-

D  Herran temppelin valo

 

 

Ja tee myös lampunjalka puhtaasta kullasta. Tee se jalus-toineen ja varsineen takomalla. Sen kuvut, nuput ja kukat ol-koot samaa kappaletta kuin itse lamppu (2 MOOS 25:31). Käske israelilaisten tuoda sinulle puhdasta, survomalla saatua öljypuun öljyä valaisemista varten, niin että lamppu voidaan pitää aina palamassa. Aaronin tulee hoitaa sitä ilmestys-majassa liitonarkun edessä olevan esiripun ulkopuolella, niin että se palaa Herran edessä aina, illasta aamuun asti (3 MOOS 24:2-3). Sano Aaronille: ”Aseta lamput paikoilleen niin, että ne seitsemän lamppua luovat valoa lampunjalan etu-puolelle.” (4 MOOS 8:2)

 

Ilmestysmajan seitsenhaaraisessa lampunjalassa näemme esiku-van Herran Hengen moniulotteisen siunauksen läsnäolosta pelas-tuneessa ihmisessä, Jumalan temppelissä.1) Kultaiseen lampunjal-kaan sytytetty puhtaan öljyn liekki valaisi päivittäin (myös ehtoosta aamuun) ilmestysmajan pyhää huonetta, jossa papit hoitivat jumalanpalvelukseen kuuluvia tehtäviä. Samalla tavalla Jumalan temppelikseen pyhittämän ihmisen sisin on alati Hengen valaisema. Seitsenhaaraisen lampun taotut kukkakoristeet, nuput ja kukat, ennakoivat kauniisti uuden elämän puhkeamista ja mie-len uudistumista Kristuksessa.

 

Kun seuraavilla sivuilla avaamme oven kolmeen ihmismielen ”kammioon”, tahtoonajatusmaailmaan ja tunne-elämään, rukoilemme, että Kristuksen Henki, tuo Herran temppelin valo, saisi sanan avulla valaista ymmärrystämme ja uudistaa mieltäm-me.

Ihmisen henki on Herran lamppu: se tutkistelee sydämen kammiot kaikki (SNL 20:27; PR 38). Jos koko ruumiisi on valaistu eikä siinä ole mitään pimeää osaa, se on kokonaan valaistu, aivan kuin lamppu valaisisi sinut kirkkaalla loisteel-laan (LUUK 11:36).

 

 

 

 

D1  Valoa tahtoelämään

 

 

D1.1  Usko ja tahto

 

He kutsuivat Rebekan ja sanoivat hänelle: ”Tahdotko läh-teä tämän miehen (Aabrahamin palvelijan) kanssa?” Hän vas-tasi: ”Tahdon ”. (1 MOOS 24:58; PR 38)

 

Aabrahamin palvelija oli saapunut Mesopotamian Naahoriin etsi-mään morsianta isäntänsä pojalle Iisakille. Kun palvelija siellä esitteli sulhasen mahtavuutta ja selosti matkalla kokemaansa Aabrahamin Jumalan ihmeellistä johdatusta, vaikuttivat sanat eri-tyisesti yhteen suvun tyttäristä, Rebekkaan. Tytön mielessä herä-si usko uuden tulevaisuuden suhteen. Kun palvelija sitten luovutti Rebekalle Iisakin lähettämät arvokkaat kihlajaislahjat, vahvis-tui Rebekassa sellainen luottamus sulhasta kohtaan, että hän oli valmis jättämään lapsuuden kotinsa ja lähtemään palvelijan mukana pitkälle matkalle sulhasen kotimaahan. Toki uuden ase-man yksityiskohtainen ymmärtäminen ja oman tahdon koettele-minen Iisakin puolisona olivat vielä edessä 2), mutta myönteinen perusvalintavalinta Jumalan kutsuun avasi Rebekalle ihmeellisen tien Hänen suunnitelmansa välikappaleeksi. Tuossa hetkessä Rebekka osasi käyttää oikein Jumalan häneen asettamaa valinnan-vapautta – tahtoaan.

 

Langenneen vanhan ihmisen tahto on suuntautunut tekemään valintoja luonnollisin – maailmallisin – perustein pimentyneen ymmärryksen varassa. Uudestisyntymättömän ihmisen tahto ei siis ole vapaa, vaan orjuutettu tietämättömyyden ja synnin mää-räysvallan alle. Tässä mielessä ”ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa” 3). Sen vuoksi

Pyhän Hengen ensimmäinen tehtävä on osoittaa ih-miselle tämän luontainen ero, hukassa oleminen ja ka-dotettu asema Jumalaan nähden.

Evankeliumin kautta Henki sitten vaikuttaa ihmisessä uskon Jee-sukseen. Aabrahamin palvelijan tavoin Hän taivuttelee vastaamaan Rebekan lailla ”tahdon” Jumalan pelastuskutsuun. Vasta uudes-tisyntyneen hengen, Herran lampun, valaisema tahto on altis muovailtavaksi ja tekemään päätöksiä sanan suuntaisesti.

 

Erään kerran lehtimajanjuhlilla juutalaiset hämmästelivät sitä Kirjoitusten tuntemusta, jonka he havaitsivat oppimattomana pitä-mänsä Jeesuksen opetuksissa. Silloin Jeesus kannusti kuulijoitaan uskon askeleen ottamiseen antamalla heille seuraavan ainutlaatui-sen lupauksen:

Jos joku tahtoo tehdä Hänen tahtonsa, hän tulee tietä-mään, onko tämä oppi Jumalasta vai puhunko Minä omiani (JOH 7:17).

 

Jeesuksen erikoinen lupaus on yleispätevä ja osoittaa selvästi, että ihmisellä on tahto

              a)   joka voi uskossa taipua Jumalan tahdon suuntaan

              b)   joka ohjaa hänen tekemisiään

              c)   jonka taipuminen Jumalan tahtoon avaa ihmiselle

                    mahdollisuuden vakuuttua Jeesuksen sanojen

                    jumalallisesta alkuperästä niiden käydessä toteen.

 

Jeesuksen vaikuttama usko on luottamusta (lepäämistä) ja var-muutta (ojentautumista) Jumalan ilmoituksen varassa. Näin toimiva usko saa Jeesuksen lupauksen mukaan aina vakuutuksen (vahvistuksen) Jumalan sanan paikkansapitävyydestä. Uskon esi-isämme (-äitimme) ovat esimerkkeinä siitä, kuinka aito usko ohjaa Jumalan tahdon mukaisiin käytännön päätöksiin (tekoihin):

 

 ♥  Aabelin usko johti oikeanlaiseen uhraamiseen,

 ♥  Haanokin usko kuuliaisuudessa vaeltamiseen,

 ♥  Nooan usko arkin rakentamiseen pyhässä pelossa ja                 synnin tuomitsemiseen,

 ♥  Aabrahamin usko liikkeelle lähtemiseen tuntemattomaan           maahan,

 ♥  Saaran usko lapsen hankkimiseen yli-ikäisenä,

 ♥  Mooseksen usko Jumalan kansan kanssa kärsimiseen ja         veren sivelyn järjestämiseen ja

 ♥  Rahabin usko vakoilijoiden suojelemiseen.

 

Apostoli Jaakobin opetuksen mukaan nimenomaan teot kertovat uskon laadusta Jumalaan. Ilman tekoja usko on hyödytön ja kuollut. Usko vaikuttaa yhdessä tekojen kanssa ja teoista usko tulee täydelliseksi (JAAK 2:14-26). 

Jo VT:n pyhien usko muovasi heidän tahtoaan toi-mia Jumalan suunnitelman mukaisesti, minkä seurauk-sena he saivat vahvistuksen Jumalan lupausten paik-kansa pitävyydestä.4)

 

Tahto on siis Jumalan ihmiselle antama väline ratkaista menet-telytapa eri tilanteissa. Sen avulla teemme päätöksen esimerkiksi siitä, kuinka reagoimme ristiriitatilanteessa, miten huollamme ajatuksiamme, kuinka käsittelemme ja ilmaisemme tunteitamme, miten vakavasti asennoidumme seurakuntamme ja Jumalan val-takunnan tarpeisiin, kuinka suhtaudumme lähimmäisemme hä-tään, miten pitkälle olemme valmiit tavoittelemaan rahaa ja asemaa elämässämme, kuinka etsimme Herran kasvoja rukoukses-sa, missä määrin annamme aikaamme perheellemme, millä tavoin osoitamme rakkauttamme puolisollemme ja läheisillemme, miten etsimme lohdutusta ollessamme alamaissa ja kuinka nopeasti taivumme Hengen omaantuntoomme laskemaan murheeseen teh-dä parannus tottelemattomuudestamme.

 

Päätöksentekoamme säätelevät tieysti sellaiset luonnolliset seikat kuin temperamenttimmea), tilannekohtaiset tuntemuksemme, mo-tiivimme ja tarpeemme sekä aiemmat kokemuksemme ja tie-tomme vastaavasta tilanteesta. Tahtomme suuntautumisen voi-makkuuteen vaikuttaa ennen kaikkea se, kuinka henkemme ja mielemme on saanut uudistua Kristuksessa. Päätöksiimme kät-keytyy kuitenkin aina tuo Jeesuksen lupaama salaisuus siitä, että jokainen Jumalan tahdon mukainen valintamme lu-jittaa kokemustamme Hänen sanansa luotettavuudesta. Pienten kuuliaisuuden askelten kautta tahtomme oikeaan vahvis-tuu, mikä on edellytys Hengessä vaeltamaan oppimiselle. Sen vuoksi Herran toimintatapa mielemme uudistamisessa on kahtalai-nen:

Hän opettaa meitä ymmärtämään Jumalan sanassaan ilmaisema hyvä tahto ja taivuttaa sitten tahtom-me yhdensuuntaiseksi sen kanssa.

 

 

Raamattu ilmaisee tämän tavoitteen hyvin selvästi:

Ymmärtäkää, mikä Jumalan tahto on (EFES 5:17). Jumala itse vaikuttaa teissä tahtomisen ja tekemisen, että Hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi (FIL 2:13). Älkää mukautuko tämän maailmanajan menoon, vaan muuttukaa mielenne uudis-tuksen kautta, jotta voisitte tutkia, mikä on Jumalan tah-to, mikä on hyvää, Hänen mielensä mukaista ja täydellistä (ROOM 12:2). 

Olen taivuttanut sydämeni  noudattamaan Sinun lakejasi, aina ja loppuun asti (PS119:112).

 

Tässä tarkoituksessa alussa mainittu ”Aabrahamin palvelija”, Herran Henki, hyödyntää kaikkia mahdollisia tilanteita pyrkiessään vaikuttamaan aikomuksiimme ja päätöksiimme sekä niiden taustalla oleviin motiiveihimme. Suunnatessaan tahtoamme vähä vähältä Jumalan mielen mukaiseksi Henki puhuu meille eten-kin Raamattua lukiessamme.5) Uudistaessaan mieltämme Hän käyttää monipuolisesti hyväksi seurakuntayhteyttämme: sen sananopetusta, sielunhoitoa ja armolahjapalvelua 6); sen yhteisöl-lisyyttä, keskinäistä rakkautta, rohkaisua, neuvomista ja kehotusta; toistemme esimerkkiä ja todistusta Jumalan armosta.7) Vaikuttaes-saan tahtomiseemme ja tekemiseemme Henki ottaa palveluk-seensa myös arkielämämme olosuhteineen, ihmissuhteineen ja kiusoineen. Jopa koetuksemme ja vastoinkäymisemme petty-myksineen ja epäonnistumisineen ovat Jumalan hallinnassa olevia taivutteluvälineitä meidän parhaaksemme.8) Tällaisen ”kasvatus-koulun” jokaisella luokalla meitä lohduttaa sanan valtava lupaus siitä, että Jumala on laatinut elämäämme varten parhaan mah-dollisen suunnitelman:

Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa, niiden, jotka Hän on suunnitelmansa mukaan kut-sunut (ROOM 8:28).

 

Kuten olemme aiemmin todenneet, saimme vanhalta ihmiseltäm-me perinnöksi hengellisen tietämättömyyden ja lihallisuuden. Lihan mielen kyllästämä tahtomme ei uudistunut läpikotaisin sillä het-kellä, kun henkemme uudestisyntyi. Taivaallinen Isä joutuu teke-mään joskus suurenkin työn taivuttaakseen lapsensa yhteistyöhön kanssaan. Voimakastahtoisen, ulospäin suuntautuvan ja inhi-millisesti katsoen lahjakkaan uskovan tahdon valjastaminen Hänen tarkkaan suunnitelmaansa vaatii eri tyyppisiä keinoja kuin sellai-sen, jonka tahtoelämän on kasvuympäristö murtanut hauraak-si. Voimme esimerkiksi havaita selvästi, kuinka älykkään ja omaan kekseliäisyyteensä luottaneen Jaakobin taivuttelu Jumalasta riippuvaiseksi oli toisenlaista kuin itseään vähättelevän Gideonin. Jälkimmäisen heikko käsitys itsestään ja arvostaan edellytti Jumalan lupausten tueksi monenlaista rohkaisua.

 

Jos sinulla on aikaa, tutkipa Raamatustasi, miten eri tavoin rää-tälöityjä vaihtoehtoja Jumala joutui käyttämään suostutellakseen kutsumiansa uskonisiämme luopumaan omista aikeistaan, tavois-taan ja peloistaan, jotta he astuisivat sisälle heille tarkoitettuun jaloon suunnitelmaan. Ajattele vaikkapa

   Ꙩ  äkkipikaisella luonteella varustettua Moosesta,

     pelon ja hätäilyn takia epäluottamusta Jumalaan

       osoittanutta Aabrahamia,

     nuoruuteensa ja puhetaidottomuuteensa vedonnutta

       Jeremiaa,

     Herran kutsua paennutta Joonaa,

   Ꙩ  nautinnonhaluista ja valvomatonta Simsonia,

   Ꙩ  lähimmäisen puolison omistamishalun pauloissa

       kamppaillutta Daavidia,

     läheistensä hylkäämiksi joutuneita Joosefia ja Jeftaa,

   Ꙩ   helposti innostuvaa mutta ihmispelkoista Pietaria ja

   Ꙩ  lainkiivailijoiden väkivaltaiseen siipeen kuulunutta Saulusta.

 

Jumala riisui kunkin näitä uskon sankareita suunnitelmaansa sopimattomista varustuksista käyttäen siihen joskus vuosikym-menten ajan. Mutta uskon esikuvamme saivat armon taivuttaa tahtonsa, vaikka Jumalan kutsuun sitoutuminen toi heidän elä-määnsä myös kärsimystä.

 

Uskovan ihmisen mielen uudistumisesta puhuessaan Raamattu ottaa esimerkkejä lapsen kasvatuksesta. Yksi keskeinen periaate, josta kiinni pitäen Jumala suuntaa meidän tahtoamme hyvään, käy hyvin ilmi oheisesta jaejaksosta:

 

Tiedä siis sydämessäsi, että Herra, sinun Jumalasi, kasvat-taa sinua niin kuin isä kasvattaa poikaansa (5 MOOS 8: 5). Herra antaa viisautta, Hänen suustansa lähtee tie-to ja ymmärrys (SNL 2:6). Totuta poikanen tiensä suun-taan, niin hän ei vanhanakaan siitä poikkea (SNL 22:6).

Vaikka minulla on Kristuksen antama valta määrätä, mitä sinun tulee tehdä, niin minä rakkauden nimessä mieluum-min vain vetoan sinuun tällaisena kuin olen. En … halua tehdä mitään ilman sinun suostumustasi, jotta et tekisi sitä hyvää, minkä teet, pakosta vaan vapaaehtoisesti  (FILEMON 8-9,14; PR 92).

 

Rakastavana ja viisaana kasvattajana Taivaallinen Isämme antaa meille ensin tietoa aikomuksistaan sanansa välityksellä. Sitten Hän suostuttelee ja totuttelee tahtoamme kärsivällisesti uudistuneeseen ymmärrykseemme vedoten. Sen jälkeen Hän jättää meille itsellemme lopullisen päätöksenteon siitä, haluam-meko ojentautua Hänen mielensä mukaan.9) Jumala ei siis murra tahtoamme väkisin eikä pakota yhteistyöhön kanssaan; Hän on Aadamista alkaen kunnioittanut ihmisen vapaaehtoista sydämen kuuliaisuutta. Jeesuksen opetuslapsilleen osoittama avoin kysy-mys ”tahdotteko tekin mennä pois?” (JOH 6:67; PR 1938) kuvaa hyvin Herran seuraamiseen liittyvää jatkuvaa valinnan vapautta. Sitoutumisen vapaaehtoisuus on tärkeää siksikin, et-tä Jumalan tahdon mukainen tie on lihan kärsimisen tie. Se merkitsee ristin valitsemista: oman elämän kadottamista Jee-suksen tähden ja itsensä kieltämistä.10) Esimerkiksi edellä mainittu profeetta Jeremia sai havaita, kuinka hänen valintansa seurata Herraa tuli ahdingoissa koetelluksi monta kertaa kutsumuksen aikana.11)

 

Meillä on vaimoni kanssa kaksi suurenmoista lasta. Lapsuus-kesinään esikoispojallamme oli tapana juoksennella polvet paljaina mummilansa epätasaisen karkeapintaisella betonikäytävällä. Useista perustelluista kielloistamme huolimatta hän ei millään malttanut lopettaa tätä leikkiään. Ei, ennen kuin itse rajulla tavalla törmäsi harrastuksensa seurauksiin. Kaatuminen ja polvien verille naarmuuntuminen toivat pojan eräänä päivänä itkien syliimme lohdutusta saamaan. Vasta kipeältä tuntunut vahinko taivutti lapsen tahdon, ja hän suostui siirtämään juoksuratansa turvalliselle nurmikolle.

 

Vaikka Taivaallinen Isämmekin sallii joskus vaikeiden olosuhteiden kurituksen lailla vaikuttaa muutoshalukkuutta entisiin tapoihimme - jos pelkkä sanan ohje ei riitä mielenmuutokseen - armosyliään Hän ei meiltä milloinkaan kiellä. Hän ei koskaan sekoita lapsen asemaamme ja vääriä valintojamme toisiinsa. Juuri tällä tavalla Jumala usein kasvattaa meitä, jotta tahtomme oikeaan vahvistuisi ja lunastuksemme Pahan vallasta vähä vähältä rea-lisoituisi kurinalaisuudeksi elämässämme.

 

Jumalan armo  kasvattaa meitä hylkäämään jumalatto-muuden ja maailmalliset himot ja elämään siveästi, van-hurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa (TIIT 2: 11-12). Kärsimys on teille kasvatusta; Jumala kohtelee teitä kuin lapsiaan. Jumala kurittaa meitä tosi parhaaksem-me, että pääsisimme osallisiksi Hänen pyhyydes-tään (HEPR 12:7, 10). Kuule neuvoa, ota ojennus varteen, että olisit vastedes viisaampi (SNL 19:20).

 

Oman tahdon taipumista Jumalan tahtoon sanotaan Raamatus-sa kuuliaisuudeksi ja kurinalaisuudeksi.12) Kristuksen mielen-laatuun pukeminen ja kuuliaisuudessa vaeltamaan ohjaaminen on mitä tärkeintä (ja ehkä haastavinta) Hengen päivittäistä työtä meissä. Se on Herran lampun virittämistä kirkkaammaksi. Vaikka Vapahtajallammekin aitona ihmisenä oli luonnollisesti yksilöllinen tahto, pyrki Hän liikkuessaan maan päällä etsimään ja nou-dattamaan aina Isänsä tahtoa. Kuuliaisuus oli Hänelle jokapäi-väinen välttämättömyys niin kuin on ravinto keholle. "Älköön tapahtuko Minun tahtoni, vaan Sinun", sanoi Jeesus sil-loinkin, kun edellinen vaihtoehto tuntui paljon helpommalta. Hän oli kuuliainen kuolemaan asti! Saisimmepa mekin armon suunnata uskossa tahtoamme päivittäin edes piirun verran Hänen esimerk-kinsä mukaan:

Minä en etsi omaa tahtoani vaan Hänen tahtoaan, joka on Minut lähettänyt (JOH 5:30; 6:38). Minun ruokani on se, että teen Lähettäjäni tahdon ja vien Hänen työnsä pää-tökseen (JOH 4:34). Minä teen aina sitä, mikä on Hänelle mieluista (JOH 8:29). Jeesus rukoili: ”Isä, kaikki on Sinulle mahdollista. Ota tämä malja Minulta pois. Ei kuitenkaan niin kuin Minä tahdon vaan niin kuin Sinä" (MARK 14:36; PS 40:9).