D2  VALOA AJATUSMAAILMAAN

 

 

 

D2.1  Ajatusmaailmamme tarvitsee uudistumista

 

 

Älkää mukautuko tämän maailmanajan menoon, vaan muut-tukaa mielenne uudistuksen kautta, jotta voisitte tutkia, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, Hänen mielensä mu-kaista ja täydellistä (ROOM 12:2).

Herra tuntee ihmisten ajatukset; sillä he ovat kuin tuu-len henkäys (PS 94:11; PR 38). Sinun ajatuksesi ovat sangen syvät (PS 92:6).

 

Ajatusmaailman uudistuminen on oleellisin osa mielen uudistumista. Niin kuin kaikki muuttumisemme etenee sekin Pyhän Hengen vaikutuksena meissä. Tarkastelemme aluksi kolmea perussyytä kristityn ajattelun rakenteiden perusteelliselle remontille. Alun alkaen uudistumistarve johtuu siitä, että ennen uskoontuloamme mielemme oli kokonaan pimentynyt Jumalan aikomusten suhteen. Lihan hallitseman ihmis-mielen ja Jumalan tahdon välille oli syntiinlankeemuksen seurauksena kehittynyt täydellinen kohtaamattomuusongelma. Olemme elämämme aikana omaksuneet tästä maailmasta jumalattomia ajatusmalleja, sanalle vieraita käsityksiä ja arvoja, joiden poispyyhkiminen vaatii aikaa. Vaikka kuollut henkemme virkosi uudestisyntymässä välittömästi eloon, tapah-tuu muutos ajatusmaailmassamme, asenteissamme ja motiiveissamme hitaammin. Raamatun mukaan muutostyössä Hengen tavoitteena on pyhittää ajattelumme kuuliaiseksi Kristuksen sanalle:

 

Me hajotamme maahan järjen päätelmät. Me vangitsem-me jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle (2 KOR 10:4-5). 

 

  

 

a)   Kasvuympäristön rasitteet jumala- ja minäkuvassamme

 

Niin kuin kasvot kuvastuvat vedessä, niin kuvastuu ihmisen sydän toisessa ihmisessä (SNL 27:19).

Ihmisen käsitys omasta itsestä, rakentuu alkuvaiheessa niistä koke-muksista ja palautteista, joita hän lapsuudessa saa vanhemmiltaan ja ympäristöstään. Teoksessaan Hyvä itsetunto professori Liisa Kelti-kangas-Järvinen vahvistaa tämän monien kokeman havainnon:

 

Lapsi peilaa itseään ja suorituksiaan vanhempiensa reaktioista. Van-hempien antamasta ”peilistä” lapsi näkee, millainen hän oli a)

 

Jotta lapsen kuva itsestä muodostuu oikeaksi, tulee peilin olla ehjä. Langenneen Aadamin perintöä kantava ja usein vähäisellä opastuksella tuettu vanhempi on tässä suhteessa kuitenkin aina vajavainen. Niinpä meidän on vanhemman osassamme samoin kuin puolison ja aikuisen mallina ymmärrettävä olla armollisia sekä itsellemme että toisille van-hemmille. Vanhemmuuteen jos johonkin sopii hyvin toteamus, jonka mukaan ”maan päällä ei ole niin vanhurskasta ihmistä, että hän teki-si vain hyvää eikä erehtyisi” b).

 

Puutteistamme huolimatta on Jumala uskonut meille vanhemmille erit-täin vastuullisen tehtävän: Pyrkiä parhaamme mukaan tyydyttä-mään lastemme fyysiset, läheisyyden ja arvostuksen tarpeet. Näiden täyttymisestä riippuu osaltaan lapsemme hyvinvointi ja omaku-van kehittyminen. Saamansa katkeamattoman hoivan, hellän koske-tuksen ja jakamattoman huomion sekä vanhemman antaman ajan ja kannustuksen välityksellä lapsi aistii olevansa tärkeä ja rakastettava. Kun varttuvan lapsen oppimia taitoja arvostetaan, hänen tunteensa ja mie-lipiteensä huomioidaan ja niitä ohjataan rakentavaan ilmaisemiseen, varastoidaan hänen itsetuntoonsa c) arvokasta vahvuutta elämää varten.

 

Paitsi perustarpeiden täyttäjä vanhempi on myös esimerkin näyttä-jä ja suojaavien rajojen asettaja. Kun lapsi ei tottele, korostuu aikuisen kypsyys hallita tunteensa ja kestää lapsen kiukkuisuutta ja vastarintaa. Keltikangas-Järvisen mukaan lapsen käytöshäiriö voi olla myös sen stressin seurausta, joka syntyy ympäristön vaatimusten ja lapsen temperamentin välisestä ristiriidasta.d) Kuhunkin tilanteeseen, lapsen temperamenttiin ja ikäkauteen sopiva mukautumiskyky, lempeä lujuus ja taito taivutella lannistamatta ovat vaikeita, mutta tarpeellisia avuja kaikille kasvattajille. Tuhansia vuosia sitten kirjoitetut sanan ohjeet ovat yhä ilmeisen ajankohtaisia:

Isät, älkää lannistako lapsianne, etteivät he masentuisi (KOL 3:21; RK 2000). Lempeä vastaus taltuttaa kiukun, mut-ta loukkaava sana nostaa vihan. Lääkitsevä kieli on elämän puu, mutta kielen vilpillisyys haavoittaa mielen (SNL 15:1,4).

 

Ja te isät, älkää kiihottako lapsianne vihaan, vaan kasvat-takaa heitä Herran kurissa ja nuhteessa (EFES 6:4).

 

Liiallinen ankaruus saattaa tuottaa ajan mittaan lannistuneen tai kapinoi-van lapsen. Kasvattaminen ”Herran kurissa ja nuhteessa” pitää sisällään näkemyksen Jumalan tavasta kasvattaa lapsiaan: armollisesti, pitkä-mielisesti ja neuvoen.1) Kun Jeesus valmensi oppilaitaan, Hän teki sen kärsivällisesti opastaen, esimerkkiä näyttäen, opetuslasten erilaisuus huomioiden, tulevaan elämään (tehtävään) totutellen ja loppuun asti rakkautta osoittaen. Uuden Testamentin kreikan sanaa kuri (παιδεία, [paideia]) vastaavalla teonsanalla παιδεύω, [paideuō], on merkityk-set opettaakasvattaa ja kurittaa. Niiden kantasana on παῖς [pa-is], lapsi, mikä viittaa siihen, että kurituksella (nuhtelulla, ojentamisella) on aina pedagoginen päämäärä. Se ei tapahdu esimerkiksi kiukun puuskassa, vihassa tai väkivaltaisesti. Kasvattava nuhtelu ei ole moi-tiskelua, syyttelyä tai uhkailua, vaan mieleen muistuttamista ja pe-rusteltua ymmärrykseen vetoamista (eli tahdon taivuttamista oike-aan).

 

Esimerkiksi jakeessa 1 TESS 5:14 esiintyvä sana nuhdella (νουθε-τέω, [noutheteō]) tarkoittaa myös mieleen asettamista tai varoit-tamista, ja jakeessa HEPR 12:5 sana nuhdellaἐλέγχω [elegchō], sisältää myös merkitykset oikaista ja saada vakuuttuneeksi. Suo-malainen mielikuva kurittamisesta kantaa vanhastaan mukanaan yli-korostunutta rankaisemisen elementtiä. Joskus Vanhan Testamentin kääntäjätkin ovat valinneet vaikeasti käsitettävän ilmaisun ”kurittaa”, vaikka mahdollisuuksia olisi muitakin. Esimerkiksi jakeessa SNL 29:17 heprean sana יָסַר, [jasar], voitaisiin PR 38:n käyttämän kurittamisvaih-toehdon sijaan kääntää myös verbeillä neuvoaojentaakehot-taaopettaanuhdellaohjata oikeaan ja kasvattaa.

 

Kuule, poikani, isäsi ojennusta äläkä hylkää äitisi opetusta, sillä ne ovat ihana seppele sinun päähäsi (SNL 1:8-9). Totu-ta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei vanhetessaankaan siitä poikkea (SNL 22:6). Nuhtele (myös: oikaise, ojenna, huomauta) ymmärtäväistä, niin hän ottaa opikseen (SNL 19: 25). Vanhurskas vaeltaa nuhteettomasti (näyttää esimerk-kiä), onnellisia ovat myös lapset hänen jälkeensä (SNL 20:7).

 

Herra, sinun Jumalasi, kasvattaa sinua niin kuin isä kasvattaa poikaansa (5 MOOS 8:5).

 

Mitä ja miten opetan lapselleni Jumalasta? Mitä periaatteita neuvon käytännön elämästä? Sanallista opastusta tehokkaampi vaikuttamisen muoto on vanhemman oma esimerkki. Turvallisen vanhemman lähei-syys, lempeys, totuudellisuus ja oikeudenmukaisuus luovat parhaan pohjan myöhemmälle terveelle jumalakuvalle. Vanhempien keskinäinen rakkaus, valoisa kristillisyys, Jumalan kunnioittamisen ja läsnäolon luon-nollisuus perheen arjessa, Hänen apunsa ja tahtonsa luonteva kysy-minen eivät voi olla painumatta hyvänä mallina lapsen mieleen. Se tasoittaa tietä Jumalan kutsun ja uskon lahjan vastaanottamiselle. Lain- ja pelonalainen ilmapiiri saa aikaan päinvastaisen vaikutuksen, virheel-lisen jumalakuvan, mistä siitäkin löytyy murheellisia esimerkkejä uskovi-en kotien historiassa. Lapsen sydämen maaperään kylvetty opetus Jeesuksesta Hyvänä Paimenena - on mitä parhain siemen oma-kohtaisen pelastavan uskon puhkeamiselle Jumalan lahjana. 

 

Kodin ja omaisten, seurakunnan nuorisotyön ja harrastusyhteisöjen, ystävien ja koulun tukemana nuori voi parhaimmillaan kasvaa kurin-alaisuuteen, itsenäisyyteen ja yhteisölliseen vastuun kantamiseen. Tähän tukeen kuuluu oikean tiedon ja neuvojen tarjoaminen mm. elä-män eettis-moraalisiin ja hengellisiin kysymyksiin. On luonnollista, että vanhempi kokee riittämättömyyttä ja valmistautumattomuutta niissä ”syvällisissä” teemoissa, jotka kahden kesken nuortemme kanssa usein spontaanisti ponnahtavat esille. Raamattummekin on huomioinut toi-saalta tärkeyden toisaalta vaikeuden siirtää viisautta sukupolvelta toi-selle. Erityisesti Sananlaskuihin ja Jeesuksen vuorisaarnaan on koottu kestäviä arvoja ihmisenä kasvamiseen. Yhä edelleen ne luovat hyvän kehyksen, kun nuoren kanssa pohditaan suhtautumista esimerkiksi työn-tekoon, vähempiosaisiin, omiin vanhempiin, lähimmäisiin, avioliittoon, omien tunteiden ja puheen säätelemiseen, aineelliseen vaurauteen, vää-rään voittoon, alkoholiin, tiedon ja viisauden hankkimiseen sekä van-hurskaaseen elämään. Jeesuksen sanojen ja vanhempien neuvojen kuuntelemisessa ja käytäntöön soveltamisessa nuorella on tietysti oma vastuunsa.2)

 

Viisas poika on isälleen iloksi, tyhmä poika äidilleen murheeksi. Se, jonka korva kuuntelee terveellistä nuhdetta, saa asua viisaiden keskellä (SNL 10:1; 15:31). Teoistaan tuntee jo poikasenkin, onko hänen elämänsä (toimintan-sa) puhdasta ja oikeaa (SNL 20:11).

Osta totuutta, älä myy, osta viisauttakuria ja ymmär-rystä (SNL 23:23). Herran pelko on kuri viisauteen. Herran pelko on pahan vihaamista (SNL 8:13; 15:33). Poikani, nämä älkööt häipykö näkyvistäsi: säilytä harkinta ja maltti. Silloin kuljet tiesi turvallisesti etkä loukkaa jalkaasi (SNL 3:21,23).

 

Edellä hahmotetusta vanhemmuudesta voimakkaasti poikkeava kasvu-ympäristö, joka jättää vastaamatta lapsen fyysisiin, läheisyyden ja arvostuksen tarpeisiin tai jossa esiintyy syviä kielteisiä tunteita herät-tävää kohtelua tai hylkäämistä, painaa jäljet lapsen alitajuntaan ja muistiin. Myöhemmin ne vaikuttavat vääristävästi mm. siihen, mitä hän ajattelee itsestään, osaamisestaan ja oppimiskyvystään. Olisiko niillä jotakin osuutta myös siihen tosiasiaan, että

 

20-25 prosentilla suomalaisista nuorista on jokin mielenterveyshäiriö ja puolet aikuisiän mielenterveyshäiriöistä on alkanut jo ennen 14 vuoden ikää"?  e) 

 

Kasvavien ja opiskelevien nuorten parissa työskennelleenä en ole itse-kään voinut olla huomaamatta ja surematta tällaista kehityskulkua. Pitkälle elämään nuoren mieltä saattavat jäädä painostamaan monen-laiset pelot, väärä syyllisyys ja häpeä sekä arvottomuuden, riittämät-tömyyden ja irrallisuuden tunteet. Joskus ne voivat muovata hänen minäkuvansa (käsityksen itsestä) ja mielikuvansa Jumalasta sellaiseksi, että Jumalan varauksettoman armon vastaanottaminen ja aidon yhtey-den kokeminen seurakunnan keskellä on hankalaa. Mielen eheytymisen ja uudistumisen tarve tällaisessa tilanteessa asettaa haasteen seura-kunnalle. Käsittelemme aihetta lapsen ja nuoren kannalta sivulla D3.4 ja seurakunnan näkökulmasta sivulla D3.5.

 

 

b)   Ajatusmaailman lihallisuus ja mukautuminen maailmaan

 

Sinä et ajattele asiaa Jumalan kannalta vaan ihmis-ten (MATT 16:23). Tutki minua, Jumala, ja tunne sydäme-ni (henkeni ja mieleni), koettele minua ja tunne ajatukseni, ja jos näet tieni johtavan vaivaan, ohjaa minut iankaikkiselle tielle (PS 139:23-24).

 

Deemas on tähän nykyiseen maailmaan rakastuneena jät-tänyt minut (2 TIM 4:10). Kiinnittäkää mielenne siihen, mikä on ylhäällä, älkää siihen, mikä on maan päällä (KOL 3:2).

 

Sisältä, ihmisen sydämestä, lähtevät pahat ajatuk-set (MARK 7:21). Heidän mieleensä tuli ajatus, kuka heistä mahtoi olla suurin (LUUK 9:24; PR 38). Kuinka kauan vii-pyvät sisimmässäsi väärät ajatuksesi (JER 4:14)?

 

Ajatusmaailman lihallisuus ilmenee pyrkimyksenä riippumattomuuteen Jumalasta. Vanhalta ihmiseltä perimämme luonnollinen ajattelu on lihan mielen kyllästämä.3) Vartioimattomana se yrittää nostaa päätään yhtä hyvin koetuksen hetkinä ja ristiriitatilanteissa kuin hyvinvoinnin aikana ja ihmiskiitoksen keskellä. Lihan mieli kamppailee meissä Kristuksen mieltä vastaan. Toisaalta sisällön tuottamisesta mieleemme ja rajoitetusta ajas-tamme kilpailevat jatkuvasti monet nykyajan mediat virikkeineen. Sinänsä käyttökelpoisen informaatioteknologian kautta ne pyrkivät sito-maan meidät itseensä, ihmisiin ja tapahtumiin riistäen tilan tärkeim-mältä: Jumalan läsnäolon, tahdon ja voiman etsimiseltä. Aineellisesta tai henkisestä objektista, johon ajatuksemme, voimavaramme, odotuk-semme ja aikamme suuntautuvat enemmän kuin Jumalaan, saattaa huomaamatta kehittyä salainen ”kotijumalamme”.

 

Samaan aikaan antikristillinen laittomuuden henki, joka vähättelee mm. Jumalan käskyjä, kristuskeskeistä sanan opetusta totuudessa, avioliiton pyhyyttä ja tervettä kurinalaisuutta kolkuttelee kristillisen seurakunnan ovilla. Maailmassa hyväksyttyjen trendien ja tapojen sekä harhaisten oppien soluttautuminen ensimmäisten seurakuntien keskelle oli varhain myös Paavalin huolenaiheena. Se ilmenee seuraavasta pienestä koos-teesta, hänen vakavista kehotuksistaan Korintin seurakunnalle. Siellä kristittyjen mielen lihallisuuden eri muotojen rehottaminen oli johtanut suuriin keskinäisiin ongelmiin.

 

Te olette yhä lihallisia. Kun keskuudessanne on kateutta ja riitaa, ettekö silloin ole lihallisia ja vaella niin kuin ihmiset yleensäkin? Älkää ruvetko epäjumalanpalvelijoiksi. Paet-kaa haureutta. Jotkut teistä ovat paisuneet pöyhkeiksi. Puhdistakaa pois vanha hapate, että olisitte uusi taikina. Sanon tämän teidän omaksi hyödyksenne, että eläisitte säädyllisesti ja pysyisitte häiriintymättä Herrassa. Joka siis luulee seisovan-sa, katsokoon ettei kaadu. (1 KOR 3:3; 4:18; 5:7; 6:18; 7:35; 10:7; 10:12).

 

Pelkään, että niin kuin käärme kavaluudellaan petti Eevan, niin teidänkin mielenne turmeltuu pois siitä vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teillä on Kristusta kohtaan. Jos joku tulee ja julistaa toista Jeesusta kuin me olemme julistaneet tai jos te saatte toisen hengen kuin sen, jonka olette saaneet, tai toi-sen evankeliumin kuin sen, jonka olette ottaneet vastaan, niin sen te kyllä hyvin siedätte. Pelkään, että keskuudes-sanne on riitaa, kateutta, vihaa, juonia, panettelua, juo-ruja, pöyhkeilyä ja epäjärjestystä. Tutkikaa itseänne, olet-teko uskossa. (2 KOR 11:3-4; 12:20; 13:5)

 

Väistämättä näistä sanoista tulee mieleen profeetta Jeremian varoi-tushuudot Juudan luopuneelle kansalle vuosina 626 – 586 eKr. Ennen kaikkea ne ovat ajankohtaisia meille, maallistuneen länsimaisen kristil-lisyyden keskellä eläville.

Meidän mielemme kaipaa alinomaista valvomista ja uudistu-mista, entisen kuolettamista ja vanhurskaalla sisällöllä täyt-tämistä.

 

Sydämestä (kreik. ἐκ τῆς καρδίας, [ek tes kardias] = sydämestä, mielestä) ovat lähtöisin pahat ajatukset. Tässä kohdassa ansaitsee pas-tori Andrew Wommackin osuva näkemys ihmismielen uudistumistar-peesta tulla esille f):

 

"Ihminen on ohjelmoitu toimimaan paholaisen lapsen lailla ennen kuin hän ottaa vastaan Herran (EFES 2:1-3). Ihminen oppii olemaan itsekäs, vihainen, täynnä himoja, kriittinen, ahne, katkera ja valmis kaikkiin muihinkin synteihin, joita hän tekee. Kun Taivaallinen Isä ottaa uudes-tisyntyneen ihmisen omaan perheeseensä, Hän antaa tälle uuden, van-hurskaan luonnon.                                                                             

Vanha ihminen jätti kuitenkin jälkeensä ruumiin ja mie-len. Fyysinen mieli jatkaa siten toimintaansa kuten tietokone vanhan ohjelmoinnin mukaisesti, kunnes se uudistuu Jumalan Sanan voi-masta. Ihmisellä on siten yksi luonto, mutta kaksi mieltä – uudis-tumaton (lihallinen) mieli ja Kristuksen (Hengen) mieli.                          

Avain uudelleen ohjelmointiin on se, että fyysinen mieli alkaa olla samaa mieltä hengen mielen kanssa. Henki on aina Jumalan puolella; muistaa aina, kuka olet Kristuksessa; tietää aina, mitä sinulla on Kristuksessa ja uskoo aina sen mitä voit tehdä Hänessä. Kun luonnollinen mieli alkaa uudistua ja ajatella hengen mielen tavoin, alat tuntea Jumalan voimaa ja elämää sisimmässäsi."

 

Kuten Wommack kuvailee, käyttää Herran Henki mielemme uudistamis-tehtävää suorittaessaan tärkeimpänä työvälineenään Raamattua ja yhteistyökumppaneinaan uskoamme ja tahtoamme.

 

Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka. Se tunkee läpi, kunnes erot-taa sielun ja hengen … ja tuomitsee sydämen ajatuk-set ja aikeet (HEPR 4:12).

Herra tutkii kaikki sydämet ja ymmärtää kaikki aja-tukset ja aikomukset (1 AIK 28:9). Pyhä Hen-ki ja me olemme nähneet hyväksi … (APT 15:28).

 

Paavali vertaa Jumalan sanaa kaksiteräiseen miekkaan, joka on voi-mallinen paitsi arvioimaan ajatusmaailmaamme myös kukistamaan siellä olevia linnoituksia (vääriä ajatusrakenteita, järjen päätelmiä ja lihallisia aikomuksia).4) Niin usein kuin sana tuomitsee ajatuksemme, asen-teemme tai pyrkimyksemme Jumalan tahdon vastaiseksi, ohjaa Herran pelon Henki meitä hylkäämään sen. Hän painaa murheen omaan-tuntoomme g), kunnes olemme valmiit parannukseen h). On ihmeellistä, että heti kun tahtomme on siirtynyt kokonaan sanan puolelle lihallista mieltämme vastaan, Henki lahjoittaa meille voiman luopua väärästä ajatuksestamme tai motiivistamme. Tällä tavalla Hän uudistaa saman-aikaisesti mieltämme ja henkeämme kantaen meissä uuden luomuksen mukaista hedelmää.

Teidän tulee hylätä vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ... ja uudistua hengeltänne ja mieleltänne ja pukea yllenne uusi ihminen, joka on luotu Jumalan kuvan mukaisesti totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen (EFES 4:22-24).

 

Vanhan hylkääminen ja uuteen pukeutuminen on siis kärsivällisen Puolustajamme ja sisäisen ihmisemme välistä jatkuvaa yhteistyötä, vuoropuhelua. Se on sitä valvomista, uskonkilvoitusta ja ahkeroimista, johon sana meitä usein kehottaa. Ilman tahtomme suostumusta ei lihan mielen kuolettaminen ja Hengessä vaeltaminen toteudu. Tässä pro-sessissa olemme valmiit riisumaan mielestämme pois vanhan ihmisen ajattelun jäänteet, maailmalliset ajatusmallit ja pukeutumaan Hengen voimassa uuteen. Raamattu käyttää siitä ilmaisuja ”mielen uudis-tuminen”, ”Hänen tahtonsa tuntemisessa täyteen ymmärryk-seen tuleminen”, ”Luojan kuvan (eli Kristuksen mielen) mukaiseen tie-toon uudistuminen”.5)

 

Veljet, älkää olko ymmärrykseltänne lapsia. Pahuudessa olkaa lapsia mutta ymmärrykseltänne täysi-ikäisiä (1 KOR 14: 20). Älkää tehkö murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä. Kaikki katkeruus, kiukku, viha, huuto ja herjaaminen, kaiken-lainen pahuus olkoon pois teistä (EFES 4:30-31).

 

Olkaa niin kuin kuuliaiset lapset älkääkä mukautuko niiden hi-mojen mukaan, joissa te ennen, tietämättömyytenne aikana, elitte (1 PIET 1:14). Älkää mukautuko tämän maailmanajan menoon, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, jotta voisitte tutkia, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää, Hänen mielensä mukaista ja täydellistä (ROOM 12:2).

 

Valvokaa siis kaiken aikaa (LUUK 21:36). Olkaa raittiita, val-vokaa (1 PIET 5: 8).

 

Korinttin seurakunnan uskovien kohdalla Pyhyyden Henki iloitsi yhdessä Paavalin kanssa lopputuloksesta, selkeästä mielenmuutoksesta, jonka apostolin syvän huolen täyttämien kirjeitten synnyttämä murhe sai aikaan. Se kirvoitti Paavalia antamaan oikealla hetkellä myös rohkai-sevan palautteen:

Vaikka teinkin teidät murheellisiksi kirjeelläni, … niin nyt iloitsen … siitä, että murheenne koitui teille parannuk-seksi. Jumalan mielen mukainen murhe näet saa aikaan pa-rannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei tarvitse katua (2 KOR 7:8-10).

 

 

c)  Ihmisajattelun rajoittuneisuus

 

Mielemme siis tarvitsee reformaatiota pahan hallitsemasta maailmasta omaksumiemme väärien käsitysten ja aadamilaisen lihallisuutemme takia. Toisekseen ajatusmaailmamme tarvitsee uudistumista siksi, että ilman Hengen valoa olemme täydellisen tietämättömiä Jumalan aivoi-tuksista ja kyvyttömiä ymmärtämään niitä.

 

Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne … sillä niin paljon kuin taivas on maata korkeampi, ovat Minun ajatukseni korkeammat teidän ajatuksianne (JES 55:9; PS 92:6).

 

Ei niin, että kykenisimme itse mitään päättelemään (että meillä olisi kyky ajatella, PR 1938), aivan kuin se olisi lähtöisin meistä itsestämme, vaan meidän kykymme on lähtöi-sin Jumalasta (2 KOR 3:5). Kukaan ei tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki. … Henki tutkii kaiken, Jumalan syvyydetkin (1 KOR 2:10-11). Jos jossakin kohden ajattelette toisin, Jumala kyllä ilmoittaa teille, kuinka asia on (FIL 3:15).

 

Tämä syvä puutteemme ajaa meitä kyselemään avoimen Raamatun äärellä, millainen oikeastaan on pyhä Jumalamme ja rakastava Isämme, mikä on Hänen tahtonsa ja tavoitteensa elämämme ja maailman suhteen.6) Miten meidän tulee menetellä seurakunnassa, käytännön arkisissa tilanteissa ja ihmissuhteissa? Kun nälkäisinä ja köyhinä tut-kimme ja rukoillen mietimme Kirjoituksia, pääsee meissä asuva Herran Henki avaamaan ”Jumalan syvyyksiä”, puhumaan meille ja johdattamaan meitä.7) Yhteistyömme oppikirjamme Inspiroijan kanssa on hedelmäl-listä: Saamme hengelliselle kasvullemme välttämätöntä ravintoa ja mielemme uudistuu ymmärtämään Jumalan isänsydäntä. Uskonluot-tamus Hänen voimansa mahdollisuuksiin kasvaa. Löydämme oman paikkamme Kristuksen ruumiin toiminnassa ja alamme vähitellen nähdä ihmiset Kristuksen rakastavin silmin. Ajattelumme avartuessa haluamme osoittaa laupeutta kärsiville lähimmäisillemme ja kantaa rukouksin ahdistettujen kuormaa. Oman kutsumuksemme rajoissa saamme olla voittamassa, hoitamassa ja kasvattamassa heitä Jumalalle.8)

 

Näin kukin meistä itsessämme ymmärtämättömistä ja käsityskyvyltämme rajoittuneista Jumalan lapsista voi löytää hyödyllisen tien, joka hänelle elämässä ja seurakuntayhteydessä on tarkoitettu:

 

"Minä opetan sinua”, sanoo Herra, ”ja osoitan sinulle tien, jota sinun tulee vaeltaa. Minä neuvon sinua, Minun silmäni valvoo sinua." 9)

 

Niin kuin vastasyntyneet lapset janotkaa sanan väären-tämätöntä maitoa, jotta te sen avulla kasvaisitte pelastuk-seen (1 PIET 2:2). Kun Sinun sanasi avautuu, se valai-see ja antaa yksinkertaiselle ymmärrystä (PS 119:130).

 

Kuinka kalliit ovatkaan minulle Sinun ajatuksesi, Jumala, kuinka valtava onkaan niiden määrä (PS 139:17). Kuinka rakastankaan Sinun opetustasi! Kaiken päivää se on mie-tiskelyni aiheena (PS 119: 97).

 

Hengen työ mielen uudistamisessa ei siis tähtää vain vanhan hylkää-miseen ja kuolettamiseen, vaan ajatusmaailman rakentamiseen koko-naan uudella, ympäröivän maailman ajattelutapoihin verrattuna mullis-tavalla tavalla. Se muuttaa katsantoamme radikaalisti esimerkiksi suh-teessamme

     (1) lähimmäisiin

     (2) palvelemiseen

     (3) omistamiseen

     (4) ajallisesta tulevaisuudesta murehtimiseen

     (5) avioliittoon ja

     (6) kärsimykseen.

 

Pyydän Sinua mietiskellen vertaamaan seuraavia vanhurskaita sanan kehotuksia ympäröivässä maailmassa vallitsevaan ajattelutapaan. Raa-matunjakeet muodostavat peilin myös omalle elämäntavallemme; ne kertovat kuinka paljon Kristuksen mielenlaatu saa käytännössä ohjata vaellustamme.

 

(1) Olkoon kukin meistä lähimmäiselleen mieliksi hänen parhaaksensaettä hän rakentuisi (ROOM 15:2). Kaikki mikä on totta, mikä kunnioitettavaa ja oikeaa, mikä puhdasta, rakastettavaa ja hyvältä kuulostavaa, jos on jokin hyve ja jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa (FIL 4:8). Niinpä emme enää tunne ketään lihan mukaan (2 KOR 5:16). Niin kauan kuin meillä siis on vielä aikaa, tehkäämme hyvää kaikille, varsinkin uskonystäville (GAL 6:10). Rakastakaa vihamiehiänne ja rukoil-kaa niiden puolesta, jotka vainoavat teitä, että olisitte Taivaal-lisen Isänne lapsia (MATT 5:44-45).

(2) Älköön kukaan etsikö omaa etuaan, vaan toisen (1 KOR 10:24). Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian vuoksi, vaan pitäkää nöyrästi toista parempana kuin itseänne (FIL 2:3-4). Joka teidän joukossanne tahtoo tul-la suureksi, se olkoon teidän palvelijanne (MATT 20:26). Jos joku tahtoo olla ensimmäinen, hänen tulee olla kaikkein vii-meisin ja kaikkien palvelija (MAR 9:35). Palvelkaa toisian-ne Jumalan moninaisen armon hyvinä taloudenhoitajina sil-lä armolahjalla, jonka kukin on saanut. Jos joku palvelee, palvelkoon sen voiman mukaan, jonka Jumala antaa, että Ju-mala tulisi kaikessa ylistetyksi Jeesuksen Kristuksen kautta (1 PIET 4:10-11). Kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos jollakulla on moitetta toista vastaan. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin (KOL 3:13).

(3) Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste turmelevat ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Kootkaa sen sijaan itsellenne aarteita taivaaseen. (MATT 6:19-20). Olkaa valppaat ja karttakaa kaikenlaista ahneutta, sillä ihmisen elämä ei riipu hänen omaisuudestaan, vaikka sitä olisi ylen määrin (LUUK 12:15). Kun meillä on ruoka ja vaatteet, tyytykäämme niihin. Rahaa tavoitellessaan monet ovat eksyneet pois uskosta (1 TIM 6:8-10).

(4) Älkää siis murehtiko sanoen: ”Mitä me syömme?” tai ’Mitä juomme?” tai ”Mitä puemme päällemme?” Teidän Taivaallinen Isänne kyllä tietää, että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttaan, niin teille annetaan lisäksi myös kaikki tämä. Älkää siis kantako huolta huomisesta (MATT 6:31-34).

(5) Miehet rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen puo-lesta. Niin kuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin miehelleen kaikessa alamaisia (EFES 5:24-25). Mies jättäköön isänsä ja äitinsä ja yhtyköön vaimoonsa, ja heistä tulee yksi liha (1 MOOS 2:24).  Joka hylkää vaimonsa ja menee naimisiin toisen kanssa, tekee aviorikoksen vaimoaan kohtaan. Ja jos vaimo hylkää miehensä ja menee naimisiin toisen kanssa, hänkin tekee aviorikoksen (MARK 10:11-12).

(6) Iloitkaa sitä mukaa kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, jotta saisitte iloita ja riemuita myös Hänen kirkkautensa ilmestyessä. Sen tähden myös ne, jotka kärsivät Jumalan tahdon mukaan, uskokoot sielunsa uskollisen Luojan haltuun ja tehkööt sitä, mikä on hyvää (1 PIET 4:12-19). Maa-ilmassa teillä on ahdistus, mutta olkaa rohkeat: Minä olen voittanut maailman (JOH 16:33). Kaikki tulevat vihaaman teitä Minun nimeni tähden. Mutta ei hiuskarvaakaan teidän pääs-tänne joudu hukkaan (LUUK 21:17-18). Ei opetuslapsi ole opettajaansa ylempi. Opetuslapselle riittää, että hänelle käy niin kuin hänen opettajalleen. Älkää siis pelätkö ihmisiä (MATT 10:24-26). Koska te ette ole maailmasta, vaan Minä olen teidät maailmasta valinnut, sen tähden maailma vihaa teitä (JOH 15: 19).

 

Näiden kuuden kokonaisuuden äärellä on helppo ymmärtää, kuinka syvästi sisimpämme ja itsekäs mielemme tarvitsee uudistumista. Samalla käsitämme, että vähäisinkään pysyvä muutos kristityn ajattelussa ja elämäntavassa Jumalan tahdon suuntaan ei voi syntyä lainalaisen yrit-tämisen tai luonteen jalostamisen tuloksena.

Mielen uudistuminen on kokonaan Hengen työtä ja toteutuu läheisessä suhteessa Jeesukseen. Se etenee yksilöllisesti Jumalan suunnitelman ja kasvuaikataulun mukaan.

 

Useimmat ajatusmaailmaamme arjessa kuormittavat huolet ja epäon-nistumisen kokemukset liittyvät kuuteen edellä mainittuun elämänti-lanteeseen (situaatioon). Esirukouspyyntöjen muodossa ne monesti saapuvat paikallisseurakuntiemme rukouspalveluun Herran eteen kan-nettaviksi. Sen vuoksi etenkin sielunhoitajan ja sananpalvelijan on vält-tämätöntä ymmärtää oikein Jumalan sanassa ilmaisema tahto.10) Heidän on vakuutettava vaellustaan murehtivalle uskovalle, että puutteelliseksi itsensä tuntevan Jumala on pukenut Kristuksen vanhurskauteen. Toisaalta heidän on pyrittävä valamaan luottamusta Jumalan pyhit-tävän armotyön vähittäiseen etenemiseen jokaisen Jeesuksen oppilaan kohdalla. Vasta perillä Jumalan valtakunnassa vaelluksemme tila vastaa täysin lunastetun asemaamme.

 

Lähestyessään apua kaipaavaa ihmistä sielunhoitopalvelija tarvitsee viisautta ylhäältä löytääkseen juuri tuohon hetkeen, mielen haasteeseen, tarkoitetut armon sanat. Tarvitaan kykyä kuunnella ja tukea, kokemusta Jumalan huolenpidosta ja ymmärrystä ihmiselle kuuluvista valinnoista sanan edessä. Joskus mieltä raskauttavat taakkamme saattavat olla välitöntä seurausta siitä, että ajattelu- ja toimintatapamme ovat ris-tiriidassa Herran sanan kanssa. Kokemamme ahdinko onkin Hänen sallimaansa nuhdetta ja tähtää tahtomme taipumiseen sanan alle ky-seisessä asiassa.11) Jumalan näkökulman löytäminen ja hyväksyminen auttavat sisäisen kuorman luovuttamista uskossa pois omilta harteilta Hänen kannettavakseen. Inhimillistä järkeilyä suurempi Jumalan rauha varjelee silloin sydämemme ja ajatusmaailmamme Jeesuksessa.12)    

 

Luonnolliselta ajattelultaan rajoittunut on myös sananjulistaja. Hän joutuu etsien kamppailemaan Herran edessä päästäkseen kutakin tilaisuutta varten tarkoitetun tekstialueen äärelle. Mikä on Isän ajatus kunkin kuulijakunnan suhteen; kuinka Hän haluaa neuvoa, rohkaista tai ohjata lapsiaan sekä herätellä niitä, jotka ovat uskolle vieraita? Parhainkaan pappiskoulutus ei anna vastausta kokouskohtaisiin haas-teisiin. Usein puhujan ajatusmaailmaan lasketaan ensin vain pieni mielikuva tai sananpaikka saarnan aiheeksi, joka sitten myöhemmin Raamatun äärellä täydentyy eläväksi (omaa sisintä koskettavaksi) kokonaisuudeksi. Tämän kirjoittajalle sattui kuitenkin kerran yllättävä ja harvinainen kokemus lenkkipolulla. Herran Henki laski edessä olevan sunnuntaijumalanpalveluksen koko saarnan sananpaikkoineen ajatuksiini sen 45 minuutin lenkin aikana, jonka lähimaastossa hölkkäsin. Saman saarnan Hän sitten sanasta sanaan, alusta loppuun asti, muistutti mieleen kirkossa puhetta pitäessäni. Toki on aina muistettava, että Jumalan valtakunta ei ole sanoissa ja puheissa, vaan Hänen voimansa vaikutuksessa. Vain Jumala tietää kuulijoiden ja seurakunnan syvim-mät tarpeet; vain Hän osaa lohduttaa ja rakentaa ihmissydäntä Hen-kensä läsnäolon kautta. Inhimillinen ymmärrys parhaimmillaankin on kyvytön tavoittamaan niitä sisäisen ihmisen solmukohtia, joiden avaa-miseksi ja hoitamiseksi vain Jumalalla on oikea-aikainen sanan täsmä-lääke.

 

Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi, älä nojaudu omaan ymmärrykseesiÄlä ole viisas omissa silmis-säsi (SNL 3:5,7). Herra tuntee viisasten ajatukset; Hän tietää, että ne ovat turhanpäiväisiä (1 KOR 3:20). Jos joku luulee tie-tävänsä jotakin, hän ei vielä tiedä niin kuin tulee tietää (1 KOR 8:2).

 

Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin yhteiseksi hyö-dyksi. Niinpä toinen saa Hengen kautta viisauden sanat, toinen saman Hengen vaikutuksesta tiedon sanat (1 KOR 12:7-8). Puheeni ja julistukseni ei ollut inhimillisen viisauden suostut-televia sanoja vaan Hengen ja voiman osoittamista, jotta teidän uskonne ei perustuisi ihmisviisauteen, vaan Jumalan voimaan (1 KOR 2:4-5).

 

Minä etsin Sinua koko sydämestäni. Olen kätkenyt sanasi sydämeeni (mieleeni), etten tekisi syntiä Sinua vastaan. Sinun sanaasi minä en unhota (PS 119:10,11,16).