR 10:2; 11:5-6; 1 TIM 1:19-20; JOH 9-10).

 

Kuten hyvin voimme käsittää, eivät kansalaisten omia mielipiteitä varten tarkoitetut avoimet YouTube-kanavat ole se pääsääntöinen Jumalan seurakunnan ruokapöytä, joka kerran katettiin "apostolien opetusta, keskinäistä yhteyttä, leivän murtamista ja rukousta" sisältävän vuoro-vaikutuksen keskelle. Ne eivät ole sopiva foorumi edes erehtyneestä sananpalvelijasta varoittamiseen. Kanavien yksisuuntaisessa viestinnässä ei ole sijaa henkilökohtaiselle keskustelulle video-opettajan kanssa eikä alkuseurakunnan kaltaiselle monitasoiselle yhteydelle. Internet-opettajan koeteltu tunteminen ja kasvaminen Kristuksessa jää kuulijalle vieraaksi. On hyvä pitää mielessä, että "luotettava ei ole se, joka itse suosittelee itseään, vaan se, jota Herra suosittelee" (2 KOR 10:18).

 

Koko maan kattavuuden omaavan YouTube-verkon vaara on siinä, että se houkuttelee esiin myös uskovia "guruja", jotka hyvää tarkoittaen pyrkivät näkyville kantamatta ristiään. Kristuksen suloinen tuoksu, joka siunaavana nousee esille vain ristin alta, peittyy helposti kuolettamat-toman egon hajuun. Herran veljien (tai paikallisseurakuntien) rank-kaaminen avoimessa sosiaalisessa mediassa ei missään muodossa pal-vele Jumalan valtakuntaa, vaikka se tehtäisiin sanan tulkinnoissa esiin-tyvien ilmeisten virheellisyyksien ja paikallisen seurakunnan toiminnan epäkohtien korjaamisen nimissä. Raamatullinen (ja muutenkin rehti) tapa lähestyä alabasteripullonsa Herralle särkenyttä, mutta väärin toi-minutta sananpalvelijaa, on tehdä se kasvoista kasvoihin, henkilö-kohtaisesti neuvoen, ja jättää asia sitten suuren Työnantajan hoi-dettavaksi. Tällaiseen rakentavaan keskusteluun ja veljelliseen "jal-kojen pesuun" tajoaa myös nykyajan tekniikka hyvät välineet, ellei fyysinen kohtaaminen ole mahdollinen. 

 

Samoin kuin opetuslapset Betanian kodissa mekin tarvitsemme sanan tietämyksen ("oikeaoppisuuden") ohella ristin alla kasvavaa viisautta ja nöyryyttä sen suhteen, kuinka ilmaisemme hengellistä työtä koskevat - sinänsä oikeutetut ja raittiitkin - arviointimme. Tämän maailman Ruh-tinas kyllä osaa lietsoa vahingoniloa ja uskonvastaisuutta omissaan, jos hänen hallitsemillaan foorumeilla annamme siihen mahdollisuuden. Paikallisseurakuntien ongelmien ja niiden kaitsijoiden raamatuntulkin-tojen julkinen analysoiminen saattaa lisäksi synnyttää puoluemieltä ja eriseuraisuutta niidenkin epävarmojen ja vakiintumattomien kristittyjen mielessä, joita asia ei mitenkään koske (1 KOR 1:11-12; 3:5).

 

Jumalan globaali seurakunta on itsessään vajavaisten pyhien yhteisö, jolle seurakunnan Herra on antanut riittävät ohjeet, välineet ja voiman epäraittiiden ilmiöiden käsittelemiseen keskuudessaan (ROOM 15:14; 1 KOR 5:4-5,7-8; 1 JOH 2:20-21; TIIT 1:9-11: 2:7-8). Paitsi apostolit myös Jeesus itse kirjeillään pyrki vaikeimmissakin tapauksissa uudistamaan paikallisseurakuntansa aina sisältä käsin (ILM 1:10-13,20; 2:4-5; 2:14-16,20-21; 3:1-3,17-19). Yhä edelleen on paikallisseurakunnan vanhim-misto se kaitsijoiden joukko, jonka Jumala on asettanut palvellen paimentamaan laumaansa sekä terveellisen ravinnon jakamisessa että raittiin opin mukaisessa kasvattamisessa Kristukseen.