B2.3  Hengen hedelmää kantavina aikuisina

 

Minä kirjoitan teille isät, sillä te olette oppineet tunte-maan Hänet, joka on ollut alusta asti. Siitä me tiedämme tuntevamme Hänet, että pidämme Hänen käskynsä (1 JOH 2:3,13). Tämä on Minun käskyni: rakastakaa toisianne, niin kuin Minä olen rakastanut teitä. (JOH 15:12). Siitä kaikki tuntevat teidät Minun opetuslapsikseni, että teillä on keskinäinen rakkaus (JOH 13:35).

 

Edellisellä sivulla huomasimme, miten kristitty hengellisessä nuo-ruudessaan pääsee osalliseksi Hengen kasvattavasta työstä ja voimasta. Kipeiden kokemusten läpi kilvoitellessaan hän oivaltaa heikkoutensa ja riippuvuutensa Kristuksesta, mutta myös lujan asemansa Hänessä. Herran seuraaminen merkitsee hänelle enem-män kuin kirjoitetun sanan älyllistä käsittämistä ja hyväksymistä: se on Jeesuksen auktoriteetin alaisuutta käytännössä, Hänen kuolemaansa yhdistymistä ristin kautta. Hengen avulla hän harjaantuu vastustamaan Pahaa, kuolettamaan lihansa tekoja ja vaeltamaan Kristuksen vapaaksi lunastamana.20) Kun hengellinen nuorukainen säilyttää uskonsa ankkurin syvällä Juma-lan sanan lupauksissa, ei pimeys pääse himmentämään hänen lamppuaan.21)

 

Yllä olevissa jakeissa evankelista Johannes on siirtynyt kirjoit-tamaan seurakunnan isille ja äideille. Hänen mukaansa Jee-suksen tunteminen näkyy hengellisissä aikuisissa ennen kaik-kea kypsymisenä rakkaudessa. Sama Jeesus, jota ilman ei ole syntynyt mitään, luo nyt hyvää hedelmää heissä ja heidän kauttaan. Lihansa puolesta Kristuksen kuolemaan liitetyt saavat ROOM 6:8 mukaan uskoa henkensä puolesta myös elävänsä Hänen kanssaan, Hänen voimastaan hedelmää kantaen. Tämä sisäinen elämä Kristuksessa pyrkii tuottamaan aivan uusia versoja ihmisluonteen ilmiasuun. Niitä kutsutaan Hengen hedelmik-si. Kypsää hengellistä miehuutta elävissä uskovissa Herran lamppu säteilee tällaista kristusvaloa moninaisena spektrinä:

 

Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkä-mielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyi-syys, itsehillintä. Ne, jotka ovat Kristuksen omia, ovat ris-tiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen (GAL 5:22-24).

 

Kauniilla tavalla öljyn täyteys savilampussa kuvaa Jeesuksen elämää, joka on kätketty uskovan sisimpään. Kun öljylampun huokoinen sydänlanka on läpikotaisin imenyt itseensä oliiviöljyn kylläisyyttä, se voi palaessaan säteillä sitä valona lampun ulkopuolelle. Meillä on Kristuksen mieli”, vahvistaa apostoli Paavali 22). Useissa teksteissään hän sitten tarkentaa, millaisena Kristuksen mielenlaatu säteilee uskovan kautta. Kypsän aikui-suuden ja Kristuksen täyteyden keskeisenä merkkinä seurakun-tayhteisössä Paavali pitää sitä, että sen jäsenet ”totuutta noudattaen rakkaudessa” kasvavat Kristukseen ja siten raken-tuvat yhdeksi ruumiiksi. Luonnehtiessaan hengellisen täysi-ikäi-syyden tavoitetta hän kirjoittaa näin:

 

… kunnes me kaikki saavutamme ykseyden uskossa ja Juma-lan Pojan tuntemisessa, kypsän miehuuden, Kristuksen täyteyden täysi-ikäisyyden mitan. Silloin emme enää ole alaikäisiä … vaan noudatamme totuutta rakkau-dessa ja kaikin tavoin kasvamme Häneen, joka on pää, Kristukseen. Hänessä koko ruumis yhteen liittyneenä … kasvaa ja rakentuu rakkaudessa sen voiman mukaan, joka kullakin ruumiinosalla on (EFES 4:13-16).

Vanhojen miesten tulee olla raittiita, arvokkaita ja si-veitä sekä terveitä uskossarakkaudessa ja kärsi-vällisyydessä (TIIT 2:2). Tavoittele … rakkautta, kärsi-vällisyyttä ja sävyisyyttä (1 TIM 6:11). Jättäkäämme Kristuksen opin alkeet ja edetkäämme täysi-ikäisyy-teen, ryhtymättä uudestaan laskemaan perustusta: paran-nusta kuolleista teoista ja uskoa Jumalaan (HEPR 6:1).

 

Kun Johannes ja Paavali opettavat edellä rakkaudesta, he käyttävät kreikan sanaa ἀγάπη [agápē], joka tarkoittaa kohteen ominaisuuksiin tai asemaan perustumatonta, vapaata ja epäitse-kästä rakkautta e) ("osoittaa rakkautta" on kreik. ἀγαπάω [aga-paō]). Samalla ilmaisulla he kuvaavat Jumalan uhrautuvaa rakkautta, jota Hän osoitti Kristuksessa kaikkia ihmisiä kohtaan. Ehkä selvimmin tämän rakkauden alkuperän kertoo meille rakkauden apostoli Johannes, kun hän kirjoittaa: Jumala on Rakkaus” (Agápē) ja rakkaus (agápē) on Jumalasta” .23)

Jumala, joka on olemukseltaan rakkaus, on siis kaiken rakkauden lähde.

 

Joskus tuntuu siltä, että maailmassamme rakkaus on yhä enemmän joutunut kadoksiin. Kukin määrittelee sen omalla ta-vallaan: joku kutsuu rakkaudeksi huumaavaa intohimon tunnetta, toinen kaiken sallivaa tasa-arvoa, kolmas uhrautumista lähim-mäisen hyväksi. Kristittyinä meidän ei kuitenkaan tarvitse olla epätietoisia aidon rakkauden luonteesta, sillä Jumala on vuo-dattanut rakkauttaan omiensa kautta seurakuntansa keskelle.

 

Tämän upeimman Hengen hedelmän Raamattu esittelee väkevänä siunauksena ihmissuhteissa ja vaikuttimena tekemisissä.

Agápē on mielenlaadun pysyvä asenne (tahtotila) eikä hetkittäinen tunne; se pyrkii esille enemmän käytännön tekoina kuin sanoina.

Luetteloimme seuraavassa muutamia erityisesti seurakuntaelämän kannalta pragmaattisia rakkauden ominaisuuksia ja vaikutuksia. Se jolla on mahdollisuus vierailla maamme erilaisissa paikallis-seurakunnissa, ei voi olla iloitsematta, kuinka monin tavoin nämä agápēn piirteet jatkuvasti virvoittavat Jeesuksen seuraajien keskinäistä vuorovaikutusta ja seurakunnan toimintaa. Kokonai-suus muodostuu siitä, että yhteisön kunkin yksilön kohdalla jokin piirre Herran lahjoittaman rakkauden laajasta kirjosta on saanut kypsyä tuotavaksi yhteiseen rakentumiseen.

Vaikka emme sitä helposti käsitäkään - etenkin, jos katsomme itseemme - kylvetään edellä kuvatun kaltaisen rakkauden ih-meellinen siemen jokaiseen uskovaan uudestisyntymän het-kellä. Raamatun sanan perusteella saamme siis olla ehdottoman rohkaistuneita siitä, että meihin, jotka luonnoltamme olimme "vihan lapsia", vuodatettiin rakkauden Henki jo silloin, kun Kristuksen elämä elvytti henkemme lampun palamaan. Saimme ottaa vastaan osuuden kirkkaudesta, joka Pojalla on Isäl-tä.24) Tuosta hetkestä lähtien alkoi ...

... Rakkaus itse vaikuttamaan meissä: parantamaan meitä ensin sisäisesti ja neuvomaan sitten rakkauden vapauttamista käytännön palvelutyössä.

 

Palvelkaa toisianne rakkaudessa (GAL 5:13).

Meidän Herramme armo on ollut ylenpalttinen vai-kuttaen … rakkautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa (1 TIM 1:14). … Jumala itse on opettanut teidät rakas-tamaan (kreik. agapaō) toisianne (1 TESS 4:9). Herra oh-jatkoon sydämenne Jumalan rakkauteen (agápē) ja Kris-tuksen kärsivällisyyteen (2 TESS 3:5).

Eihän Jumala ole antanut meille pelkuruuden henkeä vaan voiman, rakkauden (agápē) ja terveen ymmärryksen hen-gen (2 TIM 1:7). … Jumalan Henki asuu teissä (1 KOR 3:16).

 

Korkean Veisun mukaan rakkauden hehku on Herran liekki . Kuten edellisillä sivuilla olemme todenneet, pyrkii lihallisuutemme ja vielä uudistumaton mielemme himmentämään tämän liekin täyttä kirkkautta meissä. Tarvitaan siten aivan erinomaisen suuri voima muuttamaan meidät ylipäätään rakkauteen mahdollisik-si, ohjaamaan sydämemme rakkauteen25)opettamaan meitä rakastamaan toisiamme26)lisäämään meille rakkautta27) ja pu-kemaan meitä sellaiseen keskinäiseen rakkauteen, että olemme valmiit palvelemaan ja jopa kärsimään toisen puolesta28).

Vain kirkkauden Henki eli Kristuksen elämä meissä kykenee kaikkeen tähän ainutlaatuiseen muutostyöhön!

 

On merkille pantavaa, että kun Paavali rukoili Efeson kristittyjen puolesta, jotta nämä rakkauteen juurtuneina ja perus-tuneina oppisivat tuntemaan Jumalan armon koko laajuuden, erityisesti kaikkea tietoa ylempänä olevan Kristuksen rakkau-den, luotti hän tässä ilman epäilyksiä Hengen työn onnistumiseen. Se on hänen mielestään vieläpä tie kaikkeen Jumalan täyteyteen eli hengelliseen täysi-ikäisyyteen:

 

Näin te tulette täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä. Hänelle, joka voi tehdä monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voi-man mukaan, joka meissä vaikuttaa, Hänelle kunnia seurakunnassa (EFES 3:19-21).

Teillä on yteys Hänessä, joka on kaiken hallituksen ja vallan pää (KOL 2:10). Jos me rakastamme toisiamme, Ju-mala pysyy meissä ja Hänen rakkautensa on tullut meissä täydelliseksi (1 JOH 4:12).

 

Paavalin tavoin meidänkään ei pidä asettaa katsettamme it-seemme tai kyvyttömyyden tunteeseemme; emmehän me kykene itse tuottamaan agápē-rakkautta. Emme voi edes kohentaa sen laatua itseämme parantelemalla tai yrittämällä muuttaa perus-temperamenttiamme sosiaalisemmaksi. Kristus meissä on rak-kauden lähde! Hän on rakkauden hedelmän aikaansaaja ja esilletuoja, mikä vapauttaa meidät suuntaamasta odotuksia it-seemme. 

 

Muistakaamme aina, että sisäinen rauha, ilo, vapaus ja lepo Hänessä muodostavat sen luonnollisen ”sydänlangan”, joka par-haiten välittää Hengen ”öljyn” kirkkautta ympäristöönsä. Hengen elämä itsessään on dynaamista ja luovaa; se etsii vaikutus-uomansa Jumalan suunnittelemalla, kunkin uskovan persoonalli-suuteen sopivalla tavalla. Valon hedelmä ilmenee kaiken-laisena hyvyytenä, vanhurskautena ja totuutena” , kuten EFES 5:9 toteaa. Raamatun mukaan Jumala levittää omiensa kautta joka paikassa Kristuksen tuntemisen tuoksua.29) Sitä varten Hän tekee työtä lamppunsa kunnostamisessa voidakseen asettaa sen valitsemaansa paikkaan rakkautensa valoa ja lämpöä levittämään. Hengen sisäistä työtä uskovassa käsittelemme sivus-tomme osioissa B3 Kirkkauden Henki, C1-2 Valon hedelmä  ja D Herran temppelin valo.

 

Rakkauden laatuun nähden Jeesus on siis täyteytemme. Mitä tulee rakkauden määrään, olemme jokainen vain yksi pieni säde kristusruumiin koko kirkkauden määrästä. Kristusvalon laajasta spektristä meidät on asetettu säteilemään ehkä vain yhtä sävyä. Paavali selittää tätä yksilöllistä osuutta siten, että Kristuksessa yhteen liittyvä ruumis rakentuu rakkaudessa ”sen voiman mukaan, joka kullakin ruumiinosalla on” .30) Raa-matun mukaan loistamme aitoa kristusvaloa vain yhtenä täh-tenä muiden joukossa Jumalan säätämän kirkkauden mukaan; kannamme hyvää hedelmää kukin yhtenä oksana kristuspuussa; saamme palvella sopivan kokoisena astiana Jumalan suuressa taloudessa.

 

Jumala on vuodattanut rakkautensa täydellistä nardusöljyä as-tiaamme juuri tarkoittamansa määrän huolehtien sen tuoksun leviämisestä kauttamme tahtomallaan tavalla ja voimakkuudella. Toinen uskova asetetaan jakamaan jumalallista rakkautta sadoille lähimmäisille, toinen koko elämänsä aikana vain harvoille. Kristusruumiissa silmät ja suu osoittavat samaa rakkautta kuin kädet ja syli, mutta eri tavalla!

 

Kuten edellä sanasta luimme, Jumala haluaa opettaa meitä kaikkia osoittamaan rakkautta käytännössä. Hengellisen nuo-ruuden "jaakobinpaineissa" (katso sivu B2.2) itselleen kuollut uskova omaa parhaat valmiudet kannatella elämässään Kristuksen mielenlaadun täyteläistä hedelmää. Hengen mieli on saanut kypsyä ohjaamaan koko hänen olemustaan: niin ajatuksia ja motiiveja, tahdon suuntautumista, tunteiden säätelyä ja mie-lipiteiden ilmaisutapaa kuin kaikkia käytännön toimia, ihmis-suhteita ja käyttäytymistä.

 

Hengelliset aikuiset vaeltavat Hengessä! He eivät enää etsi elämäänsä tästä maailmasta eivätkä kysy vastinetta (hyötyä) rakkaudelleen. Hengellinen ihminen on Kristuksen aitoon lä-himmäisenrakkauteen vapauttama ihminen. Tähän suuntaan Jumala on yhä voimakkaammin virittämässä lamppujaan, jotta ne levittäisivät viimeisten aikojen laittomuuden ja kylmyyden keskelle kirkkautta, joka on lähtöisin Kristuksen kasvoilta.

 

Jumala, joka sanoi: ”Loistakoon valo pimeydestä”, valaisi sydämemme, niin että Jumalan kirkkauden tuntemi-nen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kas-voilta, levittäisi valoaan (2 KOR 4:6).

Siinä Minun Isäni kirkkaus tulee ilmi, että te kannatte paljon hedelmää ja niin osoitatte olevanne Minun opetuslapsiani. Se joka pysyy Minussa ja jossa Minä pysyn, kantaa paljon hedelmää, sillä ilman Minua te ette voi tehdä mitään. (JOH 15:5,8).

 

Tässä aloittamaamme aihetta kristityssä tapahtuvasta Hengen vaikutuksesta hyvän hedelmän aikaansaamiseksi syvennäm-me seuraavalla sivulla B3.