A7  JEESUS HEPREALAISKIRJEESSÄ              4.2.2023

1. Korkealle korotettu

Evankeliumit kertovat Jeesuksen elämästä maan päällä: palvelutyöstä, kärsivän ihmisen osasta, sovituskuolemasta ja ylösnousemuksesta. Heprealaiskirje painottaa Herram-me nykyistä asemaa ja tehtävää. Kirjeessä mainitaan viisi kertaa, kuinka Jeesus lunastustyönsä maan päällä lop-puun saatettuaan istuutui pysyvästi Jumalan valtais-tuimen oikealle puolelle taivaassa.

Toimitettuaan puhdistuksen synneistä Hän on istuutu-nut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa. Hänestä on tullut niin paljon enkeleitä suurempi kuin Hänen perimänsä nimi on heidän nimeään jalompi (1:3-4).

Kristus sen sijaan on uhrannut yhden ainoan uhrin syntien vuoksi ja istuutunut ikuisiksi ajoiksi Jumalan oikealle puolelle  (10:12).

Tuo sanonta ”Majesteetin oikealle puolelle” tarkoittaa paikkaa ja asemaa, jonka haltijalla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Ihmiskunnan koetuksen kes-kellä elävä seurakunta tarvitsee juuri tällaista vakuutusta. Olemme turvallisella mielellä, kun tiedämme, että seura-kunnan Herralla on täysi hallintavalta tapahtumiin kan-sojen keskellä. Hänen rakkaittensa ahdinko maailmassa ei ylitä Hänen sallimuksensa rajoja. Vain Jeesuksella on oikeus avata kirjakäärö, joka käynnistää viimeiset lopun aikojen tapahtumat  (ILM 5:5-7).    

2. Viholliset jalkojensa alla

Jeesuksella on auktoriteettiasema erityisesti Hänen vi-hollisiinsa nähden. Pimeyden henkivaltojen kukistuminen alkoi Jeesuksen ristinkuolemassa ja ylösnousemuksessa. Tällä hetkellä Vastustaja jo tietää kohtalonsa ja odottaa lopullista tuomiotaan korotetun Karitsan jalkojen alla, jot-ka tulevat "murskaamaan rikki Käärmeen pään". Paho-lainen asetetaan lopulta Jeesuksen astinlaudaksi ja heite-tään iankaikkiseen kadotukseen (ILM 20:10). 

Koska siis lapsilla on liha ja veri, myös Hän tuli niistä samalla tavoin osalliseksi, jotta Hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, nimittäin Paholaisen, ja vapauttaisi kaikki, jotka kuoleman pelosta olivat koko elämänsä ajan olleet orjuudessa (2:14-15).

Sinä asetit kaiken Hänen jalkojensa alle. Alistaes-saan kaiken Hänen valtaansa Jumala ei jättänyt mitään Hänelle alistamatta. Nyt emme kuitenkaan vielä näe, että kaikki olisi alistettu Hänen valtaansa (2:8).

Kenelle enkeleistä Hän on koskaan sanonut: ”Istu Minun oikealle puolelleni, kunnes Minä panen vihollisesi Sinun jalkojesi astinlaudaksi ”? (1:13)

Tästä lähtien hän odottaa, kunnes hänen vihollisensa pannaan Hänen jalkojensa astinlaudaksi (10:13).

Vastustajamme on siis yhä elossa, mutta tultuaan Gol-gatan taistelussa voitetuksi ja riisutuksi aseista (KOL 2:15) asetettu Majesteetin oikealla puolella istuvan Her-ramme jalkojen alle. Tämä tietoisuus lisää rohkeuttamme, kun rukoillen vastustamme pimeyden henkivaltojen vai-kutusta omassa, lähimmäistemme ja seurakuntamme elä-mässä (EFES 4:27; 6:12-13; 1 PIET 5:8-9). Jeesuksen nimessä on auktoriteetti, joka Paholaisen on tunnustet-tava (JAAK 4:7). Kristuksen voiton ansiosta me olemme voittajia myös viimeisen vihollisemme, kuoleman, kohda-tessamme (1 KOR 15:24-28). 

3. Täydellinen uhri

Useamman kerran heprealaiskirje muistuttaa lukijoitaan Jeesuksen antaman sovitusuhrin täydellisyydestä: Se on kertakaikkinen, pysyvästi voimassa oleva ja riittävä pyyhkimään pois kaikki syntimme Jumalan muistista. Uhrieläinten veri VT:ssa riitti vain ulkonaiseen puhtau-teen, kun taas Kristuksen veri tuo puhtauden Uuden liiton uskovan omaantuntoon asti Jumalan edessä.

Hän on yhdellä ainoalla uhrilla tehnyt pysyvästi täy-dellisiksi ne, jotka pyhitetään. ”Heidän syntejään ja laitto-muuksiaan Minä en enää muista.” (10:14,17).

Jos kerran pukkien ja härkien veri ja hiehon tuhka saas-tuneiden päälle vihmottuna pyhittää ulkonaiseen puhtauteen, kuinka paljon ennemmin Kristuksen veri – Hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Juma-lalle – puhdistaakaan meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa (9:13-14).

Ja niin kuin ihmisille on määrätty, että heidän on kerran kuoltava ja sen jälkeen tulee tuomio, samoin on Kristus kerran uhrattu, jotta Hän ottaisi pois monien synnit, ja Hän ilmestyy toisen kerran, ei enää synnin tähden vaan pelastukseksi niille, jotka Häntä odottavat (9:27-28).

Kertakaikkisen kattava lunastus Kristuksessa vapauttaa meidät uskovat syntikeskeisyydestä. Meillä on oikeus olla kaivelematta anteeksiannettuja virheitä itsessämme (ja toisissa). Meillä on lupa unohtaa pimeä menneisyy-temme ja suuntautua Jeesuksen täydellisen uhrin varassa kohti voittopalkintoa. 

Heprealaiskirjeen juutalaistaustaisten lukijoiden jumalan-palveluselämään saattoi liittyä lainalaista ansiokristil-lisyyttä. Kirje nimittää pelastuksen perusteeksi esitettyjä ihmisen omia tekoja ”kuolleiksi teoiksi”. Kun ansiottomina ja vailla omia mahdollisuuksia katsomme uskossa Jee-suksen täydelliseen uhriin, vapautuu omatuntomme näi-den kuolleiden tekojen painolastista palvelemaan Juma-laa (HEPR 9:14).

4. Ylimmäinen pappi

Yksi heprealaiskirjeen käyttämistä voimakkaimmista VT:n esikuvista on ylimmäinen pappi. Hän oli välimies israe-lilaisten ja Jumalan välillä. Hän oli ainoa ihminen, jolla oli lupa palvella Ilmestysmajan kaikkein pyhimmässä osassa Herran edessä. Kerran vuodessa ylipappi meni sinne syntiuhrieläimen verta ja hyvänhajuista suitsuketta muka-naan ja toimitti siellä Israelin seurakunnalle sovituksen heidän synneistään.

Mutta Kristus ilmestyi tulevan hyvän ylipappina. Suu-remman ja täydellisemmän majan kautta, jota ei ole käsin tehty ja joka ei ole tätä luomakuntaa, Hän meni, ei pukkien eikä mullikoiden veren kautta vaan oman verensä kautta kertakaikkisesti kaikkein pyhimpään ja sai aikaan ian-kaikkisen lunastuksen (9:11-12).

Kristus on siis uuden liiton välimies. Hänen kuole-mansa on tapahtunut lunastukseksi ensimmäisen liiton aikaisista rikkomuksista, jotta kutsutut saisivat luvatun ian-kaikkisen perinnön (9:15).

Kristus ei mennyt käsin tehtyyn pyhäkköön, joka on vain sen oikean kuva, vaan itse taivaaseen ilmestyäkseen nyt Jumalan kasvojen eteen meidän hyväksemme. Eikä Hän mennyt uhratakseen itseään monta kertaa, niin kuin ylipappi menee kerran vuodessa kaikkein pyhim-pään mukanaan vierasta verta; muutoinhan Hänen olisi pitänyt kärsiä monta kertaa maailman perustamisesta asti. Mutta nyt Hän on ilmestynyt vain kerran, maailman-aikojen lopulla, poistaakseen synnin uhraamalla it-sensä. (9:22-26)

Meillä on siis rohkea luottamus siihen, että Jeesuksen veren kautta meillä on pääsy kaikkein pyhim-pään uutta ja elävää tietä myöten, jonka Hän on vihkinyt meille esiripun, oman lihansa, kautta. Koska meillä on suuri pappi Jumalan huoneen hallitsijana, astukaamme esiin vilpittömin sydämin, täydessä uskon varmuudes-sa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä (10:19-22).

Herra Jeesus itse on meidän Ylipappimme ja uuden liiton välimiehemme. Meidän hyväksemme Hän meni kaikkein pyhimpään eli Jumalan kasvojen eteen taivaassa. Hänen uhriverensä arvo on eläinuhreihin verrattuna niin paljon suurempi, että nyt

jokaisella Jeesukseen uskovalla on avoin pääsy suoraan Isän tykö armoistuimen eteen.

Syntiemme kauhistavuudesta ja elämämme täydellisestä haaksirikosta huolimatta uuden aloittamisen mahdollisuus Kristuksessa on aina olemassa. 

Käykäämme siis rohkeasti armon valtaistuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon avuksemme oikeaan aikaan (4:16).

Suuren Ylipappimme omalla verellään toimittama sovitus poisti siis pelottavan esiripun kaikkein pyhimmän edestä. Niinpä Jeesuksessa meille, langenneille synnin saastutta-mille, avautui uusi armon tie käydä Jumalan läsnä-oloon ja vaeltaa siinä. Se merkitsee avointa Hengen yhteyttä Hänen kanssaan. Saamme täydessä uskon-varmuudessa tulla aina Isän eteen rukouksessa; saamme Jeesuksen todistajina elää rohkeasti ihmisten keskellä Hänen huolenpitoonsa luottaen. Ja viimein saamme kerran astua konkreettisesti Hänen kirkkau-tensa kasvojen eteen, jonne Jeesus "edellä juoksijana" on jo mennyt meidän puolestamme. Raamatun kauniin kuvakielen mukaan esiripun sisäpuolella taivaassa oleva Ylipappimme on iankaikkisen toivomme, sielumme ank-kurin, luja kiinnityskohta:

Näistä kahdesta muuttumattomasta asiasta (sanansa lu-pauksesta ja vannomastaan valasta), joissa Jumala ei voi valehdella, me näin saamme voimakkaan rohkaisun, me, jotka olemme paenneet pitämään kiinni edessämme ole-vasta toivosta. Se toivo on meille kuin sielun ankkuri, varma ja luja, ja se ulottuu esiripun sisäpuolelle as-ti. Sinne Jeesus meni edellä juoksijana meidän puoles-tamme, kun Hän oli tullut ylipapiksi ikuisiksi ajoiksi (6: 18-20).

 5. Esirukoilija

Raamatun mukaan leeviläisen ylipapin virkapuvun olka-kappaleisiin ja rintakilpeen oli kiinnitetty jalokiviä. Jaloki-viin oli kaiverrettu Israelin poikien nimet. Aina kun yli-pappi meni kaikkein pyhimpään, hän kantoi nämä kak-sitoista sukukuntaa harteillaan ja sydämensä päällä Her-ran eteen.

Tässä on kaunis ennakkokuva suuren Ylipappimme nykyi-sestä esirukoustehtävästä: Majesteetin oikealla puolella istuessaankin Hän elää rukoillakseen jatkuvasti omiensa puolesta. Heprealaiskirjeen kirjoittajan näky Jeesuksesta ylipappina ja kuninkaana, joka edelleen palvelee seurakuntaansa, on niin voimakas, että hän nimittää sitä jopa sanomansa pääkohdaksi.

Sanomamme pääkohta on siis tämä: Meillä on sellai-nen ylipappi, joka istuu Majesteetin valtaistuimen oikealla puolella taivaissa. Hän palvelee pyhäkössä, siinä oikeas-sa ilmestysmajassa, jonka on pystyttänyt Herra eikä ihminen (8:1-2).

Näin on myös se liitto parempi, jonka takaajaksi Jeesus on tullut. Noita toisia pappeja on ollut useampia, koska kuolema on estänyt heitä pysymästä tehtävässään. Mutta tällä on katoamaton pappeus, koska Hän pysyy iäti. Siksi Hän myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan tulevat Jumalan luo, sillä Hän elää aina rukoillakseen heidän puolestaan. (7:22-25).

Sinulla, veljeni ja sisareni, on taivaassa väsymätön Esi-rukoilija. Isä kuulee Häntä ja "voi täydellisesti pe-lastaa ne, jotka Hänen kauttaan luokseen tulevat". Saakoon tämä näky lohduttaa meitä, joilla elämässä on niin vaikeata, että mieleemme on noussut epäilyksiä jopa perille selviämisestä. Kunpa Jeesuksen esimerkki voisi myös olla synnyttämässä meissä uuden liiton papeissa halua ja rakkautta etsiä palvelupaikkaamme esirukouksen arvokkaassa kutsumuksessa. 

6. Heikkojen, kärsivien ja kiusattujen Paimen

Rauhan Jumala, joka on nostanut kuolleista meidän Her-ramme Jeesuksen, Hänet, joka iankaikkisen liiton veren perusteella on se suuri lampaiden Paimen (13:20).

Jeesus ei ole ainoastaan kaukainen Kuninkaamme ja Ylimmäinen pappimme vaan myös laumansa kanssa kul-keva suuri Paimenemme (JOH 10:11). Uskollisesti Hän huolehtii lampaistaan. Heprealaiskirjeen ehkä lohduttavin sana on mielestäni siinä, että meitä paimentaessaan

Jeesus ymmärtää heikkouksiamme, kiusojamme ja kärsimyksiämme kohtasivatpa ne meitä missä muodossa tahansa.

Koska Hän ihmisen osassaan joutui maistamaan kaikkia ihmisen kärsimyksen muotoja, kykenee Hän meitä sää-lien auttamaan:

Koska Hän on itse kärsinyt ja ollut kiusattu, Hän kykenee kiusattuja auttamaan (2:18).

Eihän meidän ylipappimme ole sellainen, ettei Hän voi sääliä meidän heikkouksiamme, sillä Hän on ollut kai-kessa kiusattu samalla tavoin kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä (4:15).

Jeesus eli maan päällä todella kiusatun, hylätyn ja koe-tusten täyteisen elämän. Ihmisen kärsimysten kautta meidän "pelastuksemme päämies" tehtiin täydelliseksi. Ne opettivat Hänelle kuuliaisuutta, laupeutta ja kykyä sää-lien auttaa meitä laitumensa lampaita, jotka kovin helposti altistumme seuraamaan lihamme houkutuksia, paholaisen eksytyksiä ja maailmallista mammonaa. 

Vaikka Hän oli Poika, Hän oppi kuuliaisuuden siitä, mitä kärsi (HEPR 5:8).

Hänen, jonka tähden kaikki on ja jonka kautta kaikki on, sopi, saattaessaan paljon lapsia kirkkauteen, tehdä kär-simysten kautta heidän pelastuksensa päämies täy-delliseksi (HEPR 2:10). Kun Hän oli tullut täydelliseksi, Hänestä tuli iankaikkisen pelastuksen aikaansaaja kaikille, jotka ovat Hänelle kuuliaisia (HEPR 5:9). 

Sen vuoksi Hänen piti tulla kaikessa veljiensä kaltaiseksi, jotta Hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylipap-pi tehtävissään Jumalan edessä ja Hän voisi sovittaa kansan synnit (2:17).

7. Pyhittäjä ja kasvattaja

7.1  Kristuksessa olemme jo pyhitetyt Jumalalle

Heprealaiskirjeen kirjoittaja nimittää lukijoitaan ”pyhiksi veljikseen”. Pyhä tarkoittaa asemansa puolesta Juma-lalle erotettua. Myös Jeesus kutsuu veljikseen kaikkia niitä, jotka Hän näin pyhittää.

Hän, joka pyhittää, ja ne, jotka pyhitetään, ovat kaikki alkuisin yhdestä. Siksi Hän ei häpeä kutsua heitä vel-jikseen. Hän sanoo: ”Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, laulan ylistystäsi seurakunnan keskellä.” (2:11-13).

Jeesus Poikana toteutti Isän tahdon poistaessaan en-simmäisen liiton eläinuhrit, jotka vaikka peittivätkin israe-lilaisten synnit, eivät voineet ottaa syntejä pois omal-tatunnolta (9:9; 10:2-4,11). Isän tahdon mukaan Hän asetti tilalle itsensä uudeksi täydelliseksi uhriksi. Tämän tahdon perusteella

jokainen, joka on uskossa laittanut pelastustoi-vonsa Jeesuksen sovitusuhrin varaan, on kerta-kaikkisesti pyhitetty Jumalalle.

Ensin Hän sanoo: ”Uhreja ja lahjoja, polttouhreja ja syn-tiuhreja sinä et tahtonut etkä niihin mieltynyt”, vaikka niitä lain mukaisesti uhrataankin. Sitten hän sanoo: ”Katso, Minä olen tullut tekemään sinun tahtosi.” Hän poistaa ensimmäisen asettaakseen toisen. Tämän tahdon perusteella meidät on pyhitetty Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla ker-takaikkisesti (10:8-10).

Jokainen pappi seisoo päivittäin palvelemassa ja uhraa toistuvasti samoja uhreja, jotka eivät koskaan voi poistaa syntejä. Kristus sen sijaan on uhrannut yhden ainoan uhrin syntien vuoksi ja istuutunut ikuisiksi ajoiksi Jumalan oikealle puolelle … Hän on yhdellä ainoalla uhrilla tehnyt py-syvästi täydellisiksi ne, jotka pyhitetään (10:11-14).

Jeesuksen uhrin arvo on niin käsittämättömän suuri, että uskossa siihen turvautuvalle lahjoitetaan iankaikkisesti pyhä asema ja vanhurskaus Jumalan edessä (10: 10,38; 11:4). Lunastus Kristuksessa ottaa pois synnit sekä ihmisen omastatunnosta että Jumalan muistista (9: 28; 10:17,22). Sen antama puhtaus on niin täydellinen, että näin pyhitettyyn ihmiseen Herran Henki asettuu asumaan (2:3-4; 10:29).

7.2  Kristuksen Henki pyhittää vaelluksemme

Heprealaiskirje erottaa edellä kuvatun pyhän asemam-me Kristuksessa siitä pyhästä vaelluksesta, joka on Hänen Henkensä jokapäiväisen työn tavoitteena elämäs-sämme. Edellinen liittyy kristityn kertakaikkiseen uskon-vanhurskauteen ja jälkimmäinen siihen elämän vanhurskau-teen, joka kypsyy Jeesuksen Hengen aikaansaamana hedelmänä ja Hänen armonsa kasvattavan työn tulok-sena meissä. Vanhurskas asema Jumalan edessä ja van-hurskas vaellus ihmisten keskellä ovat molemmat Jeesuk-sen kihlajaislahjoja meille.

Tämä jälkimmäinen aihe heprealaiskirjeessä on kuitenkin niin laaja, että jätämme sen tutkimisen omalle sivulleen.

Rakas lukijaystäväni näytön toisella puolella, yhdythän lopuksi kanssani seuraavaan kiitosrukoukseen:

Kiitos Herra Jeesus, että olet tullut meille kaikeksi, mitä elämäämme ja pelastumiseemme tarvitsemme. Ensin Sinä lunastit meidät Isälle tulemalla ihmiseksi ja kärsimällä syntiemme rangaistuksen puolestamme. Voitollisen ylösnousemisesi ja taivaaseen korottamisesi jälkeen kaikki vihollisesi (vastustajamme) asetettiin jal-kojesi alapuolelle.

Kiitos siitä, että nyt toimit edustajanamme - ylipap-pina ja esirukoilijana - Kaikkivaltiaan valtaistuimen oi-kealla puolella. Kiitos myös, että olet suuri Paime-nemme sekä Henkesi kautta Puolustajamme, Opet-tajamme, Lohduttajamme ja Voimamme.

Auta meitä uskossa omistamaan asemamme Sinus-sa ja vaeltamaan tulemukseesi asti sen mukaisesti ni-mellesi kiitokseksi!

Aamen.