D2.1  Ajatusmaailmamme tarvitsee uudistumista

Älkää mukautuko tämän maailmanajan menoon, vaan muut-tukaa mielenne uudistuksen kautta, jotta voisitte tutkia, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, Hänen mielensä mu-kaista ja täydellistä (ROOM 12:2).

Herra tuntee ihmisten ajatukset; sillä he ovat kuin tuulen henkäys (PS 94:11; PR 38). Sinun ajatuksesi ovat sangen syvät (PS 92:6).

Ajatusmaailman uudistuminen on oleellisin osa mielen uudistu-mista. Niin kuin kaikki muuttumisemme etenee sekin Pyhän Hen-gen vaikutuksena meissä. Tarkastelemme aluksi kolmea perus-syytä kristityn ajattelun rakenteiden perusteelliselle remontille.

Alun alkaen uudistumistarve johtuu siitä, että ennen uskoontu-loamme mielemme oli kokonaan pimentynyt Jumalan ai-komusten suhteen. Lihan hallitseman ihmismielen ja Jumalan tahdon välille oli syntiinlankeemuksen seurauksena kehittynyt täydellinen kohtaamattomuusongelma. Olemme elämämme aikana omaksuneet tästä maailmasta jumalattomia ajatusmalleja, sanalle vieraita käsityksiä ja arvoja, joiden poispyyhkiminen vaatii aikaa. Vaikka kuollut henkemme virkosi uudestisyntymässä välittömästi eloon, tapahtuu muutos ajatusmaailmassamme, asenteissamme ja motiiveissamme hitaammin. Raamatun mukaan muutostyössä Hengen tavoitteena on pyhittää ajattelumme kuuliaiseksi Kristuk-sen sanalle:

Me hajotamme maahan järjen päätelmät. Me vangitsem-me jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle (2 KOR 10:4-5). 

a)   Kasvuympäristön rasitteet jumala- ja minäkuvassamme

Niin kuin kasvot kuvastuvat vedessä, niin kuvastuu ihmisen sydän toisessa ihmisessä (SNL 27:19).

Ihmisen käsitys omasta itsestä rakentuu alkuvaiheessa niistä kokemuksista ja palautteista, joita hän lapsuudessa saa vanhem-miltaan ja ympäristöstään. Teoksessaan Hyvä itsetunto professo-ri Liisa Keltikangas-Järvinen vahvistaa tämän monien kokeman havainnon:

Lapsi peilaa itseään ja suorituksiaan vanhempiensa reaktioista. Vanhempien antamasta ”peilistä” lapsi näkee, millainen hän oli . ^a)

Jotta lapsen mielikuva itsestä muodostuu oikeaksi, tulee peilin olla ehjä. Langenneen Aadamin perintöä kantava ja usein vähäisellä opastuksella tuettu vanhempi on tässä suhteessa kuitenkin aina vajavainen. Niinpä meidän on vanhemman osassamme samoin kuin puolison ja aikuisen mallina ymmärrettävä olla armollisia sekä itsellemme että toisille vanhemmille. Vanhemmuuteen jos johonkin sopii hyvin toteamus, jonka mukaan ”maan päällä ei ole niin vanhurskasta ihmistä, että hän tekisi vain hyvää eikä erehtyisi” ^b).

Puutteistamme huolimatta on Jumala uskonut meille vanhemmille erittäin vastuullisen tehtävän: Pyrkiä parhaamme mukaan tyy-dyttämään lastemme fyysiset, läheisyyden ja arvostuksen tarpeet. Näiden täyttymisestä riippuu osaltaan lapsemme hy-vinvointi ja omakuvan kehittyminen. Saamansa katkeamattoman hoivan, hellän kosketuksen ja jakamattoman huomion sekä vanhemman antaman ajan ja kannustuksen välityksellä lapsi aistii olevansa tärkeä ja rakastettava. Kun varttuvan lapsen oppimia taitoja arvostetaan, hänen tunteensa ja mielipiteensä huomioidaan ja niitä ohjataan rakentavaan ilmaisemiseen, varastoidaan hänen itsetuntoonsa ^c) arvokasta vahvuutta elämää varten.

Paitsi perustarpeiden täyttäjä vanhempi on myös esimer-kin näyttäjä ja suojaavien rajojen asettaja. Kun lapsi ei tottele, korostuu aikuisen kypsyys hallita tunteensa ja kestää lapsen kiukkuisuutta ja vastarintaa. Keltikangas-Järvisen mukaan lapsen käytöshäiriö voi olla myös sen stressin seurausta, joka syntyy ympäristön vaatimusten ja lapsen temperamentin välisestä risti-riidasta.^d) Kuhunkin tilanteeseen, lapsen temperamenttiin ja ikä-kauteen sopiva mukautumiskyky, lempeä lujuus ja taito taivutella lannistamatta ovat vaikeita, mutta tarpeellisia avuja kaikille kas-vattajille. Tuhansia vuosia sitten kirjoitetut sanan ohjeet ovat yhä ilmeisen ajankohtaisia:

Isät, älkää lannistako lapsianne, etteivät he masentuisi (KOL 3:21; RK 2000). Lempeä vastaus taltuttaa kiukun, mut-ta loukkaava sana nostaa vihan. Lääkitsevä kieli on elämän puu, mutta kielen vilpillisyys haavoittaa mielen (SNL 15:1,4). Ja te isät, älkää kiihottako lapsianne vihaan, vaan kasvat-takaa heitä Herran kurissa ja nuhteessa (EFES 6:4).

Liiallinen ankaruus saattaa tuottaa ajan mittaan lannistu-neen tai kapinoivan lapsen. Kasvattaminen ”Herran kurissa ja nuhteessa” pitää sisällään näkemyksen Jumalan tavasta kasvattaa lapsiaan: armollisesti, pitkämielisesti ja neuvoen.¹⁾ Kun Jee-sus valmensi oppilaitaan, Hän teki sen kärsivällisesti opastaen, esimerkkiä näyttäen, opetuslasten erilaisuus huomioiden, tulevaan elämään (tehtävään) totutellen ja loppuun asti rakkautta osoit-taen.

Uuden Testamentin kreikan sanaa kuri (παιδεία, [paideia]) vas-taavalla teonsanalla παιδεύω, [paideuō], on merkitykset opet-taa, kasvattaa ja kurittaa. Niiden kantasana on παῖς [pa-is], lapsi, mikä viittaa siihen, että kurituksella (nuhtelulla, ojen-tamisella) on aina pedagoginen päämäärä. Se ei tapahdu esimerkiksi kiukun puuskassa, vihassa tai väkivaltaisesti. Kasvat-tava nuhtelu ei ole moitiskelua, syyttelyä tai uhkailua, vaan mie-leen muistuttamista ja perusteltua ymmärrykseen vetoamis-ta (eli tahdon taivuttamista oikeaan).

Esimerkiksi jakeessa 1 TESS 5:14 esiintyvä sana nuhdella (νουθε-τέω, [noutheteō]) tarkoittaa myös mieleen asettamista tai va-roittamista, ja jakeessa HEPR 12:5 esiintyvä toinen sana nuh-della, ἐλέγχω [elegchō], sisältää lisäksi merkitykset oikais-ta ja saada vakuuttuneeksi.

Suomalainen mielikuva kurittamisesta kantaa vanhastaan muka-naan ylikorostunutta rankaisemisen elementtiä. Joskus Vanhan Testamentin kääntäjätkin ovat valinneet vaikeasti käsitettävän ilmaisun ”kurittaa”, vaikka mahdollisuuksia olisi muitakin. Niinpä esimerkiksi jakeessa SNL 29:17 heprean sana יָסַר, [jasar], voitaisiin PR 38:n käyttämän "kurittamis"-vaihtoehdon sijaan kääntää myös verbeillä neuvoa, ojentaa, kehottaa, opettaa, nuhdella, oh-jata oikeaan ja kasvattaa.

Kuule, poikani, isäsi ojennusta äläkä hylkää äitisi opetusta, sillä ne ovat ihana seppele sinun päähäsi (SNL 1:8-9). Totu-ta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei vanhetessaankaan siitä poikkea (SNL 22:6). Nuhtele (myös: oikaise, ojenna, huomauta) ymmärtäväistä, niin hän ottaa opikseen (SNL 19: 25). Vanhurskas vaeltaa nuhteettomasti (esimerkkiä näyt-täen), onnellisia ovat myös lapset hänen jälkeensä (SNL 20:7).

Herra, sinun Jumalasi, kasvattaa sinua niin kuin isä kasvattaa poikaansa (5 MOOS 8:5).

Mitä ja miten opetan lapselleni Jumalasta? Mitä periaatteita neuvon käytännön elämästä? Sanallista opastusta tehokkaampi vaikuttamisen muoto on vanhemman oma esimerkki. Turvallisen vanhemman läheisyys, lempeys, totuudellisuus ja oikeudenmukai-suus luovat parhaan pohjan myöhemmälle terveelle jumalakuvalle. Vanhempien keskinäinen rakkaus, valoisa kristillisyys, Jumalan kunnioittamisen ja läsnäolon luonnollisuus perheen arjessa, Hänen apunsa ja tahtonsa luonteva kysyminen eivät voi olla painumatta hyvänä mallina lapsen mieleen. Se tasoittaa tietä Jumalan kutsun ja uskon lahjan vastaanottamiselle. Lain- ja pelonalainen ilmapiiri saa aikaan päinvastaisen vaikutuksen, virheellisen jumalakuvan, mistä siitäkin löytyy murheellisia esimerkkejä uskovien kotien historiassa. Lapsen sydämen maaperään kylvetty opetus Jee-suksesta Hyvänä Paimenena - on mitä parhain siemen oma-kohtaisen pelastavan uskon puhkeamiselle Jumalan lahjana. 

Kodin ja omaisten, seurakunnan nuorisotyön ja harrastusyhteisö-jen, ystävien ja koulun tukemana nuori voi parhaimmillaan kasvaa kurinalaisuuteen, itsenäisyyteen ja yhteisölliseen vastuun kantami-seen. Tähän ohjaamiseen kuuluu oikean tiedon ja neuvojen tarjoaminen mm. elämän eettis-moraalisiin ja hengellisiin kysy-myksiin. On luonnollista, että vanhempi kokee riittämättömyyttä ja valmistautumattomuutta niissä ”syvällisissä” teemoissa, jotka kah-den kesken nuortemme kanssa usein spontaanisti ponnahtavat esille.

Raamattummekin on huomioinut toisaalta tärkeyden toisaalta vaikeuden siirtää viisautta sukupolvelta toiselle. Erityisesti Sanan-laskuihin ja Jeesuksen vuorisaarnaan on koottu kestäviä arvoja ihmisenä kasvamiseen. Yhä edelleen ne luovat hyvän kehyksen, kun nuoren kanssa pohditaan suhtautumista esimerkiksi työnte-koon, vähempiosaisiin, omiin vanhempiin, lähimmäisiin, avioliit-toon, omien tunteiden ja puheen säätelemiseen, aineelliseen vaurauteen, väärään voittoon, alkoholiin, tiedon ja viisauden hank-kimiseen sekä vanhurskaaseen elämään. Jeesuksen sanojen ja vanhempien neuvojen kuuntelemisessa ja käytäntöön soveltami-sessa nuorella on tietysti oma vastuunsa.²⁾

Viisas poika on isälleen iloksi, tyhmä poika äidilleen murheeksi. Se, jonka korva kuuntelee terveellistä nuhdetta, saa asua viisaiden keskellä (SNL 10:1; 15:31). Teoistaan tuntee jo poikasenkin, onko hänen elämänsä (toimintan-sa) puhdasta ja oikeaa (SNL 20:11).

Osta totuutta, älä myy, osta viisautta, kuria ja ymmär-rystä (SNL 23:23). Herran pelko on kuri viisauteen. Herran pelko on pahan vihaamista (SNL 8:13; 15:33). Poikani, nämä älkööt häipykö näkyvistäsi: säilytä harkinta ja maltti. Silloin kuljet tiesi turvallisesti etkä loukkaa jalkaasi (SNL 3:21,23).

Edellä hahmotetusta vanhemmuudesta voimakkaasti poikkeava kasvuympäristö, joka jättää vastaamatta lapsen fyysisiin, lähei-syyden ja arvostuksen tarpeisiin tai jossa esiintyy syviä kielteisiä tunteita herättävää kohtelua tai hylkäämistä, painaa jäljet lapsen alitajuntaan ja muistiin. Myöhemmin ne vaikuttavat vääristä-västi mm. siihen, mitä hän ajattelee itsestään, osaamisestaan ja oppimiskyvystään. Olisiko niillä jotakin osuutta myös siihen tosi-asiaan, että

”20-25 prosentilla suomalaisista nuorista on jokin mielenter-veyshäiriö ja puolet aikuisiän mielenterveyshäiriöistä on alkanut jo ennen 14 vuoden ikää"?  ^e) 

Kasvavien ja opiskelevien nuorten parissa työskennelleenä en ole itsekään voinut olla huomaamatta ja surematta tällaista kehi-tyskulkua. Pitkälle elämässä nuoren mieltä saattavat jäädä painostamaan monenlaiset pelot, väärä syyllisyys ja häpeä sekä arvottomuuden, riittämättömyyden ja irrallisuuden tunteet. Joskus ne voivat muovata hänen minäkuvansa (käsityksen itsestä) ja mielikuvansa Jumalasta sellaiseksi, että Jumalan varauk-settoman armon vastaanottaminen ja aidon yhteyden kokeminen seurakunnan keskellä on hankalaa. Tämän kaltaisten tunnekuor-mien ja virheellisten käsitysten purkaminen on osa ajatusmaailman uudistamista. Se on seurakunnan sananopetuksen ensimmäisiä haasteita vasta uskoontulleen hoitamisessa.    

Mielen eheytymisen ja uudistumisen tarve tällaisessa tilanteessa asettaa siis haasteen seurakunnalle. Käsittelemme aihetta lapsen ja nuoren kannalta sivulla D3.4 ja seurakunnan näkökulmas-ta sivulla D3.5

b)   Ajatusmaailman lihallisuus ja mukautuminen maailmaan

Sinä et ajattele asiaa Jumalan kannalta vaan ihmis-ten (MATT 16:23). Tutki minua, Jumala, ja tunne sydäme-ni (henkeni ja mieleni), koettele minua ja tunne ajatukseni, ja jos näet tieni johtavan vaivaan, ohjaa minut iankaikkiselle tielle (PS 139:23-24).

Deemas on tähän nykyiseen maailmaan rakastuneena jät-tänyt minut (2 TIM 4:10). Kiinnittäkää mielenne siihen, mikä on ylhäällä, älkää siihen, mikä on maan päällä (KOL 3:2).

Sisältä, ihmisen sydämestä, lähtevät pahat ajatuk-set (MARK 7:21). Heidän mieleensä tuli ajatus, kuka heistä mahtoi olla suurin (LUUK 9:24; PR 38). Kuinka kauan vii-pyvät sisimmässäsi väärät ajatuksesi (JER 4:14)?

Ajatusmaailman lihallisuus ilmenee pyrkimyksenä riippumattomuu-teen Jumalasta. Uskonelämän alkuvaiheessa luonnollinen ajatte-lumme on enemmän tai vähemmän entisten tottumusten ja vanhalta ihmiseltä perimämme lihan mielen kyllästämä.³⁾ Var-tioimattomana epäpuhtaat ajatukset nostavat siellä päätään yhtä hyvin koetusten ja ristiriitojen hetkinä kuin menestyksen ja ihmiskiitoksen keskellä. Lihan mieli kamppailee meissä alinomaa Kristuksen mieltä vastaan.

Toisaalta sisällön tuottamisesta ajatuksiimme ja tunnemaailmaam-me kilpailevat jatkuvasti monet nykyajan mediakanavat virik-keineen. Sinänsä käyttökelpoinen tieto- ja viestintäteknologia pyrkii sitomaan meidät itseensä, ihmisiin ja tapahtumiin riistäen tilan tärkeimmältä: Jumalan läsnäolon, tahdon ja voiman etsi-miseltä. Aineellisesta tai henkisestä objektista, johon ajatuksem-me, mielenkiintomme, voimavaramme, odotuksemme ja aikamme suuntautuvat enemmän kuin Jumalaan, saattaa huomaamatta kehittyä salainen ”kotijumalamme”.

Samaan aikaan liberaalikristillinen arvomaailma, joka vähät-telee mm. Jumalan käskyjä ja luomisjärjestystä, avioliiton py-hyyttä, Raamatun auktoriteettia ja kristuskeskeistä sanan opetusta totuudessa kolkuttelee perinteistenkin paikallisseurakuntien ovella. Maailmassa hyväksyttyjen trendien ja tapojen sekä harhaisten oppien soluttautuminen ensimmäisten seurakuntien keskelle oli aikoinaan myös Paavalin huolenaiheena. Se ilmenee seuraavasta pienestä koosteesta, hänen vakavista kehotuksistaan Korintin seurakunnalle. Siellä kristittyjen mielen lihallisuuden eri muotojen rehottaminen oli johtanut kurittomaan vaellukseen ja suuriin kes-kinäisiin ongelmiin.

Te olette yhä lihallisia. Kun keskuudessanne on kateutta ja riitaa, ettekö silloin ole lihallisia ja vaella niin kuin ihmiset yleensäkin? Älkää ruvetko epäjumalanpalvelijoiksi. Paet-kaa haureutta. Jotkut teistä ovat paisuneet pöyhkeiksi. Puhdistakaa pois vanha hapate, että olisitte uusi taikina. Sanon tämän teidän omaksi hyödyksenne, että eläisitte säädyllisesti ja pysyisitte häiriintymättä Herrassa. Joka siis luulee seisovan-sa, katsokoon ettei kaadu. (1 KOR 3:3; 4:18; 5:7; 6:18; 7:35; 10:7; 10:12).

Pelkään, että niin kuin käärme kavaluudellaan petti Eevan, niin teidänkin mielenne turmeltuu pois siitä vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teillä on Kristusta kohtaan. Jos joku tulee ja julistaa toista Jeesusta kuin me olemme julistaneet tai jos te saatte toisen hengen kuin sen, jonka olette saaneet, tai toi-sen evankeliumin kuin sen, jonka olette ottaneet vastaan, niin sen te kyllä hyvin siedätte. Pelkään, että keskuudes-sanne on riitaa, kateutta, vihaa, juonia, panettelua, juo-ruja, pöyhkeilyä ja epäjärjestystä. Tutkikaa itseänne, olet-teko uskossa. (2 KOR 11:3-4; 12:20; 13:5)

Väistämättä näistä sanoista tulee mieleen profeetta Jeremian varoitushuudot Juudan luopuneelle kansalle vuosina 626 – 586 eKr. Ennen kaikkea ne ovat ajankohtaisia meille, maallistuneen länsimaisen kristillisyyden keskellä eläville.

Meidän mielemme kaipaa alinomaista valvomista ja uudistumista, entisen kuolettamista ja vanhurskaalla sisällöllä täyttämistä.

Jumalattomat ja lihalliset ajatukset ovat lähtöisin sydämestä (kreik. ἐκ τῆς καρδίας, [ek tes kardias] = sydämestä, mielestä). Tässä kohdassa ansaitsee pastori Andrew Wommackin osuva näkemys ihmismielen uudistumistarpeesta tulla esille ^f):

"Ihminen on ohjelmoitu toimimaan paholaisen lapsen lailla ennen kuin hän ottaa vastaan Herran (EFES 2:1-3). Ihminen oppii olemaan itsekäs, vihainen, täynnä himoja, kriittinen, ahne, katkera ja valmis kaikkiin muihinkin synteihin, joita hän tekee. Kun Taivaallinen Isä ottaa uudestisyntyneen ihmisen omaan per-heeseensä, Hän antaa tälle uuden, vanhurskaan luonnon.

Vanha ihminen jätti kuitenkin jälkeensä ruumiin ja mielen. Fyysinen mieli jatkaa siten toimintaansa kuten tietokone vanhan ohjelmoinnin mukaisesti, kunnes se uudistuu Jumalan Sanan voimasta. Ihmisellä on siten yksi luonto, mutta kaksi mieltä – uudistumaton (lihallinen) mieli ja Kristuksen (Hengen) mieli.

Avain uudelleen ohjelmointiin on se, että fyysinen mieli alkaa olla samaa mieltä hengen mielen kanssa. Henki on aina Jumalan puolella; muistaa aina, kuka olet Kristuksessa; tietää aina, mitä sinulla on Kristuksessa ja uskoo aina sen mitä voit tehdä Hänessä. Kun luonnollinen mieli alkaa uudistua ja ajatella Hengen mielen tavoin, alat tuntea Jumalan voimaa ja elämää sisimmäs-säsi."

Kuten Wommack kuvailee, käyttää Herran Henki mielemme uu-distamistehtävää suorittaessaan tärkeimpänä työvälineenään Raa-matun ilmoitusta ja yhteistyökumppaneinaan uskoamme ja tah-toamme.

Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka. Se tunkee läpi, kunnes erot-taa sielun ja hengen … ja tuomitsee sydämen ajatuk-set ja aikeet. (HEPR 4:12)

Herra tutkii kaikki sydämet ja ymmärtää kaikki aja-tukset ja aikomukset (1 AIK 28:9).

Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi … (APT 15:28).

Paavali vertaa Jumalan sanaa kaksiteräiseen miekkaan, joka on voimallinen paitsi arvioimaan ajatusmaailmaamme myös kukista-maan siellä olevia linnoituksia (vääriä ajatusrakenteita, järjen päätelmiä ja lihallisia aikomuksia).⁴⁾ Niin usein kuin sana tuomitsee ajatuksemme, asenteemme tai pyrkimyksemme Jumalan tahdon vastaisina, ohjaa Herran pelon Henki meitä hylkäämään sen. Hän painaa murheen omaantuntoomme ^g), kunnes olemme valmiit pa-rannukseen ^h). On ihmeellistä, että heti kun tahtomme on siirtynyt kokonaan sanan puolelle lihallista mieltämme vas-taan, Henki lahjoittaa meille voiman luopua väärästä ajatuk-sestamme tai motiivistamme. Tällä tavalla Hän uudistaa sa-manaikaisesti mieltämme ja henkeämme kantaen meissä uuden luomuksen mukaista hedelmää.

Teidän tulee hylätä vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ... ja uudistua hengeltänne ja mieleltänne ja pukea yllenne uusi ihminen, joka on luotu Jumalan kuvan mukaisesti totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen (EFES 4:22-24).

Vanhan hylkääminen ja uuteen pukeutuminen on siis kärsivällisen Puolustajamme ja sisäisen ihmisemme välistä jatkuvaa yhteistyötä, vuoropuhelua. Se on sitä valvomista, uskonkilvoitusta ja ahke-roimista, johon sana meitä usein kehottaa. Ilman tahtomme suostumusta ei lihan mielen kuolettaminen ja Hengessä vael-taminen toteudu. Tässä prosessissa olemme valmiit riisumaan mielestämme pois vanhan ihmisen ajattelun jäänteet, maailmalliset ajatusmallit ja pukeutumaan Hengen voimassa uuteen. Raamattu käyttää siitä ilmaisuja ”mielen uudistuminen”, ”Hänen tahtonsa tuntemisessa täyteen ymmärrykseen tuleminen”, ”Luojan kuvan (eli Kristuksen mielen) mukaiseen tietoon uudistuminen”.⁵⁾

Veljet, älkää olko ymmärrykseltänne lapsia. Pahuudessa olkaa lapsia mutta ymmärrykseltänne täysi-ikäisiä (1 KOR 14: 20). Älkää tehkö murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä. Kaikki katkeruus, kiukku, viha, huuto ja herjaaminen, kaiken-lainen pahuus olkoon pois teistä (EFES 4:30-31).

Olkaa niin kuin kuuliaiset lapset älkääkä mukautuko niiden hi-mojen mukaan, joissa te ennen, tietämättömyytenne aikana, elitte (1 PIET 1:14). Älkää mukautuko tämän maailmanajan menoon, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, jotta voisitte tutkia, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää, Hänen mielensä mukaista ja täydellistä (ROOM 12:2).

Valvokaa siis kaiken aikaa (LUUK 21:36). Olkaa raittiita, val-vokaa (1 PIET 5: 8).

Korinttin seurakunnan uskovien kohdalla Pyhyyden Henki myö-hemmin iloitsi yhdessä Paavalin kanssa lopputuloksesta, selkeästä mielenmuutoksesta, jonka apostolin syvän huolen täyttämien kirjeitten synnyttämä murhe sai aikaan. Se kirvoitti Paavalia antamaan oikealla hetkellä myös rohkaisevan palautteen:

Vaikka teinkin teidät murheellisiksi kirjeelläni, … niin nyt iloitsen … siitä, että murheenne koitui teille parannuk-seksi. Jumalan mielen mukainen murhe näet saa aikaan pa-rannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei tarvitse katua (2 KOR 7:8-10).

c)  Ihmisajattelun rajoittuneisuus

Mielemme siis tarvitsee reformaatiota pahan hallitsemasta maail-masta omaksumiemme väärien käsitysten ja aadamilaisen lihalli-suutemme takia. Toisekseen ajatusmaailmamme tarvitsee uudis-tumista siksi, että ilman Hengen valoa olemme täydellisen tie-tämättömiä Jumalan aivoituksista ja kyvyttömiä niiden ymmärtä-misessä.

Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne … sillä niin paljon kuin taivas on maata korkeampi, ovat Minun ajatukseni korkeammat teidän ajatuksianne (JES 55:9; PS 92:6).

Ei niin, että kykenisimme itse mitään päättelemään (että meillä olisi kyky ajatella, PR 1938), aivan kuin se olisi lähtöisin meistä itsestämme, vaan meidän kykymme on lähtöi-sin Jumalasta (2 KOR 3:5). Kukaan ei tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki. … Henki tutkii kaiken, Jumalan syvyydetkin (1 KOR 2:10-11). Jos jossakin kohden ajattelette toisin, Jumala kyllä ilmoittaa teille, kuinka asia on (FIL 3:15).

Tämä syvä puutteemme ajaa meitä kyselemään avoimen Raa-matun äärellä, millainen oikeastaan on pyhä Jumalamme ja rakastava Isämme, mikä on Hänen tahtonsa ja tavoitteensa elämämme ja maailman suhteen.⁶⁾ Miten meidän tulee menetellä seurakunnassa, käytännön arkisissa tilanteissa ja ihmissuhteissa? Kun nälkäisinä ja köyhinä tutkimme ja rukoillen mietimme Kirjoituksia, pääsee meissä asuva Herran Henki avaamaan ”Ju-malan syvyyksiä”, puhumaan meille ja johdattamaan meitä.⁷⁾

Yhteistyömme oppikirjamme Inspiroijan kanssa on hedelmällistä: Saamme hengelliselle kasvullemme välttämätöntä ravintoa ja mielemme uudistuu ymmärtämään Jumalan isänsydäntä. Uskon-luottamus Hänen voimansa mahdollisuuksiin kasvaa. Löydämme oman paikkamme Kristuksen ruumiin toiminnassa ja alamme vähitellen nähdä ihmiset Kristuksen rakastavin silmin. Ajattelumme avartuessa haluamme osoittaa laupeutta kärsiville lähimmäi-sillemme ja kantaa rukouksin ahdistettujen kuormaa. Oman kutsumuksemme rajoissa saamme olla voittamassa, hoitamassa ja kasvattamassa heitä Jumalalle.⁸⁾

Näin kukin meistä itsessämme ymmärtämättömistä ja käsitys-kyvyltämme rajoittuneista Jumalan lapsista voi löytää hyödyllisen tien, joka hänelle elämässä ja seurakuntayhteydessä on tarkoi-tettu:

"Minä opetan sinua”, sanoo Herra, ”ja osoitan sinulle tien, jota sinun tulee vaeltaa. Minä neuvon sinua, Minun silmäni valvoo sinua." ⁹⁾

Niin kuin vastasyntyneet lapset janotkaa sanan väären-tämätöntä maitoa, jotta te sen avulla kasvaisitte pelastuk-seen (1 PIET 2:2). Kun Sinun sanasi avautuu, se valai-see ja antaa yksinkertaiselle ymmärrystä (PS 119:130).

Kuinka kalliit ovatkaan minulle Sinun ajatuksesi, Jumala, kuinka valtava onkaan niiden määrä (PS 139:17). Kuinka rakastankaan Sinun opetustasi! Kaiken päivää se on mie-tiskelyni aiheena (PS 119: 97).

Hengen työ mielen uudistamisessa ei siis tähtää vain vanhan hylkäämiseen ja kuolettamiseen, vaan ajatusmaailman rakenta-miseen kokonaan uudella, ympäröivän maailman ajattelutapoihin verrattuna mullistavalla tavalla. Se tulee muuttamaan katsan-toamme radikaalisti esimerkiksi suhteessamme

     (1) lähimmäisiin

     (2) palvelemiseen

     (3) omistamiseen

     (4) ajallisesta tulevaisuudesta murehtimiseen

     (5) avioliittoon ja

     (6) kärsimykseen.

Pyydän Sinua mietiskellen vertaamaan seuraavia vanhurskaita sanan kehotuksia ympäröivässä maailmassa vallitsevaan ajatte-lutapaan. Raamatunjakeet muodostavat peilin myös omalle elä-mäntavallemme; ne kertovat kuinka paljon Kristuksen mielenlaatu saa käytännössä ohjata vaellustamme.

(1) Olkoon kukin meistä lähimmäiselleen mieliksi hänen parhaaksensa, että hän rakentuisi (ROOM 15:2). Kaikki mikä on totta, mikä kunnioitettavaa ja oikeaa, mikä puhdasta, rakastettavaa ja hyvältä kuulostavaa, jos on jokin hyve ja jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa (FIL 4:8). Niinpä emme enää tunne ketään lihan mukaan (2 KOR 5:16). Niin kauan kuin meillä siis on vielä aikaa, tehkäämme hyvää kaikille, varsinkin uskonystäville (GAL 6:10). Rakastakaa vihamiehiänne ja rukoil-kaa niiden puolesta, jotka vainoavat teitä, että olisitte Taivaal-lisen Isänne lapsia (MATT 5:44-45).

(2) Älköön kukaan etsikö omaa etuaan, vaan toisen (1 KOR 10:24). Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian vuoksi, vaan pitäkää nöyrästi toista parempana kuin itseänne (FIL 2:3-4). Joka teidän joukossanne tahtoo tul-la suureksi, se olkoon teidän palvelijanne (MATT 20:26). Jos joku tahtoo olla ensimmäinen, hänen tulee olla kaikkein vii-meisin ja kaikkien palvelija (MAR 9:35). Palvelkaa toisian-ne Jumalan moninaisen armon hyvinä taloudenhoitajina sil-lä armolahjalla, jonka kukin on saanut. Jos joku palvelee, palvelkoon sen voiman mukaan, jonka Jumala antaa, että Ju-mala tulisi kaikessa ylistetyksi Jeesuksen Kristuksen kautta (1 PIET 4:10-11). Kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos jollakulla on moitetta toista vastaan. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin (KOL 3:13).

(3) Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste turmelevat ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Kootkaa sen sijaan itsellenne aarteita taivaaseen. (MATT 6:19-20). Olkaa valppaat ja karttakaa kaikenlaista ahneutta, sillä ihmisen elämä ei riipu hänen omaisuudestaan, vaikka sitä olisi ylen määrin (LUUK 12:15). Kun meillä on ruoka ja vaatteet, tyytykäämme niihin. Rahaa tavoitellessaan monet ovat eksyneet pois uskosta (1 TIM 6:8-10).

(4) Älkää siis murehtiko sanoen: ”Mitä me syömme?” tai ’Mitä juomme?” tai ”Mitä puemme päällemme?” Teidän Taivaallinen Isänne kyllä tietää, että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttaan, niin teille annetaan lisäksi myös kaikki tämä. Älkää siis kantako huolta huomisesta (MATT 6:31-34).

(5) Miehet rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen puo-lesta. Niin kuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin miehelleen kaikessa alamaisia (EFES 5:24-25). Mies jättäköön isänsä ja äitinsä ja yhtyköön vaimoonsa, ja heistä tulee yksi liha (1 MOOS 2:24).  Joka hylkää vaimonsa ja menee naimisiin toisen kanssa, tekee aviorikoksen vaimoaan kohtaan. Ja jos vaimo hylkää miehensä ja menee naimisiin toisen kanssa, hänkin tekee aviorikoksen (MARK 10:11-12).

(6) Iloitkaa sitä mukaa kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, jotta saisitte iloita ja riemuita myös Hänen kirkkautensa ilmestyessä. Sen tähden myös ne, jotka kärsivät Jumalan tahdon mukaan, uskokoot sielunsa uskollisen Luojan haltuun ja tehkööt sitä, mikä on hyvää (1 PIET 4:12-19). Maailmassa teillä on ahdistus, mutta olkaa rohkeat: Minä olen voittanut maailman (JOH 16:33). Kaikki tulevat vihaaman tei-tä Minun nimeni tähden. Mutta ei hiuskarvaakaan teidän pääs-tänne joudu hukkaan (LUUK 21:17-18). Ei opetuslapsi ole opettajaansa ylempi. Opetuslapselle riittää, että hänelle käy niin kuin hänen opettajalleen. Älkää siis pelätkö ihmisiä (MATT 10:24-26). Koska te ette ole maailmasta, vaan Minä olen teidät maailmasta valinnut, sen tähden maailma vihaa teitä (JOH 15: 19).

Näiden kuuden kokonaisuuden äärellä on helppo ymmärtää, kuinka syvästi sisimpämme ja itsekäs mielemme tarvitsee uu-distumista. Samalla käsitämme, että vähäisinkään pysyvä muutos kristityn ajattelussa ja elämäntavassa Jumalan tahdon suuntaan ei voi syntyä oman lainalaisen yrittämisen tai luonteen jalostamisen tuloksena.

Mielen uudistuminen on kokonaan Hengen työtä ja toteutuu läheisessä suhteessa Jeesukseen. Se etenee yksilöllisesti Jumalan suunnitelman ja kasvuaikataulun mukaan.

Useimmat ajatusmaailmaamme arjessa kuormittavat huolet ja epäonnistumisen kokemukset liittyvät näihin kuuteen edellä mainittuun elämäntilanteeseen (situaatioon). Esirukouspyyntöjen muodossa ne monesti saapuvat paikallisseurakuntiemme rukous-palveluun Herran eteen kannettaviksi. Sen vuoksi etenkin sie-lunhoitajan ja sananpalvelijan on välttämätöntä ymmärtää oikein Jumalan sanassa ilmaisema tahto.¹⁰⁾ Heidän on vakuutettava vaellustaan murehtivalle uskovalle ensiksi sen armon todellisuus, että kaikista puutteellisuuden ja epäonnistumisen tunnoista huo-limatta Jumala on jo pukenut hänet Kristuksen vanhurs-kauteen. Perustus yhteyden olemassalololle ja säilymiselle Ju-malan kanssa ei ole meissä itsessämme, vaan Jeesuksen lu-nastustyössä.

Teidätkin Hän on nyt sovittanut Poikansa lihan ruumiissa kuoleman kautta asettaakseen teidät pyhinä, nuhteettomi-na ja moitteettomina eteensä (KOL 1:22).  

Toisaalta sielunhoidollisen keskustelun ja opetuksen on pyrittävä valamaan luottamusta Jumalan pyhittävän armotyön vähit-täiseen etenemiseen jokaisen Jeesuksen oppilaan kohdalla. Väliaikaisista pettymyksistä huolimatta työ valmistuu ja täyttyy Kristuksen tulemukseen mennessä, kun pysymme uskossa hor-jahtamatta pois evankeliumin toivosta:

Teidän on vain pysyttävä uskossa, siihen perustuneina ja siinä lujina, horjahtamatta pois sen evankeliumin toi-vosta, jonka olette kuulleet (KOL 1:23).

Miten valtava on tämän salaisuuden kirkkaus: Kristus teissä, kirkkauden toivo. Häntä me julistamme neuvoen ja opet-taen jokaista ihmistä kaikella viisaudella, asettaaksemme esiin jokaisen ihmisen täydellisenä Kristuksessa (KOL 1: 27-28).

Lähestyessään apua ja neuvoa kaipaavaa ihmistä sielunhoi-topalvelija tarvitsee viisautta ylhäältä löytääkseen juuri tuohon hetkeen, mielen haasteeseen, tarkoitetut armon sanat. Tarvitaan kykyä kuunnella ja tukea, kokemusta Jumalan huolenpidosta ja ymmärrystä ihmiselle kuuluvista valinnoista sanan edessä. Joskus mieltä raskauttavat taakkamme saattavat olla välitöntä seurausta siitä, että ajattelu- ja toimintatapamme ovat ristiriidassa Herran sanan kanssa. Kokemamme ahdinko onkin Hänen sallimaansa nuhdetta ja tähtää tahtomme taipumiseen sanan alle kyseisessä asiassa.¹¹⁾ Sielunhoitaja voi tällöin olla auttamassa Jumalan näkö-kulman löytämisessä ja hyväksymisessä. Sisäisen kuorman luo-vuttaminen uskossa rukoillen pois omilta harteilta Hänen kan-nettavakseen tekee tilaa Jumalan rauhalle, joka varjelee sydä-memme ja ajatusmaailmamme Jeesuksessa.¹²⁾    

Luonnolliselta ajattelukyvyltään rajoittunut on myös jokainen sa-nanjulistaja. Hän joutuu kamppailemaan Herran edessä pääs-täkseen kutakin tilaisuutta varten tarkoitetun tekstialueen äärelle. Mikä on Isän ajatus kunkin kuulijakunnan suhteen; kuinka Hän haluaa neuvoa, rohkaista tai ohjata lapsiaan sekä herätellä niitä, jotka ovat uskolle vieraita? Parhainkaan pappiskoulutus ei anna vastausta kokouskohtaisiin hengellisiin haasteisiin. Usein puhujan ajatusmaailmaan lasketaan ensin vain pieni mielikuva tai sa-nanpaikka saarnan aiheeksi, joka sitten myöhemmin Raamatun äärellä täydentyy omaa sisintäkin koskettavaksi kokonaisuudeksi.

Tämän kirjoittajalle sattui kuitenkin kerran yllättävä ja harvinainen kokemus lenkkipolulla. Herran Henki laski edessä olevan sun-nuntaijumalanpalveluksen koko saarnan sananpaikkoineen ajatuk-siini sen 45 minuutin lenkin aikana, jonka lähimaastossa hölkkäsin. Saman saarnan Hän sitten sanasta sanaan, alusta loppuun asti, muistutti mieleen kirkossa puhetta pitäessäni. Toki on aina muis-tettava, että Jumalan valtakunta ei ole sanoissa ja puheissa, vaan Hänen voimansa vaikutuksessa. Vain Jumala tietää kuulijoiden ja seurakunnan syvimmät tarpeet; vain Hän osaa lohduttaa ja rakentaa ihmissydäntä Henkensä läsnäolon kautta. Inhimillinen ymmärrys parhaimmillaankin on kyvytön tavoittamaan niitä sisäi-sen ihmisen solmukohtia, joiden avaamiseksi ja hoitamiseksi vain Jumalalla on oikeaaikainen sanan täsmälääke.

Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi, älä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Älä ole viisas omissa silmissä-si (SNL 3:5,7). Herra tuntee viisasten ajatukset; Hän tietää, että ne ovat turhanpäiväisiä (1 KOR 3:20). Jos joku luulee tie-tävänsä jotakin, hän ei vielä tiedä niin kuin tulee tietää (1 KOR 8:2).

Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin yhteiseksi hyö-dyksi. Niinpä toinen saa Hengen kautta viisauden sanat, toinen saman Hengen vaikutuksesta tiedon sanat (1 KOR 12:7-8). Puheeni ja julistukseni ei ollut inhimillisen viisauden suos-tuttelevia sanoja vaan Hengen ja voiman osoittamista, jotta teidän uskonne ei perustuisi ihmisviisauteen, vaan Jumalan voimaan (1 KOR 2:4-5).

Minä etsin Sinua koko sydämestäni. Olen kätkenyt sanasi sydämeeni (mieleeni), etten tekisi syntiä Sinua vastaan. Sinun sanaasi minä en unhota (PS 119:10,11,16).