C4.18  SUURI LUOPUMUS                           5.5.2022

 

 

 

A  Käsitteiden merkitykset

 

● luopumus ἀποστασία [apostasia]

                 = luopuminen, ero, poistuminen

● luopua ἀφίστημι [aphistēmi]

                 = luopua, erota, poistua, pysyä erillään,

                    saattaa luopumaan

● laittomuus ἀνομία [anomia]

                 = laittomuus, vääryys, rikkomus   

● laiton ἄνομος [anomos]

                 = ilman lakia oleva

 

Huom:   [nomos]        = laki, Mooseksen laki

            [ho anomos]= laiton Antikristuksen nimityk-

                                    senä 2 TESS 2:8

 

Ilmaisu "laittomuus" ja sen yhteydessä käytetty kä-site "luopumus" kuvaavat Raamatussa kahta erityi-sesti lopun aikaan ajoittuvaa kehitystä:

 

         a)  ihmiskunnan vajoamista laittomuuteen

         b)  kristittyjen vetäytymistä pois uskosta.

 

 

a) Ihmiskunnan laittomuus on kapinaa Luojaansa vastaan, mikä ilmenee Hänen käskyjensä ja Jeesuk-sessa valmistamansa pelastuksen täydellisenä hyl-käämisenä.

 

Laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa ... (2 TESS 2: 7).

Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ... Älkää antako kenenkään millään tavoin eksyttää itseänne. Ensin näet tapahtuu luopumus [apos-tasiaja ilmestyy laittomuuden ihminen, kadotuksen lap-si, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai palvottavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala (2 TESS 2:1,3-4).

 

 

b) Kristuksen seuraajien luopumus on uskon hyl-käämistä.

 

Henki sanoo selvästi, että viimeisinä aikoina jotkut luo-puvat [aphistēmiuskosta ja seuraavat eksyttäviä henkiä ja riivaajien oppeja tekopyhien valehtelijoiden vaikutuk-sesta, joiden omatunto on merkitty poltinraudalla (1 TIM 4:1-2).

 

 

 

 

B  Luopumus edeltää Jeesuksen paluuta

 

Jeesus mainitsi uskosta luopumisen yhdeksi tule-muksensa ennusmerkiksi. Seuraajiensa keskellä ta-pahtuvan luopumuksen Hän ajoitti antikristilliseen vainon aikaan, jota leimaavat eksytys (väärien pro-feettojen nousu) ja laittomuus (luopuminen Jumalan käskyistä):

 

Silloin te joudutte ahdistukseen, monia teistä tapetaan, ja kaikki kansat vihaavat teitä Minun nimeni tähden. Silloin monet luopuvat, ilmiantavat toisensa ja vihaavat toinen toistaan. Monta väärää profeettaa nousee, ja he ek-syttävät monia. Ja koska laittomuus [anomia] lisääntyy, kylmenee monien rakkaus. Mutta joka kestää loppuun asti, pelastuu. (MATT 24:9-13; vrt. DAN 11:25)

 

Jeesuksen kylväjävertauksesta löydämme tarkennuk-sen siihen kysymykseen, millaisessa tilanteessa ah-distavasta koetuksen ajasta muodostuu meille kristi-tyille erityisen haasteellinen. Hän varoittaa mei-tä juurtumattomuudesta eli uskonelämän pinnal-lisuudesta. Kuriton valvomattomuus, sanan ravinnon vieroksuminen, välinpitämättömyys hengen lampun palavuudesta ja seurakuntayhteyden laiminlyönti eh-käisevät hengellistä kasvua Kristuksessa. Rakkaus Häneen kuihtuu. Juureton kristitty on kuin kalliolla kasvava kasvi: hän on altis tempautumaan irti ek-sytyksen vetämänä, kuivumaan koetuksen helteessä ja luopumaan uskostaan vainon aikana.

 

Kalliolle pudonnut kuvaa niitä, jotka kuullessaan sanan ottavat sen iloiten vastaan mutta joilla ei ole juurta. He uskovat vain hetken aikaa ja koetuksen hetkellä luopu-vat [aphistēmi] (LUUK 8:13). Auringon noustua oraat paah-tuivat, ja koska niillä ei ollut juurta, ne kuivettuivat (MATT 13:6).

 

Koska hänellä ei ole juurta itsessään, hän kestää vain hetken ja luopuu heti, kun tulee ahdistus tai vaino sanan tähden  (MATT 13:21)

 

 

Tunnettu, käsitteitä selventävä viiteraamattu New Scofield Reference Edition (1967, sivu 1304) määrit-telee uskovan apostasian seuraavasti:

 

Apostasy, "falling away", is the act of professed Christians who deliberately (purposely) reject revealed truth as to

    1) the Deity of Jesus Christ, and

  2) redemption through His atoning and redeeming sacrifice.

 

Käännös: Luopumus, "luopuminen", on tunnustavien kristittyjen menettely, jossa he tietoisesti (tarkoituk-sella) hylkäävät ilmoitetun totuuden

   1) Jeesuksen Kristuksen jumaluudesta ja

  2) pelastuksesta Jeesuksen sovitus- ja lunastusuhrin kautta.

 

Uskovan luopumus ei siis ole sama kuin hetkellinen lankeemus. Luopuminen uskosta on myös eri asia kuin tietämättömyydestä tai vääristyneestä opetukses-ta johtuva erehtyminen pois sanan totuudesta, ter-veestä opista, ja joutuminen Paholaisen ansaan. Hy-vänä Paimenena Kristus etsii ja ohjaa kaatuneen ja eksyneen lampaansa takaisin lähelleen. (APT 19:1-7; 20:30; GAL 1:6-7; 2: 4; 2 Tim 2:25-26; ILM 2:14-16)

 

Tämän maailman Ruhtinas seuloo ja ahdistaa alati uskovia kiertäen ympärillä kuin saalista etsivä leijona. Hän on kuitenkin voimaton niiden edessä, jotka tahtovat pysyä Kristuksessa (LUUK 22:31-32; 1 PIET 5:8-9; JAAK 4:7-10; 1 JOH 5:4-5; JOH 16:33). Vas-tustaja voi langettaa uskovan Pietarin tavoin kieltä-mään Herransa; Hän voi houkutella syntiin ja har-hauttaa epäterveeseen oppiin, mutta ei kykene ryöstämään uskovaa Jeesuksen kädestä. Siinäkään tapauksessa, että Paholaisen eksytys johtaa uskosta pois vetäytymiseen, vastustajalla ei ole viimeistä sanaa Jumalan lapseksi syntyneen ihmisen lopullisen pelastumisen suhteen.

 

Minun lampaani kuulevat Minun ääneni. Minä tunnen ne, ja ne seuraavat Minua. Minä annan heille iankaikkisen elä-män. He eivät ikinä joudu hukkaan, eikä kukaan ryöstä heitä Minun kädestäniIsäni, joka on antanut heidät Minulle, on kaikkia muita suurempi, eikä kukaan voi ryöstää heitä Isäni kädestä (JOH 10:28-29).

 

 

 

 

C  Olosuhteet luopumuksen aikana

 

 

Edellä mainitut laittomuus ja luopumus voimistuvat siis Jeesuksen tulemuksen edellä (2 TESS 2:3; 1 TIM 4:1). Kristittyjen apostasia pois uskosta ei tapahdu vahingossa: se on tietoisen pitkäaikaisen valvomat-tomuuden lopputulos juurtumattomilla uskovilla. Hei-dän päätökseensä vetäytyä Jeesuksen seuraamises-ta myötävaikuttavat Raamatun mukaan kolme maail-massa suuren ahdistuksen aikana nousevaa trendiä:

 

      yleinen laittomuus [anomia] eli käskyjen                hylkääminen ja antikristillisen arvomaailman              voittokulku

        (MATT 24:12-13; 2 TIM 3:2-4; HEPR 6:4-6;               DAN 7:25)

      laaja vaino Jeesuksen nimen tähden

         (MATT 24:9-10; LUUK 21:17-19; ILM 12:17)

      eksyttävä profeetallisuus tunnustekoineen

         (MATT 24:11,23-24; 2 TESS 2:9; ILM 13:13)

 

Varokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu [aphistēmielä-västä Jumalasta (HEPR 3:12).

Laittomuuden [anomia] salaisuus on jo vaikuttamassa (2 TESS 2:7).

 

Eksyttävä valheprofeetallisuus on näistä kolmesta koetuksesta kavalin siksi, että se näyttää hengelli-seltä toiminnalta ihmeineen. Jäljitellessään Kristusta se todellisuudessa pyrkii harhauttamaan uskovat pois Hänestä. Se asettuu ilmoitetun Sanan yläpuolelle. Kun Jeesus esitteli opetuslapsilleen tulemustaan edel-täviä merkkejä, Hän ensimmäiseksi ja useaan ker-taan varoitti opetuslapsiaan juuri väärien pro-feettojen ja väärien kristusten eksytyksestä:

 

Varokaa, ettei kukaan eksytä teitä. Sillä monet tulevat Minun nimessäsi ja sanovat: "Minä olen Kristus", ja he eksyttävät monia.  Monta väärää profeettaa nousee ja he eksyttävät monia. Sillä vääriä kristuksia ja vääriä pro-feettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että he eksyttävät, jos mahdollista valitut-kin. (MATT 24:4-5,11,24)

 

 

Raamattu hahmottelee kolme perustuntomerkkiä, jotka paljastavat hengelliselle kristitylle luopumusta levittävän väärän profeetan olemassaolon:

 

     Hän ei sydämessään tunnusta Jeesusta Herraksi         Kristukseksi, lihaan tulleeksi lunastajaksi, eikä            Hänen sanansa auktoriteettia.  (1 JOH 2:22-23;           4:1-3; 1 KOR 12:3; 2 PIET 2: 1-2)

     ■  Hän on eksyttävien henkien ja riivaajien opin             valtaama. (1 TIM 4:1-2; 2 TESS 2:9;                         5 MOOS 13:2-5)

      Häntä ympäröi jumalisuuden ulkokuori ihmei-             neen. (MATT 7:15; 24:24; 2 TIM 3:5; ILM 13:13)

 

Maailmaan on lähtenyt monia eksyttäjiä, jotka eivät tunnusta Jeesusta Kristukseksi, lihaan tulleeksi. Sel-lainen on antikristus, eksyttäjä. Jos joku tulee teidän luoksenne eikä tuo mukanaan tätä (Kristuksen) oppia, älkää lausuko häntä tervetulleeksi (2 JOH 7,9-10).

 

Samoin on teidänkin joukossanne oleva vääriä opet-tajia, jotka kuljettavat keskuuteenne salaa turmiollisia harhaoppeja, kieltävätpä Herrankin, joka on ostanut hei-dät, ja tuottavat itselleen äkillisen tuhon (2 PIET 2:1).

 

 

 

 

D  Jumala vihaa hylkäämistä

 

 

Huolimatta päinvastaisestakin opetuksesta, näyttää edellä luetun perusteella selvältä, että Jeesukseen uskova voi omasta tahdostaan kieltäytyä Jeesuksen seuraamisesta. Yhtä selvää on myös, että mikään ulkonainen voima, pimeyden valta tai ihmisen oma lankeemus ei itsessään kykene ryöstämään usko-vaa Jumalan kädestä eikä erottamaan pois Hänen uskollisesta rakkaudestaan (JOH 10:29; ROOM 8:38-39). Vain oma päätös pitkän juurtumattomuuden (valvomattomuuden ja katumattomuuden) seurauk-sena voi saada luopumisen aikaan koetuksen hetkel-lä. On kuitenkin aina huomattava, että tällöinkään

 

Kristuksen Hengen kärsivällisesti etsivä ja rakastava paimenääni ei lakkaa kutsumasta luopunutta takai-sin Isän kotiin.

 

Vaikka luopumuksessa elävä kristitty on hyödytön Jumalan suunnitelmien toteuttajana, on hänen lopul-linen kohtalonsa Jumalan armollisissa käsissä. Tässä tulee mieleen muuan valaiseva esimerkki Raamatun lehdiltä:

 

Tämän käskyn minä annan sinulle, poikani Timoteus, ... että taistelisit jalon taistelun säilyttäen uskon ja hyvän omantunnon. Jotkut ovat sen hylänneet ja siksi jou-tuneet uskossaan haaksirikkoon. Niitä ovat Hymenaios ja Aleksandros, jotka olen luovuttanut Saatanan hal-tuun, kuritettavaksi, etteivät enää pilkkaisi. (1 TIM 1:18-20)

 

Uskonsa ja hyvän omantunnon hylänneen ihmisen elämään Jumala voi sallia suurenkin kurittavan ah-dingon, Saatanan rusikoimisen, jotta luopumukseen vajonnut hätänsä keskellä taipuisi parannukseen. Jumala ei jätä käyttämättä mitään rakkauden ja kurin keinoa palauttaakseen luopuneen lapsensa viime het-kellä takaisin yhteyteensä. Sen vuoksi

 

implikaation ("jos ... niin") asettaminen uskosta luopumisen ja kadotustuomion välille ei tee oikeutta Raamatun kokonaisilmoitukselle.

 

Vaikka kaikki ihmisen kristusperustukselle rakentama työ palaisi poroksi, ja vaikka hän kärsisi vahingon palkan menettämisen muodossa, "hän itse kuitenkin pelastuu ikään kuin tulen läpi" (1 KOR 3:15). Israelin kansan historia on tässä mielessä hyvin esikuvallinen. Se on niskuroivan, räikeästi paatuneen, uskonsa ka-dottaneen ja Jumalastaan erossa elävän kansakunnan historiaa. Siitä huolimatta Raamattu ei kerro Jumalan lopullisesti ja ikuisesti hylänneen kansaansa. Salli-mansa tulisen ahjon, Jaakobin ahdistuksen, kautta Hän tulee vetämään sen jäännöksen vielä kerran takaisin lähelleen. Sellainen on Kaikkivaltiaan ole-muksen ja luonteen mukaista:

 

Voi! Suuri on se päivä, ei ole toista sen kaltaista. Se on Jaakobille ahdistuksen aika, mutta hän on pelastuva siitä. En Minä kuitenkaan jätä sinua rankaisemat-ta vaan kuritan sinua oikeudenmukaisesti (JER 30:7,11) Sillä katso, minä käsken ravistella Israelin heimoa kaikkien kansojen seassa, niin kuin seulalla ravistellaan. Sil-loin Minä käännän kansani Israelin kohtalon (AAM 9:9,14).

 

Jos olemme uskottomia, Hän pysyy silti uskollisena, sillä itseään Hän ei voi kieltää (2 TIM 2:13). "Minä vihaan hylkäämistä", sanoo Herra, Israelin Jumala (MAL 2:16).

 

 

 

 

E  Valvokaa kestävinä Kristuksessa!

 

 

Jotta edellä kuvattua suurta vahinkoa ei tapahtuisi, kehottaa Paavali Timoteusta (ja kaikkia Herran omia) taistelemaan jalon taistelun uskon ja hyvän oman-tunnon säilymiseksi (1 TIM 1:18-19). Jos uskovan luopumisen vaara ei olisi Kristuksen todellinen huoli, miksi Raamattumme niin voimallisesti muistuttaa sii-tä. Kutsu jatkuvaan valvomiseen, Jeesukseen juur-tumiseen, Hänessä kasvamiseen ja kestävänä uskos-sa pysymiseen ovat pyhän Kirjamme keskeisiä vetoo-muksia Herran seuraajille. Lopun ajan suurta luopu-musta ajatellen kolme kehotusta kestäväisyyteen nousevat sieltä esille ylitse muiden:

 

 

1. Olkaa varuillanne ja valvokaa jatkuvasti!

 

Olkaa varuillanne, ettei jumalattomien eksytys tempaa teitä mukaansa ettekä lankea pois lujalta pohjaltanne (2 PIET 3:17).

Varokaa, ettei kukaan eksytä teitä. Vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee. He tekevät tunnustekoja ja ihmeitä eksyttääkseen, jos mahdollista, valitutkin. Olkaa siis varuillanne (MARK 13:5,22-23).

 

Olkaa raittiita ja valvokaa. Teidän vastustajanne, Paho-lainen, kulkee ympäri kuin ärjyvä leijona etsien, kenet voisi niellä (1 PIET 5:8). Vastustakaa Häntä lujina uskossa (1 PIET 5:9). Olkaa varuillanne ja valvokaa, sillä ette tiedä, milloin se aika tulee (MARK 13:33). Valvokaa siis kaiken aikaa ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paeta kaikkea sitä, mikä on tapahtuva, ja seisoa Ihmisen Pojan edessä (LUUK 21:36).

 

 

2. Pysykää kestävinä loppuun asti!

 

Kaikki tulevat vihaamaan teitä Minun nimeni tähden, mutta se, joka kestää loppuun asti, pelastuu (MATT 10: 22). Kestävyydellänne te voitatte omaksenne elämän (LUUK 21:19). Silloin monet luopuvat. Mutta joka kestää loppuun asti, pelastuu (MATT 24:10,13).

 

Kehottakaa toisianne, ettei kukaan teistä synnin pet-tämänä paatuisi. Mehän olemme tulleet osallisiksi Kris-tuksesta, kunhan vain pysymme loppuun asti vahvoi-na siinä luottamuksessa, joka meillä alussa oli (HEPR 3:13-14). Valvokaa, pysykää uskossa lujina (1 KOR 16:13).

 

 

3. Juurtukaa Kristukseen ja vahvistukaa                  Hänessä!

 

Niin kuin olette ottaneet vastaan Kristuksen Jeesuksen, Herran niin vaeltakaa HänessäJuurtukaa Häneenra-kentukaa Hänessä ja vahvistukaa uskossa, niin kuin teille on opetettu. Varokaa, ettei kukaan saa teitä saa-liikseen ... tyhjällä petoksella (KOL 2:7-8).

Vahvistukaa Herrassa ja Hänen väkevässä voimassaan. Pukekaa yllenne Jumalan koko taisteluvarustus voidaksenne kestää Paholaisen juonet (EFES 6:10-11).

 

Vahvistakoon Hän teitä kirkkautensa väkevyyden mukai-sesti kaikella voimalla olemaan kaikessa kestäviä ja pit-kämielisiä (KOL 1:11).

 

 

 

 

F  Uskosta luopuneen pelastuminen

 

 

Edellä olemme siis havainneet, että seurakunnan ylösottoa edeltävä ahdistus (laittomuus, eksytys ja vaino) vetää uskovia syrjään Jeesuksen seuraamises-ta. Kun tällä sivulla puhumme uskosta luopumisesta, käsittelemme aihetta vain uudestisyntyneiden kris-tittyjen osalta. Raamatun opettajien piirissä esiintyy kaksi perusnäkemystä uskovan luopumuksen ja pe-lastuksen pysyvyydestä:

 

1. Kalvinistisen käsityksen mukaan Jumalan lapsek-si syntynyt ihminen ei voi pysyvästi kieltää Kristusta eikä kääntyä Hänestä pois. Jumalan armotyön vaiku-tuksesta hän koetusten läpi kulkiessaankin säilyttää lo-pulta pelastuksensa.

 

2. Arminiolaisen käsityksen mukaan pelastus on ehdollinen: Kristukseen uskova voi omasta vapaasta tahdostaan luopua Kristuksesta ja menettää osalli-suuden iankaikkiseen pelastukseen.

 

Kalvinistisen käsityksen vahvimpana tukena pidetään seuraavia sananpaikkoja:

 

Minun lampaani kuulevat Minun ääneni. Minä tunnen ne, ja ne seuraavat Minua. Minä annan heille iankakkisen elä-män. He eivät ikinä joudu hukkaan, eikä kukaan ryöstä heitä Minun kädestäni (JOH 10:27-28).

 

Luotan täysin siihen, että Hän joka on alkanut teissä hyvän työn, vie sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päi-vään mennessä. Oikein onkin, että ajattelen näin teistä kaikista (FIL 1:6-7). Hän on myös vahvistava teitä lop-puun asti, niin että olette nuhteettomat Herramme Jeesuksen Kristuksen päivänä. Jumala on uskollinen, Hän, joka on kutsunut teidät Poikansa Jeesuksen Kris-tuksen, meidän Herramme, yhteyteen (1 KOR 1:8-9).

 

Hänessä on teihinkin, ... uskoviksi tultuanne pantu luva-tun Pyhän Hengen sinetti, sen, joka on meidän pe-rintömme vakuutena, Hänen omaisuutensa lunastamiseksi (EFES 1:13-14; PR 38). Älkää tehkö murheelliseksi Juma-lan Pyhää Henkeä, joka on annettu teille sinetiksi lunastuksen päivää varten (EFES 4: 30). 

 

Toisaalta myös arminiolainen käsitys perustuu voi-makkaisiin raamatunkohtiin:

 

Minä vihassani vannoin: "He eivät pääse Minun lepooni." Varokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole pa-ha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta. Mehän olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme loppuun asti vahvoina. Näemme siis, että epäuskon tähden he eivät voineet päästä siihen lepoon. Varokaamme siis, ettei kenenkään teistä havaittai-si jääneen taipaleelle. Pyrkikäämme siis pääsemään siihen lepoon, ettei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa tot-telemattomuuden esimerkkiä. (HEPR 3:11-14,19; 4:1,11).

 

Mahdotontahan on uudistaa parannukseen niitä, jotka kerran ovat päässeet valoon, maistaneet taivaallista lahjaa ja tulleet osallisiksi Pyhästä Hengestä, maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia, mutta ovat luopuneet. He näet itse uudestaan ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häpäisevät Häntä julkisesti. Maa, ... joka tuottaa orjantappuroita ja ohdakkeita, on kelvoton. Se on lähellä kirousta, ja lopulta se poltetaan. (HEPR 6:4-8) 

 

Miten nämä vastakkaisilta näyttävät Raamatun ilmoi-tukset on sovitettavissa yhteen? Luopuminen Her-rasta hiljaisesti vetäytymällä eroaa tietysti julkisesta apostasiasta, joka aina ilmentää Kristuksen häpäi-semistä (Hänen lunastustyönsä mitätöimistä ja "uu-destaan ristiinnaulitsemista"). Jälkimmäisessä tapa-uksessa, Hengen äänen jo vaimennuttua omassatun-nossa, on ihmisen uudistaminen parannukseen kurit-tavan ahdingon kautta mahdotonta. Hänen elämänsä on silloin "lähellä kirousta" eli lähellä suistumis-ta iankaikkiseen kadotukseen. Jumalan ainoaksi vaihtoehdoksi jää lapsensa ottaminen pois "ennen aikojaan" ja hänen tekonsa koetteleminen sinä päi-vänä, joka "tulessa ilmestyy" (1 KOR 3:10-15; érgon = "teko", "työ", "tehtävä"). Sen ankaran tulikäsittelyn luonteesta, jossa uskovan vanhurskasten vuosien ra-kennustyö Kristuksessa poltetaan tuhkaksi ja hän menettää palkkansa, mutta jonka kautta hän lopulta "pelastuu ikäänkuin tulen läpi", Raamattu ei kerro tarkemmin. Heti edellä mainittujen varoit-tavien sanojen jälkeen heprealaiskirjeen kirjoittaja joutuu rohkaisemaan lukijoitaan muistuttamalla, että heidän hengellistä rakennustyötä Kristuksessa (palve-lua rakkaudessa) Jumala ei ole unohtanut (HEPR 6:9-10).

 

Mielestäni juuri tällaista ennenaikaiseen kuolemaan johtavaa  luopumuksen muotoa kosketteli kirjeessään myös apostoli Johannes. Hän käytti siitä nimitystä "synti kuolemaksi". Kun Johannes kehotti pitämään esirukouksia kaikkien syntiin langenneiden uskovien puolesta, joille Jumala lahjoittaa elämän Kristukses-sa, hän kuitenkin epäröi kuolemansyntiin asti luopu-neen kohdalla:

On myös syntiä, joka on kuolemaksi. Sitä en sano, että olisi rukoiltava (1 JOH 5:16).

 

Varoittava ennakkoesimerkki löytyy alkuseurakunnan jäsenten Ananiaksen ja Safiran elämästä. He sallivat "Saatanan täyttää sydämensä, niin että yrittivät pettää Pyhää Henkeä". Apostoli Pietari, joka tunnisti petoksen hengessään, ei enää kehottanut luopu-nutta pariskuntaa parannukseen eikä seurakun-taa rukoilemaan heidän puolestaan, vaan jätti heidät odottamaan Jumalan ratkaisua (APT 5:3-5). Melko nopeasti heidät otettiinkin pois ajallisesta elämästä.

 

Toisaalta kalvinistinen näkemyskään ei huomioi täysin Raamatun kokonaisilmoitusta. Se unohtaa sellaisen luopumuksen muodon, johon liittyy Pyhän Hengen pilkkaaminen. Jeesus puhui siitä ikuisesti anteeksi-antamattomana syntinä:

 

Minä sanon teille: jokainen synti ja pilkka annetaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen pilkkaamista ei an-teeksi anneta. Jos joku sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, se annetaan hänelle anteeksi. Mutta jos joku puhuu Pyhää Henkeä vastaan, sitä hänelle ei anneta anteeksi, ei tässä eikä tulevassa maailmanajas-sa (MATT 12:31-32). Ihmisten lapsille annetaan anteeksi kaikki synnit, kaikki pilkkaamisetkin, kuinka paljon pilk-kaavatkin. Mutta se, joka pilkkaa Pyhää Henkeä, ei saa ikinä anteeksi, vaan on syypää ikuiseen syntiin (MARK 3:28-29).

 

Alla olevia heprealaiskirjeen jakeita, jotka on kir-joitettu Jeesukseen uskoville, kalvinistinen opetus ei ole kyennyt uskottavasti selittämään tyhjäksi. Ne ovat ovat ehdottomasti Raamattumme vakavimmat Herran omille osoitetut varoitukset. Niitä lukiessaan rehellinen sanantutkija ei voi poissulkea sellaisen tahallisessa synnissä elämisen seurauksena kehitty-vän luopumisen iankaikkista kadottavuutta, joka sisältää Jeesuksen kalliin sovintoveren epäpyhänä pitämisen ja armon Hengen pilkkaamisen.

 

Jos me tahallamme jatkamme synnin tekemistä pääs-tyämme tuntemaan totuuden, ei ole enää uhria meidän syntiemme tähden vaan kauhea tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka syö vastustajat. (HEPR  10:26-27)

 

Kuinka paljon ankaramman rangaistuksen ansaitseekaan mielestänne se, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan, pi-tää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä! (HEPR 10:29)

 

Minun vanhurskaani elää uskosta, mutta jos hän vetäy-tyy pois, ei Minun sieluni miellhäneen. Me emme ole kuitenkaan niitä, jotka vetäytyvät pois ja joutuvat ka-dotukseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelas-tukseksi (HEPR 10:38-39).