A2  Herran lampun sammuminen 

 

Ihminen luotiin riippuvaiseksi Luojastaan. Kirkkaudella seppelöitynä ihminen eli alun perin varsin läheisessä vuorovaikutuksessa Jumalansa kanssa. Ihmisen tietoisuuden a) syvimmällä tasolla hänen henkensä välitti jatkuvasti Jumalan läheisyyden ja tahdon hänen ymmärrykseensä. Näin ihmisen tomuruumiiseen sytytetty Herran lamppu valaisi täy-dellisesti hänen mielensä. Sellaiset Jumalan kunniaa heijastavat perus-ominaisuudet kuin rakkaus, uskollisuus, viisaus ja luovuus loistivat puh-taina ihmisestä hänen ympäristöönsä. Pahuus oli ihmisen ulkopuolella. 

 

Maan hallitsijoina ihmistä ei kuitenkaan oltu ohjelmoitu pakonomaiseen kuuliaisuuteen; huipputehtävään kuuluivat luontaisetuina sekä tahdon ja ajattelun vapaus että vastuu yhteyden säilyttämisestä rakastavaan Luojaansa. Halutessaan ihminen saattoi milloin tahansa sammuttaa Herran lampun katkaisemalla kuuliaisuussuhteensa valon Lähteeseen. Jotta näin surullisesti ei koskaan tapahtuisi, Jumala kertoi ihmiselle tot-telemattomuuteen eli synnin tekemiseen kätkeytyvän vakavan vaaran:

 

Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman (1 MOOS 2:16-17; PR 38).

 

"Kuolemalla kuoleminen" merkitsisi moninkertaista kuolemaa. Se kos-kettaisi lamaannuttavasti jokaista ihmisen kolminaisen olemuksen osaa ja johtaisi pysyvään eroon elämän Antajasta. Synnin valitseminen sulkisi ihmisen kirkkauden ulkopuolelle pimeyteen eikä yhteyden uudelleen rakentaminen omin avuin onnistuisi. Se sammuttaisi hänen tietoisuu-tensa syvimmän rakentajan, hengen, ja pimentäisi mielen ymmär-tämästä Jumalan hyvää tahtoa jättäen sen alttiiksi kaikille turmeleville vaikutteille.1) Hengen kuoleutumisen seurauksena myös fyysisen ke-hon elinvoima heikkenisi; se tulisi vanhenemisen, sairauksien ja lopulta kuoleman alaiseksi.2)

 

Tänä päivänä tiedämme hyvin, että vauriot ihmisen korkeammassa olemuksessa (hengessä tai mielessä) näkyvät ongelmina myös alem-massa. Henki sammuneena elävä ”sielullinen ihminen ei ota (ei kykene ottamaan) vastaan sitä, mikä on Jumalan Hengestä, eikä voi sitä ymmärtää”. Samoin esimerkiksi mielen epätasapainoinen tila saattaa kehossa ilmetä päänsärkynä, unettomuutena ja ruoansulatushäiriöinä. Jatkuvan vihaisuuden on jopa todettu lisäävän miehen sydämen eteis-värinäriskiä ja alttiutta sairastua aivoinfarktiin. Muinainen sananlaskujen kirjoittaja osasi pukea tämän keskeisen riippuvuuden aforismin muo-toon: ”Miehekäs mieli pitää sairaankin pystyssä, mutta kuka voi kantaa murtunutta mieltä”.

 

Raamatun mukaan yksi Jumalan luomista henkiolennoista, johtava kapi-naenkeli, oli ensimmäisenä tottelemattomuuteen langenneena poistettu taivaan valkeudesta maan päälle.3) Pimeyden ruhtinaana se vihaa Jumalan kirkkautta, Hänen tahtoaan Jeesuksessa ja Hänen luomiaan ihmisiä – erityisesti Jumalan valittua kansaa ja kristittyjä. Jos sille annetaan mahdollisuus, se pyrkii mitä halukkaimmin operoimaan usko-van mielen kanssa tavoitteenaan sammuttaa lopulta Herran lampun valo uskovan hengessä. Harhauttaessaan ensimmäistä ihmisparia Käärme paljasti yleisen, yhä vielä käyttämänsä, taktiikan mielen osa-alueiden valtaamisessa. Siinä on kolme vaihetta, jotka löydämme syn-tiinlankeemuksen kuvauksesta:

 

1. Ajatusmaailmaan tunkeutuminen. Ensimmäiseksi Käärme heit-ti epäluulon varjon Herran sanan mielekkyyttä ja Hänen rakastavaa aikomustaan kohtaan. Onko Jumala todellakin sanonut: ”Älkää syökö kaikista paratiisin puista?”, se kysäisi Eevalta. Kaiken valheen isänä se myös kyseenalaisti Jumalan varoituksen synnin vakavasta seurauk-sesta rauhoittelemalla: "Ette suinkaan kuole" . Valitettavasti Eeva ei katkaissut tätä debattia heti alkuunsa, vaan salli Pahan viestinnän yllyttää ajatteluaan. Epäilyksestä Jumalan sanaa kohtaan kehittyi synnin siemen!

2. Tunteiden säätelyyn vaikuttaminen. Alkuun päästyään Käärme jatkoi neuvomistaan: "Sinä päivänä, jona te syötte, aukeavat teidän silmänne, ja te tulette niin kuin Jumala tietämään hyvän ja pahan". Se halusi lietsoa tyytymättömyyttä sitä elämänosaa kohtaan, joka ihmiselle oli asetettu Jumalasta riippuvaisena luotuna. Paholainen toimi ylpeän luontonsa ohjaamana; sen pyrkimys alusta alkaen on ollut tehdä luotu Korkeimman vertaiseksi.4) Vähitellen alkoi Jumalan tahdon ulkopuolella sijaitsevan kielletyn puun hedelmä tuntua Eevan mieles-sä ihanalta, kehossa hyvältä ja jopa uutta ymmärrystä suloises-ti tarjoavalta nautinnolta (1 MOOS 3:6; PR 38). Näin Herran lampun valo hämärtyi myös tunteiden hallinnan menettämisen alle.

3. Tahdon taivutteleminen. Ajattelua ja tunteita manipuloituaan vihollinen houkutteli Aadamin ja Eevan käyttämään itsenäistä tah-toa vastoin Jumalan sanan ohjetta. Alun perin ulkoapäin syöttämiensä vaikutteiden avulla Perkeleen onnistui kutoa heidän mieleensä peite, jonka läpi Jumalan valkeus ei enää päässyt säteilemään. Yhteistyö kuu-liaisuudessa vaihtui epäluottamukseen. Lopputuloksen me tiedämmekin: Ihminen taipui ottamaan myös tietoisen askeleen synnin pimeyteen.

 

Synnin valitseminen muutti alkujaan hengen hallitseman ihmi-sen mielen ja kehon ohjaamaksi ihmiseksi. Siitä lähtien ihmisen leimallinen piirre on ollut elämä riippumattomana Jumalasta. Samoin kuin öljylamppu sammuu, jos sen sydämen yhteys energialähteeseen (öljysäiliöön) katkeaa, niin myös

jumalyhteydestä elävä ihmisen henki, Herran lamppu, pime-ni syntiin lankeamisen seurauksena.

 

Kuoleman varjon laaksossa, alempien tietoisuuden tasojen varassa ha-paroiden, oli ihmisen sen jälkeen jatkettava selviytymistään.5) Näin Perkeleelle pimeyden henkivaltoineen avautui suojaamaton sillanpääase-ma ihmismieleen ja ruumiiseen.6)

Jumalattoman valo sammuu, hänen tulensa liekki ei loista. Valo pimenee hänen majassansa, hänen lamppunsa sammuu (JOB 18:5-6). Joka vaeltaa pimeässä, ei tiedä, minne menee (JOH 12:35).

Kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kirkkautta vailla (ROOM 3:23). Jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja (JOH 8:34).

 

Sen seurauksena, että Jumalan Hengen elävöittämä henki sammui ihmisessä, nousi mielen ja kehon olemuspuoli hallitsemaan ihmistä. Näin sai alkunsa syntiin taipuvainen ja synnistä nauttiva ihmisluonto eli liha b), joka otti ihmisessä orjuuttavan vallan. Lihan mieli ilmenee Jumalan vihollisuutena, Hänen tahtonsa vastustamisena ja Hänestä riippumattomuutena. Lopputuloksena synti asettui pysyvästi ihmiseen asumaan, ja synnin edessä voimaton liha ryhtyi hallitsemaan Jumalan luomaa ihmistä.7) 

 

Raamatun alkulehdiltä lähtien voimme lukea surullista selostusta siitä, kuinka Luojamme kuvaa kirkastamaan tarkoitetut ihmisen sisäiset ominaisuudet muuttuivat synkiksi vastakohdikseen. Yhteys rakkaudes-sa vaihtui häpeäänsyyllisyyteenpelkoonkateuteenkerskai-luunvihaan ja väkivaltaan.8) Roomalaiskirjeen ensimmäinen luku täydentää, kuinka jumalallinen viisaus hävisi ymmärryksen pimen-tymisen myötä ja Maan rakentavaan viljelemiseen ja varjelemiseen tarkoitettu luovuuden voima suuntautui itsekkäisiin pyrkimyk-siin ja häpeällisiin himoihin. Jumalan yhteydessä elämään ja vain Häntä palvomaan tarkoitettu ihminen ryhtyi palvelemaan epäjumalia. Hän suuntasi kunnioituksensa luotuun korottamalla henkiset ja fyysiset kykynsä aikaansaannoksineen – ne mitä niistä varjomaisina vielä oli jäljellä – kiitoksen kohteeksi.9) Ihmisen vajoaminen Jumalan suunnit-telemasta loistavasta auktoriteettiasemasta lihallisuutensa pimeyteen oli kertakaikkisen raju ja täydellinen!

 

Aadamin ja Eevan lankeemuksessa ihmissuku käänsi ylpeästi selkänsä Jumalalle. Alkoi koko ihmiskunnan murheellinen marssi hengellisen ja fyysisen kuoleman tiellä. 

Samoin kuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema, niin myös kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat tehneet syntiä (ROOM 5:12). Ihmisille on määrätty, että heidän on kerran kuoltava ja sen jälkeen tulee tuomio (HEPR 9:27). Kaikki, jotka lain alaisina ovat tehneet syntiä, tuomitaan lain mukaan (ROOM 2:12).

 

Tärkeä kysymys meille jokaiselle on nyt, jatkuuko tiemme fyysisen kuoleman jälkeen myös kohti syntiemme ansaitsemaa tuomiota ja iankaikkista eroa Jumalasta. Vastaus riippuu siitä, kuinka suhtau-dumme rakastavan Luojamme tekemään ihmeelliseen tarjoukseen pe-lastaa meidät tuomion alaisesta asemastamme. Oletko tietoinen, että Hän tahtoisi sytyttää lamppunsa jokaisessa ihmisessä vielä toisen ker-ran palamaan?10) Tätä mahdollisuutta avaamme tarkemmin seuraaval-la sivulla A1.3.

 

Kuinka me voisimme päästä pakoon, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta, jonka itse Herra ensiksi julisti (HEPR 2:3)?