D2.2 Ajatusmaailma - portti kiusauksille
Sivulla A1 tustuimme siihen alkuvoimaiseen kirkkauteen, joka Luojamme kuvan mukaisina upeina ominaisuuksina säteili ensimmäisten esivan-hempiemme kautta maailmaan. Jumala oli ladannut heihin annoksen omaa kirkkauttaan, viisauttaan, kykyään rakastaa ja monipuolista luovuuttaan. Aadam ja Eeva ymmärsivät tehtävänsä hallita Maata läheisessä kumppanuudessa elämän Antajan kanssa. Heidän ajatus-maailmansa ja pyrkimyksensä olivat sopusoinnussa Jumalan aivoitusten kanssa; heidän mielensä oli Jumalan heihin asettaman hengen, Herran lampun, täysin valaisema.13)
Kierolla tavalla Paholaisen onnistui kuitenkin kylvää ensimmäisten ihmis-ten ajatteluun epäilyksen varjo Jumalan sanan mielekkyyttä ja Hänen tahtonsa hyvyyttä kohtaan:
Onko Jumala todella sanonut: ”Älkää syökö mistään puutar-han puusta?” (1 MOOS 3:1)
Lietsoen tyytymättömyyttä ihmiselle luomakunnassa annettua osaa kohtaan hän houkutteli hankkimaan ”korkeampaa” tietoa Jumalan tahdon ulkopuolelta. Paratiisiin kiemurrellut valheen ja ylpeyden henki kyseenalaisti Jumalan varoittavan neuvon ja korotti ihmisen kyvyn aja-tella ja hankkia tietoa kaikkiriittäväksi auktoriteetiksi:
Niin pian kuin te syötte siitä, teidän silmänne avautu-vat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte kaiken, sekä hyvän että pahan (1 MOOS 3:2-5).
Vuorovaikutus Paholaisen kanssa suuntasi ihmisen mielen – siis ajat-telun, tunteet ja vapaan tahdon – riippumattomuuteen Jumalasta. Kielletty asia alkoikin näyttää hyvältä ruumiille, nautinnolta aisteille ja houkuttelevalta ymmärrykselle.14) Näin ihminen lopulta luopui Juma-lalle alttiin henkensä ohjauksesta ja antautui tietoisuutensa alempien tasojen (mielen ja ruumiin) valtaan. Tottelemattomuuden valitsemisen seurauksena sammui ihmisen henki, Herran lamppu, ja liha otti hänessä hallintavallan sivulla A2 kuvatulla tavalla.15)
On surullista, että ihmisyyden arvokkaimpiin tunnusmerkkeihin kuuluvan lahjan, ajattelun vapauden, kautta Aadam ja Eeva tulivat pete-tyiksi. Tavoitellessaan korkeampaa asemaa ja ymmärrystä Luojansa yksiselitteisen elämänohjeen ulkopuolelta ihmiselle kävikin aivan päin-vastoin: hän menetti koko kirkkautensa ja sisäisen valonsa; hänen ajatuksensa muuttuivat turhanpäiväisiksi, pahoiksi ja hylättäviksi.16)
Sisältä, ihmisen sydämestä (mielestä), lähtevät pahat aja-tukset, haureudet, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahnehti-miset, pahat teot, petollisuus, irstaus, pahansuopuus, juma-lanpilkka, ylpeys ja mielettömyys. Kaikki tämä paha lähtee sisältä ja saastuttaa ihmisen (MARK 7:21-23). He väittävät olevansa viisaita, mutta ovat tulleet tyhmiksi (ROOM 1: 22).
Nykypäivänä tavallisen ihmisen pääsy hyvän ja pahan tiedon lähteille on nopeutunut. Internetin välityksellä hänellä on käytössään tietovarastoja enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Silti hänen ymmärryksenä ja voi-mansa pahoinvointinsa torjumiseen ei ole vahvistunut. Suuri tietämys-määrä ei ole tuonut ihmiskuntaa lähemmäksi paratiisin harmoniaa – päinvastoin. Tässä perusongelmassa valhetiedon pauloihin sotkeutu-neesta tieteestäkään ei ole paljon apua. Hyvin helppo on nähdä, kuinka mm. evoluutiobiologiassa, alkuräjähdyskosmologiassa, perhesosiologias-sa, kasvatuspsykologiassa ja jopa teologiassa ratkaisuja etsitään ihmis-viisaudesta Jumalan sanan alkuperäisen totuuden sijaan.
Vaikka ympäröivä ihmeellinen luomakunta voimakkaasti todistaa Luo-jastaan, ehkäisee ihmisen ylpeys oikeiden päätelmien tekemisen. Esimerkiksi kansantajuisessa kosmologisessa teoksessa Tyhjästä syn-tynyt kirjoittajafyysikot pohtivat maailmankaikkeuden alkusyntyä seu-raavasti i):
"Maailmankaikkeus on syntynyt tyhjästä. Tyhjiössä ei ole sen paremmin aikaa kuin avaruuttakaan. Se on siis todellinen tyhjyys, joka ei sisällä yhtään mitään. Tämä ei mitään pystyy kuitenkin kvanttiteoriassa syl-käisemään ulos jotakin."
Vaikka luonto on tarjonnut ihmiselle näin pitkälle tietoa alkuperästään, estää langenneen ihmisen luonnollinen ajattelu oikean johtopäätöksen tekemisen: sen myöntämisen, että Jumala ei tarvinnut yhtään mitään itsensä ulkopuolelta luodessaan ihmeellisen maailmankaikkeuden sanan-sa voimalla. Tällaiseen lopputulokseen kirjan tekijät eivät päätyneet, vaan jättävät lukijansa ihailemaan ihmisen luomaa todistamatonta teo-riaa alkusynnystä itse Tekijän sijaan. Vasta Jeesuksessa ihmisajattelu vapautuu myös luomakunnan lähtökohdan käsittämiseen.
... sillä Hänen (Jumalan) näkymättömät ominaisuutensa, Hä-nen iankaikkinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja ymmärrettävissä Hänen teoissaan. Vaikka he ovat (luomakunnan kautta) tunteneet Jumalan, he eivät ole Häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhan-päiväisiksi, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pi-mentynyt (ROOM 1:19-20).
Mistä sitten tulee viisaus, ja missä on ymmärryksen asuin-paikka. Hänet (Jeesuksen) Jumala on antanut meille vii-saudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastuksek-si (JOB 28:20; 1 KOR 1:30).
Katso, Herran pelko on viisautta, ja pahan karttaminen ym-märrystä (JOB 28:28). Jos joltakin teistä puuttuu viisaut-ta, anokoon sitä Jumalalta … niin se hänelle annetaan (JAAK 1:5).
Kristuksen Hengen opettama sana on paras väline myös valheellisen eettis-moraalisen tiedon tunnistamisessa. Sen avulla voimme ymmärtää ja torjua eri suunnista mieleemme kohdistuvat eksytykset kiusauksineen. Perkeleen ampumien palavien nuolien maalitauluksi joutumiselta ei välttynyt edes viimeisen Aadamin, Vapahtajamme Jeesuksen, ajatus-maailma. Paholainen pyrki kohdistamaan Hänen puhtaaseen olemuk-seensa kolme jakeesta 1 JOH 2:16 löytyvää universaalia peruskiusausta:
a) lihan himo
b) elämän korskeus ja
c) silmien halu.
Niiden avulla vastustaja yritti sammuttaa Herramme lampun. Kolme kertaa vihollinen käytti Jeesukseen samaa houkutustaktiikkaa kuin ensimmäiseen Aadamiin: se lupasi "helpompaa", "enemmän" ja "parem-paa" Jumalan tahdon mukaisen kutsumuksen (osan) ulkopuolelta. Sama Käärmeen hengen inspiroima viestintä, joka taivutti ensimmäiset ihmiset tottelemattomuuteen ja kiusasi Herraamme erämaassa, on valmiina viettelemään myös meidät, Jeesuksen opetuslapset. Tutkikaamme näitä kolmea aluetta hieman tarkemmin.
a) Lihan himot – maailmallisten nautintojen nuoli
Pimeyden ruhtinas kiusasi Jeesusta hetkellä, jolloin Hän nälkäisenä autiomaan yksinäisyydessä oli valmistautumassa edessä olevaan kär-simystäyteiseen kutsumukseensa. Kiusaaja suositteli helpompaa vaih-toehtoa, jossa Jeesus aluksi ravitsisi väsyneen kehonsa muuttamalla autiomaan kiviä leiviksi. Hengen voimansa ja Kirjoitusten (Jumalan tahdon) tuntemuksensa avulla Herramme kykeni torjumaan vastustajan ojentaman lohdun heti alkuunsa.17)
Tämän lajin nuolen Paholainen ampuu meidänkin ajatuksiimme ”heikoilla hetkillämme”, kun olemme oman koetuksemme erämaassa. Kun syystä tai toisesta tunnemme itsemme väsyneiksi, surullisiksi, stressatuiksi, alakuloisiksi, turhautuneiksi, huolten painamiksi, pettyneiksi, riittämät-tömiksi, yksinäisiksi tai hylätyiksi, juuri silloin hän ilmestyy vierellemme. Hän ehdottaa etsimään lohdutusta Jumalan tahdon ulkopuolel-ta, tämän maailman mielihyväkokemuksista.18) Ahdistettuna ollessamme Perkele pyrkii horjuttamaan meidät pois Hengen täyttämän henkemme hallinnasta entisen vaelluksemme mukaisiin lihan reaktioihin – sen sijaan, että Taivaallisen Isän huolenpitoon ja Hänen armonsa sanaan luottaen vain lepäisimme kärsivällisinä Kristuksen lunastustyön varassa.
b) Elämän korskeus – asemaan ja materiaan kiintymisen nuoli
Toisessa kiusauksessaan Paholainen tarjosi Jeesukselle karun ristintien vaihtamista maailman valtakuntien hallitsijan asemaan ja ulkonaiseen loistoon. j) Tässäkään koetuksessa Jeesus ei kumartanut vihollisen edes-sä, vaan halusi taivuttaa tahtonsa täydellisesti Isän palvelemiseen.19)
Tämän kaltainen palava nuoli vetoaa erityisesti taloudellisen menesty-misen, vaurauden, inhimillisen tietämyksen ja osaamisen keskellä eläviin uskoviin. Vastustajamme päämääränä on saada mielemme (sydämem-me) kiintymään ajallisen elämän näkyviin puitteisiin – esimerkiksi ase-maan, uraan, ihmisjärjen luomuksiin, valtaan, rahaan ja omai-suuteen – jotka Jumala on meille valtakuntansa edistämistä varten tarkoittanut vain välineiksi. Niin kuin Herraamme kiusatessaan hou-kuttelee sielunvihollinen meitäkin etsimään Isän tahdon tarkasti mää-rittelemän ristintien ulkopuolelta laveampaa, vauraampaa ja loistok-kaampaa elämänosaa.20)
Rahaa tavoitellessaan monet ovat eksyneet pois uskos-ta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla (1 TIM 6:10). Älkää eläkö rahaa ahnehtien. Tyytykää siihen, mitä teillä on (HEPR 13:5). Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttaan, niin teille annetaan lisäksi myös tämä kaikki (MATT 6:33).
Mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omakseen koko maailman, mutta saisi sielulleen vahingon (MATT 16:26).
Ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa (MATT 6:24). Muistakaa Lootin vaimoa! Joka yrittää turvata elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä kadottaa (Minun tähteni), pelastaa (löytää) sen (LUUK 17:32-33; MATT 10:39).
c) Silmien halu – ihmissuosion ja ihailun etsimisen nuoli
Vanhurskaaseen vaellukseen kuulumattomien fyysisten nautintojen ja mammonan etsimisen lisäksi Kiusaaja haluaisi kääntää silmämme myös immateriaalisen mieltymyksen tavoitteluun. Kolmannessa kiusaukses-saan Perkele ehdotti, että Jeesus vähän testaisi Kirjoitusten paikkan-sapitävyyttä kokeilemalla voimaansa. Vastustaja painosti Jeesusta käyttämään oma-aloitteisesti jumalallista valtaansa. "Ehkäpä nä-kyvyyden ja kansansuosion hankkiminen enkeleiden avustama-na kiinnostaisi Jumalan Poikaa", hän saattoi ajatella (PS 91:11-12). Ainutlaatuinen ihmeteko painovoimaa vastaan herättäisi huomiota merkkejä etsivien juutalaisten keskuudessa. Jumalallisen voiman de-monstrointi saattaisi tuoda nopeammin ja suuremman joukon "kan-nattajia" kuin kahdentoista jukuripäisen opetuslapsen kärsivällinen valmentaminen ja ihmisten palveleminen. Jeesus tiesi kuitenkin Kir-joituksista, että tyytymättömyys Isän valitsemaa osaa – tässä tapauk-sessa tapaa tehdä opetuslapsia – kohtaan on Jumalan kiusaamis-ta.21) Hän ymmärsi senkin, ettei ihmeiden perässä kulkeminen muutta-nut juutalaisia sisäisesti (LUUK 10:13); he pysyivät edelleen Jumalan valtakunnan ulkopuolella. Niinpä Jeesus jälleen kieltäytyi toimimasta vihollisen ehdoilla.
Meissä rikkinäisissä Herran omissa houkutus riippuvuuteen ihmissuo-siosta ja yleisestä mielipiteestä on yksi ajatuksia hivelevä vastustajan nuoli. Sen vaarana seurakunnassa on yksipuolistaa evankeliumin sano-maa ja luoda maaperää jopa harhaisen raamatunopetuksen syntymi-selle. Retoriikan ja inhimillisen viisauden keinoin tai nostattamal-la ylikorostuneita tunteita etsitään suurempaa kuulijakuntaa ja talou-dellista kannatuspohjaa. Julkisen hyväksynnän lisäämiseksi syntyy kiu-saus julistaa erityisteemoja ja trendioppeja, jotka sisältävät aineksia esimerkiksi ihme- ja menestysteologiasta, lopunajan ahdingosta va-pauttavasta tempauskäsityksestä, eri uskonnot yhteen sulattavasta ekumeniasta ja sanan vastaisesta seksuaalisuudesta. Tämä tapahtuu tasapainoisen evankeliumin kustannuksella, johon keskeisesti kuuluvat opetus Jeesuksen rististä ja lunastuksesta, uskonvanhurskauden omis-tamisesta ja vaelluksen vanhurskauteen pyrkimisestä, sisäisestä vah-vistumisesta Hengessä sekä Jumalan huolenpidosta myös ahdingon aikana. Herran Jeesuksen seuraamiseen, parannukseen Hänen sanansa edessä, päivittäiseen ristin kanssa vaeltamiseen sekä Hänen voimaansa ja mielenlaatuunsa pukeutumiseen ohjaavaa julistusta ei voida korvata maailmaa syleilevällä evankeliumilla.
Jos vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija. Teen teille tiettäväksi, että minun julistamani evan-keliumi ei ole ihmismielen mukaista (GAL 1:10-11). Ei ole luotettava se, joka itse suosittelee itseään, vaan se, jota Herra suosittelee (2 KOR 10:18).
Juutalaiset vaativat ihmetekoja (merkkejä) ja kreikkalai-set etsivät viisautta (logiikkaa, puhetaitoa, tietorikkautta), mutta me saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta. Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus (1 KOR 1:22-24).
Valheen mestari käyttää siis moninaisia juonia tunkeutuakseen ajatuk-siimme. Hän kylvää epäilyksiä Jumalan sanaa ja tyytymättömyyttä kutsumustamme kohtaan; hän lupailee lohdutusta ja parempaa osaa Jumalan tahdon ulkopuolelta. Vastustajan lopullinen tavoite ei kuiten-kaan ole meidän uskovien langettaminen yksittäiseen syntiin – kaikki rikkomuksemmehan on sovitettu ja maksettu – vaan hämärtää henkem-me jumalatietoisuus eli Jumalan paikka sydämemme valtaistuimella.
Paholainen pyrkii suistamaan meidät pois "pyhimmän us-komme perustukselta" , valta-asemasta Kristuksessa ja Juma-lan iankaikkisesta suunnitelmasta. Mielen turmelemisen avul-la hän haluaisi saastuttaa Herran lamppumme "toisella hen-gellä". 22)
Tämän ”myyräntyönsä” vastustaja aloitti jo paratiisissa jatkaen sitä myöhemmin Israelin kansan viettelyksissä ja Herramme erämaakiu-sauksissa. Hän kiertää valppaana meidänkin ympärillämme etsien, kenet saisi niellä. Seuraavasta melko tuoreesta blogitodistuksesta (1.12.2018) voimme suruksemme lukea, kuinka Perkele valvomattoman ajatusmaa-ilman kautta onnistuu lamauttamaan sananpalvelijankin hengen:
"Olin aiemmin kristitty. En ole enää.
Pidän kohtuuttomana kristinuskon vaatimukset totena pitämisen suh-teen. Ei ole oikeamielistä vaatia ihmisiä pitämään totena asioita, joita he eivät voi tietää ja asettaa ne ns. pelastumisen ehdoksi. Jos pelastumisen ehto olisi Jumalan olemassa olon ja Raamatun kertomusten totena pitäminen, niin Jumalan pitäisi ilmoittaa itsensä selvemmin ja todistaa Raamatun kertomusten totuudellisuus. Nyt Jumala on vaiti eikä puhu mitään. Vain kristityt uskovaiset puhuvat Jumalan puolesta ja yrittävät epätoivoisesti todistaa Raamatun kertomuksia tosiksi. Tieteellinen Raa-matun tutkimus ja maalaisjärki ovat osoittaneet monet Raamatun kertomukset epätosiksi. Ei ole mitään syytä uskoa niihin.
Olin ennen saarnaaja, mutta en ole enää.
Olin Raamatun opettaja, mutta en ole enää. Miksi hylkäsin uskon tai lakkasin uskomasta? Minusta on kohtuutonta vaatia ihmiseltä sellaisten asioiden totena pitämistä, joita tämä ei voi todistaa tai tietää. Jos se pannaan syntien anteeksisaamisen ja pelastumisen ehdoksi, niin silloin sitä vaativa Jumala on mielestäni väärämielinen tuomari eikä sellaisen valtaan kannata kenenkään alistua."
”Onko Jumala todella sanonut …?” Näillä sanoilla käärme aina avaa pohdiskelunsa Jumalan sanan pätevyyttä kohtaan. Jos kirkkaudella seppelöidyillä Aadamilla ja Eevalla ei Jumalan puhtaina luomuksinakaan ollut sellaista asemaa luomakunnassa, että he olisivat voineet ryhtyä määrittämään yhteistyön ehtoja Jumalan kanssa, kuinka se voisi olla meillä. Jos itse Jumalan Poika kiusattuna ja kärsimyksissä ollessaan pitäytyi "vain" Kirjoituksissa (eli Isän tahdossa), sama polku on meilläkin.
Yllä olevan blogitekstin kaltaista mietiskelyä siitä, voiko pelkkä uskon-luottamus Jeesukseen riittää pelastuksen ehdoksi, käydään varmasti monen mielessä. Tieteisiin perehtyneen, postmodernin ihmisen on vaikea käsittää Kaikkivaltiaan asettama järjestys autuaaksi tulemises-sa: "Autuaita ovat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat" (JOH 20:29). Raamatun mukaan syntiset saavat lahjaksi vanhurskauden Hä-nen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jee-suksessa. Hänet Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta Hänen vereensä (ROOM 3:23-25). Meille langenneen ihmissuvun jäsenille ei siis ole annettu muuta väylää lähestyä Jumalaa ja elää yhteydessä Hänen kanssaan kuin tehdä se yksinkertaisen uskon kautta Jeesukseen. Näin ollen blogin ajatus siitä, että pelastumisen edellytys olisi jonkinlainen Raamatun sanoman oikeaksi "todistaminen", on vir-heellinen. Oppineisuudesta, vauraudesta, ihonväristä, sukupuolesta, iäs-tä, asuinpaikasta ja menneisyydestä riippumatta pelastus yksin armosta ja uskosta on sama kaikille.
Teidän on vain pysyttävä uskossa, siihen perustuneina ja siinä lujina, horjahtamatta pois sen evankeliumin toivosta, jonka olette kuulleet (KOL 1:23).
Inhimillinen ajattelu ei tavoita sen syvyyden merkitystä, että Jumala joutui rankaisemaan syytöntä Poikaansa pelastaakseen meidät. Jumala ei ole vaiti, kuten blogi väittää, vaan Hän puhuu meille voi-makkaasti Jeesuksen kautta. Me vain emme näe pohjaan asti omien syntiemme hirvittävyyttä, motiiviemme epäpuhtautta ja itsekästä yl-peyttämme Jumalan edessä! Alennustilassamme meiltä puuttuu oikeus neuvoa, kuinka rakastavan Jumalan tulisi antaa velkamme anteeksi ja miten Hänen tulisi ilmaista itsensä. Pelastuksen vastaanottamisen etu-käteisehdoksi emme voi asettaa Jumalan olemassaolon "tietämistä todistamalla" tai ”raamatunkertomusten verifioimista tieteellisellä mene-telmällä". Jeesuksen todistajalla on lupa (oikeus) puhua siitä, mihin hän ilmoitetussa sanassa sydämestään uskoo, vaikka hän ei kykene sitä maallisin keinoin todentamaan. Edelleen "vanhurskas on elävä uskos-ta." Armon evankeliumin ja koko Raamatun punainen lanka johtaa meitä katsomaan vain yhteen riittävään todisteeseen:
Kristuksen historialliseen lunastustyöhön Golgatalla, jossa Ju-mala osoitti rakkautensa!
Kuka on ohjannut Herran Henkeä, ollut Hänen neuvon-antajansa ja opettajansa? Kenen kanssa Hän on neuvotellut, niin että tämä olisi ohjannut Häntä ymmärrykseen ja opastanut oikealle polulle, opettamalla lisännyt Hänen tietoaan? ”Keneen te siis Minua vertaatte, niin että Minä olisin hänen kaltaisen-sa?”, sanoo Pyhä (JES 40:13-14,25).
Jeesus vastasi heille: ”Jos joku tahtoo tehdä Hänen tah-tonsa, hän tulee tietämään, onko tämä oppi Jumalasta vai puhunko Minä omiani.” (JOH 7:16-17)
Tässä Jeesus lupasi, että Hänen pelastusoppiinsa sisältyy myös blogin peräänkuuluttama ”tietäminen”. Miten rohkaisevia ja konkreettisia to-disteita läsnäolostaan Jumala uskovalleen lahjoittaa, riippuu täysin Hänen kasvatuksellisesta päätöksestään. Jeesus näytti meille esimer-killään periaatteet, joiden avulla edellä kuvatun kaltaiset Pahan palavat nuolet on torjuttavissa. Hän kohtasi vihollisen puettuna täyteen sota-varustukseen: Kirjoitusten tuntemukseen, Isän tahtoon taipunee-seen mielenlaatuun sekä Pyhän Hengen voimaan.23) Tästä va-rustuksesta puhumme yksityiskohtaisemmin seuraavalla sivulla D2.3.
