18.4.2024
 

A9b  Mikä ero on uskovan ikeellä ja ristillä?

 

 

Monenlaiset ikeet ja risti painavat hartioitamme. Hengellisessä kie-lenkäytössä ne kuvaavat symbolisesti kuormaa, joka kristityn kan-nettavaksi on tullut monesta eri syystä johtuen. Seuraavassa tutkim-me Raamatun avulla, mitkä erilaisista ikeistä ovat hyviä ja mitkä epätoivottuja, ja miten ne eroavat Jeesuksen seuraajien hartioita kuormittavasta rististä

 

 

1. Synnin orjuuden ies

 

Ikeistä raskain on synnin orjuuden ies. Sitä ei suunniteltu alunperin ihmisen kannettavaksi. Se on hartioille sopimaton ja tuhoaa lopulta ihmisen. Syntiin langenneen ihmissuvun jokainen jäsen syntyy tämän ikeen alaisuuteen. Sen pois riisumiseksi Jumala lähetti Poikansa maailmaan. Jeesukseen uskoessaan ihminen saa heittää synnin or-juuttavan ikeen pois päältään Hänen hartioilleen, joka kantoi sen Gol-gatan ristille. Tästä vapautuksesta olen kirjoittanut sivulla Lunastus - täydellinen voitto pimeydestä.

Raamattu vertaa synnin orjuutta siihen ankaraan ikeeseen, joka Is-raelin kansalla oli Egyptin orjuudessa ennen kuin Jumala päästi sen vapauteen.

Minä olen Herra, teidän Jumalanne. Minä toin teidät pois Egyptin maas-ta, jossa te olitte orjina. Minä rikoin teidän ikeenne ja saatoin teidät kulkemaan pää pystyssä (3 MOOS 26:13).

Kenen voittama joku on, sen orja hän on (2 PIET 2:19). Jokainen, joka tekee syntiä on synnin orja. Jos Poika vapauttaa teidät, te olette to-della vapaita. (JOH 8:34,36)

Herra pani Hänen päälleen kaikkien meidän syntivelkamme. Ran-gaistus oli Hänen päällään, että meillä olisi rauha. (JES 53:5-6)

 

 

2. a) Kurituksellinen ja b) kasvatuksellinen ies

 

a) Toisin kuin synnin ies, jonka alle jokainen ihminen syntyy, on kurituksellinen ies Jumalan paikalleen sovittama. Se tarkoittaa ahdistavaa koetuksen aikaa, jonka Jumala tarvittaessa on sallinut (sallii) oman kansansa Israelin tai pakanakansojen hartioille. Sen avulla Hän ravistelee kansakuntia, jotta nämä heräisivät parannuk-seen syvästä synnin pimeydestään. Eri valtioiden yhä voimakkaampi ahdinko kurituksellisen ikeen painon alla valmistaa maaperää viimeis-tä lyhyttä kevätsadeherätystä varten ennen seurakunnan ylösottoa. Tämän kaltainen kurittava ies eroaa Jumalan lapselleen sallimasta kasvattavasta ikeestä. 

Sillä näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Minä olen pannut rautaisen ikeen kaikkien näiden kansojen niskaan, että ne palvelisivat Nebukadnessaria, Baabelin kuningasta (JER 28:14).

Minä käännän kasvoni teitä vastaan, ja te kärsitte tappion teidän vihollistenne edessä. Jos ette tästäkään huolimatta kuuntele Minua, Mi-nä kuritan teitä vielä seitsenkertaisesti syntienne tähden. Minä murran teidän suuren ylpeytenne. (3 MOOS 26:17-19)

Hänen kätensä sitoi rikokseni ikeeksi: ne kiedottiin yhteen ja pan-tiin minun niskaani. Hän sai voimani raukeamaan. Herra antoi minut niiden käsiin, joita vastaan olen voimaton (VAL 1:14).

 

b) Jumalan valmistama kasvatuksellinen ies sisältää laajan vali-koiman ohjaavia, ajallisesti eri mittaisia kuormia lapsensa elämässä. Se voi koostua esimerkiksi kurinalaisuuteen ohjaavista olosuhteista, kärsivällisyyttä vaativista ihmissuhteista, lihallisuuden kuolettamiseen tähtäävästä sanan nuhtelusta ja riippuvuuteen Jumalasta ohjaavista ahdistuksista (vrt. Paavalin pistin, 2 KOR 12:7-10). Heprealaiskirjeen mukaan Taivaallisen Isän nuhtelu, kuritus ja Hänen sallimansa koetus koituvat parhaaksemme; ne ovat kasvatuksellisia ja pyhitykseen täh-tääviä (Hepr 12:10). Kasvatuksellinen ies valmentaa uskovaa usein myös palvelutehtävää varten Kristuksen seurakunnassa.

Miehelle on hyväksi, että hän kantaa iestä nuoruudessaan. Istu-koon hän yksin ja hiljaa, kun ies on pantu hänen osakseen. Pai-nakoon hän suunsa tomuun, ehkä on vielä toivoa. Mutta Herra ei hylkää iäksi. Jos Hän on tehnyt murheelliseksi, suuressa uskollisuudessaan Hän myös armahtaa. (VAL 3:27-29,31-32)

Älä halveksi Herran kuritusta äläkä menetä toivoasi, kun Hän si-nua nuhtelee. Sillä jota Herra rakastaa, sitä Hän kurittaa. Kärsimys on teille kasvatusta. Mikä on se lapsi, jota isä ei kurita? (Hepr 12:5-7)

 

 

3. a) Lainalaisuuden ja b) rakkaudettomuuden ies

 

a) Näillä ikeillä hengellistä lapsuuttaan vielä elävä uskova saattaa seurakunnassa kuormittaa toisen mieltä. Lainalaisuuden ies edel-lyttää pelastumisen ehdoksi Jeesuksen täytettyyn työhön uskomisen rinnalla myös ihmisen omia tekoja. Ensimmäisissä seurakunnissa se ilmeni joidenkin veljien vaatimuksena Mooseksen lain noudattamises-ta aiheuttaen levottomuutta ja hämmennystä muissa kristityissä (APT 15: 1,5,24). Sekä Pietari että Paavali määrätietoisesti särkivät täl-laisen ikeen opettamalla pelastumista yksinomaan uskosta, Jeesuksen armon perusteella:

Miksi te siis nyt kiusaatte Jumalaa ja tahdotte panna opetuslasten niskaan ikeen, jota eivät meidän isämme emmekä mekään ole jaksaneet kantaa? Mehän uskomme pelastuvamme Herran Jeesuksen armon perusteella samalla tavoin kuin hekin. (APT 15:10-11)

Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina älkääkö antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen. Te olette joutuneet eroon Kristuksesta, te, jotka yritätte lain avulla tulla vanhurskaiksi. Te olet-te langenneet pois armosta. (GAL 5:1,4)

 

b) Rakkaudettomuuden ies merkitsee epätasa-arvoista kohtelua, riitaa ja vääryyden puhumista Herran kansan keskellä. Se sulkee sydämen heikon, köyhän ja kärsivän lähimmäisen tarpeilta. Profeetta Jesajan välityksellä Jumala kehotti israelilaisia poistamaan keskuu-destaan tällaisen ikeen:

Teidän paastonne aiheuttaa eripuraisuutta ja riitaa, te lyötte jumalat-tomin nyrkein. Eikö tämä ole paasto, jonka Minä hyväksyn: että avaatte vääryyden kahleet ja särjette kaikki ikeet. Jos poistat keskuu-destasi ikeensormella osoittelun ja väärät puheet, jos avaat sydämesi nälkäiselle ja ravitset kylläiseksi hätää kärsivän, sinulle koittaa pi-meässä valo. Herra on alati ohjaava sinua. (JES 58:4-11)

Hyväksykää uskossaan heikko joukkoonne rupeamatta väittelemään mielipiteistä (ROOM 14:1). Rohkaiskaa alakuloisia, tukekaa heikko-ja, olkaa kärsivällisiä kaikkia kohtaan (1 TESS 5:14).

Tulkoon teidän nykyinen yltäkylläisyytenne avuksi heidän puuttee-seensaPyhien avustamisesta minun tosin on tarpeetonta kirjoittaa teille. Tunnenhan teidän alttiutenne (2 KOR 8:14; 9:1-2). Jos joku, jolla on maallista omaisuutta, näkee veljensä olevan puutteessa mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus pysyisi hänessä (1 JOH 3:17). 

Pankaa nyt tekin pois tämä kaikki: viha, kiivastuminen, pahuus, pilkka ja häpeämätön puhe suustanne. Älkää puhuko valhetta toisistanne. Pukeutukaa sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryy-teen, lempeyteen ja pitkämielisyyteen. Kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos jollakulla on moitetta toista vastaan. Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, joka on täydel-lisyyden side. (KOL 3:8-9,12-14)  

 

 

4. Vieras ies

 

Vaikka kristitty elää fyysisesti maailmassa, hänen henkensä vaeltaa Jumalan kanssa. Hän on maallisen yhteiskunnan säätämien ulko-naisten lakien alainen (ROOM 13:1-7), mutta hän etsii sanasta tar-kemmin Jumalan tahtoa. Vaikka uskova opiskelee ja tekee työtä lähimmäistensä kanssa rakkauden lakia noudattaen (MATT 5:43-48), kokee hän keskinäistä yhteyttä parhaiten Jeesuksen seuraajien kes-kellä. Kristusruumiin jäsenten välillä vallitsevaa Hengen yhteyttä (yk-seyttä) olen käsitellyt sivulla Yhteys Kristuksessa.

 

Jumalan lapsen henkisestä sidoksesta ihmiseen, joka ei usko, apostoli Paavali käyttää nimitystä vieras ies. Voimme ymmärtää sen tar-koittavan esimerkiksi taloudellista, aviollista, ideologista tai yhteisöl-listä sitoutumista ei-kristityn kanssa. Jeesuksen todistajana uskova on sosiaalisessa vuorovaikutuksessa erilaisten ihmisten kanssa, mutta Paavali varoittaa ryhtymästä läheiseen kumppanuuteen tai riippu-vuussuhteeseen niiden kanssa, jotka eivät usko. Valolla ja pimeydellä ei ole yhteyttä. Liittoutuminen sen kanssa, mikä on osa Pahan val-lassa olevaa maailmaa, häiritsee suhdetta Jeesukseen. 

 

Älkää suostuko kantamaan vierasta iestä yhdessä niiden kanssa, jotka eivät usko. Mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valolla ja pimeydellä? Miten Kristus ja Beliar sopivat yhteen? Tai mitä yhteistä uskovalla on sen kanssa, joka ei us-ko? Miten sopivat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sen tähden "Lähtekää pois heidän keskeltään ja erotkaa heistä", sanoo Herra. (2 KOR 6:14-17)

Älkää olko kenellekään mitään velkaa, paitsi että rakastatte toisi-anne. Joka rakastaa toista, on täyttänyt lain. (ROOM 13:8).

 

Uskovan asettautuminen vieraaseen ikeeseen yhdessä ei-uskovan kanssa on kuin härän ja aasin valjastaminen saman 2-vartisen veto-ikeen alle kyntöpariksi, minkä 5 MOOS 22:10 ymmärrettävistä syistä kieltää israelilaiselta maanviljelijältä. Kuitenkaan sellaisessa tilan-teessa, jossa toinen aviopuoliso kääntyy Jeesukseen uskovaksi, ja ei-uskova kumppani suostuu asumaan hänen kanssaan, uskoon tulleen ei pidä erota puolisostaan (1 KOR 7:12-14).

 
 
 
 

5. Oma taakka

 
Tutkikoon kukin omat tekonsa ... vertaamatta itseään toisiin, sillä jo-kaisen on kannettava oma taakkansa (Gal 6:4-5).
 
Meillä jokaisella on kannettavana myös ikioma taakkamme: suuri taipumuksemme lihan tekoihin ja riippumattomuuteen Jumalasta. Se on henkilökohtainen, kullakin erilainen ja se poikkeaa edellä mai-nituista ikeistä. Kipuilemistaan oman taakkansa alla apostoli Paavali kuvasi näin:
Minä olen lihallinen, myyty synnin alaiseksi. Sillä minä tiedän, ettei minussa, nimittäin lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla tosin on, mutta hyvää en pysty saamaan aikaan. Sitä hyvää mitä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdon, minä toteutan. Minä kurja ihminen, kuka vapauttaa minut tästä kuoleman ruu-miista? (ROOM 7:14-25)
 
Henkilökohtainen taakkamme on seurausta ihmiskunnan alkulankee-muksesta ja sukupolvisesta pahuudesta, mikä saavutti meidät var-haislapsuudessa. Taakkaamme on saattanut entisestään lisätä kasvu-ympäristön sopimattomuus luonnolliseen temperamenttiimme, mikä on hiertänyt haavoja tunne-elämäämme ja vääristänyt minä- ja ju-malakuvaamme. Yhä aikuisenakin se oireilee outona sisäisenä jännit-teenä ja kipuna ja pitää meitä pelkoihin, häpeään ja alemmuuden tunteeseen sidottuna. Peruslihallisuutemme ottaa näistä herkästi lisäimpulsseja. Koska meillä ei ole ollut taitoa (eikä uskottuja läheisiä) tuon mielen vammamme käsittelemiseen ja pois purkamiseen, on se edelleen jäänyt haastamaan tahtoamme hyvään. 
 
Huolimatta Jeesuksen pelastavan armon kohtaamisesta, sisäinen pa-ranemisemme on vielä kesken. Hauras tahtoelämämme ja kyvyttö-myytemme selvitä ahdistavista tilanteista pyhittyneellä tavalla on ohjannut askeleitamme Jumalan tahdosta sivuteille. Houkutus syntiin on kasvanut ylivoimaiseksi, ja niin olemme kaatuneet lihallisuutemme ja syntiriippuvuutemme alla. Hengen mieli meissä on tullut mur-heelliseksi, minkä koemme painolastina omassatunnossamme.
 
Sillä syntieni taakka on kohonnut yli pääni. Kuin raskas kuorma se painaa minua yli voimieni. Haavani haisevat ja märkivät mielettömyyteni tähden. Olen painunut kumaraan, aivan kyykkyyn, kuljen synkkänä kai-ken päivää. Minä tunnustan pahat tekoni, murehdin syntieni täh-den. (PS 38:5-7,19)
 
Niin kauan kun asumme "kuoleman ruumiissa", on meidän Paavalin tavoin kannettava tätä olemuksemme kurjuutta: synti ja liha asuvat meissä. Omia rikkomuksiamme emme voi kuitenkaan sälyttää toisten ihmisten, esimerkiksi menneisyydessä meitä kaltoin kohdelleiden, syyksi. Daavidin lailla meidän on parannuksessa tuotava ne Jee-suksen armoistuimen eteen. Siunattu Jeesus on myös uskovien Vapahtaja! Hänen hartiansa kantoivat menneet ja nykyiset synti-taakkamme ristille suuren sovituksen yhteydessä. Syntiemme ohella Hän otti päälleen myös kaiken edellä kuvaamani rikkinäisyytem-me, minkä ansiosta sisäinen paranemisemme on käynnissä Hänen haavojensa kautta (1 PIET 2:24).
(Kuinka seurakunta voi tukea uskovaa sisäisten kuormien kantami-sessa, kuten GAL 6:2 kehottaa, olen käsitellyt mm. sivulla D3.5.)  
 
 
 
 

6. Jeesuksen ies

 

"Sinun isäsi teki meidän ikeemme raskaaksi; mutta huojenna sinä nyt se kova työ, jota isäsi teetti, ja se raskas ies, jonka hän pani meidän niskaamme, niin me palvelemme sinua." (1 KUN 12:4)

Ottakaa Minun ikeeni päällenne ja oppikaa Minusta, sillä Minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sil-lä Minun ikeeni on sovelias, ja Minun kuormani on keveä.(MATT 11:29-30).

 

Maallinen ja hengellinen työ on joskus fyysisesti tai henkisesti ras-kasta. Hankalat ihmissuhteet tuovat siihen ylimääräistä kuormaa. Näissä tilanteissa paljastuva hengen hedelmän kypsymättömyys omassa luonteenlaadussa tekee mielen entistä matalammaksi. Niinpä syvä uupuminen ja loppuun palaminen ei ole harvinaista. Mitä Jeesus tarkoitti, kun Hän kutsui luokseen kaikki työn ja taakkojen ras-kauttamat ja lupasi antaa heille levon (MATT 11:28), kun kuitenkin 1 MOOS 3:17-19 mukaan toimeentulon hankkimiseen kuuluu "vaivan-näkö" ja "hikinen otsa".

 

On selvää, että Jeesus ei puhunut työtuntien vähentämisestä, työn uudelleen organisoimisesta tai oman työhuoneen hankkimisesta avo-konttorin sijaan. Hän tarkoitti ihmisen sisäistä muuttumista, jonka seuraukset huojentavat työssä jaksamista ja ihmissuhteissa pärjää-mistä. Saman rauhan ja sisäisen levon Isän yhteydessä, joka antoi Jeesukselle voimaa auttamis- ja opettamistyöhön, lähimmäis-tensä (myös vihamiestensä) kohtaamiseen ja kärsimystäyteiseen elä-mään, Hän haluaa lahjoittaa seuraajilleen. Jeesuksen ikeessä Hän itse on vieressämme, työparinamme 2-vartisessa "vetopuussa", kan-tamassa kuormaa, jonka Hän on elämäämme varten suunnitellut. Hänen armonsa ja voimansa varassa, Häneltä oikeaa mielenlaa-tua oppien, sanasta ymmärrystä hankkien ja Hänen kanssaan tasa-tahtia kulkien ei fyysinen ja henkinen takkamme elämässä kasva ylivoimaiseksi. Näin Jeesuksen ies on sopivin ja kevein kaikista mahdollisista ikeistä ajallisen elämän haasteiden läpi ponnistelles-samme. Kompasteluistamme huolimatta Jeesus pysyy uskollisena kumppaninamme. Hänen lunastustyönsä ristillä kantaa meidät perille iankaikkiseen elämään, jossa kaikki ikeet yltämme on riisuttu pois.

 

 
 

7. Uskovan risti

 
Jos joku tahtoo kulkea Minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, otta-koon joka päivä ristinsä ja seuratkoon Minua. Ja joka ei kanna ris-tiään ja seuraa Minua, ei voi olla Minun opetuslapseni. (LUUK 9:23; 14:27) 
 
Kuten edellä huomasimme, vaihtelevat kristityn hartioita eri syistä kuormittavat ikeet ja niiden paino tilanteesta ja ajankohdasta toiseen. Sen sijaan ristin kantaminen on Jeesuksen opetuslapsen pysy-vä tuntomerkki. Risti kuuluu uskovan elämään niin olennaisena osa-na, että sen puuttuessa - Jeesuksen omien sanojen mukaan - ihmi-nen ei voi olla Hänen oppilaansa. Mitä sitten Jeesuksen seuraajan ristillä tarkoitetaan? 

 

Kun saimme vastaanottaa pelastuksen Kristuksessa, astui Jeesuksen ristillä suorittama lunastustyö voimaan kohdallamme. Siihen sisältyi mm. rikkomusten anteeksi saaminen (EFES 1:7) ja synnin hallitse-man vanhan ihmisemme kuolema (ROOM 6:6). Uudestisyntymässä Jumalan lahjoittama Henki asettui asumaan sisimpäämme (1 KOR 6:19). Uutena Isäntänämme Kristuksen Henki alkoi muuttaa mieltäm-me kuuliaiseksi opettamalleen sanalle ja vaikuttaa halua vanhurs-kaaseen vaellukseen (ROOM 6:17-18). Mielen ja tahtoelämän ohella Hän uudistaa henkeämme täyteydellään niin, että saamme voimaa kuolettaa lihallisuutta (eli vanhan ihmisen ”perintöä” olemuksessam-me) ja vastustaa synnin kiusauksia käytännön tilanteissa (EFES 4:22-23; ROOM 8:9,13; KOL 3:5,8-9). Kaikki tämä Pyhän Hengen työ, joka yhdistää meidät Jeesuksen kuolemaan, ilmenee elämässämme taval-la, josta Raamattu käyttää ilmaisua ”ristin kantaminen” ja ”lihan ristiinnaulitseminen”. Jumalan tahtoon antautuminen merkitsee Jeesuksen sanojen mukaan itsensä kieltämistä, oman elämän kadot-tamista ja usein myös vainon kohteeksi joutumista.

 

Joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä Minun ja evankeliumin tähden, pelastaa sen (MARK 8:35).

Jos ihmiset ovat vainonneet Minua, he vainoavat teitäkin (JOH 15: 20).

Ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omia, ovat ristiinnaulinneet li-hansa himoineen ja haluineen (GAL 5:24).

Minut on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Enää en elä minä, van Kristus elää minussa (GAL 2:19-20).  … maailma on ristiinnaulitttu mi-nulle ja minä maailmalle (GAL 6:14).