B2.2  Pojan vapaiksi lunastamina nuorukaisina

 

 

Minä kirjoitin teille, nuorukaiset, sillä te olette voimakkaita, Jumalan sana pysyy teissä, ja te olette voittaneet Pahan (1 JOH 2: 14). Jos te pysytte Minun sanassani, te todella olette Minun ope-tuslapsiani ja tulette tuntemaan totuuden a), ja totuus tekee teistä vapaita (JOH 8:31-32). Pyhitä heidät totuudessa. Sinun sanasi on totuus (JOH 17:17).

 

Hengellisen lapsuuden kultaisina vuosina opitaan siis tuntemaan Juma-la rakastavana Isänä. Hänen rakkautensa vastaanottaminen käynnistää myös mielen vammojen paranemisen. Apostoli Johanneksen mukaan hengellisen nuoruuden aika puolestaan on tunteisiin usein nojaavan varhaisvaelluksen vakiintumista luottamukseksi Jumalan sanaan. Silloin nuorukaista valmennetaan ja varustetaan voittamaan Paha omas-sa elämässä eli ottamaan käytännössä haltuun vapaus, jonka hän Kris-tuksen lunastuksen perusteella jo omistaa. Hengellisessä nuoruudes-saan uskova oppii erottamaan ja torjumaan Pahan kolmikon (eli oman lihan, maailman ja Paholaisen) pyrkimykset lamppunsa sammuttami-seksi. Jeesuksesta tulee hänelle Vapahtaja, joka vapauttaa tekemään itsenäisiä (pakottomia ja epäitsekkäitä) valintoja Jumalan tahdon mu-kaan.

 

Hengellisen nuoruuden vuosina Jumala sallii lapselleen herättäviä kos-ketuksia Pahan kolmikon todellisuuden kanssa. Se on välttämätöntä kahdestakin syystä. Uskova saa näin realistisen käsityksen siitä mielen taistelumaastosta, jossa hän maailman keskellä vaeltaa. Toisaalta hän pääsee selville oman lihansa heikkoudesta: sen voimattomuudes-ta synnin houkutusten edessä ja kyvyttömyydestä Jumalan hyvän tahdon toteuttamiseen. Opetuslapset aloittivat käymään läpi näitä koke-muksia vaeltaessaan kolme vuotta Jeesuksen seurassa. Tämä uskon-elämän vaihe merkitsee astumista hengellisestä lapsuudesta murros-ikään, mikä koetaan usein jonkinlaisena uskonkriisinä tai erämaavael-luksena. Se on kuitenkin luonnollista kasvukipua aikana, jolloin Herran sanan valo suuntautuu näyttämään uskovan vanhalta ihmiseltä perimän lihan pysyvästi kelvotonta ja parantumatonta mielenlaatua.13)

 

Sivun alussa siteeratut Johanneksen sanat yhdistävät Pahan voittamisen ja vapauden kahteen keskeiseen tekijään:

      a)  totuuden sanan pysymiseen meissä  ja

      b)  meidän pysymiseemme sanassa.

Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Hengellisen nuoruuden koetuksissa Paha ei saa jalansijaa meissä, kun sallimme sanan asua ja vaikuttaa meissä näillä kahdella tavalla.

 

 

a) Sana pysyy meissä, jos se saa kaikessa valaista vaellus-               tamme.

 

Valossa vaeltaessamme emme puolustele itseämme emmekä kiellä syn-tejämme, kun pyhyyden Henki sanan ja käytännön arkielämän kautta näyttää meille totuuden lihallisuudesta olemuksessamme. Opetuslapset toimivat näin (Juudasta lukuun ottamatta), ja Jeesuksen opettama sana pysyi heissä puhdistaen ja oikaisten heitä jatkuvasti.14) Tottelemat-tomuutemme ja itsekkyytemme valoon tuoden ja niistä irti sanoutuen jäämme Jeesuksen armollisiin käsiin, joissa yhä olevat naulanreiät puhuvat sovituksemme puolesta Isän edessä.15) Näin toimiessamme otamme Jumalan (ja ihmisten) edessä aina vastuun itsestämme ja teoistamme, mikä rehellisyys on sisäisen paranemisen ja yhteyden edel-lytys. Kun kuningas Daavid ja temppelin publikaani nöyrtyivät tällä tavalla, heidän rukouksensa pelkistyi hyvin yksinkertaiseksi pyynnök-si: Jumalani, ole minulle syntiselle armollinen.16)

 

Se joka toimii totuuden mukaan, tulee valoon (JOH 3:21; RK 2000). Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty, mutta joka ne tun-nustaa ja hylkää, saa armon (SNL 28:13). Lapseni! Kirjoitan tämän teille, ettette tekisi syntiä. Jos joku kuitenkin syntiä tekee, meillä on Isän luona puolustaja, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas (1 JOH 2: 1). Käykäämme siis rohkeasti armon valtaistuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon avuksemme oikeaan aikaan (HEPR 4:16).

 

Oman heikkouden havaitseminen tekee Jumalan armon ja Jeesuksen lunastusveren meille erityisen pyhäksi ja kalliiksi. Mutta sillä on muitakin myönteisiä vaikutuksia. Kokemukset omien mahdollisuuksien riittämättömyydestä ja itsekkäiden aikomusten hyödyttömyydestä avaa-vat sisimmän etsimään syvemmin Jeesuksen läsnäoloa ja voimaa. Lihan surkeuden paljastuminen synnyttää janon sen vapauden omis-tamiseen, johon Jeesus verensä hinnalla lunasti meidät entisestä tur-hasta minäkeskeisestä vaelluksestamme. Kasvattavan armonsa ja totuu-den sanansa avulla, arjen tilanteita, ihmissuhteita, läheistemme neuvoja, seurakunnan opetusta ja sielunhoitoa, monenlaisia koetuksia ja jopa lankeemuksiammekin hyödyntäen Kristuksen Henki tekee työtä meissä. Hän aikaansaa halun itseriittoisuuden, ihmisviisauteen luottamisen, omavanhurskaan ansiokristillisyyden, ihmiskunnian etsimisen, ulkokul-taisuuden, arvostelevan mielen, armottomuuden sekä omien pyrkimys-ten ja maailmallisten mielihalujen pois riisumiseen. Sanalla sanoen:

Henki uudistaa mieltämme käsittämään aadamilaisen ylpey-den ja himon kuolettamisen sekä Kristuksen mielenlaatuun pukeutumisen välttämättömyys!

 

Usein parhaissa fyysisissä ja henkisissä voimissa hengellistä nuoruutta elävän uskovan ei ole helppo mieltää olevansa kaikessa riippuvainen Herrasta. Mielenmuutosta synnyttääkseen joutuu kirkkauden Henki läpivalaisemaan kaikki lihaperäiset reaktiomme ja vaikuttimemme. Petty-myksiämme ja tappioitamme hyväksi käyttäen Hän raivaa esteitä tah-toelämämme taipumisen ja itsemme kieltämisen tieltä. Oman avuttomuuden pysäyttävä kohtaaminen saa aikaan sammumatto-man kaipauksen kristuselämän ja Hengessä vaeltamisen puoleen. Si-simmän valtaa halu hylätä viheliäinen liha ristille, kuunnella Herran ääntä ja etsiä Hänen tahtoaan. Samaa tarkoittava kaipaus purkautui VT:n Jaakobin huulilta, kun hän omavoimaisuutensa järkkyessä viimein ymmärsi pysähtyä Herran käden alla ja tunnustaa tarpeensa: "En päästä Sinua, ellet siunaa minua!" Jaakobin kulkemista vielä Beetelissä var-jostanut aamuruskon hämärä vaihtui Jabbokilla auringon nousuun, kun hän sai jatkaa matkaansa sisäisesti muuttuneena miehenä (1 MOOS 32:31). Kun Jumala saa vaikuttaa tämän meissäkin, olemme löytä-mässä oman "paikkamme Golgatalla" ja tien kristityn normaaliin elä-mäntapaan, josta Jeesus ja Hänen apostolinsa opettivat yhtäpitävästi: 

Jeesus sanoi: ”Jos joku tahtoo kulkea Minun perässäni, hän kiel-täköön itsensäottakoon ristinsä ja seuratkoon Minua” (MARK 8: 34). Pitäkää tekin itseänne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa (ROOM 6:11). Teidän tulee hylä-tä vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka tur-melee itsensä seuratessaan petollisia himoja (EFES 4:22). Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle (1 PIET 5:6).

Jeesus sanoi: ”Joka ei ota ristiään ja seuraa Minua, ei ole minulle kelvollinen. Joka löytää elämänsä (tässä maailmassa), kadottaa sen, ja joka kadottaa elämänsä Minun tähteni, hän löytää sen” (MATT 10:38-39). Kristus on kuollut kaikkien puolesta, että ne, jotka elä-vät, eivät enää eläisi itselleen vaan Hänelle, joka on heidän täh-tensä kuollut ja noussut ylös (2 KOR 5:15).

 

 

b)  Me pysymme sanassa siten, että pidämme uskossa kiinni

      sen lunastusta koskevista lupauksista.

 

Tämä tarkoittaa sitä, että kaikessa heikkoudessammekin luotamme sanan totuuteen asemastamme niin täydellisesti Kristuksen lunasta-mina kuin sitä sivulla A4 kuvailimme. Lankeamisemme väärään aja-tukseen, tunteeseen tai tekoon ei muuta tätä asemaamme Jumalan silmissä mitenkään. Hän on parhaillaan tekemässä vapauttavaa työtään meissä, jotta edessä olevien koetusten hetkellä olisimme valmiita valit-semaan lihan kuolettamisen tien entiseen vaellukseemme kuuluneen tottumuksen tai maailmallisen halun sijaan. Pahalla ei ole valtaa meihin, ellemme itse joko tietämättömyyttämme, epäuskossa tai vapaasta tah-dosta anna sille tilaa luopumalla näistä kahdesta:

     ♥  sanan valossa vaeltamisesta (vastuustamme) ja

        sanan lupauksiin luottamisesta (asemastamme Kristuksessa).

Tällä tavalla Jumala on kaikessa asettanut sanansa uskomme perustuk-seksi ja toivomme tunnustukseksi.17) Tunnustautuminen toivoon pitää sisällään myös muuttumistamme koskevan lupauksen (tarkemmin si-vulla C1kärsivällisen odottamisen.

 

Pysykäämme horjumatta toivon tunnustuksessa b), sillä lupauk-sen antaja on uskollinen (HEPR 10: 23). Teidän on vain pysyt-tävä uskossa, siihen perustuneina ja siinä lujina, horjahtamatta pois sen evankeliumin toivosta, jonka olette kuulleet (KOL 1:23). Panen toivoni lupaukseen, jonka Jumala on antanut (APT 26:6). Hän on sen myös tekevä (1 TESS 5:23-24).

 

Kun pysymme sanan valossa ja uskossa sanaan, annamme Jeesukselle mahdollisuuden olla paitsi Sovittajamme myös Vapahtajamme c). Hän joutuu ensin vapauttamaan lamppunsa vanhasta karstasta ja noes-ta, jotta uusi öljy palaisi esteettä. Hänen pitää leikata sen sydänlanka sopivan mittaiseksi, jotta liekki palaisi tasaisesti ja savuttamatta. Meidän autuas osuutemme on vain pysyä Hänen työpöydällään! Vaikka Her-ramme vapauttamistyön käytännön vaiheista on mahdollista avata vain joitakin suuntaviivoja, itse lopputuloksesta ei ole epäselvyyttä:

Jos siis Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita (JOH 8: 36).

 

Kun siis hengellisen nuoruuden kiusojen keskellä vaellamme valon lapsina luottaen Isämme sanaan vanhurskaasta asemastamme Kristuksessa (sivu A4) sekä Hänen työnsä etenemiseen meis-sä (sivu B1) – emmekä päinvastaisiin tunteisiimme ja ajatuksiimme – pääsee Kristuksen Henki esteettä vaikuttamaan mieleemme ja tah-toomme epäonnistumistemmekin kautta. Voimme sanoa myös niin, että tässä kaikessa Hänen perustavoitteensa on

vapauttaa meidät rakentamasta mitään itsemme tai tämän maailman varaan.

Tehtävän suuri haaste muodostuu siitä, että Aadamin perintöä kantavan ylpeän ja itsekkään ihmisen suostuminen ”sydänlangan leikkaamiseen” ei tapahdu käden käänteessä, vaan vaatii monenlaista taivuttelua ja riisumista.

 

Ennemmin tai myöhemmin, hiljaisemmin tai rajummin, lyhytkestoisesti tai pitempään viipyen jokainen kristitty joutuu elämään edellä kuvatun hengelliseen nuoruuteen kuuluvan murrosajan läpi. Sitä voidaan verrata uuden viljelysmaan raivaamiseen ja hoitamiseen. Omistamansa sydämen maaperän suuri Peltomies kyntää syvältä, kitkee rikkakasvien juurista, möyhentää pehmeäksi, kylvää terveen opin siemenillä ja lopuksi kas-telee. Kaikessa tässä Jumalan rakkauden parantava vaikutus ja mielen uudistuminen totuuden sanassa etenevät käsi kädessä. Ehjäksi hoi-detussa ja muokatussa sydämen maaperässä Kristuksen elä-mällä on tilaa puhjeta vapaasti esille voimallisessa täyteydes-sään. Sellainen maa on avoin Hengen sateelle, joka ravitsee ja kastelee itsessään köyhän maan hedelmälliseksi.18)

Näin sanoo Herra: Raivatkaa itsellenne uudispelto, älkääkä kylväkö orjantappuroiden sekaan (JER 4:3). Maa, joka imee sen päälle usein tulevan sateen ja tuottaa kasvun hyödyksi niille, joita varten sitä viljelläänkin, saa siunauksen Jumalalta (HEPR 6:7).

 

Ristin valitseminen on sitoutumista Jeesukseen. Suostuminen itsensä kieltämiseen on Hengen aikaansaama tahtoelämän murros, ”uudispellon raivaus”, joka avaa henkemme taivaan kastelulle. Heikkouteemme, ja-noomme ja köyhyyteemme vastataan siten, että sisimpäämme vuoda-tetaan runsas Hengen siunaus voimaksi Jumalan tahdon mukai-seen vaeltamiseen. Öljyllä täytetyn savilampun tavoin on Herran lamppu silloin valmis valaisemaan siellä, minne Savenvalaja lampunjal-kansa sijoittaa. Menneisyyden kipujen ja lihan hallintavallasta vapautettu on kykenevä tekemään itsenäisiä valintoja Jumalan hyvän tahdon mu-kaan. Tähän tultuamme olemme oppineet ymmärtämään sen salaisuu-den, että

Pahan kolmikon kieroista pyrkimyksistä vapaana säilymisen edellytys on Hengessä, joka jatkuvasti varustaa uskovaa voi-mallaan ja Kristuksen mielenlaadulla. Vapaus on vaeltamista Hengessä, sillä vain Jeesuksen elämän jatkuvasti hallitsema kristitty säilyy vapaana kantamaan hyvää hedelmää.

 

Henki tekee eläväksi, ei liha mitään hyödytä (JOH 6:63). Vaeltakaa Hengessä, niin ette toteuta lihan himoa (GAL 5:16).  ... antakaa Hengen täyttää itsenne (EFES 5:18; PR 1992). Hän antaa voi-mattomalle voimaa yltäkyllin (JES 40:29; PR 38). … taivaalli-nen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä Häneltä anovat (LUUK 11:13).

 

Evankeliumit kertovat, kuinka Henki johdatti Jeesuksen erämaahan Perkeleen kiusattavaksi ennen kuin Jeesus aloitti julkisen toimintansa. Nälkäisenä ja vihollisen saartamana Jeesus voitti Pahan hyökkäyk-set pysymällä totuuden sanassa, siis Kirjoituksissa. Vastustajamme on varmasti paheksuen pannut merkille, kuinka lupausten sanan maaperään juurtuvassa uskovassa uusi elämä tuottaa ennen pitkää itses-tään d) Kristuksen luonnon mukaista hedelmää. Raamatun mukaan tämä hengellinen lainalaisuus ilmenee vapautena entisestä turhasta vaelluk-sesta ja osallisuutena jumalallisesta luonnosta:

Hän on kutsunut meidät omalla kirkkaudellaan ja voimallaan ja niiden kautta lahjoittanut meille kallisarvoiset ja mitä suurimmat lupauk-set, että te niiden avulla tulisitte osallisiksi jumalallisesta luon-nosta ja pääsisitte pakoon turmelusta, joka maailmassa himojen täh-den vallitsee (2 PIET 1:3-4).

 

Huomaathan näiden raamatunjakeiden äärimmäisen rohkaisevan sano-man! Jumala on kirkkautensa ja voimansa kautta jo lahjoittanut meil-le muuttumistamme ja uudistumistamme koskevat lupaukset, joi-den välityksellä Hän itse on sitoutunut luomaan Kristuksen kaltaista mielenlaatua uskoviinsa.

Kaikkien lunastukseen liittyvien lupausten täytäntöönpano on siis Hänen työnsä tulosta meissä, jotka näihin lupauksiin us-komme.

Kaikkivaltias Jumala on siten ottanut vastuun meidän vapauttamises-tamme! Vaikka Hän joutuu näyttämään meille kipeän raadollisen totuu-den itsestämme, riemuitsee Hän havaitessaan luottamuksemme Häneen säilyvän hengellisen nuoruuden rajuissa murrosvaiheissakin.

 

Paholainen kiusasi Jeesusta erämaassa toistuvasti. Pahan päätavoite meidän hengellisen murrosikämme erämaassa on lannistamisemme niin, että itseemme tai vastuksiimme katsoen epäilisimme sanan ilmoitta-maa voittajan asemaamme Kristuksessa. Olet kanssani varmasti havain-nut, kuinka hellittämättä se seuloo meitä kaikin tavoin kiusaamalla, masentamalla, syyttämällä ja valehtelemalla, jotta luopuisimme toivon tunnustuksestamme ja kilvoittelustamme. Vain lepäämällä lunastuksen sanan turvakalliolla tunteistamme, epätoivon hetkistämme ja kaikista heikkouden kokemuksistamme huolimatta torjumme Aabrahamin tavoin vihollisen aikeet hengen lamppumme himmentämiseksi. Painopisteemme on silloin Jumalassa, joka on puolellamme, ja Hänen lupauksissaan ja työssään:

Aabraham toivoi, vaikka ei toivoa (inhimillisesti katsoen) ollut. Ju-malan lupausta hän ei epäuskossa epäillyt, vaan vahvistui us-kossa antaen kunnian Jumalalle. Hän oli täysin varma, että Jumala voi tehdä sen, minkä on luvannut  (ROOM 4:18,20-22).

 

Mikään ulkonainen taho ei aikoinaan olisi voinut estää Luvattua Maata kuulumasta täydellisesti Aabrahamin jälkeläisten hallintaan, jos he vain Jumalan lupausten varassa edeten olisivat itse halunneet vapauttaa kaikki sen alueet valtansa alle. Liiton sanojen perusteella siellä asustelevat viholliskansat nimittäin olivat jo kukistetussa tilassa.19) Sa-malla tavalla meidänkin elämässämme on kysymys sen sisäisen va-pauden kokonaan hallintaan ottamisesta ja uskossa säilyttämisestä, jonka Jeesus ristinkuolemallaan ja ylösnousemuksellaan on omaisuudek-semme jo hankkinut. Vaikka Perkele mielellään muuta todistelee, sillä ei todellisuudessa ole enää mitään laillista sijaa meidän, Herran omien, sydämen kammioissa. Käärmeen pää on ja pysyy tukevasti Jeesuksen kantapään alla, missä se odottaa lopullisen kuolemantuomion täytän-töönpanoa.

Hän (Jeesus) kykeni kuolemallaan riistämään vallan … Saatanal-ta, ja päästämään vapaiksi kaikki … (HEPR 2:14-15, PR 1992). Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi Paholaisen teot (1 JOH 3:8). Kuka voittaa maailman, ellei se, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika (1 JOH 5:5). … te olette voittaneet Pa-han (1 JOH 2:14).

 

Eikö olekin, rakas lukijani, todellista Jumalan armon ja voiman kirkkautta se, etteivät huonot geenimme, puutteellinen kasvuympäristömme, pahat kokemuksemme, sairautemme tai muut heikkoutemme estä Häntä toteuttamasta hyvää suunnitelmaansa meissä. Menneisyytemme ja omi-naisuutemme eivät ole ongelma Jumalalle eivätkä tuota Hänelle pet-tymystä. Niistä täysin tietoisena Hän valitsi meidät lapsikseen!

Syntisen lihamme olemassaolosta huolimatta identiteettimme on Kristuksessa: Hänessä olemme todelliselta asemaltamme jatkuvasti sekä vanhurskaita että voittajia.

Kun vaellamme valossa ja seisomme lujasti tässä kutsumisessamme, etenee Herran lampun virittämistyö meissä vakuuttavasti kohti sydän-päivän täyttä kirkkautta. Entisestä turhasta vaelluksesta vapaiksi lunas-tamistaan opetuslapsista Kristus tekee rakkauden hedelmää kantavia vanhurskauden palvelijoita, mikä on seuraavan sivumme  teemana.

 

Kiitos Jumalalle, että te, jotka ennen olitte synnin orjia … synnistä vapautettuina teistä on tullut vanhurskauden palvelijoi-ta (ROOM 6:17-18). Kristus itse kantoi meidän syntimme ruumiissaan ristinpuulle, että me synneille kuolleina eläisimme vanhurskaudel-le (1 PIET 2:24). … että te olisitte täynnä vanhurskauden he-delmää, jonka Jeesus Kristus saa aikaan Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi (FIL 1:10-11).