C4.27  VIIMEINEN HERÄTYS               21.3.2024

 

Olen alle koonnut muutamien luotettavien kristittyjen saamia unia, näkyjä ja profetioita siitä, millainen viimeinen edessä oleva ly-hyt herätyksen aika voisi olla. "Voisi olla" ei tarkoita, että sano-man Lähettäjässä tai itse sanomassa olisi epäselvyyttä. Kaikkiin ihmisen vastaanottamiin, välittämiin ja tulkitsemiin Hengen ilmoi-tuksiin liittyy aina saviastian heikkoutta. Sen vuoksi pitää arvioida, mahtuvatko ne sanan lopun aikaa koskeviin kehyksiin. Hengessä saadun ilmoituksen tulee olla sopusoinnussa myös Raamatun ylei-sen opetuksen kanssa.

 

Hyvin usein kristittyjen keskusteluissa esille nousee epäilys, lie-neekö mitään laajempaa herätystä edes odotettavissa ennen seurakunnan ylösottoa. Päätelmä johtuu ensiksikin ilmaisusta "piskuinen lauma", jota Jeesus käytti arvioidessaan seuraajiensa määrää (LUUK 12:32; PR 38). Toisaalta Jeesuksen opetus "luo-pumuksesta" (MATT 24:10) ja Hänen pohdintansa "löytäneekö Ihmisen Poika tullessaan uskoa maan päältä" (LUUK 18:8) näyt-täisivät vastustavan ajatusta herätyksestä. Mutta onko johto-päätös linjassa sanan muun opetuksen kanssa? Epäävätkö Jee-suksen sanat todella seurakunnan lukumäärän täyttymisen Hen-gen antaman isomman heräämisaallon kautta?

 

Kun Jeesus vertasi opetuslastensa lukumäärää maailman kansoi-hin, Hän totesi sen "pieneksi" (LUUK 12:30-32). Harvalukuiseksi jääkin se joukko, joka historian saatossa on astunut tai astuu sisälle ahtaasta portista (MATT 7:13-14). Viimeinen lyhytaikainen herätys ei muuta tätä suhdetta. Itse asiassa raamatullista uskoa Jeesukseen tunnustavien määrä on vähäinen myös ns. kristityis-sä maissa. Suuntaa antavan tutkimuksen aiheesta teki American Worldview Inventory vuonna 2023 a). Sen mukaan, vaikka 68 % amerikkalaisista piti itseään kristittyinä, ilmoitti enää vain 6 % heistä omaavansa Raamatusta nousevan maailmankuvan. Her-ramme yksin tietää, kuinka "piskuinen" määrä tuosta kuudesta prosentista oli todella uudestisyntyneitä uskovia. Tällainen tut-kimustulos kristityssä maassa kertoo luopumuksesta ja länsimai-sen seurakuntaperheen uudistumistarpeesta.

 

ROOM 3:3-4 mukaan epäusko (mm. luopumuksen takia) ei tee tyhjäksi Jumalan uskollisuutta ja luotettavuutta. Kun Jeesus kyseli "löytäneekö Hän uskoa maan päältä", Hän samassa ver-tauksessaan (LUUK 18:1-8) ilmaisi, millaista uskon asennetta Hän tarkoitti:

Jeesus kertoi heille vertauksen, että heidän tuli aina rukoilla lannistumatta. Eikö sitten Jumala hankkisi oi-keutta valituilleen, kun nämä yötä päivää huutavat Hän-tä avukseen. (LUUK 18:1,7)

 

Pysymällä hellittämättä totisessa uskon rukouksessa seurakunta voi vaikuttaa Isän sydämeen myös herätyksen puolesta. Jeesuk-sen lunastustyö ja voitto Golgatalla antaa Hänen omilleen oikeu-den olla rohkea pyytämisessään (1 TIM 2:3-4). Vertauksellaan Jeesus opetti rukoilemaan päämäärätietoisesti (MATT 21:21-22; JAAK 5:17-18). Tällaisen lannistumatta Herrassa riippuvan uskon katoamisesta ennen tulemustaan Jeesus oli huolissaan.

Elia kumartui maahan ja painoi kasvot polviensa väliin... Kohta tämän jälkeen mustat pilvet peittivät taivaan, nousi tuuli ja alkoi sataa kaatamalla (1 KUN 18:42-45).

Vanhurskaan voimallinen rukous saa paljon aikaan. Elia  oli yhtä vajavainen ihminen kuin mekin. Hän rukoili rukoi-lemalla ... Kun hän rukoili, taivas antoi sateen ja maa tuotti hedelmänsä. (JAAK 5:16-18). 

 

Raamattu opettaa kevätsateen edeltävän elonkorjuuta, ja kehottaa meitä pyytämään ja odottamaan sitä kärsivällisesti (JAAK 5:7-8; SAK 10:1). Saamme siis ikävöiden kaivata, että Hengen sade koskettaa mm. jatkuvien esirukoustemme kohteena olevia lä-himmäisiämme. Eikö uskollinen Jumala haluaisi vastata "valituil-leen, jotka yötä päivää Häntä avuksi huutavat". Toisaalta Hänen sallimansa ahdingon aika maailmassa valmistaa sydämiä "itku-herätykselle", jolloin "on tapahtuva, että jokainen, joka avuksi huu-taa Herran nimeä, pelastuu" (APT 2:19-21).

 

Tässä yhteydessä emme saa kuitenkaan jättää huomiotta Raa-matun vakavaa muistutusta siitä mahdollisuudesta, että kevätsade voi kääntyä myös pois (JER 5:24-25). Jos Herran seurakunta jollakin alueella kadottaa jumalanpelon suosien syntiä parannusta tekemättä, on hengellinen kuivuus ja kuolema sille uskotun pelto-palstan kohtalona. Se menettää kykynsä rukoilla ja vastaanottaa Jumalan suunnittelemaa siunausta. Jeesuksen toteamus "kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö Hän uskoa maan päältä", osoittaa tällaisen luopumisen vaaran todellisuuden ja valvomisen tärkey-den.  

,

1970-luvulla Jumala sytytti kymmenisen vuotta roihunneen herä-tyksen tulen maahamme. Sain itsekin nähdä sen vaikutuksen muutamissa paikallisseurakunnissa, mistä olen kertonut sivulla D18. Ajattelen JOOEL 2:23-24 puhuvan viimeisestä - lyhyestä ja voimakkaasta - kevätsateesta. Israelissa se lankeaa maahan fyy-sisesti vähän ennen elonleikkuuta. Samalla tavalla Hengen ke-vätsateen tarkoitus on kypsyttää Jumalan vilja täyteen kokoonsa sekä laadullisesti (seurakunnan pyhittäminen) että määrällises-ti (viimeisten pakanoiden vetäminen pelastuksen arkkiin). Paholai-sen viha ennen seurakunnan korjaamista talteen ei kykene estä-mään Kristuksen morsiamen kaunistamista valmiiksi edessä ole-vaa hääjuhlaa varten (1 PIET 5:8-10; 1 TESS 5:23-24; MARK 4: 29). Ylösoton jälkeen Jumala kääntyy katsomaan kansansa Israe-lin puoleen (ROOM 11:25-27).

 

 

1. Smith Wigglesforth v. 1947

Lupaukselle kevätsateesta ovat monet kristityt saaneet myös Hengen vahvistuksen. Yksi tällainen näkymä tulevasta annettiin englantilaiselle Smith Wigglesforthille, jonka esittelimme jo sivulla B3.2. Vain viikkoa ennen kuolemaansa hän sai vastaanottaa pro-fetian Jeesuksen tulemusta edeltävästä herätyksestä. Tässä ydin-ajatus hänen rohkaisevasta sanomastaan:

”Pyhä Henki tulee synnyttämään kaksi aaltoa, joista ensimmäinen vah-vistaa Hengen lahjoja ja voimavaikutuksia (karismaattinen liike, joka al-koi vuonna 1960) ja toinen painottaa Jumalan sanan opettamis-ta (vastareaktio ääri-ilmiöille, keskeistä: sovitus, uskonvanhurskaus, Jee-suksen seuraaminen ristiä kantaen ja pyhitys). Kun nuo kaksi aaltoa yhtyvät, on seurauksena herätys, jollaista Kristuksen seurakunta ei ole vielä koskaan kokenut” .

("When the last church phase is on the wane, there will be evidence in the churches of something that has not been seen before: a coming together of those with an emphasis on the word and those with an emphasis on the Spirit. When the word and the Spirit come together, there will be the biggest move of the Holy Spirit that the nations, and indeed, the world have ever seen. It will mark the beginning of a revival that will eclipse anything that has been witnessed within these shores.") b)

 

2. Niilo Ylivainio v. 1956

"Nämä tapahtumat annettiin minulle Alajärvellä, kun seurakunnan rukoushuonetta rakennettiin. Olin silloin jo sairas, 36-vuotiaana. Tuli ilmoitus, 'pääni näky', ei ilmestys eikä uni, vaan näky, yöllä! Näin suunnilleen hehtaarin kokoisen viljavainion, jonka reunassa seisoin. Minulla oli halu ruveta sitä leikkaamaan, mutta tähkä oli vielä vihreä. Sitten kuva katosi niin kuin filmi katoaa. Kohta kuitenkin sama vai-nio ilmestyi taas. Nyt se näytti kypsältä, mutta kun katsoin sitä, siinä oli ohdakkeita ja juolavehnää. Taaskin minulla oli tunne, että pitäisi ryhtyä leikkaamaan. Mutta tämäkin kuva katosi. Kolmannen kerran näky peltovainiosta ilmestyi jälleen. Nyt pelto oli muuttunut kullankeltaiseksi, sellaiseksi kuin viljan pitää leikkuuaikana olla. Mutta taas kuva katosi ja tullakseen vielä neljännen kerran näkyviin. Samalla nousi voimakas tuuli idän suunnalta. Se toi mukanaan synkkiä pilviä, isoja pilven-lonkia, jotka laskeutuivat alaspäin. Minulle tuli tunne, että tulossa on hirmumyrsky.

Juuri silloin lähtivät vanhanaikaiset vankkurit liikkeelle. Tuli myös miehiä, jotka nostivat hirmuisella kiireellä lyhteitä vankkureille. He leikkasivat viljaa tuulessa, mustien pilvien alla. Siihen päättyi näky. Olin hereillä ja tajusin sellaisen päivän tulevan, jolloin Jumalan viljaa kootaan kii-reesti, myrskyn alta, aivan samanlaisin vanhanaikaisin keinoin kuin alkuseurakunnan aikana. Tulkitsin näyn tarkoittavan esimerkiksi sitä, et-tä herätys alkaa myöhään, niin että vilja on jo ehtinyt valmistua elonleikkuuta varten. Ja kun herätys puhkeaa, se alkaa nopeasti, ih-mein, merkein ja tunnusteoin. Se etenee vauhdilla, sillä ihmiset ovat kypsyneet vastaanottamaan evankeliumin. Ei tarvitse temppuilla eikä keksiä konsteja; ei tarvitse kuin antaa mennä, vanhanaikaisilla vank-kureilla; ei tarvitse kuin vain julistaa yksinkertaista pelastussanomaa Jee-suksesta." c)

 

3. Tommy Hicks v. 1961

"Sain sanomani 25. kesäkuuta noin klo 2.30 aamuyöllä Winnipegissä Kanadassa. Jumalan antama näky ilmestyi eteeni kolme kertaa peräkkäin täsmälleen samanlaisena. Näky vaikutti minuun niin syvästi, että se muutti käsitykseni Kristuksen ruumiin tehtävistä lopun aikoina. Suu-renmoisin asia, minkä seurakuntaruumis milloinkaan on saanut vastaan ottaa, on vielä edessäpäin. On hyvin vaikea saada ihmisiä kä-sittämään, mitä Jumala yrittää antaa kansalleen viimeisinä ai-koina. Jumala ottaa käyttönsä niitä, jotka ihmisten silmissä ovat arvottomia, merkityksettömiä ja tuntemattomia. Hän ottaa käyttöönsä jokaisen miehen ja naisen ja vuodattaa heihin Hengen voimansa. Ym-märrämmekö me todella, mitä Jumala tarkoitti, sanoessaan: 'Viimeisinä aikoina Minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle'? Tuskin itsekään tajuan asian täyttä merkitystä. Jooelin kirjassa sanotaan lisäksi: 'Ja te, Siionin lapset, iloitkaa ja riemuitkaa Herrassa, sillä Hän antaa teille syyssateen, vanhurskauden mukaan, vuodattaa teille syyssateen ja ke-vätsateen…' (Jooel:2:23). Emme saa ainoastaan sadetta, syyssadetta ja kevätsadetta, vaan ennen seurakunnan ylösottoa Jumala antaa omilleen kaksin kertaisen annoksen Pyhää Henkeä.

Alussa mainitsemani näyn ilmestyessä eteeni unessa huomasin olevani jossain hyvin korkealla. Katselin sieltä alas ja näin koko maapallon. Näin edessäni jokaisen kansan niin idässä kuin lännessä, niin pohjoisessa kuin etelässä. Tunnistin jokaisen maan ja monia kaupunkeja, joissa olin käynyt. Melkein vapisin pelosta katsellessani suurta näkyä. Sinä hetkenä, kun maapallo tuli näkyviin, alkoi salamoida ja kuulua ukkosen jyri-nää. Yhtäkkiä näin suuren jättiläisen näköisen hahmon. Sen jalat ulottuivat pohjoisnavalle, pää etelänavalle ja käsivarret valtamereltä toiselle. Havaitsin, että sen pää kamppaili elämästä; se halusi elää, mutta sen ruumis oli kauttaaltaan jätteiden ja inhottavien pikku olioiden peitossa. Yhtäkkiä suuri jättiläinen nosti ensin toisen, sitten toisen kätensä kohti taivasta. Hyvin hitaasti jättiläinen alkoi nousta, ja kun se nousi, sen pää ja kädet katosivat pilviin. Noustessaan seisomaan se näytti ravistelevan pois kaiken sitä peittäneen lian olioineen. Se kohotti kätensä kohti taivasta ikään kuin ylistäen Herraa.

Yhtäkkiä kaikki pilvet muuttuivat hopeanhohtoisiksi. Niistä alkoi yllättäen putoilla isoja nestemäisiä valopisaroita jättiläisen päälle ja maahan. Hyvin hitaasti alkoi jättiläisen ruumis sulaa ja painua maahan leviten peittämään koko maan pinnan. Näin kuinka jättiläinen muuttui mil-jooniksi ihmisiksi, jotka nousivat seisomaan joka puolella maailmaa! He kohottivat kätensä ja ylistivät Herraa.

Juuri sillä hetkellä kuului taivaasta valtava ukkosen jyrähdys. Käänsin katseeni kohti taivasta ja näin hohtavan valkoisiin vaatteisiin puetun olennon. En ollut eläissäni nähnyt mitään niin häikäisevää. En erottanut kasvoja, mutta jotenkin tiesin, että se oli Herra Jeesus Kristus. Hän ojensi kätensä kohti ihmisiä – miehiä ja naisia – eri puolilla maailmaa. Kun Hän osoitti heitä, nestemäistä valoa näytti virtaavan Hänen käsistään heihin. Valtava Jumalan voitelu lankesi näiden ihmisten päälle, ja he lähtivät liikkeelle Herran nimessä.

Mutta oli murheellista nähdä, kuinka monet ihmiset kieltäytyivät vas-taanottamasta Jumalan voitelua ja Jumalan kutsua. Heidän joukossaan oli miehiä ja naisia, jotka minä tunsin ja joiden uskoin vastaavan Jumalan kutsuun. Mutta kun Jeesus ojensi kätensä heitä kohti, he yksinkertaisesti painoivat päänsä alas ja alkoivat perääntyä. Jokainen heistä katosi pimeyteen, joka näytti nielaisevan heitä kaikkialla. Niitä, jotka vastaanottivat voitelun, oli satoja tuhansia joka puolella maailmaa. He lähtivät liikkeelle. Kaikkein ihmeellisintä oli, että kun nuo ihmiset ojensivat kätensä samalla tavalla kuin Herra, heillä näytti käsissään olevan samaa nestemäistä tulta. Ojentaessaan kätensä he sanoivat: 'Mi-nä sanon: tule terveeksi.'

Nämä ihmiset menivät kaikkialle maailmaan. He selviytyivät niin tulesta, rutosta kuin nälänhädästä. Ei tuli, ei vainot eikä mikään muu pystynyt estämään heidän etenemistään. Räyhäävät väki-joukot uhkailivat heitä miekoin ja pyssyin, mutta Jeesuksen tavoin he menivät pois väkijoukkojen keskitse eikä heitä voitu löytää.  He menivät eteenpäin Herran nimessä ja kaikkialla he ojensivat kätensä niin, että sairaat parantuivat ja sokeat saivat näkönsä. He eivät rukoilleet pitkiä rukouksia, ja kun olin kerrannut näyn mielessäni ja ajatellut sitä monta kertaa, tajusin, etten ollut nähnyt yhtään kirkkoa enkä kuullut puhut-tavan yhdestäkään kirkkokunnasta. Nämä ihmiset olivat liikkeellä Herran Sebaotin nimessä, ja kymmenet tuhannet, jopa miljoonat vas-taanottivat Herran Jeesuksen Kristuksen.

Jumala tulee ennen näkemättömällä tavalla osoittamaan voimansa. Kun seurasin näiden työntekijöiden toimintaa ja huomasin, että jos joku väsyi kesken ja kaatui, toinen tuli nostamaan hänet pystyyn. Ei ollut 'suurta minää' eikä 'pientä minää', vaan kaikki vuoret alennettiin ja laaksot täytettiin. Heillä näytti olevan yksi yhteinen asia; heistä virtasi juma-lallinen rakkaus, kun he tekivät työtä yhdessä ja elivät yhdessä. Se oli ihaninta, mitä olen koskaan nähnyt. Jeesus Kristus oli heidän elämänsä ainoa sisältö. Itkin ja nauroin vuoron perään. Oli niin ihmeellistä nähdä ilosanoman leviävän kaikkialle maailmaan näinä viimeisinä aikoina.

Mutta kun nämä ihmiset kulkivat eri puolella maailmaa, heitä alettiin vainota. Yhtäkkiä kuului toinen voimakas ukkosen jyrähdys, ja kuulin äänen, joka sanoi: 'Tämä on Minun kansani. Tämä on Minun rakas morsiameni.' Äänen vielä puhuessa minä loin katseeni maahan ja näin järvet ja vuoret. Haudat aukenivat, ja kaikkialla maailmassa kaikkien aikojen pyhät nousivat haudoistaan. Heidän noustessaan Jumalan valta-kunnan julistajat alkoivat äkkiä kerääntyä yhteen joka ilmansuunnasta muodostaen jättiläismäistä ruumista. Kristuksessa kuolleet näyttivät nousevan ensin. He kaikki yhtyivät jälleen valtavaksi jättiläiseksi, mutta tällä kerralla se oli erilainen: se oli puettu hohtavan valkoisiin vaatteisiin, joissa ei ollut tahraa eikä ryppyä. Etsiessään lopullista muotoaan ruumis yleni hitaasti taivasta kohti, ja äkkiä Herra Jeesus ilmestyi ylhäältä ja asettui ruumiin pääksi. Minä kuulin taas ukkosen jyrähdyksen, joka sa-noi: 'Tämä on minun rakas morsiameni, jota minä olen odottanut. Hän on tullut tulen läpi vahingoittumattomana. Häntä minä olen rakastanut maailman alusta asti.' " d)

 

4. Hilja Aaltonen v. 2001

"Hilja Aaltonen meni naimisiin 1938 Efraim Aaltosen kanssa, joka hänkin oli Vapaakirkon työntekijä. Vain noin puolitoista vuotta häistä eteenpäin syttyi sota ja miehet kutsuttiin rintamalle.

- Palvelin kansaa lottana sodan tuntumassa. Vein kodista kotiin sanomaa kaatuneista ja pidin kädestä kiinni onnettomia, Hilja Aaltonen kertoo.
- Toisessa kohdassa syvät kärsimysten ajat rakensi ja sitoi, toisessa kohdassa murskasi kaiken, niin etteivät ihmiset enää kyenneet nor-maaliin elämään. Se on lyönyt vammat minunkin sieluuni ja ollut kaiku-pohja tähän työhön, jonka Jumala on minut pannut.

Jatkosodan alkaessa Hilja Aaltonen jäi vastasyntyneen Jorma-pojan kanssa pieneen, rauhan aikana rakennettuun saunakam-mariin Kihniölle. Keskellä omaa, jokapäiväistä ahdistusta mökissä alkoi käydä myös kaatuneiden äitejä ja vaimoja. Hän itki näiden rikkiraastettujen naisten kanssa monta itkua. Tuona aikana las-kettiin perustaa sille sielunhoitajan tehtävälle, joka on jatkunut siitä lähtien osana hänen päivittäistä elämäänsä.

- Olen joutunut sen oikein tenttimään Jumalan edessä, että veri puh-distaa kaikista synneistä. Kuullessani monia hirvittäviä asioita on täytynyt sanoa, että tuostakin synnistä. Mitään ei jää, kun veri on puhunut.
- Tätä vanhanaikaista julistusta minä kaipaan nyt. Sitä jykevyyttä, mitä ennen oli. Jeesuksen veren voimasta puhutaan, että se on niin kuin mat-kassa, mutta se ei ole tuossa, hän napauttaa sormellaan.
- Tämän päivän ihminen lähtee satojen kilometrien päästä ajamaan tätä lähdettä kohti, mistä on kuulunut Golgatan ääni. Voi että meidän papit ymmärtäisivät tämän... Pienen ja ison seurakunnan paimen, että kun se menee saarnapaikalle, se menee tämän painon alta, ja se on kysynyt Jumalalta, mitä minä saan puhua. Että se on Pyhä Henki, joka on val-mistanut sanoman.
- Minua pelottaa se, täytyykö meidän kokea jälleen hyvin vaikea aika. Meillä on liian hyvät ulkonaiset olosuhteet. Sotien aikana kuolema astui joka päivä kynnyksen yli. Me elimme sen väkevän käden alla ja se ajoi meitä hätämme kanssa Jumalan eteen.
-Kyllä se niin näyttää olevan, että Jumalan täytyy jotakin lyödä meissä rikki, Hilja Aaltonen sanoo. Se on niin harvoin, kun terveessä juoksussa otetaan Jumala täydestä. Se on meillä matkassa, se on puheessa, mutta sydän on kaikkea muuta täynnä. Vasta kun on sattunut oikein kipeästi, sydän alkaa kuunnella Jumalaa.

Hilja Aaltonen kuivaa välillä kyyneleitään. Saan sisimmässäni vas-tauksen kysymykseen, miksi aikamme uudet hengen virtaukset ovat tehneet minut niin levottomaksi. Aivan kuin Jumala olisi luonut ihmiseen syvyyden, joka voi saada rauhan vain Golgatan evan-keliumista.

- Tänä päivänä sanotaan, ettei nykyajan ihminen ymmärrä vanhan-aikaista sanomaa. Voi olla, että nykyajan ihminen ei ymmärrä, mutta nykyajan ihmisen sydän tunnistaa ja maistaa, missä on Golgatan leipä.
- Minä odotan nyt sellaista vanhanaikaista herätystä. Minulle on näytetty kaksi miestä - en ole nähnyt kasvoja, vaan niskat - jotka Jumala ottaa huutavan ääneksi Suomessa. Se on ihana aika, ei pitkä mutta väkevä ja raitis. Odotan, että se alkaa armolahjojen kentästäEi hurmosliikkeenä, vaan hiljaisena ja jykevänä, Jumalan sanan mukaisena. Sairas paranee kesken evankeliumin saarnan pyhässä va-kavuudessa, ja me näemme ihmeitä.

Hyvästellessäni Hilja Aaltosen ihmettelen sitä rauhaa, jota si-simmässäni tunnen. Kuulun sukupoIveen, joka halusi oikotien Ju-malan tuntemiseen. Emme kestäneet kiusausta, vaan pyrimme yläsaliin ennen ristiä, täyteyteen ilman kärsimystä.

Jossain syvällä ihmisen sisimmässä on tunto, joka erottaa aidon Golgatan leivän maun. Koko kotimatkan kuuntelen haastattelu-nauhaa ja itken. Minun isieni ja synnyinmaani Jumala on kätkenyt koko kirkkautensa vanhanaikaiseen veren evankeliumiin.

Hilja Aaltonen haluaa osoittaa edelleen tietä Golgatalle. Hän uskoo, että on tulossa herätys, joka kaataa raja-aitoja. 'Odotan, että se alkaa armolahjojen kentästä. Ei siinä elävässä uskossa ole minkään kirkon leimaa, Golgatan leima vain', Hilja sanoo." e)

 
 
5. Tauno Rantala 2007 ja 2008

Oheinen helluntaisaarnaaja Tauno W. Rantalan vakava mutta ke-vätsadetta rukoillen ikävöiviä suuresti rohkaiseva profetia on 2-osainen. Molemmat osat koskevat oman maamme viimeistä he-rätystä ennen Jeesuksen saapumista seurakunnalleen.

2007

Näin sanoo Herra. "Minä olen katsellut, kuinka tämä kansa ja yksilöt elävät syvällä syntielämässä. Ei ole Jumalan pelkoa. Tosin on tässä kansassa pieni joukko, joka pelkää ja rukoilee Jumalaa siunaten myös omaisuuskansaani Israelia.

Nyt on tultu sille rajalle, että synnin mitta on tullut täyteen. Minä en voi sietää enempää. Ja Minä Herra päätökseni mukaan annan tulla tähän maahan ahdingon ajan ja samalla otan pois tätä korkeaa elin-tasoa. Tulee ahdinko, joka näkyy ja kuuluu joka päivä. Verenvuodatusta en anna tulla. Minä annan tämän ahdingon tulla hyvin äkkiä. Siihen ei ehdi apuun EU eikä YK, koska se tulee Minulta.

Silloin kun tämä tapahtuu, te käytte polvillenne ja alatte huutaa minun puoleeni. Niinä päivinä Minä herätän synnin tunnon ja silloin te he-räätte tekemään parannusta Jumalan pilkasta, kaikista haureuksistanne, juoppouksistanne, saatanan palvonnastanne, öisistä orgioistanne, alasto-muuksistanne ja hirvittävistä synneistänne.

Minun pitäisi kohta pyytää anteeksi Sodoman ja Gomorran kansalta, jotka Minä hävitin syntielämän tähden, jos en puuttuisi tähän kauheaan elämän menoon. (1. Moos. 19:15-29)

Minä annan mahdollisuuden kääntyä pois pahuudestanne. Sillä Minulle ei ole mieleen jumalattoman kuolema, vaan kun hän kääntyy pois pa-huudestaan, niin hän saa elää. (Hes. 18:23)

Minä nostan miehiä ja naisia, jotka varustan sellaisilla armolahjoilla ja valtuuksilla, että kaduillakin kulkevia, synnintunnossa olevia ja myös sairaita he julistavat vapaiksi ja terveiksi.

Ne ovat niitä päiviä, jolloin rukoilijoiden rukouksiin vastataan ja korjataan satoa Jumalan valtakuntaan. Monia tunnustekoja ja ih-meitä Minä teen ja osoitan epäuskoisellekin ihmiselle, että on olemassa elävä Jumala, jolle ei ole mikään mahdotonta.

Minä rakastan niin paljon tätä kansaa, että Minä armossani tämän kaiken teen, tutkien jokaisen ihmisen henkilökohtaisesti, tahtooko hän tulla Mi-nun tyköni ja pelastua iankaikkiseen elämään. Minä olen antanut Poikani Jeesuksen kuolemaan, että jokaiselle, joka Häneen uskoo, annetaan Poi-kani veren kautta synnit anteeksi."

2008

"Rakkaani, Minä joudun teille sanomaan tänään, että se herätys, jota te odotatte ja olette rukoilleet, se ei tule sillä tavalla kuin te olette ajatelleet sen tulevan, vaan se herätys tulee kyynellaakson kautta, josta te olette kuulleet.

Tämän kansan keskelle tulee sellainen este, sellainen, joka näkyy joka päivä kaupungeissa, kylissä, maaseutupitäjissä, tulee sellainen, joka on joka päivä näkyvissä, joka myös samalla leikkaa tätä korkeaa elintasoa matalaksi.

Mutta älkää, rakkaani, jääkö valittamaan sitä. Paluuta ei enää ole siihen entiseen. Älkää jääkö paikoillenne, kun tämä alkaa näkyä ja tuntua, vaan Minä sanon teille, silloin on todellisen herätyksen aika, teidän ru-kouksiinne vastataan, teidän työtovereitanne, naapureitanne, sukulai-sianne tulee uskoon.

Silloin on väkevät rukousvastaukset näkyvissä, ja saman aikaisesti kun Minä vuodatan väkevän Pyhän Henkeni vaikutuksen ja sateen tämän kansan keskelle, samalla Minä tuon esiin ne astiat, joita on valmistettuina. Ne henkilöt ovat monen hiontavaiheen, jopa epätoivois-ten laaksojen kautta käyneet, sen tähden, että ihminen ei ota kunniaa, sitä kunniaa, joka tulee elävälle Jumalalle, kun Minä alan näitä astioitani käyttämään. He ovat vain astioita, mutta  ihmeet ovat taivaan Jumalan. Jokainen ne nähtyään ja kuultuaan joutuu  toteamaan: tämä ihminen ei ole voinut näitä tehdä, vaan tässä on  toiminnassa elävän Jumalan uutta luova voima.

Älkää jääkö, ystävät, älkää jääkö paikoillenne ihmettelemään, niin kuin tämän maailman ihmiset, vaan lähtekää liikkeelle, sillä Minä tar-vitsen teitä jokaista. Kun te antaudutte Minun käsiini, te tulette teillä, kujilla, aitovierillä synnintunnossa olevia ihmisiä päästämään syntisiteistä ja kahleista.  Te julistatte heille vapauden Jeesuksen nimessä ja veressä. Silloin teitä tarvitaan. Silloin on väkevät rukousvastaukset näky-vissä, silloin on todellinen herätys, taivas lähtee liikkeelle.

Sen tähden, rakkaani, olkaa rohkealla, turvallisella mielellä, sillä teidän Herranne Jeesus, Hän valvoo ja Hän voittaa ja lähtee voittamaan teidän kanssanne suuren kalansaaliin tästä maailmasta. Ja kun valittujen luku on tullut täyteen, silloin näiden voitettujen sielujen kanssa te nousette Minua vastaan yläilmoihin, pilviin, ja silloin on palkan maksun päivä teille jokaiselle. Te saatte siitä haavoitetusta kädestäni palkan kukin uskollisuutenne mukaan.

Olkaa kestäväisiä rukouksessa vielä hetken aikaa taistellen, ja sitten Minä lähden liikkeelle, ja te saatte olla tässä työssä mukana, sanoo teidän Herranne Jeesus." f)

 

6. Joona Isokorpi  v. 2023

"Tästä näystäni jo muutamia vuosia. Vuosiluvusta en varma. mutta arvioisin sen olleen 2010. Minut nostettiin ylös korkealle ilmakehään. Maa loittoni kunnes Suomi näkyi pallon muotoisen maan pinnalla. Samalla viereeni ilmestyi enkeli, joka puhui herätyksestä. 'On tule-va pyhitysherätys Jumalan lapsille. Ilman pyhitystä ei kukaan ole näkevä Herraa. Seurakunta tullaan kutsumaan ulos bunkkereistaan rukouskammioihin. Maahanne annetaan nälän hätää ja maanne rajoille vyöryy vaara jolloin kansani herää myös huolehtimaan läheisistään perheestään ja sukulaistaan.' 

Enkeli viskasi pienimuotoisen sirpin Suomen maahan. Vaikka olin korkeuksissa. näin kuinka sirppi osui maahaan. Samalla enkeli ilmoitti: "Perhekuntiin ja sukuihin tulee viimeinen herätys Suomessa. Maassanne on ahdistus tuolloin, ja silloin te saatte nähdä rakkaittenne kääntyvän Herran puoleen ja on oleva leikkuuaika. Maahanne anne-taan pyhitys- ja itkuherätys. Herra sallii tämän, koska on valvo-mattomia ja kovasydämisiä sieluja niin paljon. Myös pyhien sydämet ovat kylmiä ja kovia. Herra pehmentää sydämet rukouskammioissa ja pa-rannuksen kautta valmistaa omansa laupeuden leikkuuseen. Itsekkyy-destä ja velttoudesta on tehtävä parannus.' Minun ei annettu nähdä muita kansoja näyssä, mutta uskon. että kristityt samalla tavalla kut-sutaan etsimään Herraa ja leikkaamaan laupeuden leikkuu omaisten kohdalla." g)