B2.3  Hengen hedelmää kantavina aikuisina

 

Minä kirjoitan teille isät, sillä te olette oppineet tuntemaan Hä-net, joka on ollut alusta asti. Siitä me tiedämme tuntevamme Hä-net, että pidämme Hänen käskynsä (1 JOH 2:3,13). Tämä on Minun käskyni: rakastakaa toisianne, niin kuin Minä olen rakastanut teitä. (JOH 15:12). Siitä kaikki tuntevat teidät Minun opetuslapsikseni, että teillä on keskinäinen rakkaus (JOH 13:35).

 

Edellisellä sivulla huomasimme, miten kristitty hengellisessä nuoruu-dessaan pääsee osalliseksi Hengen kasvattavasta työstä ja voimasta. Kipeiden kokemusten läpi kilvoitellessaan hän oivaltaa heikkoutensa ja riippuvuutensa Kristuksesta, mutta myös lujan asemansa Hänessä. Her-ran seuraaminen merkitsee hänelle enemmän kuin kirjoitetun sanan älyllistä käsittämistä ja hyväksymistä: se on Jeesuksen auktoriteetin alaisuutta käytännössä, Hänen kuolemaansa yhdistymistä ristin kautta. Hengen avulla hän harjaantuu vastustamaan Pahaa, kuoletta-maan lihansa tekoja ja vaeltamaan Kristuksen vapaaksi lunastama-na.20) Kun hengellinen nuorukainen säilyttää uskonsa ankkurin syvällä Jumalan sanan lupauksissa, ei pimeys pääse himmentämään hänen lamppuaan.21)

 

Yllä olevissa jakeissa evankelista Johannes on siirtynyt kirjoittamaan seurakunnan isille ja äideille. Hänen mukaansa Jeesuksen tunteminen näkyy hengellisissä aikuisissa ennen kaikkea kypsymisenä rakkaudes-sa. Sama Jeesus, jota ilman ei ole syntynyt mitään, luo nyt hyvää hedelmää heissä ja heidän kauttaan. Lihansa puolesta Kristuksen kuo-lemaan liitetyt saavat ROOM 6:8 mukaan uskoa henkensä puoles-ta myös elävänsä Hänen kanssaan, Hänen voimastaan hedelmää kan-taen. Tämä sisäinen elämä Kristuksessa versoo esille uusina luonteen-piirteinä, Hengen hedelminä. Kypsää hengellistä miehuutta elävissä uskovissa Herran lamppu säteilee kristusvalon "värisävyjä" moninaisena spektrinä:

Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystä-vällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsehillintä. Ne, jotka ovat Kristuksen omia, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen (GAL 5:22-24).

 

Kauniilla tavalla öljyn täyteys savilampussa kuvaa Jeesuksen elämää, joka on kätketty uskovan sisimpään. Kun öljylampun huokoinen sydän-lanka on läpikotaisin imenyt itseensä oliiviöljyn kylläisyyttä, se voi pala-essaan säteillä sitä valona lampun ulkopuolelle. Meillä on Kristuksen mieli”, vahvistaa apostoli Paavali 22). Useissa teksteissään hän sitten tarkentaa, millaisena Kristuksen mielenlaatu säteilee uskovan kautta. Kypsän aikuisuuden ja Kristuksen täyteyden keskeisenä merkkinä seu-rakuntayhteisössä Paavali pitää sitä, että sen jäsenet ”totuutta nou-dattaen rakkaudessa” kasvavat Kristukseen ja siten rakentuvat yh-deksi ruumiiksi. Luonnehtiessaan hengellisen täysi-ikäisyyden tavoitetta hän kirjoittaa näin:

… kunnes me kaikki saavutamme ykseyden uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, kypsän miehuuden, Kristuksen täyteyden täysi-ikäi-syyden mitan. Silloin emme enää ole alaikäisiä … vaan noudatam-me totuutta rakkaudessa ja kaikin tavoin kasvamme Häneen, joka on pää, Kristukseen. Hänessä koko ruumis yhteen liittyneenä … kasvaa ja rakentuu rakkaudessa sen voiman mukaan, joka kullakin ruu-miinosalla on (EFES 4:13-16).

Vanhojen miesten tulee olla raittiita, arvokkaita ja siveitä sekä terveitä uskossarakkaudessa ja kärsivällisyydessä (TIIT 2:2). Ta-voittele … rakkautta, kärsivällisyyttä ja sävyisyyttä (1 TIM 6:11). Jättäkäämme Kristuksen opin alkeet ja edetkäämme täysi-ikäisyy-teen, ryhtymättä uudestaan laskemaan perustusta: parannusta kuolleis-ta teoista ja uskoa Jumalaan (HEPR 6:1).

 

Kun Johannes ja Paavali opettavat edellä rakkaudesta, he käyttävät kreikan sanaa ἀγάπη [agápē], joka tarkoittaa kohteen ominaisuuksiin tai asemaan perustumatonta, vapaata ja epäitsekästä rakkautta e) ("osoittaa rakkautta" on kreik. ἀγαπάω [agapaō]). Samalla ilmaisulla he kuvaavat Jumalan uhrautuvaa rakkautta, jota Hän osoitti Kristuksessa kaikkia ihmisiä kohtaan. Ehkä selvimmin tämän rakkauden alkuperän kertoo meille rakkauden apostoli Johannes, kun hän kirjoittaa: Jumala on Rakkaus” (Agápē) ja rakkaus (agápē) on Jumalasta” .23)

Jumala, joka on olemukseltaan rakkaus, on siis kaiken rak-kauden lähde.

 

Joskus tuntuu siltä, että maailmassamme rakkaus on yhä enemmän joutunut kadoksiin. Kukin määrittelee sen omalla tavallaan: joku kutsuu rakkaudeksi huumaavaa intohimon tunnetta, toinen kaiken sallivaa tasa-arvoa, kolmas uhrautumista lähimmäisen hyväksi. Kristittyinä meidän ei kuitenkaan tarvitse olla epätietoisia aidon rakkauden luonteesta, sillä Jumala on vuodattanut rakkauttaan omiensa kautta seurakuntansa kes-kelle.

 

Tämän upeimman Hengen hedelmän Raamattu esittelee väkevänä siu-nauksena ihmissuhteissa ja vaikuttimena tekemisissä.

Agápē on mielenlaadun pysyvä asenne (tahtotila) eikä het-kittäinen tunne; se pyrkii esille enemmän käytännön tekoina kuin sanoina.

Luetteloimme seuraavassa muutamia erityisesti seurakuntaelämän kan-nalta pragmaattisia rakkauden ominaisuuksia ja vaikutuksia. Se jolla on mahdollisuus vierailla maamme erilaisissa paikallisseurakunnissa, ei voi olla iloitsematta, kuinka monin tavoin nämä agápēn piirteet jatkuvasti virvoittavat Jeesuksen seuraajien keskinäistä vuorovaikutusta ja seura-kunnan toimintaa. Kokonaisuus muodostuu siitä, että yhteisön kunkin yksilön kohdalla jokin piirre Herran lahjoittaman rakkauden laajasta kirjosta on saanut kypsyä tuotavaksi yhteiseen rakentumiseen.

 

Vaikka emme sitä helposti käsitäkään - etenkin, jos katsomme itseemme - kylvetään edellä kuvatun kaltaisen rakkauden ihmeellinen siemen jo-kaiseen uskovaan uudestisyntymän hetkellä. Raamatun sanan perus-teella saamme siis olla ehdottoman rohkaistuneita siitä, että meihin, jotka luonnoltamme olimme "vihan lapsia", vuodatettiin rakkauden Henki jo silloin, kun Kristuksen elämä elvytti henkemme lampun palamaan. Saimme ottaa vastaan osuuden kirkkaudesta, joka Pojalla on Isäl-tä.24) Tuosta hetkestä lähtien alkoi ...

... Rakkaus itse vaikuttamaan meissä: parantamaan meitä ensin sisäisesti ja neuvomaan sitten rakkauden vapauttamista käytännössä.

 

Meidän Herramme armo on ollut ylenpalttinen vaikuttaen … rak-kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa (1 TIM 1:14). … Jumala itse on opettanut teidät rakastamaan (kreik. agapaō) toisianne (1 TESS 4:9). Herra ohjatkoon sydämenne Jumalan rakkauteen (agá-pē) ja Kristuksen kärsivällisyyteen (2 TESS 3:5).

Eihän Jumala ole antanut meille pelkuruuden henkeä vaan voi-man, rakkauden (agápē) ja terveen ymmärryksen hengen (2 TIM 1:7). … Jumalan Henki asuu teissä (1 KOR 3:16).

 

Korkean Veisun mukaan ”rakkauden hehku on Herran liekki” . Kuten edellisillä sivuilla olemme todenneet, pyrkii lihallisuutemme ja vielä uudistumaton mielemme himmentämään tämän liekin täyttä kirkkautta meissä. Tarvitaan siten aivan erinomaisen suuri voima muuttamaan mei-dät ylipäätään rakkauteen mahdollisiksi, ohjaamaan sydämemme rak-kauteen25)opettamaan meitä rakastamaan toisiamme26)lisää-mään meille rakkautta27) ja pukemaan meitä sellaiseen keskinäiseen rakkauteen, että olemme valmiit palvelemaan ja jopa kärsimään toisen puolesta28).

Vain kirkkauden Henki eli Kristuksen elämä meissä kykenee kaikkeen tähän!

 

On merkille pantavaa, että kun Paavali rukoili Efeson kristittyjen puo-lesta, jotta nämä rakkauteen juurtuneina ja perustuneina oppisivat tuntemaan Jumalan armon koko laajuuden, erityisesti kaikkea tietoa ylempänä olevan Kristuksen rakkauden, luotti hän tässä ilman epäi-lyksiä Hengen työn onnistumiseen. Se on hänen mielestään vieläpä tie kaikkeen Jumalan täyteyteen eli hengelliseen täysi-ikäisyyteen:

Näin te tulette täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä. Hänelle, joka voi tehdä monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa, Hä-nelle kunnia seurakunnassa (EFES 3:19-21). Teillä on täyteys Hä-nessä, joka on kaiken hallituksen ja vallan pää (KOL 2:10). Jos me rakastamme toisiamme, Jumala pysyy meissä ja Hänen rakkauten-sa on tullut meissä täydelliseksi (1 JOH 4:12).

 

Paavalin tavoin meidänkään ei pidä asettaa katsettamme itseemme tai kyvyttömyyden tunteeseemme; emmehän me kykene itse tuotta-maan agápē-rakkautta. Emme voi edes kohentaa sen laatua itseämme parantelemalla tai yrittämällä muuttaa perustemperamenttiamme sosiaa-lisemmaksi. Kristus meissä on rakkauden lähde! Hän on rakkauden hedelmän aikaansaaja ja esilletuoja, mikä vapauttaa meidät suuntaa-masta odotuksia itseemme. 

 

Muistakaamme aina, että sisäinen rauha, ilo, vapaus ja lepo Hänessä muodostavat sen luonnollisen ”sydänlangan”, joka parhaiten välittää Hengen ”öljyn” kirkkautta ympäristöönsä. Hengen elämä itsessään on dynaamista ja luovaa; se etsii vaikutusuomansa Jumalan suunnitte-lemalla, kunkin uskovan persoonallisuuteen sopivalla tavalla. Valon hedelmä ilmenee kaikenlaisena hyvyytenä, vanhurskautena ja totuutena” , kuten EFES 5:9 toteaa. Raamatun mukaan Jumala le-vittää omiensa kautta joka paikassa Kristuksen tuntemisen tuok-sua.29) Sitä varten Hän tekee työtä lamppunsa kunnostamisessa voidak-seen asettaa sen valitsemaansa paikkaan rakkautensa valoa ja lämpöä levittämään. Hengen sisäistä työtä uskovassa käsittelemme sivustomme osioissa B3 Kirkkauden HenkiC1-2 Valon hedelmä  ja D Herran temp-pelin valo.

 

Rakkauden laatuun nähden Jeesus on siis täyteytemme. Mitä tulee rakkauden määrään, olemme jokainen vain yksi pieni säde kristusruu-miin koko kirkkauden määrästä. Kristusvalon laajasta spektristä meidät on asetettu säteilemään ehkä vain yhtä sävyä. Paavali selittää tätä yksilöllistä osuutta siten, että Kristuksessa yhteen liittyvä ruumis raken-tuu rakkaudessa ”sen voiman mukaan, joka kullakin ruumiin-osalla on” .30) Raamatun mukaan loistamme aitoa kristusvaloa vain yh-tenä tähtenä muiden joukossa Jumalan säätämän kirkkauden mukaan; kannamme hyvää hedelmää kukin yhtenä oksana kristuspuussa; saam-me palvella sopivan kokoisena astiana Jumalan suuressa taloudessa. Jumala on vuodattanut rakkautensa täydellistä nardus-öljyä astiaam-me juuri tarkoittamansa määrän huolehtien sen tuoksun leviä-misestä kauttamme tahtomallaan tavalla ja voimakkuudella. Toinen uskova asetetaan jakamaan jumalallista rakkautta sadoille lähimmäisille, toinen koko elämänsä aikana vain harvoille. Kristusruumiissa silmät ja suu osoittavat samaa rakkautta kuin kädet ja syli, mutta eri tavalla!

 

Kuten edellä sanasta luimme, Jumala haluaa opettaa meitä kaik-kia osoittamaan rakkautta käytännössä. Hengellisen nuoruuden "jaakobinpaineissa" (katso sivu B2.2) itselleen kuollut uskova omaa parhaat valmiudet kannatella elämässään Kristuksen mielenlaadun täyteläistä hedelmää. Hengen mieli on saanut kypsyä ohjaamaan koko hänen olemustaan: niin ajatuksia ja motiiveja, tahdon suuntautumista, tun-teiden säätelyä ja mielipiteiden ilmaisutapaa kuin kaikkia käytännön toimia, ihmissuhteita ja käyttäytymistä. Hengelliset aikuiset vaelta-vat Hengessä! He eivät enää etsi elämäänsä tästä maailmasta eivätkä kysy vastinetta (hyötyä) rakkaudelleen. Hengellinen ihminen on Kris-tuksen aitoon lähimmäisenrakkauteen vapauttama ihminen. Tähän suuntaan Jumala on yhä voimakkaammin virittämässä lamppujaan, jotta ne levittäisivät viimeisten aikojen laittomuuden ja kylmyyden keskelle kirkkautta, joka on lähtöisin Kristuksen kasvoilta.

 

Jumala, joka sanoi: ”Loistakoon valo pimeydestä”, valaisi sydä-memme, niin että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirk-kauden, joka loistaa Kristuksen kasvoilta, levittäisi valoaan (2 KOR 4:6). Siinä Minun Isäni kirkkaus tulee ilmi, että te kannatte paljon hedelmää ja niin osoitatte olevanne Minun opetuslap-siani. Se joka pysyy Minussa ja jossa Minä pysyn, kantaa paljon hedelmää, sillä ilman Minua te ette voi tehdä mitään. (JOH 15:5,8).

 

Tässä aloittamaamme aihetta Hengen vaikutuksesta hyvän hedelmän aikaansaamiseksi kristityssä syvennämme seuraavalla sivulla B3.