A6  JEESUS JA SYNTINEN              15.1.2023        

 

Kaikki ihmiset ovat syntiä tehneet. Jeesus liikkui mielel-lään sellaisen kansanosan parissa, joka tunnisti itsessään tämän olotilan. Fariseukset ja kirjanoppineet, jotka pyr-kivät noudattamaan Mooseksen lakia, eivät nähneet lan-gennutta asemaansa Jumalan edessä. Ansiovanhurskautta rakentaessaan he eivät kyenneet tuntemaan aitoa syyl-lisyyttä tekojensa vuoksi. Heidän suhtautumisensa lähim-mäisiin oli etäinen ja vaativa (MATT 23:2-7). Sen vuoksi heidän oli vaikea käsittää sitä, että Jumalan Pojaksi itse-ään kutsuva Jeesus vietti aikaansa lakia ymmärtämättö-mien syntisten kanssa:

 

Publikaanit ja syntiset tulivat kaikki Jeesuksen luo kuu-lemaan Häntä. Mutta fariseukset ja kirjanoppineet nurisivat: "Tämä ottaa vastaan syntisiä ja syö heidän kanssaan." (LUUK 15:1-2)

 

Raamatussa on neljä yksityiskohtaista kuvausta Jeesuk-sen ja syntisen ihmisen kohtaamisesta. Pysähdymme nyt selvittämään, mitä niissä oikein tapahtui. Jotta pää-sisimme sisälle herkkään "atmosfääriin" syntisen ihmisen ja Jumalan välillä, annetaan Hengen puhua sydämellem-me. Suurimman lohdutuksen saamme, kun asetamme it-semme syntisen paikalle! 

 

Sanaa lukeneena ehkä muistatkin, että nämä ainutlaatui-set kohtaamiset tapahtuivat

A  fariseuksen kodissa (LUUK 7:36-50)

B  Sykarin kaivolla (JOH 4:5-30)

C  Jerikon kaupungissa (JOH 19:1-10)

D  Jerusalemin temppelialueella (JOH 8:2-11).

 

 

 

A  Jeesus ja syntinen fariseuksen kodissa

 

 

Siinä kaupungissa oli nainen, joka eli syntisesti (LUUK 7: 37). 

 

Hyvin merkittävä mielenmuutos oli tapahtunut tämän naisen sydämessä jo ennen kuin hän kohtasi Vapahtajan. Häpeä prostituoidun ammattiaan kohtaan oli täyttänyt hänen mielensä. Naisen kaipaus puhtaaseen elämään sai mahdollisuuden toteutua, kun hän kuuli, että syntisten ystävä, Jeesus, oli vierailulla lähistöllä asuvan fari-seuksen kodissa. Halu omakohtaiseen syntien anteeksi-saamiseen voitti pelon, joka liittyi fariseuksen kotiin astumiseen. Porton palkalla hankitun äärimmäisen kalliin alabasteriöljyn uhraaminen olin vähäistä Jeesuksen lähelle pääsemisen rinnalla. Luukas kertoo, kuinka poikkeukselli-sen kauniilla tavalla nainen tuossa lyhyessä kohtaami-sessa vuodatti sekä rikki menneen elämämänsä tuskan että sydämen rakkautensa Jeesukselle (LUUK 7:37-38).

 

Sanoja ei paljon tarvittu: Jeesus katsoi sydämeen. Näh-dessään naisen vilpittömän katumuksen, suuren us-kon ja ensirakkauden Jeesus lähestyi häntä armahtaen ja talon isännän edessä puolustaen: 

 

"Sen tähden sanon sinulle: hänen paljot syntinsä on annettu anteeksi, ja sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta se, jolle annetaan vähän anteeksi, rakastaa vähän." Sitten Hän sanoi naiselle: "Sinun syntisi ovat anteeksi annetut. Sinun uskosi on sinut pelastanut. Mene rauhaan." (LUUK 7:47-50)

 

Jeesuksen arvostus, kunnioitus ja huolenpito naista koh-taan poikkesi ensimmäisen vuosisadan roomalaisesta ja juutalaisesta suhtautumisesta naisiin. Jeesus ei käsitellyt naisen mennyttä elämää enempää, vaan antoi rak-kautensa ja läsnäolonsa hoitaa sen jättämiä haavoja. Pitkä tie parantumiseen tunteiden ja ihmissuhteiden tasolla oli luonnollisesti edessä, mutta kestävä perustus oli nyt laskettu.

 

Usko Jeesuksen sanaan anteeksiantamuksesta on lähtökohta omantunnon rauhaan ja uuteen elä-mään.

 

"Mene rauhaan" riittää evästykseksi meillekin, jotka Jee-suksen armon varaan haluamme synteinemme jättäytyä. Jeesuksen antama rauha kumpuaa sovinnosta Jumalan kanssa. Se tuo vapautuksen menneisyyteen liittyvistä oman sydämen syytöksistä. Ennen kaikkea sisäinen rauha on olotila pelastetun elämälle uskonvanhurskaudessa Ju-malan yhteydessä.

 

Kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kirkkautta vailla, mutta saavat lahjaksi vanhurskauden Hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Jeesuksessa Kristuksessa. Hänet Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta Hänen vereensä. (ROOM 3:23)

 

Koska siis olemme tulleet uskosta vanhurskaiksi, meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta (ROOM 5:1).

 

 

 

 

B  Jeesus ja syntinen Sykarin kaivolla

 

 

Jeesus sanoi: "Oikein puhuit sanoessasi: 'Ei minulla ole miestä.' Viisi miestä sinulla on ollut, ja se, joka sinulla nyt on, ei ole sinun miehesi. Siinä puhuit totta." (JOH 4:17-18)

 

Tapaaminen Sykarin kaivolla oli hyvin erilainen kuin edellä kerrottu. Samarialainen nainen, jonka Jeesus siellä arki-sessa tilanteessa kohtasi, ei tuntenut Herraa. Nainen ei tunnistanut uuden elämän tarvettaan eikä sen toteutu-mismahdollisuutta juutalaisessa miehessä. Ystävällisen ja viisaan keskustelun kautta Jeesus kuitenkin tutus-tui naiseen ja sai purettua etnis-uskonnollisen raja-aidan heidän väliltään. Yllä mainittujen tiedon sanojen avulla Hän sitten avasi salaisuuden naisen elämästä. Kun Jeesus samalla todisti itsestään ihmisen sisäisen janon sam-muttajana ja sen elävän veden (Hengen) lähteenä, joka kantaa iankaikkiseen elämään, syntyi naisen sisimmässä kaipaus tämän lahjan omistamiseen (JOH 4:10-26).

 

Vähitellen nainen tuli vakuuttuneeksi kohtaamansa juuta-laisen (JOH 4:9) oikeasta identiteetistä: Jeesus muuttui naisen silmissä profeetaksi (JOH 4:19), voidelluksi Mes-siaaksi (Kristukseksi, JOH 4:25-26,28-29) ja maailman Vapahtajaksi (JOH 4:42).

 

Jeesuksen sanat synnyttävät luottamuksen siihen, että vaikka Kristus tietää kaiken epäonnistuneesta menneisyydestämme, Hän tarjoaa armossaan uu-den alkamisen mahdollisuuden (JOH 4:29,39; TIIT 3:3-8).

 

Raamattu ei kerro syitä, miksi Jeesuksen kohtaamien ihmisten seksuaalielämä ja avioliitto oli ajautunut karille. Koska Jeesus tiesi heidän lähtökohtiensa erilaisuuden, hän osasi lähestyä heitä yksilöllisesti. Jumalan Henki ohjasi Häntä. Yhteistä näille kohtaamisille oli kuitenkin Jeesuk-sen suuri hienotunteisuus ja armollisuus. Verrattuna juu-talaisten oppineiden (rabbien) suhtautumiseen syntistä kohtaan oli Jeesuksen näyttämä esimerkki täysin poik-keuksellinen.

 

Samalla tavalla Hän kohtelee meitä, jotka Hänen edes-sään tunnemme häpeää menneen elämämme epäonnistu-misista ja tuhlatuista vuosia. Syntinsä tuominnutta Jeesus ei enää moiti, vaan rohkaisee jättämään ne taakse, luottamaan Hänen sovitusverensä täyteen ansioon ja kertomaan toisillekin Hänen ihmeellisestä rakkaudestaan: 

 

Monet kaupungin samarialaisista uskoivat Jeesukseen nai-sen puheen tähden (JOH 4:39).

Sen tähden Minä sanon sinulle: hänen paljot syntinsä on annettu anteeksi, ja sen vuoksi hän rakasti paljon (LUUK 7:47).

 

 

 

 

C  Jeesus ja syntinen mies Jerikosta

 

 

Juutalainen Sakkeus oli poikkeus publikaanien esimiesten joukossa. Publikaaneja eli tullimaksujen kerääjiä alaisi-naan pitävä päämies oli yleensä roomalainen yksityishen-kilö. Hän oli ostanut (vuokrannut) tullinkanto-oikeuden jollekin Rooman valtakunnan sisäisistä tullirajoista ja pal-kannut pavelukseensa tullimiehiä, publikaaneja. Sakkeus oli yksi tällaiseen vauraaseen tullinvuokraajien yhteiskun-taluokkaan kuuluva mies.

 

Asemastaan huoliamtta Sakkeus oli uteliaan kiinnostunut Jeesuksesta, joka suuren ihmisjoukon ympäröimänä saa-pui hänen kotikaupunkiinsa Jerikoon. Luonteeltaan Sak-keus osoittautui suoran toiminnan mieheksi: hän vastasi iloiten Jeesuksen kutsuun ja vastaanotti pelastuksen ko-dissaan perhekuntansa keskellä (LUUK 19:2-6,9). Ympä-ristön silmissä tähän publikaanien esimieheen oli lyöty myös toisenlainen leima:

 

Tämän nähdessään kaikki nurisivat sanoen: "Syntisen miehen luo Hän meni majailemaan." (LUUK 19:7)

 

Monilla ihmisillä oli epäilys tullimiesten rehellisyydestä. Publikaanien houkutus liittyi rahanansaintaan, sillä tulli-maksun periminen tarjosi mahdollisuuden ahneuteen eli ylimääräisen tulon hankkimiseen väärin perustein. Sen vuoksi fariseukset ja kirjanoppineet samaistivat publi-kaanit julkisyntisiin. He närkästyivät, kun Jeesus asettui ateriayhteyteen näiden "lain ulkopuolella" elävien kanssa (LUUK 5:27-30; MARK 2:14-16).

 

Jeesuksen vastaus kovasydämisille ja ylemmyydentuntoi-sille hengellisille johtajille osoittaa, miksi Hän halusi kyl-vää hyvää Sanomaa juuri heidän syntisiksi nimeämiensä ihmisten keskellä:

Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En Minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä (MARK 2:17).

 

Todellisuudessa me kaikki ihmislapset olemme kadottavan syntisairauden läpikotaisin saastuttamia. Kaikki vain eivät vielä tunnista oireitaan eivätkä koe tarvitsevansa paran-tajaa. Jeesuksen kirkkauden läsnäolossa edellä maini-tut syntiset näkivät kurjan tautinsa; he halusivat ava-ta itsensä taivaallisen Lääkärin parannettavaksi ja hylätä entisen elämäntapansa. Jeesus iloitsi huomatessaan, että heidän parissaan Jumalan valtakunnan evankeliumi sai suurta vastakaikua. Raamatun mukaan "heitä oli pal-jon Hänen seuraajiensa joukossa" (MARK 2:15).

 

Vapahtajan ja syntisen kohtaaminen sydämen tasolla nä-kyi muutosvoimana myös ulkonaisessa käyttäytymises-sä. Se vapautti Sakkeuksen kiintymyksestä rahaan ja katkaisi vilpin harjoittamisen tullitoiminnassa:   

 

Sakkeus astui esiin ja sanoi Herralle: "Katso, Herra, puolet omaisuudestani minä annan köyhille, ja keneltä olen jotakin kiristänyt, sille maksan nelinkertaisesti takaisin." (LUUK 19:8; MATT 6:19-21)

 

Niin Jeesus sanoi hänestä: "Tänään on pelastus tullut tälle perhekunnalle, onhan hänkin Aabrahamin poika. Sillä Ihmi-sen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä on kadonnut." (LUUK 19:9-10)

 

Pelastus uskossa Jeesukseen uudistaa ihmismie-len, vapauttaa vääristä riippuvuuksista ja näkyy hyvinä tekoina suhteessa lähimmäisiin (TIIT 2:11, 12,14). 

 

 

 

D  Jeesus ja syntinen Jerusalemin temppelissä 

  

Evankelista Johannes on merkinnyt muistiin aviorikokseen langenneen naisen ja Jeesuksen kohtaamisen temppelin hiekkapihalla. Tilanteessa toimivat syyttävänä ja rangais-tusta vaativana osapuolena jälleen fariseukset ja kir-janoppineet. He tarkkailivat samalla erityisesti sitä, kuinka Jeesus suhtautuisi Mooseksen laissa avioliiton rikkojalle säädetyn tuomion täytäntöönpanoon (5 MOOS 22:22-24; JOH 8:3-6).

 

Jeesus sanoi heille: "Joka teistä on synnitön, se heit-täköön ensimmäisenä häntä kivellä." Kuultuaan Jeesuk-sen sanat he lähtivät pois toinen toisensa jälkeen, van-himmasta alkaen. (JOH 8:9) 

 

Tällä yhdellä lauseella Jeesus riisui ihmiseltä oikeuden syyttää ja tuomita toista ihmistä syntikysymykses-sä. Raamatun mukaan parhainkin lain kiivailija on synti-sen lihansa niin heikentämä, ettei kykene lakia noudat-tamalla ansaitsemaan vanhurskautta Jumalan edessä  (GAL 2:16; 3:11,22; MATT 5:20; JAAK 2:10). Olemme kaikki armoa tarvitsevia! Syyttämis- ja tuomitsemisvaltaa ei ole edes kristityllä, vaikka sitä näkee harrastettavan esimerkiksi sosiaalisen median keskustelupalstoilla - jopa toisiin Jeesuksen seuraajiin kohdistaen (MATT 7:1-5; ROOM 14:10).

 

Langennutkin uskova on Jeesuksen kalliisti lunastama ja Jumalan vanhurskauttama. Hänen heikkoutensa jul-kinen vikoileminen ja ruotiminen ei ole Herran tahdon mukaista. Tästä aiheesta kirjoitti Hannu Enbuska vaka-vasti 6.1.2023 eräässä kristittyjen facebook-ryhmässä. Lainaan hänen erinomaisen kirjoituksensa tähän väliin:

 

 
 
 
ÄLÄ PALJASTA VANHURSKAAN ALASTOMUUTTA                                              
Oletko milloinkaan ymmärtänyt, mitä tarkoittaa vanhurskaus Jeesuk-sessa. Tiesitkö, että Jumala kunnioittaa vanhurskauttamaansa ihmistä, koska Hän kunnioittaa Poikansa sovitustyötä.                                        
 
Jo pitkän aikaa on kirjoitettu paljastuksia Jumalan vanhurskauttamista ihmisistä. On uskoviin lukeutuva ryhmä, joka on oikein herkutellut ja naureskellut ivaten langenneita uskovia ja heidän heikkouksiaan. Tällä toiminnalla he ja tämän hyväksyjät ovat vetämässä kirousta päälleen.
 
Katsotaan Raamatusta vanhurskaan Nooan häpeällisen käytöksen paljastamista ja julkiseksi tekemistä. Jakeissa 1. Moos.6:8-9 kerro-taan, että "Nooa sai armon Herran silmissä" ja "Nooa oli aikalaistensa keskellä hurskas ja nuhteeton mies, ja hän vaelsi Jumalan yhteydessä." Jumala kutsui ja valitsi Nooan armosta niin kuin meidätkin on armosta kutsuttu Jeesuksessa.
 
Myöhemmin kerrotaan, että "Nooa ryhtyi maanviljelijäksi ja istutti vii-nitarhan ja kun hän joi sen viiniä, hän juopui ja makasi alasti teltassaan. Haam näki isänsä alastomuuden ja kertoi siitä ulkona molemmille veljilleen. Silloin Seem ja Jaafet (Nooan kaksi muuta poikaa) ottivat viitan, panivat molemmat sen hartioilleen menivät sisään takaperin ja peittivät isänä alastomuuden. Heidän kasvonsa olivat poispäin, eivätkä he nähneet isänsä alastomuutta." (1.Moos.9:20-23)
 
Kun Nooa oli herännyt humalastaan, hän kirosi Haamin, joka oli kutsunut veljiäänkin katsomaan isänsä häpeätilaa, mutta siunasi Seemin ja Jaafetin, jotka eivät halunneet nähdä ja tietää vaan peittää isänsä hä-peällisen käytöksen.
 
Mitä tämä kertomus opettaa meille? Ensiksi on tärkeää tietää, että Nooa oli vanhurskas ja otollinen Jumalalle. Hän oli sitä Jumalan armosta: "Nooa sai armon Herran silmissä". Vanha Testamentti sanoo ainakin kahdesta muusta henkilöstä samoin: Aabrahamista ja Jobista. Kukaan heistä ei ollut täydellinen vaelluksessaan, mutta he kaikki olivat elä-mässään kohdanneet Jumalan valinnan ja halusivat elää uskossa ja kuuliaisesti siinä, minkä kokivat oikeaksi. Heitä sanottiin vanhurskaiksi ja nuhteettomiksi. He eivät olleet sen pyhempiä kuin mekään.
 
Haam ei kunnioittanut isäänsä, eikä sitä, minkä todistuksen Jumala oli antanut Nooasta. Haamilla oli oma määritys isästään ja tämän van-hurskaudesta. Hän halusi paljastaa ja nolata Nooan ja näyttää hänen häpeänsä toisille pyytäen heitä katsomaan Nooan alastomuutta. Veljet kunnioittivat isäänsä, mutta ennen kaikkea he pelkäsivät ja kun-nioittivat Jumalaa, jonka silmissä Nooa oli vanhurskas alennus-tilastaan huolimatta.
 
On äärettömän vakavaa tehdä tyhjäksi vanhurskautta, jonka veli tai sisar on omistanut Jeesuksen sovitustyössä ja syyttää tätä henkilöä. Kerron sinulle miksi. Meidät on Jumala armossaan kutsunut ja valinnut, niin kuin Nooankin. Meidän vanhurskauttamiseen tarvittiin Jeesuksen veri, Jeesuksen kuolema ristillä ja Jeesuksen ylösnousemus. Jeesuksen veri pesi pois meidän syntimme ja veri oli lunastushinta, jolla Jeesus maksoi meidät ulos saatanan hallintavallasta. Jeesuksen ristinkuolemassa meidät tuomittiin syntisinä kuolemaan. Meidät ristiinnaulittiin yhdessä Hänen kanssaan. Jeesuksen ylösnousemuksessa me nousimme uusina luomuksina. "Se mikä on vanhaa on kadonnut, katso uusi esiin tullut". Tämä uusi Jumalan synnyttämä ihminen on 100% vanhurskas. Siinä ei ole mitään vanhaa ja kelvotonta.
 
Me olemme nyt vanhurskaita. Joka hyökkää tätä Jeesuksessa olevaa vanhurskautta vastaan, se hyökkää Golgatan täytettyä työtä ja Raa-matun keskeisintä sanomaa vastaan. Se hyökkää Jumalan lahjavan-hurskautta vastaan ja vetää kirouksen päälleen.

 

 

Jeesuksen sanojen ja pyhyyden edessä hengellisten joh-tajien halu syyttää hävisi. Naisen arvostelijat poistuivat yksi toisensa jälkeen paikalta. Vain aviorikoksesta tavattu nainen jäi odottamaan Jeesuksen tuomiota:

 

Jeesus sanoi hänelle: "En Minäkään sinua tuomitse. Mene, äläkä enää syntiä tee." (JOH 8:11) 

 

Kaikkein pyhin ihminen, Hän, joka kaikessa täytti Isän tahdon ja jolla olisi ollut valta "lukea lakia", ei tuominnut syntistä. Jeesus erotti ihmisen hänen teoistaan, sillä tuomion aika ei ollut vielä tullut (1 PIET 4:5). Armah-taessaan naisen Jeesus ilmaisi, että aviorikos on syntiä, ja kehotti häntä luopumaan siitä.

 

Jeesus ei jätä seuraajiaan ponnistelemaan omin voimin entisten tapojen, kiusausten ja sisäisten tunnevammojen kurimukseen. Hän lahjoittaa Hen-gen voimaksi parantumiseen, tahtoelämän vahvis-tumiseen ja synnin vallan kukistamiseen (EFES 3: 16).

 

Jumalan sana on itsessään synnistä nuhteleva ja ojentava sekä vanhurskaaseen vaellukseen kasvattava (2 TIM 3: 16). Siitä löytyvät menettelytapaohjeet myös kahdenkes-kiselle sekä vanhimpien ja opettajien toimesta tapahtu-valle julkiselle synnistä nuhtelemiselle seurakunnas-sa (MATT 18:15-18; LUUK 17:3-4; 1 TESS 5:14; 1 TIM 5: 20-22; 2 TIM 4:1-3; TIIT 1:10-14; 2:15).

 

Jeesus olisi ollut valmis antamaan anteeksi fariseuksille, kirjanoppineille ja kansan vanhimmillekin. He eivät vain tunnistaneet sitä, että ylpeys, armottomuus, tekopyhyys, itserakkaus, kateus, ahneus ja viha ovat myös merkkejä elämisestä erossa Jumalasta (LUUK 11:39, 20:46-47; APT 7:51). Peite silmillään he menivät pois Jeesuksen anka-rista nuhteista ja varoituksista huolimatta, eivätkä ilmais-seet tarvitsevansa Häntä. 

 

Kristittyinä me emme hyväksy epäuskoisen maailmassa vallitsevaa laittomuutta. Puhumalla ja kirjoittamalla me kiivaastikin vastustamme sanalle vieraita arvoja yhteis-kunnassamme. Samalla me haluamme kuitenkin erottaa lähimmäisemme teot ja itse ihmisen toisistaan. Raamattu tuomitsee synnilliset teot ja asenteet, mutta kertoo Ju-malan rakastavan jokaista syntistä. Hengellinen tais-telumme ei siten suuntaudu ihmistä vastaan, vaan kamp-pailemme rukouksin pahuuden henkivaltojen vaikutusta vastaan ihmiskunnan keskellä (EFES 6:12).       

 

Jos evankeliumimme on peitossa, peite on niissä, jotka joutuvat kadotukseen, niissä epäuskoisissa, joiden mielet tämän maailman jumala on sokaissut, niin ettei heille loista se valo, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, Hänen, joka on Jumalan kuva (2 KOR 4:3-4)