C4.2  Elian esimerkki

Pyytäkää Herralta sadetta kevätsateen aikana: Her-ra tekee ukkospilvet ja antaa teille sadekuurot, antaa kasvit jokaisen pellolle (SAK 10:1).

Itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonaan, ja säilyköön koko teidän henkenne, sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen. Hän, joka kutsuu teitä, on uskollinen, ja Hän on sen myös tekevä (1 TESS 5:23-24).

Se Jumala, joka vastaa tulella, on tosi Jumala. Koko kansa vastasi: ”Niin on hyvä.” (1 KUN 18:24)

Historian kahdesta suuresta hengenvuodatuksen jaksosta olemme nyt aivan ilmeisesti saapumassa kevätsateen aikaan. (Näis-tä Hengen sateista tarkemmin sivulla C4.3.) Kevätsade ei tule auto-maattisesti: yllä oleva raamatunjae SAK 10:1 kehottaa pyytämään sadetta Jumalalta silloin, kun on kevätsateen sen aika. Siionin lasten joukossa profeetta Elialla oli erityinen sateen rukoilijan kutsumus.²⁾ Hän sopii monella tavalla esikuvaksi meille, jotka rukoillen odotamme Hengen kastelua oman peltosarkamme eli seurakuntamme, läheistemme ja maamme ylle. Elia ei ollut superihminen, vaan vajavaisuudessaan meidän kaltaisemme. Siitä huolimatta Jumala kutsui hänet, ja apostoli Jaakob käytti häntä esimerkkinä kärsivällisestä sateen rukoilijasta keskellä vaikeata ai-kaa: 

Elia oli yhtä vajavainen ihminen kuin mekin. Hän ru-koili rukoilemalla, ettei sataisi, eikä maa saanut sadetta …  Kun hän rukoili uudelleen, taivas antoi sateen ja maa tuotti hedelmänsä (JAAK 5:17-18).

Eliaa kuvaava laatusana "yhtä vajavainen" on käännetty krei-kankielen ilmaisusta ὁμοιοπαθής, [homoiopathḗs]. Sanan ensim-mäinen osa juontuu adjektiivista hόmoios, ”samankaltainen”, ja toinen osa verbistä pásḵō, ”kärsiä” ja ”kokea”. Elia oli siis kanssamme samalla tavalla kokeva ihminen. KJV 1972 ilmaisee profeetan "vajavaisuuden" laajemmin kääntäessään jakeen 17 al-kuosan näin:

Elias was a man subject to like passions as we are, and he prayed earnestly ...,

missä sanan passions sisältö kattaa monipuolisesti mielialan vaihteluista, mielihaluista ja kärsimyksistä johtuvat voimakkaat tunteet.

Elia oli siis samalla tavalla altis tunteiden, niiden hei-lahteluiden ja kärsimisen kokemiselle kuin sinä ja minä.

Israelin kansan epäjumalanpalvelu, maata koskettanut ankara kuivuus ja oma yksinäisyys vainon alaisena eivät voineet olla herättämättä Eliassa epätoivon, pelon ja epäuskonkin tuntemuk-sia.³⁾ Silti hän seisoi Herran edessä uskoen rukouksen ja muu-toksen mahdollisuuteen ahdistavan ajan keskellä. Hän rukoili sadetta hartaasti ja vakavasti (1 KUN 17:1; PR 38).

Kansainvälisesti arvostettu raamatunopettajia, helluntaitaustainen professori David Petts rohkaisi kristittyjä v. 2009 eräässä ti-laisuudessa Keravalla oman kokemuksensa perusteella muistini mukaan näin:

"Uskon askeleita otettaessa mukana seuraa aina epäilys, mutta usko on vahvempi. Vajavaisuuden kokeminen ei estä etenemästä silti sanaan luottaen eteenpäin".

Samankaltaisista henkilökohtaisista tuntemuksista puhui Paava-likin usein: "Olin luonanne heikkouden vallassa, hyvin pelokkaana ja vapisevana. Kuka on heikko, etten minäkin olisi heikko? Jos täytyy kerskua, kerskun heikkoudestani" (1 KOR 2:3; 2 KOR 11: 29-30). Toimiessaan kuitenkin uskossa Jumalaan luottaen nämä miehet saivat huomata, että Herra vastasi sanastaan. Jumalan tarkoitusten eteneminen vajavaisuuden ja heikkouden tunteita kokevien palvelijoiden välityksellä rohkaisee suuresti meitä, jotka saamme olla täyttämässä omaa paikkaamme ahdingon aikaan siirtymässä olevan seurakunnan keskellä.

Israelin hengellisen luopumuksen ja kuivuudesta johtuvan nälän-hädän aikana Jumala laski Elian sisimpään kaksi tehtävää:

○ valmistaa tietä kansansa jumalasuhteen uudistumiselle

○ rukoilla sadetta koko maan ylle.

1 KUN 17:2-24 kertoo vaiherikkaasti, kuinka profeettaa kasva-tettiin luottamaan kaikissa tarpeissa Työnantajansa huolenpitoon. Elia ei välttynyt ahdistukselta eikä vainolta, mutta hänet varjeltiin niiden läpi. Eliassa vaikuttamaansa uskoa, tahtoa, kuuliaisuutta ja hengellistä armoitusta Jumala käytti muutoksen aikaansaamiseen kansassaan. Ehkäpä seuraavassa kuvatut Elian rohkeat askeleet voivat toimia esimerkkinä niille, joiden palvelutehtävästä löytyy edes osittaisia yhtymäkohtia Elian kutsumuksen kanssa.

a)  Elia herätteli kansaa ja sen johtoa

Elia astui koko kansan eteen ja sanoi: "Kuinka kauan te horjutte puolelta toiselle? Jos Herra on Jumala, seu-ratkaa Häntä, mutta jos taas Baal, seuratkaa häntä.” (1 KUN 18:21)

En minä ole syössyt Israelia onnettomuuteen, vaan sinä (kuningas) ja sinun isäsi suku, koska te olette hylän-neet Herran käskyt ja koska sinä seuraat baaleja (1 KUN 18:18).

Jumalan kansan taivuttelemisessa palaamaan kokosydämisesti Herran luo Eliaa auttoi se, että Israelin hallinnon rakentama epäjumalanpalvelujärjestelmä, johon papisto oli sitoutunut, ei kyennyt tuomaan mitään helpotusta maata kohdanneeseen ahdin-koon. ⁴⁾ Näin tapahtuu aina Jumalan salliman todellisen ahdis-tuksen aikana: ihmisen kehittämät järjestelmät – olivatpa ne uskonnollisia, taloudellisia, poliittisia, tieteellis-teknisiä tai tervey-denhuollon luomia turvaverkkoja – osoittautuvat haavoittuviksi.

Koetuksen ajan tarkoitus on ohjata näkemään ongel-mien hengellinen juurisyy: ylpeä piittaamattomuus Ju-malasta ja Hänen käskyistään.

Elia kutsui Israelin kansaa takaisin alttariyhteyteen Jumalansa kanssa. Sama kutsu on edelleen voimassa Israelin ja länsimaisen maallistuneen seurakunnan ”morsiusneidoille”. Meidän on nähtävä suuri tarpeemme astua parannuksessa Golgatalle, Jeesuksen lunastustyön ansion varaan ja asemaan. (Sivulla A4 avataan enemmän lunastuksen merkitystä.) Ahdingon kurimuksessa kamp-paillut Israel vastasi myöntävästi Elian julistaman VT:n "evan-keliumin" alttarikutsuun:

Silloin Elia sanoi koko kansalle: "Tulkaa minun luok-seni." Niin kaikki tulivat hänen luokseen. (1 KUN 18: 30).

b)  Esimerkkiä näyttäen Elia neuvoi tien parannukseen

Kansan keskellä, yhdessä sen kanssa, Elia ryhtyi korjaamaan hajotettua ja unohdettua ainoata oikeata uhrialttaria. Valmistau-tuminen Jumalan kohtaamiseen ja Hengen uudistukseen tapahtuu yhä samalla tavalla: astumalla katumuksessa Jeesuksen so-vintoveren puhdistettavaksi. Jumala vaikuttaa tämän mielen-muutoksen; Hän antaa halun irrottautua nykyajan baaleista ja voiman sitoutua uskossa Jeesukseen. Huolellisesti Elian ohjeiden mukaan toimien Israelin kansa tahtoi korjata alttariyhteytensä Herran kanssa. Tämän esikuvan mukaan herätystä ja seu-rakuntiemme uudistumista edeltää opetus ristiinnaulitusta Kris-tuksesta ja palaamisesta Hänen armonsa varaan.

Sitten hän korjasi Herran alttarin, joka oli hajotettu. Elia otti kaksitoista kiveä … Hän rakensi kivistä alttarin Herran nimelle ja kaivoi sen ympärille ojan. Hän latoi puut, paloitteli sonnimullikan ja pani kappaleet pui-den päälle. Sen jälkeen hän sanoi: "Täyttäkää neljä ruukkua vedellä ja kaatakaa vesi polttouhrin ja puiden päälle…  Tehkää se toistamiseen. … Tehkää se kolman-nen kerran.” … Ja he tekivät niin kolmannen kerran (1 KUN 18:30-34).

c)  Elia rukoili Jumalan konkreettista ilmestymistä

Rukousvetoomuksellaan Elia suorastaan haastoi Jumalaa, jotta Israel saisi nähdä Hänen kunniansa, valtasuuruutensa ja voi-mansa. Kansan uskon ja sitoutumisen Herraan tuli uudistua perusteellisesti sisintä myöten; kansan oli astuttava ulos ”mo-lemmille puolille horjumisesta”. Profeetta janosi Herran käden kosketusta rakastamansa kansan elämään niin kiihkeästi, et-tä asetti itsensä pyyntöineen alttiiksi sen (ja vastus-tajiensa) edessä. Kaikessa tässä Elia toimi kuitenkin tarkasti Jumalan tahdon mukaisella tavalla, ja uskollinen Herra vastasi tulella Elian syvään kaipaukseen. Kuluttavan tulen kirkkauden näkeminen synnytti kansassa pyhä pelon ja käänsi sen sydämet takaisin Jumalan puoleen.

Seurakunnan keskellä katumusalttarin äärellä palava Hengen tuli konkreettisine rukousvastauksineen on edelleen avaintekijä uu-distumisen ja heräämisen puhkeamisessa. Jos seurakunta Jee-suksen ylösnousemuksen jälkeen asetettiin suuressa voimassa tehtäväänsä, millainen Kristuksen morsian onkaan täyteydessään ja kirkkaudessaan, kun se erottautuu maailmasta Ylkäänsä vas-taanottamaan. Meillä on lupa odottaa ja ikävöidä seurakun-nan pyhittämistä ja puhdistamista hääjuhlaa ja tuhatvuotista valtakuntaa varten (1 TESS 5:23-24; EFES 5:26-27). Laskekoon Jumala sydämiimme Elian kaipauksen, hengen ja uskonrukouksen! Uudistakoon Hän seurakuntansa vahvistamalla sanansa ihmeiden ja merkkien kautta.⁵⁾

Elia astui esiin ja sanoi: Vastaa minulle, Herra, vastaa minulle, jotta tämä kansa tietäisi, että Sinä, Herra, olet Jumala ja että Sinä käännät heidän sydämensä ta-kaisin puoleesi. Silloin Herran tuli iski alas ja kulutti polttouhrin … Kun koko kansa näki tämän, kaikki heit-täytyivät kasvoilleen ja sanoivat: "Herra on Jumala!" (1 KUN 18: 36-39)

d)  Elia pyysi sadetta koko maahan

Ahdistuksen aikana muodollisen uskonnollisuuden tyhjyys paljas-tuu. Vaikeat ajat ravistelevat parhaillaan ihmiskuntaa muutenkin:  globaalit poliittiset sopimusjärjestelmät ovat koetuksella, vel-kainen maailmantalous on romahtamispisteessä, väkivallan ja sodan uhka toteutumassa, terveydenhuollon hauraus pandemi-oissa paljastumassa ja luonnon vakaus järkkymässä. Huolimatta ihmisen rakentaman maailmanjärjestyksen horjumisesta eivät Luojan sanassaan ilmaisemat elämän "käyttöohjeet" vieläkään näytä kiinnostavan "kristittyjen" länsimaiden asukkaita. Jumalan sallima lopun ajan koetus lienee viimeinen kutsu heräämiseen ja kääntymiseen Jumalan tykö, joka ei halua yhdenkään hukkuvan (2 PIET 3:9-12).

Elian toiminnassa näemme Jumalan tarjoaman kaksiosaisen mallin tulevalle kehitykselle: selkeästi julistetussa ristin evankeliumissa on yhä voima, joka vetää ihmisiä Jeesuksen tykö, samalla kun ul-konainen kurimus työntää heitä etsimään apua hätäänsä (pull and push-ilmiö). Elian kutsuhuuto kelpasi koetuksen keskellä kipristelevälle kansalle. Seurakunnan tehtävä ahdingon aikana on sama: ei keskittyä ympäröivän maailman ongelmiin ja pimeyden kauhistelemiseen, vaan osoittaa tietä valoon ja iankaikkiseen pe-lastukseen Jeesuksessa. 

Profeetta Elia oli kansansa parasta etsivä mies, vaikka ympäröivän yhteiskunnan silmäätekevien mielestä hän (fundamentalistin lailla) hangoitteli pahasti yleistä arvomaailmaa vastaan. Elia ei tyy-tynyt seurakunnan sisäiseen uudistumiseen, vaan jatkoi rukoi-lemalla sadetta koko valtakunnan ylle.⁶⁾ Tähän Elian kut-sumuksen toiseenkin osaan Jumala vastasi väkevästi: Vain vähän aikaa sen jälkeen, kun tuli oli syttynyt Herran kansan keskuudessa, päättyi pitkä kuivuus Israelissa ja odotettu sade puhkesi kaikkialle maahan. Voimme nähdä tapahtumassa mahtavan esikuvan Kristuksen seurakunnan uudistumista seuraavasta ly-hyestä kevätsateen ajasta. (Lopun ajan Hengen sateesta lisää si-vulla C4.3.) Se lankeaa ankaran kuuron luonteisena hengellise-nä herätyksenä maahamme keskellä globaalin ahdingon aikaa. Jumala ei jätä unohduksiin niitä jatkuvien esirukousten kohteita, joiden heräämisen puolesta Hänen omansa ovat vuosia uskossa kamppailleet.

Ja tuossa tuokiossa taivas kävi mustaksi pilvistä ja myrskytuulesta, ja tuli ankara sade  (1 KUN 18:45; PR 38). Ja on tapahtuva, että jokainen, joka avuksi huu-taa Herran nimeä, pelastuu (APT 2:21).

Olkaa siis kärsivällisiä, veljet, Herran tuloon asti. Katso-kaa, kuinka maamies odottaa maan kallista hedelmää ja on kärsivällinen, kunnes maa on saanut syyssateen ja kevätsateen. Olkaa tekin kärsivällisiä, vahvistakaa sy-dämenne, sillä Herran tulo on lähellä (JAAK 5:7-8).

Kun hän (Elia) rukoili uudelleen, taivas antoi sateen ja maa tuotti hedelmänsä (JAAK 5:18).

"Ankarasta sateesta" kohdassa 1 KUN 18:45 käytetty heprean il-maisu גֶּשֶׁם, [geshem], on sama kuin millä Jooel 2:23 kuvaa myö-häistä kevätsadetta. Kyseessä on kestoajaltaan lyhyt mutta voimakas kastelu (kaatosade; RK 12), joka Israelissa lankeaa maahan vähän ennen sadonkorjuuta. Haluan rohkaista sinua, uskollinen Jeesuksen seuraaja, säilyttämään näkysi tämän esi-kuvan mukaisesta Hengen viimeisestä suuresta etsikonajasta. Älä anna epäuskon hengen häiritä luottamustasi Herraan: Elian esi-merkin, monien sananpaikkojen ja Isän ihmisrakkauden innoit-tamana meillä on etuoikeus uskoa sekä seurakunnan uu-distumiseen voimassa että herätykseen ennen seurakunnan ylösottoa. (Seurakunnan ylösotosta lähemmin sivulla C4.8.) Hen-gellisen kuivuuden keskellä tehtävämme on siis rukoillen kaivata seurakunnan määrällistä ja laadullista kypsymistä suurta elon-korjuuta varten.

Samalla saamme valmistaa omaa sydäntämme ja kutsumuksemme (armolahjojemme) rajoissa myös seurakuntaamme Jumalan il-mestymistä varten. Elian tavoin vanhemman sukupolven on tär-keätä esimerkkiä näyttämällä ja opettamalla vahvistaa seurakun-nan nuorta - ehkä viimeistä - Elisa-sukupolvea, jota tarvitaan herätyksen välikappaleena. Uskon, että Herra Jeesus on par-haillaan valmistamassa sitä ikään kuin "keihäänkärjeksi" tähän haasteeseen. Kannustus, esirukous, opetus ja tilan antaminen nuorillemme on meidän vanhempien tehtävä. Tällainen valmiste-lutyö on LUUK 1:16-17 mukaan ahkeroimista Eliaan hengessä ja voimassa. Se on myös vastaamista Jeesuksen kehotukseen:

”Olkoot lamppunne palamassa!”

Summary: Ahdingon aikana Elia ei siis peläten piiloutunut eikä vajavuuden tunteeseen vedoten eristäytynyt yksinäisyyteen, vaan rukoillen, herättäen, kehottaen, neuvoen ja esimerkkiä näyttäen astui esiin vahvistamaan Jumalan seurakuntaa ^b). Kannustakoon hänen esimerkkinsä ja alla oleva lupaus meitäkin säilyttämään paikkamme sanan siemenen kylväjien ja Jeesuksen kärsivällisten odottajien joukossa. Luottaen siihen, että Jumala huolehtii maan elon kypsymisestä täyteen "mehevyyteen" asti.

Autuaita ovat kaikki, jotka Häntä odottavat! Siionin kansa, sinä, joka asut Jerusalemissa, sinun ei tarvitse enää itkeä. Totisesti Herra on sinulle armollinen, kun huudat apua. Heti kun Hän kuulee äänesi, Hän vas-taa sinulle. … Silloin Hän antaa sateen siemenel-le, jonka kylvät maahan, ja maan sadosta saat leivän, joka on oleva mehevä ja ravitseva (JES 30:18,19,23).