B5  Vanha ja uusi liitto                                  3.6.2021 

 

 

Sitten Hän (Jeesus) otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi ja antoi heille sanoen: "Tämä on Minun ruumiini, joka annetaan teidän edestänne. Tehkää tämä Minun muistokseni." Aterian jälkeen Hän samalla tavoin otti maljan ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto Minun veressäni, joka vuodatetaan teidän edestänne." (LUUK 22:19-20)

 

Jos tuo ensimmäinen liitto olisi ollut moitteeton, ei olisi etsitty tilaa toiselle. Kun Hän sanoo "uuden", Hän on julis-tanut ensimmäisen liiton vanhentuneeksi. Mutta mikä van-henee ja on aikansa elänyt, on lähellä häviämistään (HEPR 8:7, 13).

 

Tässä mainitun ensimmäisen liiton Jumala solmi Mooseksen väli-tyksellä Israelin kansan kanssa Siinain vuorella noin vuonna 1440 eKr. Se perustui liiton kirjan (Jumalan lain) sanoihin ja vihittiin liiton verellä, kuten 2 MOOS 24:7-8 kertoo. Aabrahamille annetun lupauksen mukaan ja kaikkien ihmisten pelastumista varten Hän teki myöhemmin Jeesuksen veren kautta toisen liiton, jota UT:ssa nimitetään uudeksi liitoksi (APT 3:25-26; 1 KOR 11:25 MATT 26:27-28). Tästä jälkimmäisestä liitosta, jonka välimies Jeesus on, tulee aikojen lopussa uusi liitto myös Israelin kansan ja Jumalan välille (HEPR 8:7-13; 9:15; 10:28-29; ROOM 11:26-27). 

 

Miten vanha Siinain liitto ja uusi Golgatan liitto eroavat toisistaan? Miksi sanotaan, että ensimmäinen liitto on "vanhentunut", "aikansa elänyt" ja israelilaistenkin osalta "lähellä häviämistään"? Vastauksen selvittämiseksi katsokaamme aluksi, miten ensimmäisessä liitossa elänyt israelilainen pääsi sovituksesta ja syntien anteeksiantamuksesta osalliseksi.

 

Jos joku kansasta tekee erehdyksessä syntiä jotakin Herran käskyä vastaan ja tulee syylliseksi, tai jos hän tulee tietoiseksi aikaisemmin tekemästään synnistä, tuokoon hän syntinsä täh-den uhrinaan vuohen, virheettömän naaraan. Hänen on laskettava kätensä syntiuhrin päälle ja teurastettava eläin polttouhripaikalla. Pappi ottakoon sen verta sormeensa ja sivelköön sitä polttouhrialttarin sarviin ja kaatakoon loput ve-restä alttarin juurelle. Pappi irrottakoon vuohesta kaiken rasvan ja polttakoon sen alttarilla miellyttäväksi tuoksuksi Herralle. Kun pappi on näin toimittanut sovituksen, uhrin tuoja saa anteeksi. (3 MOOS 4:27-31)

 

Kun Jumala armossaan valitsi Israelin omaksi kansakseen, Hän antoi sille tahtonsa mukaiseen hengelliseen ja siveelliseen elämään ohjaavan la-kinsa (hepr. tōrā = "opetus", "oppi", "neuvo"). Se oli tarkoitettu paitsi suojaamaan yhteyttä pyhään Kutsujaan myös säilyttämään kansa elin-voimaisena pakanakansojen puristuksessa (5 MOOS 6:1-6; 7:6,11-15). Koska israelilainen valitun kansan jäsenenäkin kuului edelleen langen-neeseen ja syntiseen ihmissukuun, edellytti liittoyhteys pyhän ja van-hurskaan Jumalan kanssa jatkuvaa puhdistautumista. Hänen tuli toimia Herran antaman syntiuhrilain mukaan ja uskoa, että niin tehden hän saa rikkomuksensa anteeksi. Perusajatuksena siinä oli, että ilman sovit-tavaa verenvuodatusta ei ole anteeksiantamusta (HEPR 9:22).

 

Kun israelilainen oli tullut pappien lainopetuksen (3 MOOS 10:11; 5 MOOS 33:10) ansiosta tietoiseksi synnistään, hän valitsi karjasta syntinsä rangaistuksen sijaiskärsijäksi virheettömän vuohen. Hän laittoi kätensä vuohen päälle ja siirsi näin oman syntinsä viattoman uhri-eläimen kannettavaksi. Sitten hän omin käsin teurasti eläimen poltto-uhripaikalla luovuttaen sen veren papille alttarille vuodatettavaksi ja rasvan poltettavaksi. Jumala hyväksyi alttarilta nousevan tuoksun: uhrieläimen veri toi sovituksen ja uhraaja sai syntinsä an-teeksi (3 MOOS 4:31; 5:13,17-18). Ilmestysmajan polttouhrialttarilla synti- ja vikauhrien alla paloi sammumaton tuli, sillä niin ylivoimainen tehtävä Jumalan pyhän lain noudattaminen on lihan hallitsemalle ihmi-selle (3 MOOS 6:13; ROOM 3:10-12,19-20).  

 

Ensimmäisen liiton määräysten mukainen puhdistautuminen sisälsi run-saasti esikuvia siitä sovituksesta, jonka Jeesuksen kuolema sijaisuhrina toi kaikkien ihmisten ulottuville. Lain vanhurskaista käskyistä ja katkea-mattomasta uhraamisesta huolimatta heprelaiskirje käyttää vanhan liiton jumalanpalvelusjärjestelmästä ilmaisuja "voimaton ja hyödytön""tai-vaallisen kuva ja varjo" , "vain lihan sääntöjä" ja "tulevan hyvän var-jo, ei itse asioiden olemusta(HEPR 7:18; 8:5; 9:10; 10:1). Voi-mattomuuden syy ei ole itse laissa, vaan siinä, että ihminen lihansa heik-kouden takia ei kykene täyttämään lakia. Lain tekoihin pitäytymällä ku-kaan ei saavuta vanhurskautta (täydellistä puhtautta) Jumalan edessä (ROOM 7:12,14; GAL 3:10-11). 

 

Mikä laille oli mahdotonta, koska se lihan vuoksi oli heikko, sen teki Jumala. Hän lähetti oman Poikansa syntisen lihan hah-mossa ja synnin tähden ja tuomitsi synnin lihassa, jotta lain vanhurskauden vaatimus täytettäisiin meissä, jotka emme vael-la lihan vaan Hengen mukaan (ROOM 8:3-4).

 

Saadakseen syntinsä anteeksi israelilainen toi Herran eteen eläinuhrin verta, joka oli tästä luomakunnasta. Synnin sovittamisessa välimiehenä toimi pappi, joka oli yhtä heikko ja vajavainen ihminen kuin hän itse. Tällä tavalla alttarille vuodatettu veri peitti kyllä uhraajan lainrikko-muksen, kuten Jumala oli luvannut, mutta ei muuttanut häntä si-säisesti. Ihminen pysyi synnillisen lihansa hallitsemana. Tämä johtui siitä, että lain säädökset, ensimmäisen liiton jumalanpalvelusäännöt, uhrit ja virat eivät riittäneet synnyttämään hänen hengessään uutta elämää. Lakiliitto oli voimaton: siitä puuttui kirkkaus, joka kuuluu uuden liiton "asioiden olemukseen" (HEPR 10:1; 2 KOR 3:3-18).

 

Sen vuoksi rakkauden Jumala jo ennen maailman perustamista suun-nitteli luotujaan varten toisenlaisen ja paremman liiton, jonka to-teuttajaksi Hän lähetti Poikansa Jeesuksen (HEPR 7:22; 8:6-7; EFES 1:3-7). Jeesus syntyi lain alaiseksi ihmiseksi; Hän täytti eläessään, Karitsana ja Ylimmäisenä pappina lain kaikki siveellisyyssäädökset (käs-kyt) ja seremoniasäädökset (uhrilait) meidän sijastamme (MATT 5:17; GAL 4:4-5; MATT 5:17; ROOM 10:4). Rikkomuksista vapaana (viatto-mana) Hän kärsi rangaistuksen meidän puolestamme Jumalan tahdon mukaisella tavalla. Sen vuoksi

Kristuksen sovintoveren arvo on Jumalan silmissä niin kallis, että siihen uskossa turvautuva saa lahjaksi vanhurskauden Hänen armostaan (ROOM 3:21-25).

 

Jeesuksen uhrikuoleman lunastusvoiman täydellisyyttä kuvaa se, että Hänen verensä puhdistaman ihmisen sisimpään Jumala asettaa Hen-kensä asumaan. Tapahtuu uudestisyntyminen Jumalan lapseksi. Uusi sisäinen elämä ja ihmisen muuttuminen - minkä puute teki en-simmäisestä liitosta voimattoman - on Kristuksen Hengen vaikutusta uuden liiton uskovassa. Henki ei ainoastaan opeta Kirjoituksia, kuten vanhan liiton ylipapit, vaan lahjoittaa myös halun ja voiman vaeltaa Jumalan tahdon mukaan (EFES 1:19; GAL 5:16-25; ROOM 8:4). Kivi-taulujen sijaan Herran laki kirjoitetaan sydämen lihatauluihin (2 KOR 3: 3,6; HEPR 8:10).        

 

Seuraavassa yhteenvedossa vertailemme vielä vanhaa ja uutta liittoa erityisesti sen eron kannalta, jonka syntinen ihminen kokee pyrkiessään lähestymään Kaikkivaltiasta sovintoveren turvissa:   

           

     

Hyvällä syyllä voimme kysyä: Mihin lakia enää tarvitaan? Mikä on lakiliiton sanoma tämän ajan ihmiselle? Opettaako se mitään uuden liiton kristitylle? Raamatun mukaan voimme nähdä lain voimassaololle ainakin kolme perustehtävää: 

 

 

1. Lain ensimmäinen viesti: Synti on vakava asia 

 

Laki kuitenkin tuli väliin, jotta rikkomus tulisi suureksi. Mutta syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kaut-ta. Näin synti tuli lain käskyn kautta ylen määrin synnilli-seksi (ROOM 5:20; 7:7,13).

Laki on kuitenkin pyhä ja lain käsky pyhä, vanhurskas ja hyvä (ROOM 7:12).

 

Jumalan laki sisältää 10 käskyä tarkennettuine säädöksineen. Sää-dökset kattavat noin kaksikymmentä elämän osa-aluetta, joista puolet liittyvät jumalasuhteeseen (käskyihin 1-3), puolet ihmissuhteisiin (käskyi-hin 4-10). Israelin kansan suojelemiseksi annettu laki ilmaisee yksise-litteisesti, millaiset teot ovat kartettavia, vastoin kansan parasta ja Juma-lan tahtoa.

 

Kun israelilainen teurasti viattoman eläimen jokaisen lainrikkomuksensa sovitukseksi, hän ymmärsi, kuinka vakava asia synti on Jumalan sil-missä. Pyhä pelko ja kunnioitus Herraa ja Hänen lakiansa kohtaan täytti hänen mielensä, sillä hän tiesi, että tahallisen tottelemattomuu-den sovittamiseksi uhrieläinkään ei riittänyt (4 MOOS 15:27-31). Lisäksi Toora sisältää eräitä säädöksiä, joiden rikkominen on Herran edessä niin raskasta synnin harjoittamista, että anteeksiantamus sijaisuhri-eläimen veren kautta ei ole edes mahdollinen. Nämä säädökset liittyvät lähinnä

      a)  Jumalan palvelemisen pyhyyteen (2 MOOS 22:19;

            30:22-38; 31:14; 3 MOOS 7:20-21,25-27; 19:5-8;

            20:1-8,27; 22:1-9; 23:27-32; 24:15-16;

            4 MOOS 3:10; 9:13)

     b) fyysiseen väkivaltaan (2 MOOS 21:12-17,22-23)

     c) avioliittoon ja sukupuolisiveellisyyteen (3 MOOS 18:

            4-30; 20:10-21).

 

Vanhan testamentin lakiliitto osoittaa siis, kuinka synti estää yhtey-den ihmisen ja Jumalan välillä. Israelin kansan vajoaminen Kutsujansa antamien elämänohjeiden hylkäämiseen, kertoo synnin järkyttävästä voimasta ihmisolemuksessa. Sen vuoksi ei ole ihme, että Herran viha syntiä kohtaan on toistuvasti luettavissa sekä Mooseksen kirjojen että UT:n lehdiltä (5 MOOS 9:7-8,16-20,24; PS 95:10-11; JOH 3:36; ROOM 1:18; 2:5; KOL 3:5-7). Muistamme evankeliumeista, kuinka lakihurs-kauteensa luottaneiden fariseusten sydämen kovuus ja katumattomuus teki Jeesuksenkin samalla kertaa vihaiseksi ja murheelliseksi (MARK 3: 5). Vaikka laki uskottiin vain Jumalan kansalle, se paljastaa ja tuo-mitsee synnin kaikkien ihmisten elämässä. Lain ensimmäinen tehtävä onkin synnintunnon aikaansaaminen ihmisessä (PS 147:19-20; ROOM 3:1-2,9, 20). 

Mitä me siis sanomme? Onko laki syntiä? Ei tietenkään! Mut-ta syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta. En olisi tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: "Älä himoitse." Ilman lakia synti on kuollut (ROOM 7:7-8).

 

 

2. Omin ansioin ei voi saavuttaa vanhurskautta

 

Eihän yksikään ihminen tule Hänen edessään vanhurskaaksi te-kemällä lain vaatimia tekoja, sillä lain kautta tulee synnin-tunto (ROOM 3:20).

Ne taas, jotka pitäytyvät lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia. Onhan kirjoitettu: "Kirottu on jokainen, joka ei pysy kai-kessa, mitä lain kirjaan on kirjoitettu, eikä tee sen mukaan." (GAL 3:10).

On selvää, ettei kukaan tule vanhurskaaksi Jumalan edessä lain avulla, sillä vanhurskas elää uskosta (GAL 3:11).

 

Israelin kansan historia ja jokaisen ihmisen oma todistus vahvistavat sanan opetuksen siitä, että vanhurskauden eli Jumalalle kelpaavuuden saavuttaminen Mooseksen lakia noudattamalla on mahdotonta. Synnin ja lihan hallintavallan alaisuuteen langenneen ihmisen yritys kaatuu jo tähän neuvoon: "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, koko sydämes-täsi, koko sielustasi ja kaikella voimallasi. Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Minä olen Herra. Noudattakaa minun lakejani." (5 MOOS 6:5; 3 MOOS 19:18-19) 

 

Mooseksen laki säädöksineen ohjasi pääosin israelilaisten näkyviä ulko-naisia tekoja. Jeesus ulotti vanhurskaan vaelluksen vaatimuksen myös si-säiseen ihmiseen: ajatuksiin, mielenlaatuun, tunteiden säätelyyn ja motiiveihin. Kun Hän opetti pyhästä elämästä sellaisena kuin Isä on sen tarkoittanut, Hän lausui mm. näin: 

 

Jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeu-den tuomion. Se taas, joka sanoo veljelleen: "Sinä tyhjänpäi-väinen", on ansainnut Suuren neuvoston tuomion. Mutta joka sanoo: "Sinä hullu", on ansainnut helvetin tulen (MATT 5: 22). Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa hirttä omassa silmässäsi (MATT 7:1-3). 

Minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten, on sydämessään jo tehnyt huorin hänen kanssaan (MATT 5:28).

Rakastakaa vihamiehiänne, siunatkaa niitä, jotka kiroavat teitä, tehkää hyvää niille, jotka vihaavat teitä, ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka solvaavat ja vainoavat teitä. Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen (MATT 5:44)

Missä on sinun aarteesi, siellä on myös sydämesi. Ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa (MATT 6:21,24).

Sydämen kyllyydestä suu puhuu. Jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset puhuvat, heidän on tuomiopäivänä tehtävä tili. Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi (MATT 12:34-37).

Se, mikä tulee suusta ulos, lähtee sydämestä, ja se saastuttaa ihmisen. Sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset, mur-hat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset ja herjaukset. Nämä saastuttavat ihmisen (MATT 15:18-20).

 

Kun asetumme lain ja Jeesuksen vuorisaarnan paljastavan kirkkaaseen valoon, kaikki ihmislähtöinen riisutaan pois. Mitään Jumalan valtakun-nassa ei ole saavutettavissa ihmisansioin ja omin voimin (ROOM 7:14-19). Kutsu pelastukseen, uskon ja Hengen lahja, vanhurskaus, voima sisäiseen muuttumiseen ja pyhään vaellukseen sekä kaikki siunaukset elämässä ovat yksinomaan Jumalan suurta armoa ja rakkautta. Sen vuoksi hyvät tekomme, hengelliset suorituksemme ja hartauden harjoituksemme ansaitaksemme niillä Jumalan mielisuosiota ovat arvot-tomia. Itse asiassa tällainen itseriittoinen työskenely on lainalaisuutta, ja merkki siitä, että epäilemme vielä mielessämme Jeesuksen lunas-tusansion kaikkiriittävyyttä.

 

Lain toinen tehtävä on siis näyttää meille yhtäältä täydellinen ansiot-tomuutemme, lihamme kelvottomuus ja voimattomuus hyvän aikaansaa-misessa ja toisaalta Jeesuksen ristinkuoleman välttämättömyys ja riittävyys. Lain siunattu tehtävä on saada meidät luopumaan oma-vanhurskaudestamme ja turvautumaan kaikessa Kristukseen.        

 

Te olette joutuneet eroon Kristuksesta, te, jotka yritätte lain avulla tulla vanhurskaiksiTe olette langenneet pois ar-mosta. Mutta me odotamme Hengessä uskon kautta sitä van-hurskautta, jota toivomme (GAL 5:4-5).

Kaiken, minkä laki sanoo, se puhuu lain alaisille (tekojen vanhurskautta etsiville), että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä (ROOM 3:19). Sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kirkkautta vailla, mutta saavat lahjaksi vanhurskauden Hänen armos-taan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Hänet Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta Hä-nen vereensä (ROOM 3:19,23-25).

Missä on siis kerskaus? Se on suljettu pois. Minkä lain perus-teella? Tekojenko lain? Ei, vaan uskon lain perusteella (ROOM 3:27).

 

 

3. Laki on kasvattaja Kristukseen      

 

Päädymme siis siihen, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta ilman lain vaatimia tekoja (ROOM 3:28). Sen tähden vanhurskaus on uskosta, että se olisi armosta (ROOM 4:16).

 

Hänet (Jeesus) annettiin alttiiksi meidän rikkomustemme tähden ja herätettiin kuolleista meidän vanhurskauttami-semme tähden. Koska siis olemme tulleet uskosta vanhurskaik-si, meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta (ROOM 4:25-5:1).

 

Herra Jeesus ei kumonnut mitään vanhan liiton laista. Sen sijaan Hän täytti sen meidän puolestamme. Vaikka Jeesus täytti kaikki käskyt siveellisyys- ja jumalanpalvelussäädöksineen Jumalan tahdon mukaisella tavalla, Hän otti vastaan myös lain määräämän rangaistuksen, joka olisi kuulunut meille lainrikkojille. Ottaessaan meiltä pois tekojen ansio-tien Jeesus avasi toisen tien: mahdollisuuden lähestyä Jumalaa uskon kautta.  

 

Raamattu on sulkenut kaiken synnin alaisuuteen, että se, mikä on luvattu, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen niil-le, jotka uskovat. Ennen uskon tuloa meitä vartioitiin lain alaisuuteen suljettuina, kunnes usko ilmestyisi (GAL 3:22-23).

 

Sulkemalla kaiken synnin alaisuuteen laki johdattaa meidät etsimään ainoata tietä vapauteen:  katsomaan uskossa Jeesuksen valtavan lunas-tuksen ansioon (GAL 3:22). Laki kasvattaa meitä yhä syvemmin näke-mään Jeesuksen täytetyn työn merkitys oman mahdottomuuden rinnalla. Hänessä on autuutemme ja elämämme! Jos vaelluksemme jotenkin kan-taa kiitosta Jumalalle, on se Hänen Henkensä hedelmää meissä. Vapaus synnin ja lihan hallintavallan alaisuudesta, mistä Mooseksen lain avulla emme koskaan olisi voineet vapaiksi päästä, on seurausta uudesta elä-mästä Kristuksessa:

 

Näin laista on tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me tulisimme vanhurskaiksi uskosta. Mutta uskon tultua emme enää ole kasvattajan alaisia. Te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa (GAL 3:24-25).

 

Tulkoon siis tietoonne, että Hänen kauttaan teille julistetaan syntien anteeksianto ja vapautus kaikesta, mistä te ette voineet Mooseksen lain avulla vapautua. Hänessä tulee vanhurskaaksi jokainen, joka uskoo (APT 13:38-39).

 

Hän on yhdellä ainoalla uhrilla tehnyt pysyvästi täydellisiksi ne, jotka pyhitetään (HEPR 10:14).