A4  Lunastus - täydellinen voitto pimeydestä

 

Teollisuudestaan kuulu syntymäkaupunkini, vesistöjen kaunistama No-kia, sai osansa Jatkosodan pommituksista – niin kuin parisataa muutakin Suomemme paikkakuntaa. Kesäkuun 25. päivänä vuonna 1941 itänaa-purin pommikoneiden tavoitteena oli vahingoittaa Nokianvirran rannalla sijaitsevaa Oy Nokia Ab:n teollisuuslaitosta ja vesivoimalaa. Onnistu-essaan hyökkäys olisi tuhonnut voimalan generaattorit ja kytkinaseman, jolloin yhteys sähkönkuluttajiin olisi pitänyt rakentaa uudestaan. Pommi-tuksen osumatarkkuus oli kuitenkin niin huono, ettei sähköntuotanto keskeytynyt, vaikkakin – mikä surullisinta – ihmisuhrilta ei vältytty.

 

Pimeyden Ruhtinaan ampumat palavat nuolet sen sijaan osuivat koh-teeseensa tarkasti: Aadamin ja Eevan välityksellä ne lävistivät koko ihmissukumme niin, että yhteytemme Jumalaan katkesi täydellisesti. Sen vuoksi läpi koko Raamatun kulkee vakava viesti siitä, kuinka anka-rasti Jumala vihaa yhteyden rikkonutta syntiä ihmisessä.

 

Kuka voi kestää Herran, tämän pyhän Jumalan, edessä (1 SAM 6: 20)? Me hukumme Sinun vihasi voimasta, ja Sinun kiivastukse-si voimasta me häviämme pois. Meidän pahat tekomme Sinä asetat eteesi, salaiset syntimme kasvojesi valkeuteen. Kuka ajattelee Si-nun vihasi ankaruutta, Sinun kiivauttasi , niin että hän Sinua pelkäisi (PS 90:7-8,11; PR 38)?

 

On siten ymmärrettävää, ettei ollut kovin yksinkertaista ja helppoa ratkaisua valon palauttamiseksi synnin saastuttamaan Herran lamppuun. Ihminen oli Jumalan vanhurskaan tahdon – siis lain käskyjen – edes-sä syyllinen ja sen lisäksi kykenemätön omin keinoin luopumaan lihallisen luontonsa hallinnasta. Juopa pyhän Jumalan kirkkauden ja ihmisen hengellisen pimeyden välillä näytti ylittämättömältä.

 

Raamatun mukaan Jumala tunsi katumusta ja murhetta siitä, että oli ylipäätään tehnyt ihmisen. Hän olisi voinut ottaa henkäyksensä pois ihmisestä ja muuttaa tämä takaisin tomuksi.1) Jumala ei kuitenkaan halunnut luopua alkuperäisestä tavoitteestaan asettaa ihminen hallit-sijaksi ja työtoverikseen maapallolla. Vaikka Hän vihasi ihmiseen pe-siytynyttä syntiä, Hän edelleen rakasti luomistekoaan ja kaipasi kiih-keästi yhteyttä ihmisen iankaikkisen hengen kanssa.2) Sen vuoksi Jumala pitäytyi jo ennen maailman perustamista laatimassaan suunnitelmassa ihmishengen elvyttämiseksi ja lamppunsa uudelleen sytyttämiseksi.3) Tä-män hyvän aikomuksensa käytännön toteuttamistavaksi Hän oli suun-nitellut lunastuksen Pojassaan Kristuksessa:

Siinä Rakastetussa meillä on lunastus Hänen verensä kautta (EFES 1:6-7).

 

”Muuntajana” ja välimiehenä Jeesuksen tuli ottaa ihmiskunnan puolesta vastaan Jumalan tuntema vihan kiivaus syntiä kohtaan ja lunastaa kuole-mallaan ihminen ulos pimeyden tilastaan. Jeesuksen Isältään saamaa kutsumusta kuvasi profeetta Jesaja jo 700 vuotta etukäteen seuraa-vasti:  

Näin sanoo Jumala, Herra, joka loi taivaan ja muovasi maan, joka antoi henkäyksensä maan ihmisille ja hengen niille, jotka siellä vaeltavat. Mi-nä, Herra, olen vanhurskaudessa Sinut kutsunut ja annan Sinut val-keudeksi pakanoille, avaamaan sokeiden silmät, päästämään vangit tyrmästä, pimeydessä istuvat vankilasta (JES 42:5-7). Häntä haa-voitettiin meidän rikkomustemme tähden, runneltiin meidän pahojen tekojemme tähden. Rangaistus oli Hänen päällään, että meillä olisi rauha, ja Hänen haavojensa kautta meidät on paran-nettu (JES 53:5).

 

Jeesuksen tehtävä lunastajana muodostui ainutlaatuiseksi kärsimyksen ja taistelun tieksi. Täydellisestä taivaallisesta kirkkaudesta luopuen Hän syntyi "pimeään vankityrmään sidotun" Aadamin suvun jäseneksi. Neitsyeen kohdusta Jeesus astui ihmisenä maailmaan. Hän vaelsi elämänsä Maan päällä päinvastaisella tavalla kuin "sokeasilmäinen" Aadamin jälkeläinen: kaikessa kuuliaisena Jumalan tahdolle. Lopulta Jeesus kärsi Aadamin perillisille kuuluneen rangaistuksen. Sijaisuhri-namme Hän koki ne syntiinlankeemuksen seuraukset, jotka kuuluivat meidän kannettavaksemme: painavan syntivelkamme, lain kiroamana Jumalan kasvojen edestä hylätyksi joutumisemme sekä mielemme ja ruumiimme kivut ja sairaudet. Vähempi ei riittänyt Jumalan edellyttämän lunastuksen suorittamiseksi. Viaton Jeesus suostui tuomittavaksi meidän puolestamme kantaen Jesajan kirjan 53. luvun ennustamalla tavalla Jumalan koko vihan syntiämme kohtaan.

Jeesuksen kallis sovintoveri oli hinta, joka palautti ihmiselle mahdollisuuden päästä takaisin läheiseen hengen yhteyteen Jumalan kanssa.

 

Vain tällä tavalla Jumala saattoi pyhyyttään hylkäämättä armahtaa syntisen ja parantaa hänet.

 

Paitsi että Jeesus korjasi syntiinlankeemuksen vauriot Jumalan ja ih-misen välisessä suhteessa, Hän samalla kävi äärimmäisen kamppailun Herran lampun perimmäistä sammuttajaa, pimeyden Ruhtinasta, vas-taan. Ylösnousemus ja palaaminen Isän luokse sinetöivät voiton Per-keleestä. Toisin kuin ensimmäinen Aadam, Jeesus voitti kaikki kiusaukset luopua riippuvuudesta Jumalaan. Viekkaista ja raivokkaista yrityksistään huolimatta pimeys ei saanut Hänen lamppuaan valtansa alle eikä edes himmennettyä sitä: 

Valo loistaa pimeydessä, eikä pimeys ole saanut sitä valtaansa (JOH 1:5). Ei himmene Hänen liekkinsä, vaan Hän saattaa kaikkialla oikeuden voimaan (JES 42:4; PR 92).

 

Lunastus siihen liittyvine lupauksineen luo välttämättömän ja kerta-kaikkisen perustan sekä Herran lampun kunnostamiselle että sen kirk-kaalle palamiselle meissä. Se muodostaa Raamatun punaisen lan-gan: evankeliumin Jeesuksesta! On tärkeätä ymmärtää oikein lunastuksen teologia eli se, kuinka Jeesuksen ristinkuolema tarjoaa meille mahdollisuuden päästä pysyvästi vapaaksi kolmesta suurimmasta ongelmastamme:

   a) syyllisyydestä,

   b) lainalaisesta asemasta ja

   c) vanhan ihmisen hallintavallasta?

 

 

a)   Syyllisyydestä vanhurskauteen

 

Kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta, mutta saavat Hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jee-sus on lunastanut heidät vapaiksi (ROOM 3:23-24; PR 92). Kristus itse kantoi meidän syntimme ruumiissaan ristinpuulle (1 PIET 2:24). Tämän armon Hän on lahjoittanut siinä Rakastetussa (Jeesuk-sessa), jossa meillä on lunastus Hänen verensä kautta, rikkomus-ten anteeksi saaminen Hänen armonsa rikkauden mukaan (EFES 1:6-7).

Synnin ja lihan valtaannousu ihmisessä tuhosi yhteyden Jumalaan. Sen seurauksena Jumalan kirkkaus poistui ihmisestä, Herran lamppu hänessä sammui ja hän tuli velalliseksi a) Jumalalle. Uhrikuolemallaan Jeesus maksoi pois tämän syntivelkamme. Kun turvaudumme uskossa Hänen lunastusverensä ansioon, astuu anteeksiantamus kohdallamme voi-maan:

Saamme lahjaksi vanhurskauden eli pysyvän syyttömyyden ja kelpaavuuden Jumalan edessä.

Tällöin Jeesuksen oma vanhurskaus luetaan meidän hyväksemme ja puetaan yllemme; se peittää synnin, joka edelleen asuu meissä. Sen vuoksi ristin sanoma on Jumalan voima uskovalle ja ”generaattori” hänen henkensä lampun jatkuvalle palamiselle.

Se, joka vaeltaa pimeydessä ja valoa vailla, luottakoon Herran nimeen ja turvautukoon Jumalaansa (JES 50:10). Sanoma rististä on … meille, jotka pelastumme … Jumalan voima (1 KOR 1:18).

 

 

b)  Lain alta armon alle, lapsen asemaan ja kirkkauden              perilliseksi

 

Kristus lunasti meidät vapaiksi lain kirouksesta, kun Hän tuli kiroukseksi meidän puolestamme (GAL 3:13). Te ette ole lain, vaan armon alaisia (ROOM 6:14). Jumala pyyhki pois sen kir-joituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli vastus-tajamme. Sen Hän otti pois tieltä ja naulitsi ristiin (KOL 2:14). Jumala lähetti Poikansa …  lain alaiseksi syntyneen, että me pää-sisimme lapsen asemaan (GAL 4:4-5). Kaiken armon Jumala on kut-sunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa Kristuksessa Jeesukses-sa (1 PIET 5:10).

Ihminen elää luonnostaan Jumalan lain ja sen määräämän tuomion alaisena. Koska Jeesus täytti koko lain meidän hyväksemme ja kärsi lain määräämän rangaistuksen puolestamme, katkaisi Hän lopullisesti lailta syytösoikeuden meihin nähden.4) Kun hyväksymme Jeesuksen Vapahta-jaksemme, Jumala itse pyyhkii pois meitä syyttävän lain rangaistus-vaatimuksen. Pääsemme silloin lain alta armon alle, mikä merkitsee ase-mamme täydellistä muuttumista:

Lain kiroamasta Jumalan Vastustajan palvelijasta tulee va-paa Jumalan lapsi ja perillinen.

Lapsina meidän ei tarvitse (emmekä voi) minkäänlaisilla suorituksilla tai hengellisillä harjoituksilla ansaita Taivaallisen Isän hyväksyntää ja rakkautta. Sen sijaan Isän hoitava rakkaus ympäröi meidät ilman ehtoja ja käynnistää sisäisen parantumisemme "Jeesuksen haavojen kautta", kuten Raamattu lupaa. Meidän perintömme on iankaikkinen kirkkaus 5), josta jo nyt pääsemme Kristuksessa monin tavoin osallisiksi.

 

Iloiten te kiitätte Isää, joka on tehnyt teidät kelvollisiksi saamaan osuuden siitä perinnöstä, joka pyhillä on valkeudessa (KOL 1:12). Rukoilen että … kirkkauden Isä … valaisisi teidän sydämenne silmät, jotta tietäisitte … miten suuri on Hänen perintönsä kirkkaus Hänen pyhissään ja miten äärettömän suuri on Hänen voimansa meitä kohtaan, jotka uskomme (EFES 1:17-19).

 

 

c)  Entisestä vaelluksesta uuteen elämään

 

Tiedättehän, että teitä ei ole lunastettu isiltä perimästänne turhasta vaelluksesta katoavilla aarteilla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen, kuin virheettömän ja tahrattoman Karitsan, kalliilla verellä (1 PIET 1:18-19). Mehän tiedämme, että vanha ihmisemme on Hänen kanssa ristiinnaulittu, jotta synnin ruumis nujerrettaisiin, niin ettemme enää palvelisi syntiä (ROOM 6:6). Kristus itse kantoi meidän syntimme ruumiissaan ristinpuulle, että me synneille kuolleina eläisimme vanhurskaudelle (1 PIET 2:24).

 

Kun Ihminen elää langenneessa tilassa, hänen olemustaan isännöi aadamilainen synnin hallitsema luonto eli vanha ihminen. Hän elää lihansa pakkovallassa kykenemättä omin ponnisteluin vapautumaan alennustilansa mukaisesta turhasta vaelluksesta.6) Ulkonainen ankara lakikin on osoittautunut voimattomaksi suitsimaan synnin himoja lihan vuoksi heikossa ihmisolemuksessa.7) Mutta sillä hetkellä, kun otamme uskossa Jeesuksen vastaan Herraksemme, astuu myös tämä kolmas lunastuksen siunaus, vanhan ihmisemme kuolema, voimaan. Lihan hal-lintavalta katkeaa! Saamme valtuudet, ymmärryksen ja voiman hankkiutua vapauteen orjuuttajamme elämäntavasta ja tottumuksista. Se tulee mahdolliseksi siten, että Kristus itse uutena Isäntänä ottaa omistusoikeuden ja saa hallintaaseman meissä.8) 

Hänen elämänsä eli Hänen Henkensä kirkkauden läsnäolo meissä lunastetuissa on vapautemme, parantumisemme ja Herran lampun säteilemisen aikaansaaja ja ylläpitäjä.  

 

Herra on ostanut Jaakobin ja lunastanut hänet sen vallasta, joka on häntä vahvempi (JER 31:11). Hänen haavansa ovat teidät pa-rantaneet (1 PIET 2:24; PR 1992). Kiitos Jumalalle, että synnistä vapautettuina teistä on tullut vanhurskauden palvelijoita (ROOM 6:17-18). Näin te kirkastaisitte Herramme Jeesuksen Kristuksen ni-meä ja Hän kirkastaisi teidät, meidän Jumalalamme ja Herran Jee-suksen Kristuksen armon mukaisesti (2 TESS 1:12; PR 1992).

 

Huomaamme siis, että lunastus riittää Jumalan hyväksymällä tavalla käsittelemään pois syyllisyytemme, meitä syyttäneen lain ja vanhan ihmisemme; ne kaikki naulittiin ristille Jeesuksen kanssa! Verensä hinnalla Jeesus osti meidät omikseen, täyteen vapauteen ja sisäiseen tervehtymiseen! Samalla Hän riisui Perkeleen henkivaltoineen täydel-lisesti niistä aseista, joilla se piti Herran lamppua meissä tukahdu-tettuna. Ylösnousemuksellaan Jeesus osoitti hallitsevansa jopa Vas-tustajan ominta aluetta, kuolemaa ja tuonelaa. Jeesus toi valoon sen elämän, sammumattoman ja iankaikkisen, jonka ihmissukumme kanta-vanhemmat aikoinaan kadottivat.

Hän kykeni kuolemallaan riistämään vallan kuoleman valtiaalta, Saa-tanalta (HEPR 2:14). Hän on kukistanut kuoleman ja tuonut valoon elämän ja katoamattomuuden (2 TIM 1:10). Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo (JOH 1:4). 

 

Oletko Sinä, hyvä sivustomme lukija, jo turvautunut edellä kuvattuun lunastuksen mahdollisuuteen elämän ja valon vaikutuspiiriin pääsemi-seksi? Se on ensimmäinen vaihe sisäisen hengen lamppusi uudistami-sessa. Seuraava sivu A5 opastaa tämän askeleen ottamisessa.