D3.6  Kristuksen rauha – avain tunteiden säätelyyn

 

Jumala varusti ihmisen mahdollisuudella kokea ja hallita rikasta tunne-elämää. Sivuilla D3.1 ja D3.2 käsittelimme Jeesuksen suhdetta tunteisiin – omiinsa, lähimmäistensä ja meidän. Sivuilla D3.3 ja D3.4 tutkimme lapsuusajan vaikutusta tunteiden säätelykyvyn kehittymiseen. Edellisellä sivulla D3.5 pohdimme seurakunnan roolia kasvuyhteisönä uskovalle, jonka tunnemaailma on haavoitettu. Nyt kysymme: Miten pelas-tus Kristuksessa luo kestävän perustan tunteiden säätelyn jat-kuvalle uudistumiselle?

 

Aikaisemmin olemme jo todenneet, että synnynnäinen temperamentti, kasvuympäristö ja oma tahto sekä uudestisyntyneessä ihmisessä asu-van Jumalan Hengen vaikutus ovat muovanneet uskovan persoonal-lisuutta sellaiseksi kuin se nyt on. Turmeltuneen maailman ja syntisen lihan takia ihmismieli (ajattelu, tunteiden säätely ja tahto) ei par-haimmillaankaan ole rakentunut Tekijänsä tarkoittamalla tavalla. Purka-essaan vanhaa ja luodessaan uutta Hengen tavoitteena on muuttaa meitä sisäisesti Kristuksen kuvan kaltaisuutta kohti (sivu C1). Tässä suhteessa ainutlaatuinen ja yksi väkevimmistä sisäisen terveyden voi-mavaroista, jonka Hän lahjoitti meihin, on Kristuksen rauha:

 

Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille. En minä anna teille niin kuin maailma an-taa. Älköön teidän sydämenne olko levoton älköönkä pelätkö. (JOH 14:27). Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne Kris-tuksessa Jeesuksessa (FIL 4: 7). Vallitkoon teidän sydä-missänne Kristuksen rauha ja olkaa kiitollisia (KOL 3:15)! Näin sanoo Herra: … "Minä parannan heidät ja avaan heil-le rauhan ja totuuden runsauden" (JER 33:6).

 

Jeesuksen opetuslapsilleen lahjoittama rauha ylittää syvyydeltään ja vaikutusalaltaan totutun käsityksen mielenrauhasta. Kyse on Rauhan-ruhtinaan omasta rauhasta, joka ei ole syntynyt tässä maailmassa, suotuisten ulkonaisten olosuhteiden, myönteisten tunteiden tai medi-taation seurauksena. Sivulla D3.1 hahmottelimme jo niitä sisäisen rauhan ilmenemismuotoja, jotka huokuivat Jeesuksesta ihmisen osassa. Yllä olevassa UT:n lainauksessa esiintyvän sanan rauha (kreikaksi εἰρήνη, [eirēnē]) eri merkitykset rauhalepoeheys ja sopu avaavat Kristuksen lahjoittamaan rauhaan kolme ulottuvuutta:

    a) sovinnon Jumalan kanssa,

    b) sisäisen levon ja eheyden ja

    c) sopuisuuden suhteessa toisiin ihmisiin.

 

 

a)  Rauha ja sovinto Jumalan kanssa

 

Koska me siis olemme tulleet uskosta vanhurskaiksi, meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta (ROOM 5:1). Jumala näki hyväksi … Hänen välityksellään tehdä sovinnon ja Hänen ristinsä verellä vah-vistaa rauhan (KOL 1:19-20; PR 92). Me olemme oppineet tuntemaan sen rakkauden, joka Jumalalla on meitä kohtaan, ja me uskomme siihen. Pelkoa ei rakkaudessa ole (1 JOH 4:16,18).

Sovituksen tuoma rauha on enemmän kuin tunne: Se on muuttu-maton perusolotila Isän ja lapsen välillä. Sisäisen hyvinvoinnin kan-nalta sovinnosta Jumalan kanssa seurasi kaksi oleellista lähtökoh-taa: rauha omaantuntoomme ja vakuutus henkeemme oikeudesta Jumalan lapsen asemaan.46) Juuri uskon luottamus pysyvään asemaam-me Isän rakkaudessa luo perustan, jossa leväten voimme ilman pelkoa käsitellä kaikkia tunteitamme.47)

 

Elämän aikana kehittynyt vajaus rakastettuna olemisessa ja epävarmuus omasta merkityksestä on yhteinen nimittäjä monille tunne-elämän ongelmille ja sisäiselle levottomuudelle. Tämän syvimmän tarpeen täyttyminen siten, että kaiken rakkauden lähde, itse Rakkauden Henki, asettuu ihmiseen, ylittää inhimillisen välittämisen, myötätunnon ja läheisyyden mahdollisuudet - jotka nekin ovat meille tärkeitä. Kristuksen hoitava rakkaus ja Hänen rauhansa ovat vaikuttavuudeltaan tietoa ja ymmärrystä ylemmät: Ne tunkeutuvat tunne- ja ajattelutietoisuutta syvemmälle, henkeen asti.

Kuka muu kuin ihmisen oma henki tietää, mitä ihmisessä on? (1 KOR 2:11; PR 92) Ihmisen henki on Herran lamppu, se valaisee sydämen perimmät sopet (SNL 20:27; PR 92). Juma-lan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu (ROOM 5:5). Rukoilen, että … te voisitte oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä (EFES 3:19). Itse Herramme Jeesus Kristus ja Jumala, meidän Isämme, on rakastanut meitä ja armossaan antanut meille ikuisen loh-dutuksen (2 TESS 2:16).

 

 

b)  Sisäinen lepo ja eheys

 

Lapsen mieli kaupunkivilinässä on levollinen, kun hänen kätensä on isän turvallisessa otteessa. Kristittynäkin sisäinen lepomme syntyy luottamuk-sesta siihen, että rakastava taivaallinen Isä on ottanut kokonais-vastuun elämästämme. Hän on laatinut hyvän suunnitelman mm. opintojamme ja työtämme, kodin ja seurakunnan arkeamme, hengellistä kasvuamme ja iankaikkista tulevaisuuttamme varten. Aineelliset, henkiset ja hengelliset voimavarat on siinä mitoitettu riittäviksi Hänen edeltä näkemänsä tarpeen mukaan. Hän tuntee myös kiusausten, surun ja kärsimyksen maaston, jonka läpi Hän sallii meidän kulkevan. Vain tällaisen suvereenin Jumalan käsissä on mahdollista levätä tyytyväisenä kaikenlaisissa oloissa.

Levollinen sydän on ruumiille elämäksi (SNL 14:30). Olen oppinut tyytymään oloihini. Osaan elää niukkuudessa, osaan myös elää runsaudessa. Olen tottunut kaikkeen ja kaiken-laisiin oloihin, olemaan kylläinen ja nälkäinen, elämään runsaudessa ja puutteessa. Kaiken minä voin Hänessä, joka minua vahvistaa. … Olen saanut kaikkea, jopa runsaasti. Minulla on kaikkea yllin kyllin saatuani … lähetyksenne. Minun Jumalani on täyttävä kaikki teidän tarpeenne kirkkau-dessa olevan rikkautensa mukaan Kristuksessa Jeesukses-sa. Jumalalle ja meidän Isällemme kunnia, aina ja iankaik-kisesti (FIL 4:11-13,18-20).

 

Lupaus kaikkien tarpeiden täyttämisestä kattaa myös aineettomat tarpeemme. Jumala haluaa varustaa meidät käytännöllisillä taidoilla, mm. riittävällä ymmärryksellä (myös johdattamalla koulutuksessa), tai-dollisuudella (kätevyydellä), palvelijan mielellä, kärsivällisyydellä, kuunte-lemistaidolla ja kyvyllä osoittaa rakkautta. Hänen johdatuksessaan koko elämä ihmissuhteineen ja tehtävineen tarjoaa harjoittelukentän näiden lahjojen opettelemiseen ja hyödyntämiseen. Joskus uupumus ja stres-saantuminen johtuvat omista tai toisten ylimitoitetuista odotuksista, joihin vastaamiseen voimavaramme tai kutsumuksemme ei riitä. Toi-saalta tyytymättömyys omaan osaan saattaa ohjata tavoittelemaan sellaista, mikä ei kuulu Jumalan meille tarkoittamaan ikeeseen, ja häirisee sisäistä lepoamme. Vaikka Jumalan hyvä käsi on varjelevana ja johdattavana ajallisen elämämme yllä, haluaa Hän pukea meidät myös sellaisella sanan tuntemuksella ja hengellisillä aisteilla, että kykenemme jo ennakolta erottamaan Hänen tahdostaan erkanevat harhapolut. Jumalan johdattavan äänen kuuleminen ja ymmärtäminen edellyttää Hänen läsnäolossaan hiljaisessa rukouksessa viipymistä.   

 

Niin ikään Taivaallinen Isä on ottanut kasvatusvastuun meistä. Ihmeellisellä tavallaan Hän on päättänyt hoitaa vaurioita, joita tunne-elämäämme lyötiin silloin, kun omien tunteiden tunnistamisen, käsitte-lemisen ja ilmaisemisen opettelu oli herkässä kehitysvaiheessa. Hen-kensä kautta Hän rakentaa ehjäksi ja vahvistaa sisäistä ihmistämme. Kasvattaessaan meitä Kristuksen mielenlaatuun Jumala suuntaa tah-toamme sanansa alle, jotta kuuliaisuudessa osaisimme valita ristin lihallisuutemme kuolettamiseksi. Olemme edellä käyttäneet tämän aiheen tutkimiseen runsaasti sivuja sen vuoksi, että

vain Hänen tahtonsa mukaan vaeltaessamme voimme omis-taa täyden levon sisimmässämme.

Hän kaipaa saada olla kaikessa lähteemme, voimamme sekä sydä-memme rakkauden keskipiste.

 

Usko Jumalaan merkitsee siis mitä laaja-alaisinta sisäistä rauhaa, lepoa ja parantumista. Kreikan kielen pelastuskäsitettä sōtēríā a) vastaava adjektiivi sṓs tarkoittaa tervettä ja ehyttä. Ristiriidat, hetkelliset epäonnistumiset, kiusaukset, lankeemukset ja ahdistavat olosuhteet toki koettelevat uskonlepoamme eikä Jumalan työ välttämättä etene omien odotustemme mukaisessa aikataulussa.

Kristus ei kuollut puolestamme siksi, että meillä ei olisi lainkaan kärsimystä ja kilvoituskipuja, vaan myös siksi, että ahdinkomme voisivat palvella muuttumistamme Hänen kal-taisekseen.

Niissäkin uusi luomuksemme Kristuksessa kypsyy kantamaan Hänen mielenlaatunsa mukaista hedelmää. Koetuksen aikoina – oikeastaan erityisesti juuri silloin – mielemme uudistuminen etenee Hänen suun-nitelmansa mukaan, kun lepäämme uskossa Hänen sylissään ja Hänen lupaustensa varassa.

Tehän tiedätte, että teidän uskonne kestäväisyys koe-tuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä. Ja kärsivällisyys tuottakoon täydellisen teon, että olisitte täydellisiä ja eheitä eikä teiltä missään suhteessa puuttuisi mitään (JAAK 1:3-4). Jumala kurittaa (kreik. paideuō, myös opettaa, kas-vattaa) meitä tosi parhaaksemme, että pääsisimme osal-lisiksi Hänen pyhyydestään … se antaa hedelmänään van-hurskauden ja rauhan niille, joita on sen avulla harjoitettu (HEPR 12:10-11).

 

Jeesuksen opetuslapsilleen lupaama ”rauha” (kreikaksi εἰρήνη, [eirē-nē]) pitää siis sisällään merkityksen mielen eheydestä ja levosta. Myös heprean kielessä käsite ”rauha” (שָׁלוֹם, [šālōm]) tarkoittaa laaja-alai-sesti sisäistä terveyttä, eheyttä, hyvinvointia, onnea, mielen-rauhaa, levollisuutta ja menestymistä. Näitä ilmaisuja käyttäen sana šālōm on käännetty esimerkiksi seuraavien VT:n jakeiden tum-mennetuissa kohdissa:

Ja hän kysyi heiltä: ”Voiko hän hyvin ?” He vastasivat: ”Hy-vin hän voi .” (1 MOOS 29:6; PR 38) Silloin on vanhurskauden hedelmänä rauha, vanhurskauden vaikutus lepo (JES 32: 17). Katso, onneksi muuttui minulle katkera murhe (JES 38:17; PR 38). Herra sanoi hänelle: ”Rauha sinulle! Älä pel-kää, et sinä kuole.” (TUOM 6:23) Rangaistus oli Hänen pääl-länsä, että meillä rauha olisi, ja Hänen haavojensa kautta meidät on parannettu (JES 53:5). Hän vastasi: ”Ole huoleti .” (2 KUN 4:23) Ja Herra puhui sanoen: ”Katso, Minä teen hänen kanssansa liiton hänen menestymiseksensä.” (4 MOOS 25: 10,12; PR 38)

 

Jeesuksen sisin ja ulkoinen olemus olivat rauhan ja tasapainon täyttämiä. Paholaisen ja maailman taholta kiusatun, mutta sisäisesti ehjän Herramme levollisuuden perusta ihmisenä oli Hänen luotta-muksensa kaikessa Isäänsä. Tietäessään asemansa, kutsumuksensa ja Isänsä tahdon Hän saattoi työskennellä levosta käsin ulkonaisesti ahdistavissakin tilanteissa. Jeesus ei hävennyt itseään eikä pelännyt ihmisiä, mutta ilmaistessaan heille tunteitaan ja ajatuksiaan Hän teki sen Isänsä tahdon mukaisella tavalla: sävyisästi, riitelemättä, ketään tuo-mitsematta, kuitenkin totuudessa ja tarvittaessa voimakkaastikin. Jeesus ei väkisin tai mielistelemällä edistänyt asiaansa, vaan kunnioitti lähimmäistensä oman ajattelun ja tahdon vapautta. Ihmisen osassaan Herramme oli luonteeltaan kärsivällinen ja lempeä sekä rauhaa ja totuutta rakastava. Myötäeläen Hän osasi kuunnella lähimmäistensä hätää. Hän tiesi Isänsä olevan aina kanssaan ja ymmärsi, miten Isä tahtoi Hänen kussakin tilanteessa reagoivan. Raamattumme kertoo Jeesuksen vaeltaneen Pyhän Hengen voitelemana ja täyttämänä. Hengen avulla Hän kykeni - päinvastoin kuin 1. Aadam - torjumaan kiusaukset langeta tottelemattomuuteen Jumalaa kohtaan 48). Sisäisesti terveenä ihmisenä Hän ei elänyt tunteittensa vallassa eikä yleisen mielipiteen kahlitsemana, vaan valitsi noudattaa Lähettäjänsä suunni-telmaa. Koska Jeesus oli hyväksynyt Isän valmistaman tien ja uskoi Hänen huolehtivan sen toteutumisesta, Jeesuksen ei tarvinnut kiivailla itsensä puolesta, ei herjata, ei uhata kostolla, ei vihata vastustajia eikä ahdistettunakaan etsiä omia ratkaisumalleja. Osaansa tyytyen Hän saattoi luottavaisesti jättäytyä Isän haltuun. Näin Jeesus sopii meille malliksi täydellisestä tunteiden säätelykyvystä, hengen ja mielen hy-vinvoinnista sekä sisäisestä rauhasta Isän läsnäolossa.

 

Rauhan minä jätän teille: Minun rauhani – sen minä annan teille. En Minä anna teille niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko levoton älköönkä pelätkö (JOH 14:27).

Tulkaa minun luokseni, kaikki te, jotka teette raskasta työtä ja kannatte taakkoja, niin minä annan teille levon. Otta-kaa Minun ikeeni päällenne ja oppikaa Minusta, sillä Minä olen sävyisä ja nöyrä sydämeltäni. Näin te löydätte levon sieluillenne, sillä Minun ikeeni on sopiva (MATT 11:28-30).

Jumalan valtakunta … vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jot-ka Pyhä Henki antaa (ROOM 14:17; PR 92). Jeesus sanoi naiselle: ”Sinun uskosi on sinut pelastanut. Mene rauhaan.” (LUUK 7:50)

 

Jeesus on valmistanut hartioillemme juuri meitä varten ”räätälöi-mänsä” ikeen. Sen kantamiseksi meille on varattu myös riittävä us-kon ja voiman määrä. Oikeastaan tuo MATT 11:29 tarkoittaa kah-den härän kannattelemaa tasapainoiestä (kreik. ζυγός, [zygos]) eli poikkipuuta, jonka keskikohtaan vedettävä kuorma tai aura on kiinnitetty. Kyseinen raamatunpaikka opettaa havainnollisella tavalla, kuinka uskovalle taivaasta annetun ikeen kuorma on mahdollista kantaa voimakkaan Jeesuksen vierellä, levollisella mielellä, sävyisästi ja nöyrästi kulkien, yhteistyössä ("tasatahtia") Hänen kanssaan ja Hänestä oppien. Meidän osaksemme jää vain antautua uskossa Hänelle – Hänen rak-kauteensa, hallintavaltaansa ja ikeeseensä.

 

 

c)  Sopuisa suhde lähimmäisiin

 

Pyrkikää rauhaan kaikkien ihmisten kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa (HEPR 12:14). Älköön suustanne lähtekö mitään sopimatonta puhetta vaan ainoastaan sellaista, mikä on hyväätarpeellista ja ra-kentavaa, mieluista niille, jotka kuulevat (EFES 4:29). Pitäkää huoli siitä, ettei … mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä (HEPR 12:15). Kärsivällinen on parempi kuin sankari ja mielensä hillitsevä parempi kuin kaupungin valloittaja (SNL 16:32).

Tässä apostoli Paavali käyttää tässä käsitettä ”rauha” (kreik. εἰρήνη, [eirēnē]) sen merkityksessä sopu. Raamatun mukaan Jumalan rauha on tulvivan virran kaltainen: väkevä ja uomansa valloittava.49) Jeesuksen lahjoittama rauha pyrkii vuolaan virran lailla laajenemaan sopui-suudeksi ihmisten välisiin suhteisiin. Sen vuoksi Pyhä Henki haluaa raivata meissä olevat esteet rauhansa leviämisen tieltä. Hän näyttää meille mahdolliset ongelmamme tunteiden hallinnassa ja ilmaisemisessa sekä tarjoaa neuvonsa ja voimansa käyttöömme lihallisten reak-tioittemme kuolettamiseksi. Raamatun opetuksen mukaan vuorovaiku-tussuhteissamme saattaa ilmetä esimerkiksi oheisen taulukon mukaisia tunteiden säätelyn haasteita.

 

Tämän tapainen käyttäytymisemme antaa ennen kaikkea meille itsellemme signaalin siitä, että Hengen työ menneisyytemme haavojen hoitamisessa ja lihallisuutemme kuolettamisessa on kesken. Se voi olla reaktiotapamme esimerkiksi silloin, kun joku ihminen tai asia on tullut liian lähelle verestäviä tunnemuistojamme. Emme ole oppineet vielä käsittelemään kielteisiä tunteitamme. Toisaalta se saattaa kertoa myös siitä, että Jumalan lapsen asema Isän täydellisessä huolenpidossa ei ole meille sisäistynyt. Emme ymmärrä, että Hän on ottanut vastuun meistä, asioistamme, vaikeista olosuhteistamme ja hankalista lähimmäisis-tämme. Meillä ei ole luottamusta Isän kykyyn hoitaa ahdistavaa tilannetta parhain päin tai meillä ei ole aikaa kuunnella Hänen neuvoaan konfliktin ratkaisemiseksi. Kärsimättöminä turvaudumme hyödyttömään vanhalta ihmiseltä perimäämme tapaan: lihan käsivarren ja sanojen voimaan, pakenemiseen tai tunteiden patoamiseen (kielteisten ajatusten hautomiseen). Odottamatta Hengen johdatusta lähdemmekin itsekkäästi ajamaan pyrkimyksiämme. Tällöin epäuskossamme luovumme vapaa-ehtoisesti levostamme Kristuksessa emmekä anna Kristuksen rauhalle tilaa vallita sydämessämme 50). Unohdamme sen, että Taivaallinen Isä on halukas ja voimallinen ajallaan toteuttamaan kaikki ne toiveet ja tavoitteet, jotka Hän meille tarkoittanut. Sisimpämme ei ole tasapainossa emmekä vaella Kristuksen mielen mukaan, vaan puramme turhau-tumistamme, tyytymättömyyttämme, pelkoamme tai avuttomuuden tunnettamme itseä ja toisia vahingoittavalla tavalla. Lihalliset tunteet pyrkivät esiin niin kiihkeästi, että Hengen hallinnassa - eli Kristuksen mielen mukaan - toimimaan tarkoitetun tunteiden säätelymekanismin keskeneräisyys paljastuu.

 

Kun keskuudessanne on kateutta ja riitaa, ettekö silloin ole lihallisia ja vaella niin kuin ihmiset yleensäkin (1 KOR 3:3). Lihan teot ovat ilmeisiä. Niitä ovat … vihamielisyydet, riita, kiivaus, vihat, juonittelut, eripuraisuudet … (GAL 5:19-20). Kaikki katkeruus, kiukku, viha, huuto ja herjaaminen, kaikenlainen pahuus olkoon pois teistä (EFES 4:31).

Meitä herjataan, mutta me siunaamme. Meitä parjataan, mutta me puhumme lempeästi. Kehotan siis teitä: olkaa minun seuraajiani (1 KOR 4:12-13,16).

 

Luonnollisesti Herran Henki, joka on varustettu rauhaisalla ja sävyisällä mielenlaadulla, murehtii meissä tällaista käyttäytymistä. Jumalasta riippumattomia kielteisten tunteiden käsittely- ja ilmaisukeinoja havai-tessaan Hän muistuttaa niistä sanan herkistämää omaatuntoamme. Siten Henki pyrkii ohjaamaan tahtoamme uudelleen lihan ajatusten ja tekojen pois panemisen tielle sekä hengen ja mielen uudistumistarpeen tiedostamiseen.

 

Vaikka Jumala on rakkaudessaan ottanut vastuun elämästämme ja kasvatuksestamme, olemme kuitenkin itse aina vastuussa teoistamme, sanoistamme ja ajatuksistamme. Hän odottaa meidän kantavan täyden vastuun myös tunnesäätelymme epäonnistumisesta, niin että olemme valmiit anteeksipyytäen sopimaan mielipahan ja riidan, jonka olemme läheisillemme tai työtovereillemme aiheuttaneet. Valon lapsina tahdomme säilyttää hyvän omantunnon Jumalan ja ihmisten edes-sä. Jeesuksen täydellinen lunastustyö, joka on sovittanut myös kärsimättömyytemme ja ihmissuhteita koskevat erehdyksemme, tekee tämän mahdolliseksi! Armoon turvaten saamme jatkaa eteenpäin myös tunteiden säätelykyvyssä kasvamisessa.

 

Samalla käsitämme kantapään kautta yhä selvemmin sen, että sisäisessä levossa ja sävyisyydessä vaeltamiseksi olemme alati riippuvaisia rauhan Hengen läsnäolosta, ohjauksesta ja täyteydestä.  Kristus meissä on rauhamme salaisuus! Oppiaksemme ja kyetäksemme ilmaisemaan tunteitamme ja mielipiteitämme rakentavasti ja viisaasti, Jeesuksen esimerkin mukaisella tavalla, tarvitsemme yli kaiken Hänen armotyönsä syvenemistä meissä! Se ohjaa meitä yhä uudestaan Jeesuksen kasvojen kirkkauden katselemiseen, antautumaan Hänelle, joka vain voi muuttaa meitä kaltaisekseen (sivu C1).

Vain Kristuksen mielenlaadulla täytettyinä voimme kantaa todellista rauhan ja sovun hedelmää ympäristöömme.

 

Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon (FIL 4:5). Älkää mukautuko tämän maailmanajan menoon, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, jotta voisitte tutkia, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, Hänen mielensä mukaista ja täydellistä (ROOM 12:2). Hengen hedelmä on rakkaus, ilo ja rauha, pitkämielisyys, ystä-vällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsehillintä (GAL 5:22-23).

Oppikaa minusta, sillä minä olen sävyisä ja nöyrä sy-dämeltäni. Näin te löydätte levon sieluillenne (MATT 11: 29). Vaeltakaa rakkaudessa (EFES 5:2); vaeltakaa Hen-gessä (GAL 5:16)! Antakaa Hengen täyttää itsenne (EFES 5:18; PR 1992)!