Pyytäkää Herralta sadetta kevätsateen aikana: Herra tekee ukkospilvet ja antaa teille sadekuurot, antaa kasvit jokaisen pellolle (SAK 10:1).

Itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonaan, ja säilyköön koko teidän henkenne, sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herram-me Jeesuksen Kristuksen tulemukseen. Hän, joka kutsuu teitä, on uskollinen, ja Hän on sen myös tekevä (1 TESS 5:23-24).

Se Jumala, joka vastaa tulella, on tosi Jumala. Koko kansa vas-tasi: ”Niin on hyvä.” (1 KUN 18:24)

Historian kahdesta suuresta hengenvuodatuksen jaksosta olemme nyt aivan ilmeisesti saapumassa kevätsateen aikaan. (Näistä Hengen sa-teista enemmän sivulla C4.3.) Yllä oleva raamatunjae SAK 10:1 kehottaa pyytämään Jumalalta sadetta juuri kevätsateen aikana. Siionin lasten joukossa profeetta Elialla oli erityinen sateen rukoilijan kutsumus.²⁾ Hän sopii monella tavalla esikuvaksi meille, jotka rukoillen odotamme Hengen kastelua oman peltosarkamme eli seurakuntamme, läheistemme ja maamme ylle. Elia ei ollut superihminen, vaan vajavaisuudessaan mei-dän kaltaisemme. Siitä huolimatta Jumala kutsui hänet, ja apostoli Jaakob käytti häntä esimerkkinä kärsivällisestä sateen rukoilijasta kes-kellä vaikeata aikaa: 

Elia oli yhtä vajavainen ihminen kuin mekin. Hän rukoili rukoi-lemalla, ettei sataisi, eikä maa saanut sadetta …  Kun hän rukoili uu-delleen, taivas antoi sateen ja maa tuotti hedelmänsä (JAAK 5:17-18).

Eliaa kuvaava laatusana "yhtä vajavainen" on käännetty kreikankielen ilmaisusta ὁμοιοπαθής, [homoiopathḗs]. Sanan ensimmäinen osa juon-tuu adjektiivista hόmoios, ”samankaltainen”, ja toinen osa verbistä pás-ḵō, ”kärsiä” ja ”kokea”. Elia oli siis kanssamme samalla tavalla kokeva ihminen. KJV 1972 ilmaisee profeetan "vajavaisuuden" laajasti kään-täessään jakeen 17 alkuosan näin:

Elias was a man subject to like passions as we are, and he prayed earnestly ...,

missä sanan passions sisältö kattaa monipuolisesti mielialan vaihteluista, mielihaluista ja kärsimyksistä johtuvat voimakkaat tunteet.

Elia oli siis samalla tavalla altis tunteiden, niiden heilahteluiden ja kärsimisen kokemiselle kuin sinä ja minä. Israelin kansan epäjumalanpalvelu, maata koskettanut ankara kuivuus ja oma yksi-näisyys vainon alaisena eivät voineet olla herättämättä Eliassa epätoi-von, pelon ja epäuskonkin tuntemuksia.³⁾ Silti hän seisoi Herran edessä ja uskoi rukouksen mahdollisuuteen ahdistavan ajan keskellä; hän rukoili sadetta hartaasti ja vakavasti (1 KUN 17:1; PR 38). Kansainvälisesti arvostettu raamatunopettajia, helluntaitaustainen professori David Petts rohkaisi kristittyjä v. 2009 eräässä tilaisuudessa Keravalla oman kokemuksensa perusteella muistini mukaan näin:

"Uskon askeleita otettaessa mukana seuraa aina epäilys, mutta usko on vahvempi. Vajavaisuuden kokeminen ei estä etenemästä silti sanaan luottaen eteenpäin".

Samankaltaisista henkilökohtaisista tuntemuksista puhui usein Paavali-kin: "Olin luonanne heikkouden vallassa, hyvin pelokkaana ja vapise-vana. Kuka on heikko, etten minäkin olisi heikko? Jos täytyy kerskua, kerskun heikkoudestani" (1 KOR 2:3; 2 KOR 11:29-30). Toimiessaan kui-tenkin uskossa Jumalaan luottaen nämä miehet saivat huomata, et-tä Herra vastasi sanastaan. Jumalan tarkoitusten eteneminen vaja-vaisuuden ja heikkouden tunteita kokevien palvelijoiden välityksellä rohkaisee suuresti meitä, jotka saamme olla täyttämässä omaa paik-kaamme yhä laajemmin ahdingon aikaan siirtymässä olevan seurakun-nan keskellä.

Israelin hengellisen luopumuksen ja kuivuudesta johtuvan nälänhädän aikana Jumala laski Elian sisimpään kaksi tehtävää: valmistaa tietä kansansa jumalasuhteen uudistumiselle ja rukoilla sadetta ko-ko maan ylle. 1 KUN 17:2-24 kertoo vaiherikkaasti, kuinka profeettaa kasvatettiin luottamaan kaikissa tarpeissa Työnantajansa huolenpitoon. Elia ei välttynyt ahdistukselta eikä vainolta, mutta hänet varjeltiin niiden läpi. Eliassa vaikuttamaansa uskoa, tahtoa, kuuliaisuutta ja hengellistä armoitusta Jumala käytti muutoksen aikaansaamiseen kansassaan. Ehkäpä seuraavassa kuvatut Elian rohkeat askeleet voivat toimia esi-merkkinä niille, joiden palvelutehtävästä löytyy edes osittaisia yhtymä-kohtia Elian kutsumuksen kanssa.

a)  Elia herätteli kansaa ja sen johtoa

Elia astui koko kansan eteen ja sanoi: "Kuinka kauan te hor-jutte puolelta toiselle? Jos Herra on Jumala, seuratkaa Häntä, mutta jos taas Baal, seuratkaa häntä.” (1 KUN 18:21) En minä ole syössyt Israelia onnettomuuteen, vaan sinä ja sinun isäsi suku, koska te olette hylänneet Herran käskyt ja koska sinä seuraat baaleja (1 KUN 18:18).

Jumalan kansan taivuttelemisessa palaamaan kokosydämisesti Herran luo Eliaa auttoi se, että Israelin hallinnon rakentama epäjumalan-palvelujärjestelmä, johon papisto oli sitoutunut, ei kyennyt tuomaan helpotusta maata kohdanneeseen ahdinkoon.⁴⁾ Näin tapahtuu aina Jumalan salliman todellisen ahdistuksen aikana: Ihmisen kehittämät järjestelmät – olivatpa ne uskonnollisia, taloudellisia, poliittisia, tieteel-lis-teknisiä tai terveydenhuollon luomia turvaverkkoja – osoittautuvat haavoittuviksi.

Koetuksen ajan tarkoitus on ohjata näkemään ongelmien hengellinen juurisyy: ylpeä piittaamattomuus Jumalasta ja Hänen käskyistään.

Elia kutsui Israelin kansaa takaisin alttariyhteyteen Jumalansa kanssa. Sama kutsu on voimassa kaikille kansoille ja länsimaisen maallistuneen seurakunnan ”morsiusneidoille”. Meidän on nähtävä suuri tarpeemme astua parannuksessa Golgatalle, Jeesuksen lunastustyön ansion varaan ja asemaan. (Sivulla A4 avaamme syvemmin lunastuksen merkitystä.) Ahdingon kurimuksessa kamppaillut Israel vastasi myöntävästi Elian julistaman VT:n "evankeliumin" kutsuun:

Silloin Elia sanoi koko kansalle: "Tulkaa minun luokseni." Niin kaik-ki tulivat hänen luokseen. (1 KUN 18:30).

b)  Esimerkkiä näyttäen Elia neuvoi tien parannukseen

Kansan keskellä, yhdessä sen kanssa, Elia ryhtyi korjaamaan hajotettua ja unohdettua ainoata oikeata uhrialttaria. Valmistautuminen Jumalan kohtaamiseen ja Hengen uudistukseen tapahtuu yhä samalla tavalla: astumalla katumuksessa Jeesuksen sovintoveren puhdistetta-vaksi. Jumala vaikuttaa tämän mielenmuutoksen; Hän antaa halun irrottautua nykyajan baaleista ja voiman sitoutua uskossa Jeesukseen. Huolellisesti Elian ohjeiden mukaan toimien Israelin kansa tahtoi korjata alttariyhteytensä Herran kanssa. Tämän esikuvan mukaan herätystä ja seurakuntiemme uudistumista edeltää opetus ristiinnaulitusta Kristuk-sesta ja palaamisesta Hänen armonsa varaan.

Sitten hän korjasi Herran alttarin, joka oli hajotettu. Elia otti kak-sitoista kiveä … Hän rakensi kivistä alttarin Herran nimelle ja kaivoi sen ympärille ojan. Hän latoi puut, paloitteli sonnimullikan ja pani kappaleet puiden päälle. Sen jälkeen hän sanoi: "Täyttäkää neljä ruukkua vedellä ja kaatakaa vesi polttouhrin ja puiden päälle…  Teh-kää se toistamiseen. … Tehkää se kolmannen kerran.” … Ja he te-kivät niin kolmannen kerran (1 KUN 18:30-34).

c)  Elia rukoili Jumalan konkreettista ilmestymistä

Rukousvetoomuksellaan Elia suorastaan haastoi Jumalaa, jotta Israel saisi nähdä Hänen kunniansa, valtasuuruutensa ja voimansa. Kansan uskon ja sitoutumisen Herraan tuli uudistua perusteellisesti sisintä myöten; kansan oli astuttava ulos ”molemmille puolille horjumisesta”. Profeetta janosi Herran käden kosketusta rakastamansa kansan elämään niin kiihkeästi, että asetti itsensä pyyntöineen alttiiksi sen (ja vastustajiensa) edessä. Kaikessa tässä Elia toimi kuitenkin tarkasti Jumalan tahdon mukaisella tavalla, ja uskollinen Herra vastasi tulella Elian syvään kaipaukseen. Kuluttavan tulen kirkkauden näkeminen synnytti kansassa pyhä pelon ja käänsi sen sydämet takaisin Ju-malan puoleen.

Seurakunnan keskellä palava Hengen tuli konkreettisine rukousvastauk-sineen on edelleen avaintekijä uudistumisen ja heräämisen puhkea-misessa. Jos seurakunta Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen asetettiin suuressa voimassa tehtäväänsä, millainen Kristuksen morsian onkaan täyteydessään ja kirkkaudessaan, kun se erottautuu maailmasta Yl-käänsä vastaanottamaan. Meillä on lupa odottaa ja ikävöidä seurakun-nan pyhittämistä ja puhdistamista hääjuhlaa ja tuhatvuotista valtakuntaa varten (1 TESS 5:23-24). Laskekoon Jumala sydämiimme Elian kaipauk-sen, hengen ja uskonrukouksen! Uudistakoon Hän seurakuntansa vah-vistamalla sanansa ihmeiden ja merkkien kautta.⁵⁾

Elia astui esiin ja sanoi: Vastaa minulle, Herra, vastaa minul-le, jotta tämä kansa tietäisi, että Sinä, Herra, olet Jumala ja että Sinä käännät heidän sydämensä takaisin puoleesi . Silloin Herran tuli iski alas ja kulutti polttouhrin …  Kun koko kansa näki tämän, kaikki heittäytyivät kasvoilleen ja sanoivat: "Herra on Jumala!" (1 KUN 18: 36-39)

d)  Elia pyysi sadetta koko maahan

Ahdistuksen aikana muodollisen uskonnollisuuden tyhjyys paljastuu. Glo-baalien asiantuntija- ja sopimusjärjestelmien pettäminen, maailmanta-louden romahtaminen, väkivallan ja sodanuhkien kasvu, terveyden-huollon hauraus sekä luonnon vakauden järkkyminen muokkaavat kan-sojen sydämissä maaperää Jumalan tarjoamalle viimeiselle heräämi-selle. Elian aika antoi ennustavan mallin tulevasta herätyksestä: evan-keliumin voima vetää puoleensa ja ulkonainen hätä työntää etsimään apua Jumalasta (pull and push-ilmiö). Elian kutsuhuuto kelpasi koe-tuksen keskellä kipristelevälle kansalle.

Profeetta Elia oli kansansa parasta etsivä mies, vaikka ympäröivän yhteiskunnan silmäätekevien mielestä hän (fundamentalistin lailla) han-goitteli pahasti yleistä arvomaailmaa vastaan. Elia ei tyytynyt seu-rakunnan sisäiseen uudistumiseen, vaan jatkoi rukoilemalla sadet-ta koko valtakunnan ylle.⁶⁾ Tähän Elian kutsumuksen toiseenkin osaan Jumala vastasi väkevästi: Vain vähän aikaa sen jälkeen, kun tuli oli syttynyt Herran kansan keskuudessa, päättyi pitkä kuivuus Israelissa ja odotettu sade puhkesi kaikkialle maahan. Voimme nähdä ta-pahtumassa mahtavan esikuvan Kristuksen seurakunnan uudistumista seuraavasta lyhyestä kevätsateen ajasta. (Lopun ajan Hengen satees-ta lisää sivulla C4.3.) Se lankeaa ankaran kuuron luonteisena hen-gellisenä herätyksenä maahamme keskellä globaalin ahdingon aikaa. Jumala ei jätä unohduksiin niitä jatkuvien esirukousten kohteita, joiden heräämisen puolesta Hänen omansa ovat vuosia uskossa kamppailleet.

Ja tuossa tuokiossa taivas kävi mustaksi pilvistä ja myrskytuulesta, ja tuli ankara sade  (1 KUN 18:45; PR 38). Ja on tapahtuva, että jo-kainen, joka avuksi huutaa Herran nimeä, pelastuu (APT 2:21).

"Ankarasta sateesta" tässä käytetty heprean ilmaisu גֶּשֶׁם, [geshem], on sama kuin millä Jooel 2:23 kuvaa myöhäistä kevätsadetta. Kyseessä on kestoajaltaan lyhyt mutta voimakas kastelu (kaatosade; RK 12), joka Israelissa lankeaa maahan vähän ennen sadonkorjuuta. Haluan rohkaista sinua, uskollinen Jeesuksen seuraaja, säilyttämään näkysi tämän esi-kuvan mukaisesta Hengen viimeisestä suuresta etsikonajasta. Elian esimerkin, monien sananpaikkojen ja Isän ihmisrakkauden innoittamana meillä on etuoikeus uskoa sekä seurakunnan uudistumiseen voi-massa että laajaan herätykseen ennen seurakunnan ylösottoa. (Seurakunnan ylösotosta lähemmin sivulla C4.8.) Saamme rukoillen kai-vata sitä nyt maamme hengellisen kuivuuden keskellä. Samalla val-mistamme omaa sydäntämme ja oman kutsumuksemme rajoissa myös seurakuntaamme Jumalan ilmestymistä varten. On selvää, että seura-kunnan nuorta, ehkä viimeistä, Elisa-sukupolvea tarvitaan herätyksen välikappaleena. Jeesus onkin parhaillaan kutsumassa ja asettamassa sitä ikään kuin "keihäänkärjeksi" tähän haasteeseen. Kannustus, esirukous, opetus ja tilan antaminen heille on meidän vanhempien tehtävä. Täl-lainen valmistelutyö on LUUK 1:16-17 mukaan ahkeroimista Eliaan hen-gessä ja voimassa. Samalla se on myös vastaamista Jeesuksen keho-tukseen: ”Olkoot lamppunne palamassa!”

Ahdingon aikana Elia ei peläten piiloutunut eikä vajavuuden tunteeseen vedoten eristäytynyt yksinäisyyteen, vaan rukoillen, herättäen, kehot-taen, neuvoen ja esimerkkiä näyttäen astui esiin vahvistamaan Jumalan seurakuntaa ^b). Kannustakoon alla oleva lupaus meitäkin säilyttämään paikkamme sanan siemenen kylväjien ja Jeesuksen kärsivällisten odot-tajien joukossa. Luottaen siihen, että Jumala huolehtii maan elon kyp-symisestä täyteen "mehevyyteen" asti. 

Autuaita ovat kaikki, jotka Häntä odottavat! Siionin kansa, sinä, joka asut Jerusalemissa, sinun ei tarvitse enää itkeä. Totisesti Herra on sinulle armollinen, kun huudat apua. Heti kun Hän kuulee äänesi, Hän vastaa sinulle. … Silloin Hän antaa sateen siemenelle, jonka kylvät maahan, ja maan sadosta saat leivän, joka on oleva mehevä ja ra-vitseva (JES 30:18,19,23).