Minä kirjoitin teille, nuorukaiset, sillä te olette voimakkai-ta, Jumalan sana pysyy teissä, ja te olette voittaneet Pa-han (1 JOH 2:14). Jos te pysytte Minun sanassani, te todella olette Minun opetuslapsiani ja tulette tuntemaan totuuden ^a), ja totuus tekee teistä vapaita (JOH 8:31-32). Pyhitä heidät totuudessa. Sinun sanasi on totuus (JOH 17:17).

Hengellisen lapsuuden kultaisina vuosina opitaan siis tuntemaan Jumala rakastavana Isänä (sivu A3.1). Hänen rakkautensa vas-taanottaminen käynnistää myös mielen vammojen paranemisen. Apostoli Johanneksen mukaan hengellisen nuoruuden aika puolestaan on tunteisiin usein nojaavan varhaisvaelluksen vakiin-tumista luottamukseksi Jumalan sanaan. Silloin nuorukaista valmennetaan ja varustetaan voittamaan Paha omassa elämäs-sä eli ottamaan käytännössä haltuun vapaus, jonka hän Kristuksen lunastuksen perusteella jo omistaa. Hengellisessä nuoruudessaan uskova oppii erottamaan ja torjumaan Pahan kolmikon (eli oman lihan, maailman ja Paholaisen) pyrkimykset lamppunsa sammuttamiseksi. Jeesuksesta tulee hänelle Vapahtaja, joka vapauttaa tekemään itsenäisiä (pakottomia ja epäitsekkäitä) va-lintoja Jumalan tahdon mukaan.

Hengellisen nuoruuden vuosina Jumala sallii lapselleen herättäviä kosketuksia Pahan kolmikon todellisuuden kanssa. Se on vält-tämätöntä kahdestakin syystä. Uskova saa näin realistisen käsityksen siitä mielen taistelumaastosta, jossa hän maailman keskellä vaeltaa. Toisaalta hän pääsee selville oman lihansa heikkoudesta: sen voimattomuudesta synnin houkutusten edessä ja kyvyttömyydestä Jumalan hyvän tahdon toteutta-miseen. Opetuslapset aloittivat käymään läpi näitä kokemuksia vaeltaessaan kolme vuotta Jeesuksen seurassa. Tämä uskon-elämän vaihe merkitsee astumista hengellisestä lapsuudesta murrosikään, mikä koetaan usein jonkinlaisena uskonkriisinä tai erämaavaelluksena. Se on kuitenkin luonnollista kasvukipua aika-na, jolloin Herran sanan valo suuntautuu näyttämään uskovan vanhalta ihmiseltä perimän lihan pysyvästi kelvotonta ja paran-tumatonta mielenlaatua.¹³⁾

Sivun alussa siteeratut Johanneksen sanat yhdistävät Pahan voit-tamisen ja vapauden kahteen keskeiseen tekijään:

      a)  totuuden sanan pysymiseen meissä  ja

      b)  meidän pysymiseemme sanassa.

Hengellisen nuoruuden koetuksissa Paha ei saa jalansijaa meissä, kun sallimme sanan asua ja vaikuttaa meissä näillä kahdella tavalla.

a) Sana pysyy meissä, jos se saa kaikessa valaista vaellus-tamme.

Valossa vaeltaessamme emme puolustele itseämme emmekä kiellä syntejämme, kun pyhyyden Henki sanan ja käytännön arkielämän kautta näyttää meille totuuden lihallisuudesta olemuksessam-me. Opetuslapset toimivat näin (Juudasta lukuun ottamatta), ja Jeesuksen opettama sana pysyi heissä puhdistaen ja oikaisten heitä jatkuvasti.¹⁴⁾ Tottelemattomuutemme ja itsekkyytemme jat-kuvasti valoon tuoden ja niistä irti sanoutuen jäämme Jeesuksen armollisiin käsiin, joissa yhä olevat naulanreiät puhuvat sovituk-semme puolesta Isän edessä.¹⁵⁾

Näin toimiessamme otamme Jumalan (ja ihmisten) edessä aina vastuun itsestämme ja teoistamme, mikä rehellisyys on si-säisen paranemisen ja yhteyden edellytys. Kun kuningas Daavid ja temppelin publikaani nöyrtyivät tällä tavalla, heidän rukouksensa pelkistyi hyvin yksinkertaiseksi pyynnöksi: ”Jumalani, ole mi-nulle syntiselle armollinen”.¹⁶⁾

Se joka toimii totuuden mukaan, tulee valoon (JOH 3:21; RK 2000). Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty, mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon (SNL 28:13). Lapseni! Kirjoitan tämän teille, ettette tekisi syntiä. Jos joku kuitenkin syntiä tekee, meillä on Isän luona puolustaja, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas (1 JOH 2: 1). Käykäämme siis rohkeasti armon valtaistuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisim-me armon avuksemme oikeaan aikaan (HEPR 4:16).

Oman heikkouden havaitseminen tekee Jumalan armon ja Jee-suksen lunastusveren meille erityisen pyhäksi ja kalliiksi. Mutta sillä on muitakin myönteisiä vaikutuksia. Kokemukset omien mahdollisuuksien riittämättömyydestä ja itsekkäiden aikomusten hyödyttömyydestä avaavat sisimmän etsimään syvemmin Jee-suksen läsnäoloa ja voimaa. Lihan surkeuden paljastuminen synnyttää janon sen vapauden omistamiseen, johon Jeesus verensä hinnalla lunasti meidät entisestä turhasta minäkeskeisestä vaelluksestamme. Kasvattavan armonsa ja totuuden sanansa avulla, arjen tilanteita, ihmissuhteita, läheistemme neuvoja, seu-rakunnan opetusta ja sielunhoitoa, monenlaisia koetuksia ja jopa lankeemuksiammekin hyödyntäen Kristuksen Henki tekee työtä meissä. Hän aikaansaa halun itseriittoisuuden, ihmisviisauteen luottamisen, omavanhurskaan ansiokristillisyyden, ihmiskunnian etsimisen, ulkokultaisuuden, arvostelevan mielen, armottomuuden sekä omien pyrkimysten ja maailmallisten mielihalujen pois rii-sumiseen. Sanalla sanoen:

Henki uudistaa mieltämme käsittämään aadamilaisen ylpeyden ja himon kuolettamisen sekä Kristuksen mie-lenlaatuun pukeutumisen välttämättömyys!

Usein parhaissa fyysisissä ja henkisissä voimissa hengellistä nuoruutta elävän uskovan ei ole helppo mieltää olevansa kai-kessa riippuvainen Herrasta. Mielenmuutosta synnyttääkseen joutuu kirkkauden Henki läpivalaisemaan kaikki lihaperäiset reaktiomme ja vaikuttimemme. Pettymyksiämme ja tappioitamme hyväksi käyttäen Hän raivaa esteitä tahtoelämämme tai-pumisen ja itsemme kieltämisen tieltä. Oman avuttomuuden pysäyttävä kohtaaminen saa aikaan sammumattoman kaipauk-sen kristuselämän ja Hengessä vaeltamisen puoleen. Sisimmän valtaa halu hylätä viheliäinen liha ristille, kuunnella Herran ääntä ja etsiä Hänen tahtoaan.

Samaa tarkoittava kaipaus purkautui VT:n Jaakobin huulilta, kun hän omavoimaisuutensa järkkyessä viimein ymmärsi pysähtyä Herran käden alla ja tunnustaa tarpeensa: "En päästä Sinua, ellet siunaa minua!" Jaakobin kulkemista vielä Beetelissä varjostanut aamuruskon hämärä vaihtui Jabbokilla auringon nousuun, kun hän sai jatkaa matkaansa sisäisesti muuttuneena miehenä (1 MOOS 32:31). Kun Jumala saa vaikuttaa tämän meissäkin, olemme löytämässä oman "paikkamme Golgatalla" ja tien kristityn normaaliin elämään, josta Jeesus ja Hänen apostolinsa opet-tivat yhtäpitävästi: 

Jeesus sanoi: ”Jos joku tahtoo kulkea Minun perässäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon Mi-nua” (MARK 8:34). Pitäkää tekin itseänne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa (ROOM 6:11). Teidän tulee hylätä vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä seuratessaan petollisia himoja (EFES 4:22). Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle (1 PIET 5:6).

Jeesus sanoi: ”Joka ei ota ristiään ja seuraa Minua, ei ole minulle kelvollinen. Joka löytää elämänsä (tässä maailmassa), kadottaa sen, ja joka kadottaa elämänsä Minun tähteni, hän löytää sen” (MATT 10:38-39). Kristus on kuollut kaikkien puolesta, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen vaan Hänelle, joka on heidän tähtensä kuollut ja noussut ylös (2 KOR 5:15).

b)  Me pysymme sanassa siten, että pidämme uskossa kiinni sen lunastusta koskevista lupauksista.

Tämä tarkoittaa sitä, että kaikessa heikkoudessammekin luotamme sanan totuuteen asemastamme niin täydellisesti Kristuksen lunastamina kuin sitä sivulla A4 kuvailimme. Lankeamisemme väärään ajatukseen, tunteeseen tai tekoon ei muuta tätä ase-maamme Jumalan silmissä mitenkään. Hän on parhaillaan teke-mässä vapauttavaa työtään meissä, jotta edessä olevien koetusten hetkellä olisimme valmiita valitsemaan lihan kuolettamisen tien entiseen vaellukseemme kuuluneen tottumuksen tai maailmallisen halun sijaan. Pahalla ei ole valtaa meihin, ellemme itse joko tie-tämättömyyttämme, epäuskossa tai vapaasta tahdosta anna sille tilaa luopumalla näistä kahdesta:

   ♥  sanan valossa vaeltamisesta (vastuustamme) ja

   ♥  sanan lupauksiin luottamisesta (asemastamme Kristuksessa).

Tällä tavalla Jumala on kaikessa asettanut sanansa uskomme perustukseksi ja toivomme tunnustukseksi.¹⁷⁾ Tunnustautumi-nen toivoon pitää sisällään myös muuttumistamme koskeviin lupauksiin luottamisen (mistä tarkemmin sivulla C1).

Pysykäämme horjumatta toivon tunnustuksessa ^b), sillä lu-pauksen antaja on uskollinen (HEPR 10: 23). Teidän on vain pysyttävä uskossa, siihen perustuneina ja siinä lujina, horjahtamatta pois sen evankeliumin toivosta, jonka olette kuulleet (KOL 1:23). Panen toivoni lupaukseen, jonka Ju-mala on antanut (APT 26:6). Hän on sen myös tekevä (1 TESS 5:23-24).

Kun pysymme sanan valossa ja uskossa sanaan, annamme Jee-sukselle mahdollisuuden olla paitsi Sovittajamme myös Va-pahtajamme ^c). Hän joutuu ensin vapauttamaan lamppunsa vanhasta karstasta ja noesta, jotta uusi öljy palaisi esteettä. Hänen pitää leikata sen sydänlanka sopivan mittaiseksi, jotta liekki palaisi tasaisesti ja savuttamatta. Meidän autuas osuutemme on vain pysyä Hänen työpöydällään! Vaikka Herramme vapauttamistyön käytännön vaiheista on mahdollista avata vain joitakin suunta-viivoja, itse lopputuloksesta ei ole epäselvyyttä:

Jos siis Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita (JOH 8:36). 

Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen puolesta, että Hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen vedellä pesten, sanan kautta, ja asettaisi eteensä kirkastetun seurakunnan, vailla tahraa, ryppyä tai muuta sellaista, pyhän ja nuhteettoman (EFES 5:25-27).

Kun siis hengellisen nuoruuden kiusojen keskellä vaellamme valon lapsina luottaen Isämme sanaan vanhurskaasta asemas-tamme Kristuksessa (sivu A4) Hänen työnsä etenemisestä meissä (sivu B1) emmekä päinvastaisiin tunteisiimme ja aja-tuksiimme – pääsee Kristuksen Henki esteettä vaikutta-maan mieleemme ja tahtoomme epäonnistumistemmekin kautta. Voimme sanoa myös niin, että tässä kaikessa Hänen perus-tavoitteensa on

vapauttaa meidät rakentamasta mitään itsemme tai tämän maailman varaan.

Tehtävän suuri haaste muodostuu siitä, että Aadamin perintöä kantavan ylpeän ja itsekkään ihmisen suostuminen ”sydänlangan leikkaamiseen” ei tapahdu käden käänteessä, vaan vaatii mo-nenlaista taivuttelua ja riisumista. Juhlapukua joskus kunnostanut ymmärtää hyvin, että edellä EFES 5:27 mainitsemat "rypyt" seurakuntamorsiamen asusta poistetaan eri menetelmällä kuin "tahrat".

Ennemmin tai myöhemmin, hiljaisemmin tai rajummin, lyhyt-kestoisesti tai pitempään viipyen jokainen kristitty joutuu elämään edellä kuvatun hengelliseen nuoruuteen kuuluvan murrosajan läpi. Sitä voidaan verrata uuden viljelysmaan raivaamiseen ja hoita-miseen. Omistamansa sydämen maaperän suuri Peltomies kyntää syvältä, kitkee rikkakasvien juurista, möyhentää pehmeäksi, kylvää terveen opin siemenillä ja lopuksi kastelee. Kaikessa tässä Jumalan rakkauden parantava vaikutus ja mielen uudistuminen totuuden sanassa etenevät käsi kädessä. Ehjäksi hoidetussa ja muokatussa sydämen maaperässä Kristuksen elämällä on tilaa puhjeta vapaasti esille voimallisessa täyteydes-sään. Sellainen maa on avoin Hengen sateelle, joka ravitsee ja kastelee itsessään köyhän maan hedelmälliseksi.¹⁸⁾

Näin sanoo Herra: Raivatkaa itsellenne uudispelto, älkääkä kylväkö orjantappuroiden sekaan (JER 4:3). Maa, joka imee sen päälle usein tulevan sateen ja tuottaa kasvun hyödyksi niille, joita varten sitä viljelläänkin, saa siunauksen Jumalalta (HEPR 6:7).

Ristin valitseminen on sitoutumista Jeesukseen. Suostuminen itsensä kieltämiseen on Hengen aikaansaama tahtoelämän murros, ”uudispellon raivaus”, joka avaa henkemme taivaan kastelulle. Heikkouteemme, janoomme ja köyhyyteemme vastataan siten, että sisimpäämme vuodatetaan runsas Hengen siunaus voi-maksi Jumalan tahdon mukaiseen vaeltamiseen. Öljyllä täytetyn savilampun tavoin on Herran lamppu silloin valmis valaisemaan siellä, minne Savenvalaja lampunjalkansa sijoittaa. Menneisyyden kipujen ja lihan hallintavallasta vapautettu on kykenevä tekemään itsenäisiä valintoja Jumalan hyvän tahdon mukaan. Tähän tultuamme olemme oppineet ymmärtämään sen salaisuuden, että

Pahan kolmikon kieroista pyrkimyksistä vapaana säi-lymisen edellytys on Hengessä, joka jatkuvasti varustaa uskovaa voimallaan ja Kristuksen mielenlaadulla. Vapaus on vaeltamista Hengessä, sillä vain Jeesuksen elämän jatkuvasti hallitsema kristitty säilyy vapaana kantamaan hyvää hedelmää.

Henki tekee eläväksi, ei liha mitään hyödytä (JOH 6:63). Vael-takaa Hengessä, niin ette toteuta lihan himoa (GAL 5:16).  ... antakaa Hengen täyttää itsenne (EFES 5:18; PR 1992). Hän antaa voimattomalle voimaa yltäkyllin (JES 40:29; PR 38). … taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä Häneltä anovat (LUUK 11:13).

Evankeliumit kertovat, kuinka Henki johdatti Jeesuksen erämaahan Perkeleen kiusattavaksi ennen kuin Jeesus aloitti julkisen toi-mintansa. Nälkäisenä ja vihollisen saartamana Jeesus voitti Pahan hyökkäykset pysymällä totuuden sanassa, siis Kirjoituksissa. Vastustajamme on varmasti paheksuen pannut merkille, kuin-ka lupausten sanan maaperään juurtuvassa uskovassa uusi elämä tuottaa ennen pitkää itsestään ^d) Kristuksen luonnon mukaista hedelmää. Raamatun mukaan tämä hengellinen lainalaisuus ilmenee vapautena entisestä turhasta vaelluksesta ja osallisuutena jumalallisesta luonnosta:

Hän on kutsunut meidät omalla kirkkaudellaan ja voimallaan ja niiden kautta lahjoittanut meille kallisarvoiset ja mitä suu-rimmat lupaukset, että te niiden avulla tulisitte osallisik-si jumalallisesta luonnosta ja pääsisitte pakoon turme-lusta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee (2 PIET 1:3-4).

Huomaathan näiden raamatunjakeiden äärimmäisen rohkaisevan sanoman! Lupaus on jotakin, jonka lupauksen antaja on päättänyt tehdä. Nyt Jumala on kirkkautensa ja voimansa kautta jo lahjoittanut meille muuttumistamme ja uudistumistam-me koskevat lupaukset, joiden välityksellä Hän itse on sitoutunut luomaan Kristuksen kaltaista mielenlaatua uskoviinsa.

Kaikkien lunastukseen liittyvien lupausten täytäntöön-pano on siis Hänen työnsä tulosta meissä, jotka näihin lupauksiin uskomme.

Kaikkivaltias Jumala on siten ottanut vastuun meidän vapaut-tamisestamme! Vaikka Hän joutuu näyttämään meille kipeän raadollisen totuuden itsestämme, riemuitsee Hän havaitessaan luottamuksemme Häneen säilyvän hengellisen nuoruuden rajuissa murrosvaiheissakin.

Paholainen kiusasi Jeesusta erämaassa toistuvasti. Pahan pää-tavoite meidän hengellisen murrosikämme erämaassa on lannis-tamisemme niin, että itseemme tai vastuksiimme katsomalla epäi-lisimme sanan ilmoittamaa voittajan asemaamme Kristuk-sessa. Olet kanssani varmasti havainnut, kuinka hellittämättä se seuloo meitä kaikin tavoin kiusaamalla, masentamalla, syyttämällä ja valehtelemalla, jotta luopuisimme toivon tunnustuksestamme ja kilvoittelustamme. Vain lepäämällä lunastuksen sanan turvakalliolla tunteistamme, epätoivon hetkistämme ja kaikista heikkouden ko-kemuksistamme huolimatta torjumme Aabrahamin tavoin viholli-sen aikeet hengen lamppumme himmentämiseksi. Painopisteem-me on silloin Jumalassa, joka on puolellamme, ja Hänen lupa-uksissaan ja työssään:

Aabraham toivoi, vaikka ei toivoa (inhimillisesti katsoen) ol-lut. Jumalan lupausta hän ei epäuskossa epäillyt, vaan vah-vistui uskossa antaen kunnian Jumalalle. Hän oli täysin varma, että Jumala voi tehdä sen, minkä on luvannut  (ROOM 4: 18,20-22).

Mikään ulkonainen taho ei aikoinaan olisi voinut estää Luvattua Maata kuulumasta täydellisesti Aabrahamin jälkeläisten hallintaan, jos he vain Jumalan lupausten varassa edeten olisivat itse halunneet vapauttaa kaikki sen alueet valtansa alle. Liiton sanojen perusteella siellä asustelevat viholliskansat nimittäin olivat jo kukistetussa tilassa.¹⁹⁾ Samalla tavalla meidänkin elämässämme on kysymys sen sisäisen vapauden kokonaan hallintaan ottamisesta ja uskossa säilyttämisestä, jonka Jeesus ristinkuolemallaan ja ylösnousemuksellaan on omaisuudeksemme jo hankkinut. Vaikka Perkele mielellään muuta todistelee, sillä ei todellisuudessa ole enää mitään laillista sijaa meidän, Herran omien, sydämen kammioissa. Käärmeen pää on ja pysyy tukevasti Jeesuksen kantapään alla, missä se odottaa lopullisen kuolemantuomion täytäntöönpanoa.

Hän (Jeesus) kykeni kuolemallaan riistämään vallan … Saa-tanalta, ja päästämään vapaiksi kaikki … (HEPR 2:14-15, PR 1992). Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi Paholaisen teot (1 JOH 3:8). Kuka voittaa maa-ilman, ellei se, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika (1 JOH 5:5). … te olette voittaneet Pahan (1 JOH 2:14).

Eikö olekin, rakas lukijani, todellista Jumalan armon ja voiman kirkkautta se, etteivät huonot geenimme, puutteellinen kasvu-ympäristömme, pahat kokemuksemme, sairautemme tai muut heikkoutemme estä Häntä toteuttamasta hyvää suunnitelmaansa meissä. Menneisyytemme ja ominaisuutemme eivät ole ongelma Jumalalle eivätkä tuota Hänelle pettymystä. Niistä täysin tie-toisena Hän valitsi meidät lapsikseen!

Syntisen lihamme olemassaolosta huolimatta identiteet-timme on Kristuksessa: Hänessä olemme todelliselta asemaltamme jatkuvasti sekä vanhurskaita että voittajia.

Kun vaellamme valossa ja seisomme lujasti tässä kutsumises-samme, etenee Herran lampun virittämistyö meissä vakuuttavasti kohti sydänpäivän täyttä kirkkautta. Entisestä turhasta vael-luksesta vapaiksi lunastamistaan opetuslapsista Kristus tekee rakkauden hedelmää kantavia vanhurskauden palvelijoita, mikä on seuraavan sivumme B2.3  teemana.

Kiitos Jumalalle, että te, jotka ennen olitte synnin orjia … synnistä vapautettuina teistä on tullut vanhurskauden palvelijoita (ROOM 6:17-18). Kristus itse kantoi meidän syn-timme ruumiissaan ristinpuulle, että me synneille kuolleina eläisimme vanhurskaudelle (1 PIET 2:24). … että te olisit-te täynnä vanhurskauden hedelmää, jonka Jeesus Kristus saa aikaan Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi (FIL 1:10-11).