C2.4  Pimeyden tekojen pois paneminen

 

Pankaamme pois pimeyden teot (ROOM 13:12). Olettehan riisuneet pois vanhan ihmisenne tekoineen (KOL 3:9).

 

Yksi Jeesuksen tunnetuimpia vertauksia on kuvaus nuorukaisesta, joka irstaasti eläen tuhlasi isältään saamansa arvokkaan perinnön. Pojan ahdinkoa lisäsi se, että kun hän oli hävittänyt kaiken omaisuutensa porttojen kanssa, iski seudulle ankara nälänhätä. Hänen ei auttanut muu kuin hankkiutua eräälle sikatilalle paimenen työhön. Mutta kun hän yritti ravita itseään sioille tarkoitetulla ruoalla, sekin kiellettiin häneltä. Suurta puutetta kärsiessään poika alkoi katua syntistä elämäntapaansa. Hän päätti hylätä sen ja pyrkiä takaisin isänsä kotiin – edes palkkalaisen osaan. Luukkaan evankeliumin 15. luku kertoo kauniisti, kuinka isä säälien ja armahtaen sulki kotiin palaavan perillisen syliinsä palauttaen tälle entisen aseman perheessään. Niin paljon isä iloitsi rakkaan poikansa löytymisestä, että lapsen asema sinetöitiin vielä sormuksella. Täydellisen anteeksiantamuksensa jälkeen isä käski palvelijaa puke-maan poika parhaimpiin vaatteisiin  juhla-ateriaa varten.

 

Voimme ymmärtää hyvin, että huolimatta sovinnosta ja palautetusta lapsen asemasta huokuivat sikakaukaloiden äärellä eläneen nuoren miehen olemuksesta vielä entisen elämän merkit. Niinpä palvelija joutui huolehtimaan myös vanhojen, löyhkäävien vaateriepujen riisu-misesta ja hävittämisestä. Isän uskollisen rakkauden vaikuttamana nuorukainen oli varmasti valmis hylkäämään elämästään kaikki muutkin entisen turhan vaelluksensa jäljet – maailmalliset himot ja väärät luulot itsestä. Aivan uudella ja nöyrällä asenteella hän halusi nyt sitoutua isän-sä tahtoon.

 

Tässä on kuva minusta – ja Sinustakin. Taivaallisen Isämme armon ja anteeksiantamuksen kohdattuamme Pyhä Henki alkaa sovittaa mei-dänkin päällemme Kristuksen mielenlaadun mukaisia valon varustuksia. Samalla Hän vaikuttaa tahtoomme niin, että luopuisimme kaikista lihan mielen mukaisista pimeyden teoista ja asenteista, joissa ennen elim-me. Raamattu kehottaa kuolettamaan sen, minkä saimme perintönä vanhalta ihmiseltämme:

Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta. … niissä tekin en-nen vaelsitte, kun niissä elitte. Pankaa nyt tekin pois tämä kaikki: viha, kiivastuminen, pahuus, pilkka ja häpeämätön puhe suustanne (KOL 3:5-8). Puhdistakaa pois vanha hapate, että olisitte uusi taikina, niin kuin te olettekin happamattomia; onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettu (1 KOR 5:7).

 

Lihallisilla ajatusmalleilla, mielihaluilla, sanoilla ja reaktioilla ei ole sijaa kristityn elämässä. Ne ovat pitaalitartunnan saastuttamien vaatteiden kaltaisia, jotka piti hävittää Jumalan kansan yltä: "Papin on poltettava villainen tai pellavainen vaate, loimi, kude tai mikä tahansa nahasta tehty esine, jossa on tartunta. Kysymyksessä on pahanlaatuinen spitaali. Esine poltettakoon tulessa". 11)

 

Pieneen itä-uusimaalaiseen maaseutukylään, jossa perheeni kanssa asumme, rakennettiin EU-tuella persoonallisen näköinen seurakuntatalo. Runsaan kymmenen vuoden käytön jälkeen se jouduttiin valitettavasti sulkemaan vakavien sadevesivaurioiden seurauksena. Rakennusta odot-taa nyt purkutuomio sisäilmaongelmien takia. Aadamilta perimämme lihan olemusta voidaan verrata kosteuden vahingoittamiin seinäraken-teisiin, joissa pesivä vaarallinen home ei häviä ulkonaisen pintaremontin tai kiinteistön omistajan vaihtumisen yhteydessä. Mielen lihallisille rakenteille ja himoille on varattu sama kohtalo kuin aikoinaan spi-taalitartunnan saaneen talon materiaaleille: "Pappi menköön sisään ja tarkastakoon talon. Jos tartunta on levinnyt talossa, kyseessä on pahan-laatuinen spitaali ja talo on saastainen. Talo on hajotettava, ja sen kivet, puuosat ja kaikki savi on vietävä ulos kaupungista saastaiseen paikkaan".12) Tämä yksiselitteinen hävittämistuomio koski niin pientä kuin suurta tartuntaa – hapattaahan vähäinen hapate lopulta koko tai-kinan! 

 

Vaikka Uusi Testamenttimme on Valosta todistava kirja, puhuu se yllättävän paljon myös pimeyden teoista. Ne nousevat vanhalta ihmi-seltä perinnöksi saamastamme tartunnasta, saastuneesta lihan mielestä, ja ne voidaan sanan perusteella luokitella kuuteen perusryhmään:

 

 

Ohjatessaan meitä käsittelemään näitä lihan tekoja Raamattu käyttää voimakkaita imperatiivimuotoja. Se käskee mm. hylkäämään (EFES 4:22), kuolettamaan (KOL 3:5), ristiinnaulitsemaan (GAL 5:24) ja pane-maan pois ne (1 PIET 2:1; ROOM 13:12); pakenemaan (2 TIM 2: 22), välttämään (2 TIM 2:23; TIIT 3:9), karttamaan (1 TESS 4:3; 5: 22), olemaan tekemättä (FIL 2:3; EFES 4:26), vastustamaan (HEPR 12: 4) ja vihaamaan niitä (ROOM 12:9); luopumaan (2 TIM 2:19), pidät-tymään (1 PIET 2:11) ja puhdistautumaan niistä  (1 KOR 5:7-8; 2 KOR 7:1). 

 

Jeesus kehotti seuraajiaan kieltämään itsensä ja ottamaan joka päivä ristinsä.13)  Kiinnittäessään opetuslasten huomion lihan petollisuuteen Hän neuvoi mm. näin:

Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Henki tosin on altis, mutta liha on heikko (MATT 26:41).

Jeesuksen tässä käyttämä adjektiivi heikko (kreikaksi ἀσθενής, [a-sthenēs]) merkitsee myös sairasta ja voimatonta. Liha on todella pysyvästi sairas synnin kiusausten edessä ja täysin vailla voimaa Jumalan hyvän tahdon toteuttamiseen. Sen sijaan se on äärimmäisen innokas Hengen työn vastustaja ja henkemme lampun himmentäjä – vähän niin kuin vesi lamppuöljyn joukossa! Valtaan pyrkiessään se tekee saman kuin home talon asukkaalle: muuttaa elämän todella vaikeaksi! Annetaanpa Paavalin kuvailla vielä sen olemusta ja vaikutuksia:

 

Liha himoitsee Henkeä (tai henkeä; kreikankielessä alun perin pienel-lä) vastaan ja Henki (henki) lihaa vastaan. Ne ovat toisiaan vastaan, niin että ette tee sitä, mitä tahdotte (GAL 5:17). Tiedän, ettei minussa, nimittäin lihassani, asu mitään hyvää. Huomaan … että paha pysyy minussa. Lihan mieli on kuolema (ROOM 7:18,21; 8:6). Joka kylvää lihaansa, niittää lihasta turmeluksen (GAL 6:8). Te olette yhä li-hallisia. Kun keskuudessanne on kateutta ja riitaa, ettekö silloin ole li-hallisia ja vaella niin kuin ihmiset yleensäkin (1 KOR 3:3)?

 

Lihan läsnäoloa kristityssä Raamattu vertaa kelvottoman miehen kanssa solmittuun avioliittoon, mikä ongelma voi ratketa vain miehen kuoleman kautta. Lihan ja hengen välistä sovittamatonta jännitettä selventää hyvin VT:n kohdassa 1 SAM 25:2-42 kuvattu perhedraama.

 

Siinä pääosassa esiintyvä kaalebilainen Naabal , jonka heprealainen nimi merkitsee houkkaa ja tyhmää, oli mieleltään tyly ja raaka aviomies. Hänen vaimonsa Abigail sen sijaan osoittautui ymmärtäväisenvii-saan, nöyrän ja laupiaan mielenlaadun omistavaksi naiseksi. Kertomuksessa Daavidin vierailu edusti Jumalan tahdon ilmestymistä parin elämään. Daavid joutui pyytämään vauraalta Naabalilta ruokaa miehilleen ollessaan erämaassa paossa kuningas Saulia. Tämän avunpyynnön Naabal kuitenkin torjui erittäin halveksivaan sävyyn siitä huolimatta, että Daavidin miekkamiesten läsnäolo erämaassa oli muurin lailla suojellut Naabalin tuhatpäistä lammas- ja vuohikarjaa ryöstäjiltä. Sitä vastoin miehen ihana puoliso Abigail oli toisenlainen ja altis auttamaan Daavidia. Hän käsitti miehensä luonteesta perheelleen ai-heutuvan ongelman ja ymmärsi, että Herran palvelija, tuleva Israelin ruhtinas, tarvitsi välttämättä ruokaa. Niinpä vastoin miehensä tah-toa Abigail salakuljetti ravintoa Daavidin 600 miehelle. Daavid antoi suuren arvon naisen ymmärtäväisyydelle, siunasi häntä ja pidättyi koskemasta hänen mieheensä. Jae 17 kuvaa kelvottoman Naabalin asennetta niin muuttumattomaksi, ettei hänelle hyödyttänyt puhua järkeä. Niinpä ainoa ratkaisu perheen sisäiseen ristiriitaan ja Jumalan tahdon toteutumiseen löytyi vasta miehen kuolemaan johta-neen sydäninfarktin kautta. Silloin vaimo Abigail pääsi vapaaksi avioliiton aiheuttamasta siteestä mieheensä. Hän saattoi tutustua läheisemmin Daavidiin, joka yllättäen kiintyikin naiseen niin paljon, että otti hänet puolisokseen. Heillä molemmilla oli yhteinen näkemys edesmenneen Naabalin kurjasta luonteesta – ja Jumalan hyvästä suunnitelmasta.

 

Kertomuksessa Naabalin itsekäskiivas, ja sydämetön luonne kuvaa hyvin vanhalta ihmiseltä perimämme lihan kelvotonta mieltä. Se on vastakohta Abigail -vaimon edustamalle sävyisällerauhaisalle ja ar-molliselle Hengen luonteelle. Lihan mieli asettuu kaikessa poik-kiteloin Jumalan suunnitelmaa vastaan, jonka tässä kertomuksessa Daavid avunpyynnöllään ilmaisi. Vaikka Abigailin ja Naabalin pyrkimykset olivat keskenään päinvastaiset, aviopuolisoina he elivät yhdessä – samalla tavalla kuin liha ja Henki asuvat kristityn olemuksessa. Vanhan ihmisen jälkeensä jättämälle kapinoivalle ja sairaalle lihalle ei Jumalalla ole minkäänlaista käyttöä. Niin kuin Naabalin luonne oli muut-tumaton, ei lihakaan kasvattamalla tai kouluttamalla jalostu hengellisemmäksi. Sen vuoksi Daavidin aikomus surmata Naabal, ja lopulta miehen sydämen kuoleutuminen Jumalan käden kosketuksesta (jakeet 37-38), ovat esikuvia Jumalan murskaavasta tuomiosta lihan suhteen: Turmeltuneen lihan täytyy kuolla! Vasta Naabalin kuo-leman jälkeen Abigail-vaimo vapautui elämään Jumalan hänelle tar-koittamassa osassa samankaltaisella mielenlaadulla varustetun Daavidin kanssa. Heidän yhteytensä kuvaa verrattomalla tavalla lihan kuolet-tamisen kautta vapautetun hengen ja Kristuksen Hengen häiriötöntä ykseyttä.

 

Vaikka liha loppuun saakka riippuu kiinni olemuksessamme, on sen tekojen välttämättömyys poistunut elämästämme Jeesuksen lunastus-kuoleman ansiosta. Synti kadotti hallintavaltansa meihin nähden vanhan ihmisemme ristiinnaulitsemisen ja lain tuomio-osan pois ottamisen yhteydessä, kun Kristuksen Henki asettui sisimpäämme asumaan (Katso Lunastus - voitto pimeydestä sivulla A4.) Jeesukseen uskovina meillä on täydet valtuudet (oikeus ja voima) kuolettaa entiseen elämän-tapaamme kuuluneet ”Naabalin teot”. Vapautemme perusteita pimeyden tekojen pois panemiseksi Paavali kuvaa näin:

Mutta jos mies kuolee, vaimo on vapaa laista, joka sitoi hänet mie-heen. Kun olimme lihan vallassa, jäsenissämme vaikuttivat lain herät-tämät synnin himot, niin että kannoimme hedelmää kuolemal-le. Mutta nyt olemme päässeet irti laista ja kuolleet sille, mikä piti meitä vallassaan, niin että palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa (ROOM 7:2,5-6). Teidät on kut-suttu vapauteen. Älkää vain antako vapauden olla yllykkeenä lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa (GAL 5:13).

 

Käytännössä Pyhyyden Henki pyrkii toteuttamaan ”Naabalin kuole-maa” meissä kristityissä jatkuvasti. Edellä mainitun kaltaisten kehotta-vien sanankohtien välityksellä Hän herkistää omaatuntoamme ja vai-kuttaa ymmärrykseemme. Ne suuntaavat asennettamme kaiken vanhal-ta ihmiseltä saamamme perinnön hylkäämiseen. Taivutellessaan ja vahvistaessaan tahtoamme pimeyden tekojen pois panemiseksi Henki johdattaa meidät toistuvasti sellaisiin valintatilanteisiin, joissa joudum-me harjoittelemaan itsemme kieltämistä, ristimme ottamista ja ojen-tautumista sanan mukaan. Tämä johtuu siitä, että lihan ristiinnau-litseminen edellyttää aina tahtomme myötävaikutusta.

 

Toisaalta näissä kiusojen koetuksissa meille käy varsin nopeasti selväksi myös se seikka, että ilman Hengen avuksemme antamaa voi-maa lihan kuolettaminen ei ole mahdollista. Vaikka Hän ei poista elämästämme ”pimeyden tekoja” meidän puolestamme – vaan meidän on oltava siinä 100%:sti mukana – on Hänen läsnäolonsa aina vahvis-tamassa meitä, kun tahdomme käsitellä entisen isäntämme kelvotonta lihan perintöä. (Tästä aiheesta enemmän sivulla D1.3 otsikolla Tahto ja voima.) Kaikkein ratkaisevinta ja mahtavinta Hengen työssä onkin juuri Hänen siunauksensa kokonaisvaltaisuus ihmisessä:

Samanaikaisesti kun Hän hoitaa mieltämme ja vahvis-taa tahtoelämäämme terveeksi, Hän uudistaa henkeäm-me voimallaan pimeyden tekojen pois panemiseksi.

 

Sisäisen ihmisen parantuminen Hengen koko täyteyteen on siis ainoa mahdollisuus lihallisuuden kuolettamiseksi ja säilyttämiseksi ristillä!

Harjoita itseäsi jumalanpelkoon (1 TIM 4:7). Jos te elätte lihan mukaan, teidän on kuoltava, mutta jos te Hengellä kuoletat-te ruumiin teot (syntiset tekonne, PR 1992), niin te saatte elää (ROOM 8: 13). Synti ei enää ole teidän hallitsijanne, koska te ette ole lain vaan armon alaisia (ROOM 6:14). Minä sanon: vaeltakaa Hen-gessä, niin ette toteuta lihan himoa (GAL 5:16). Ne, jotka ovat Kris-tuksen Jeesuksen omia, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen (GAL 5:24).

 

Jumalan armotyön alaisen kasvun tavoite on vahvistaa meitä vaeltamaan Hengessä siten, että kykenemme voitollisesti käyttämään lunastetun oikeuttamme pitää itsemme synnille kuolleina ja Jumalalle elävinä. Kristuksen mielenlaatu pääsee silloin hallitsemaan meitä ja kantamaan hedelmää vanhurskaan vaelluksemme kautta.

Pitäkää tekin itseänne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävi-nä Kristuksessa Jeesuksessa. Älkää antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille, vaan antakaa itsenne kuolleista eläviksi tullei-na Jumalalle ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle (ROOM 6:11,13). Kristus itse kantoi meidän syntimme ruumiissaan ristinpuulle, että me synneille kuolleina eläisimme vanhurskaudelle (1 PIET 2:24).