14.6.2023

A11  JOOSUAN SILMIN  osa 2

1. Seurakunta

Paljossa oli Joosua, Mooseksen palvelija, saanut olla jo silminnäkijänä. Jumalan käden suojassa hän heimovel-jineen oli vapautunut Egyptin orjuudesta, selvinnyt Punai-sen meren ylityksestä, kerännyt perheensä päivittäisen ravinnon maan pinnalta ja nauttinut juomansa kallio-lähteestä. Joosua oli päässyt osalliseksi liitosta, jonka Jumala oli tehnyt kansansa kanssa. Mooseksen välityk-sellä se oli solmittu Herran lain (liiton kirjan) ja uhri-eläinten veren (liiton vereen) perusteella.¹⁾  Joosua oli saa-nut nähdä senkin, kuinka Jumala Mooseksen rukousten tähden oli suostunut jatkamaan napisevan ja uppiniskai-sen Israelin seurakunnan^a) kanssa kohti luvattua kotimaa-ta.²⁾

Vahvasti tässä Israelin vaelluksessa näkyy kajastuksena Jumalan tuleva suunnitelma. Se viittaa maailmasta ulos pelastettuun Uuden liiton seurakuntaan, jonka Jeesus "omalla verellään on itselleen hankkinut".³⁾ Hän itse on liiton Sana ja Hänen uhriverensä on liiton veri. Seurakunta rakentuu kristuskalliolle opillisena perustuksenaan Kris-tuksen sanat ja apostolien opetukset.

He joivat hengellisestä kalliosta, joka seurasi heitä. Se kallio oli Kristus. (1 KOR 10:4) Minä sanon sinulle: "Tälle kalliolle Minä rakennan seurakuntani." (MATT 16:18)

Aterian jälkeen Jeesus otti maljan ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto Minun veressäni, joka vuodatetaan teidän edestänne." (LUUK 22:20)

Te olette apostolien ja profeettojen perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus. Hänessä tekin yhdessä muiden kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä (EFES 2:19-22). He pysyivät apostolisessa opetuksessa (APT 2:42). 

Ennen kuin matka jatkui Siinain autiomaasta (Hoorebilta) pohjoisen suuntaan, Joosua havaitsi Jumalassa uuden luonteenpiirteen: Herra oli ilmeisen tarkka pyhyyden ja järjestyksen suhteen siinä, millä ehdoilla Hän hyväksyi matkakumppanuuden niskuroivan kansansa kanssa. Kos-ka syntien "anteeksiantoa ei ole ilman verenvuodatusta"⁴⁾, Hän asetti eläinuhrien toimittamisen jumalanpalveluksen ytimeksi. Palvelus keskittyi ilmestysmajaan, joka on en-nakkokuva Kristuksesta.

lmestysmajan rakentamisessa, esineistössä ja siellä ta-pahtuvassa Herran palvelemisessa on runsaasti esikuvia Kristuksen ruumiin, seurakunnan, kokoontumisesta ja rakentumisesta. Seuraavassa muutamia niistä vertaileva-na taulukkona:

2. Seurakunnan johtaminen

Erämaavaelluksen alkuvaiheessa kuorma Israelin johtami-sesta oli yksinomaan Mooseksen harteilla. Sen lisäksi, että hän kantoi taakkaa kansan niskuroimisesta Jumalan edessä, hän selvitti sen riita-asiat, jakoi oikeutta ja opetti Herran lakia. Mooseksen läheisenä "apumiehenä" Joosua tuskin oli havaitsematta samaa uupumuksen vaaraa kuin minkä Mooseksen appi näki vävyssään jo varhaisessa vai-heessa.⁵⁾

Kansan johtamiseen liittyvän taakan keventäminen oli Ju-malan tahto. Oikeuden jakamistyöhön Mooses kutsui avukseen joukon "kykeneviä, Herraa pelkääviä, luotetta-via ja väärää voittoa vihaavia miehiä".⁶⁾ Myöhemmin hän valitsi heimojen vanhimmista vielä seitsemänkymmenen miehen kollektion kantamaan kanssaan kuormaa Juma-lan kansan johtamisesta. Heidät Herra itse siunasi tehtäväänsä ilmestysmajalla vuodattamalla Mooseksen päällä ollutta Henkeään myös heidän ylleen.⁷⁾

Hän antoi armolahjoja ... johtaa (1 KOR 12:28).

Uuden liiton paikallisseurakuntienkaan johtamista ei Kristus, seurakunnan pää, ole uskonut yhdelle miehelle. Kun apostoli Paavali perusti uskoontulleista ihmisistä alueellisia seurakuntia, hän huolehti, että kuhunkin niistä asetettiin veljien muodostama vanhimmisto (kaitsijoiden joukko) työtä johtamaan. Raamattu puhuu suurella pie-teetillä vanhimman kutsumuksesta.⁸⁾ Sen vuoksi on tosi surullista nähdä sitoutumattomuutta, epämääräisyyttä, muodollisuutta ja vähättelyä vanhimmistotoimintaa koh-taan perinteisissäkin herätysliikkeissä. Sanan ohjeet seu-rakunnan järjestäytymisen osalta eivät ole muuttuneet. (Vanhimmiston jäsenen sukupuolikysymystä on Raamatun näkökulmasta avattu sivulla B7 ja tietä armolahjojen omistamiseen sivulla B9.)

Kun he olivat valinneet heille kuhunkin seurakuntaan vanhimmat, he rukoillen ja paastoten jättivät heidät Herran haltuun, johon nämä nyt uskoivat (APT 14:23).

Paavali kutsui luokseen seurakunnan vanhimmat. Hän sanoi heille: "Pitäkää siis huoli itsestänne ja koko siitä laumasta, johon Pyhä Henki on pannut teidät kaitsijoiksi paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka Hän omalla verellään on itselleen hankkinut." (APT 20:28)

Minä kehota vanhimpia teidän joukossanne: "Kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta vaan vapaa-ehtoisesti, Jumalan mielen mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta. Älkää herroina hallitko niitä, jotka on teille uskottu, vaan olkaa laumalle esikuvana." (1 PIET 5:1-3)

Kristusruumiin kaikki jäsenet ovat toistensa palvelijoita, vaikka tehtäviltään ja armolahjoiltaan erilaisia. Herran työtä vastustavissa henkivalloissa on aina huomioitu erityisesti kaitsijan (paimenen) vastuullinen palvelupaikka laumasta huolehtijana, opettajana ja esikuvana. Aikoinaan jo Joosuakin sai olla todistamassa, kuinka Paholainen yllytti muutamat, omaan osaansa tyytymättömät, israeli-laiset kylvämään eripuraa, nousemaan väärämieli-seen arvosteluun ja kapinaan Moosesta ja Aaronia vastaan.⁹⁾ Koska lihan mieli ei ole parempi Uudessa lii-tossakaan, katsoo Raamattu aiheelliseksi opettaa, millai-nen tulee olla Herran seurakunnan jäsenen suhde joh-toonsa asetettuun vanhimmistoon.

Pyydämme teitä, veljet, antamaan tunnustuksen niille, jotka näkevät vaivaa teidän keskuudessanne ja ovat tei-dän johtajianne Herrassa ja neuvovat teitä. Pitäkää hei-tä erityisen rakkaina heidän työnsä tähden. Eläkää rau-hassa keskenänne. (1 TESS 5:12-13)

Vanhimpia, jotka johtavat hyvin seurakuntaa, pidettä-köön kaksin verran kunnian ansainneina, varsinkin niitä, jotka näkevät vaivaa sanassa ja opetuksessa. Älä ota vastaan syytöstä vanhinta vastaan, ellei ole kahta tai kolmea todis-tajaa. ( 1 TIM 5:17-19)

Olkaa johtajillenne kuuliaiset, totelkaa heitä, sillä he valvovat teidän sielujanne niin kuin ne, joiden on tehtävä tili. Näin he voivat tehdä työtään iloiten, ei huokaillen, sillä se ei teitä hyödyttäisi. (HEPR 13:17)

Älköön suustanne lähtekö mitään sopimatonta pu-hetta vaan ainoastaan sellaista, mikä on hyvää, tarpeellista ja rakentavaa, mieluista niille, jotka kuulevat. Kaikki kat-keruus, kiukku, viha, huuto ja herjaaminen, kaiken-lainen pahuus olkoon pois teistä. Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja hyväsydämisiä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on Kristuksessa antanut teille anteeksi. (EFES 4:29-32)