A14 KIRKKAUTTA SAVIASTIASSA 12.12.2023
Jos haluat etukäteen asettua tämänkertaisen aiheemme kehykseen, voit tehdä sen lukemalla Raamatustasi ja-keet 2 KOR 3:15-18; 4:6-10.
Jumalan kirkkaus ilmestyi aikoinaan Israelin kansan kes-kellä monessa fyysisessä muodossa. Milloin se hehkui palavassa pensaassa, milloin valaisevassa pilvessä ja ku-luttavassa tulessa (2 MOOS 3:2-5; 13:21; 24:17; 40:34-38; 3 MOOS 9:23-24; 1 KUN 8:10-11; 18:38). Vaikka tulen näkeminen herätti kansassa kunnioittavaa pelkoa Herraa kohtaan, se ei muuttanut heidän sisintään. Ulko-nainen kirkkaus ja valtavat ihmeet, joilla Jumala osoitti läsnäolonsa erämaavaelluksen aikana, eivät kyenneet uu-distamaan langennutta ihmistä. Tässä suhteessa koko lakiliitto käskyineen ja syntejä sovittavine eläinuhreineen osoittautui voimattomaksi. Israel pysyi pahaan taipuvai-sena, epäjumaliin mieltyvänä ja kapinoivana niskurikansa-na loppuun asti (2 MOOS 32:22; 5 MOOS 9:6-7).
Vielä tänäänkin peite on heidän sydämensä pääl-lä Moosesta luettaessa, mutta kun heidän sydämensä kään-tyy Herran puoleen, peite otetaan pois (2 KOR 3:15-16).
Jaakobin jälkeläisissä vaikuttaa sama syntinen luonto kuin meissä pakanoissa (EFES 2:3; TIIT 3:3). Sen vuoksi, että Mooseksen laki oli avuton ihmisen syntisen lihan ja mielen hallitsemisessa,
Jumala lähetti kirkkautensa maailmaan toisenlai-sessa muodossa: omassa Pojassaan Jeesuksessa (ROOM 8:3-9).
Kristuksessa on toivo muuttumisestamme. Hänessä Ju-mala tuomitsi synnin, joka asuu meidän lihassamme. Sen ansiosta Jeesuksen sovitusuhriin turvautuvan ihmisen sisin puhdistuu niin täydellisesti, että itse kirkkauden Henki voi ottaa asuinsijan hänessä. Silloin voima muut-tumiseen Kristuksen mielenlaatua kohti ei tule ponnis-teluista lain täyttämiseksi vaan Hänen elämänsä täytey-destä, joka asuu meissä. Kirkkauden Henki on myös lap-seuden Henki, joka synnyttää meidät lapsiksi Taivaal-lisen Isän perheeseen, huolenpitoon ja rakkauteen.
Miten valtava on tämän salaisuuden kirkkaus: Kristus teis-sä kirkkauden toivo (KOL 1:27).
Jumalan Henki asuu teissä. Te olette saaneet lapseu-den Hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!" (ROOM 8: 9,15)
Me kaikki, jotka katselemme Herran kirkkautta ... muu-tumme saman kuvan kaltaisiksi ... niin kuin muuttaa Her-ra, joka on Henki (2 KOR 3:18).
Tämä kirkkauden aarre on lahjoitettu hauraaseen savi-olemukseemme. Eikä ainoastaan vanhuuttaan rapistuva, sairauksille altis kehomme kerro, että asia on näin. Myös ikääntyvä mielemme kokee enenevässä määrin ahtautta, neuvottomuutta ja lyöpymistä tässä maailmassa (2 KOR 4:7-9). Muistin heiketessä, voimien vähetessä, omaisten ja ystävien harvetessa ja lasten muuttaessa kauemmaksi nousevat orpouden ja alakuloisuuden tunteet herkästi pintaan. Lisäksi tunnemuistiimme jo lapsuudessa painetut hylkäämisen tai kaltoinkohtelun jäljet saattavat aktivoitua tietyissä stressitilanteissa. Huomaamme, kuinka ihmis-kunnan kaukaisesta menneisyydestä esi-isiemme mielen-maisemaan kiinnittyneet pelon, häpeän ja arvottomuuden tunteet pyrkivät siirtymään meihinkin. Kaiken tämän li-säksi hengellistä valvomista jatkuvasti haastava vanhan ihmisen perintö, synti ja lihallisuus, asuu edelleen "kuo-leman ruumiissamme"(ROOM 7:18-24).
Ja kuitenkin, juuri tällaiseen, kaikin tavoin heikkoon saviastiaan, jonka si-sin on pesty puhtaaksi Kristuksen so-vintoverellä, Jumala halusi kätkeä kal-liin aarteensa. Hän "otti peitteen pois sydämemme päältä" ja "valaisi sydä-memme" kirkkaudellaan (2 KOR 3:15- 16; 4:6). Salaisuus sille, että ylipää-tään selviämme kaiken avuttomuutemme kanssa voit-tajina perille asti, on Kristuksen armon kirkkaudes-sa (EFES 1:6). Puhumattakaan siitä, että tuon "kirkkau-den tunteminen levittäisi valoaan" kauttamme. Heikkou-temme tekee meistä riippuvaisia Hänen armostaan, mikä on edellytys Hänen voimansa esille tulemiselle.
Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta tuo suun-nattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä (2 KOR 4:7). Sen tähden kerskaan mieluummin heik-koudestani, jotta Kristuksen voima lepäisi ylläni (2 KOR 12: 9). Olin luonanne heikkouden vallassa, hyvin pelokkaana ja vapisevana ... jotta teidän uskonne ei perustuisi ihmis-viisauteen, vaan Jumalan voimaan (1 KOR 2:3-5)
Ehkä appi-isäni viimeisten elinkuukausien seuraaminen läheltä antoi sytykkeen näiden hajanaisten ajatusten kir-joittamiseen. Sain tuntea tuon jalon Kristuksen ystävän lähes 45 vuoden ajan, kunnes muuttovaunut viime syys-kuussa noutivat hänet Kotiin 98 vuoden iässä. Tapa, johon hänet oli kutsuttu Valoa levittämään oli omasta jakaminen heikko-osaisille ja henkilökohtainen evankelioimistyö. Vii-meisinä viikkoina palvelutalossa, fyysisten voimien jo eh-tyessä ja monien muistojen sammuessa, Kristuksen kirkkauden katseleminen hengen silmin täytti hänen sydä-mensä. Se säteili hänen puheestaan, lauluistaan ja ru-kouksistaan loppuun asti sekä hoitajille että vierailijoille. Monesti kun lähdin hänen luotaan tunsin istuneeni virvoit-tavan lähteen äärellä.
Lavansaaresta 14-vuotiaana evakkoon lähdettyään ja me-rillä sota-ajan palveltuaan appi-isäni oli kohdannut Jee-suksen. Se oli tapahtunut toisen saarelaisen, Hilda Talsin, kotona Mussalossa pidetyissä tupaseuroissa. Nuoruuden parhaissa voimissa hän oli saanut tehdä päätöksen mielen taivuttamisesta Jumalan tahtoon (FIL 2:13). Sitten kun sydämen halu itsensä kieltämiseen ja päivittäiseen ristin kantamiseen oli syntynyt, Jumala alkoi pukea häntä myös voimalla vaeltaa käytännössä tämän tavoitteen mukaan sävyisyydessä ja kärsivällisyydessä. Kristuksen Henki, tuo kallis "aarre" saviolemuksessa, auttoi häntä kuolettamaan lihallisia pyrkimyksiä, voittamaan kiusauk-sia ja kantamaan kestävästi valkeuden hedelmää (ROOM 8:12-14; GAL 5:16, 22-25; EFES 5:8-9).
Yksi osuva vertauskuva aarteesta saviastiasta on luet-tavissa Tuomarien kirjan luvuissa 6-7. Siellä kerrotaan pelokkaasta, minäkuvaltaan vähäisestä ja uskossaan hei-kosta miehestä, Gideonista, jonka lannistetun hengen Ju-mala päätti vahvistaa. Jumalalla oli näet varattuna hänelle haastava palvelutehtävä. Pienen miesjoukon avulla Gideo-nin piti käydä taisteluun suurilukuista midianilaisten ar-meijaa vastaan (TUOM 6:11-16; 7:7,12). Asevarustus, jonka Jumala Gideonin miehille oli tarkoittanut, vaikutti sekin perin sopimattomalta fyysistä sodankäyntiä ajatel-len. Jokaisen sotilaan käteen annettiin soofar-torvi ja sy-liin saviruukku, jonka sisässä paloi tulisoihtu (TUOM 7: 16). Täydellisessä inhimillisessä avuttomuudessaan Gi-deonille jäi vain yksi keino uskaltautua liikkeelle: tehdä se antautumalla Jumalan varaan rukouksessa ja luotta-muksessa:
Gideon kumartui maahan ja rukoili. Sitten hän palasi leiriin ja sanoi: "Nouskaa, sillä Herra on antanut midiani-laisten leirin teidän valtaanne." (TUOM 7:15)
"Tulisoihtu saviruukussa" kuvaa hyvin Gideonin koko ole-musta, jota Herran Henki varusti voimallaan (TUOM 6: 34). Sen esikuvallinen merkitys on yhä sama: kirkkaus heikkoudessa, Kristuksen täyteys kuolevaisessa ruumiis-sa, Hengen hedelmän versominen ristin muokkaamassa sydämen maaperässä. Niin monella tavalla voidaan ilmais-ta tuon aarteen vaikutusta. Oletko ajatellut, että Jeesuk-sen seuraajana Sinäkin kannat sitä sisimmässäsi!
Jumala voi tehdä monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa (EFES 3:20)
Sitä varten minä näen vaivaa taistellen Hänen vaikutuk-sensa mukaan, joka vaikuttaa minussa voimakkaas-ti (KOL 1:29).
Jumalan voima vastustajan kukistamiseksi vapautui vas-ta sen jälkeen, kun jokainen Gideonin miehistä oli itse murskannut käsissään olevan saviruukun (TUOM 7:19). Se puhuu ristin kantamisen vapaaehtoisuudesta. "Jos joku tahtoo Minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon Minua", Jeesus opetti. Tulisoihdun koko kirkkaus pääsee esille saven sär-kyessä eli suostuttaessa omien pyrkimysten hylkäämiseen ja itselle kuolemiseen. Samalla tavalla Hengen voima ih-misen lihallisuuden kuolettamiseksi, addiktioiden nujerta-miseksi, hengellisessä sodankäynnissä menestymiseksi ja hedelmän kantamiseksi pääsee avuksemme vasta ristin valitsemisen jälkeen.
Me kannamme aina ruumiissamme Jeesuksen kuolemaa, että myös Jeesuksen elämä tulisi meidän ruumiissamme näkyviin (2 KOR 4:10).
Kirkas rintama tulisoihtuja valaisi tannerta sen jälkeen, kun kaikki esteet niiden ympäriltä olivat särkyneet. Miehet puhalsivat torvistaan puhtaan äänen ja huusivat: "Herran ja Gideonin miekka!" Se on esikuva Hengen miekan, Ju-malan sanan, oikeasta käytöstä, jota vastustaja kavah-taa (TUOM 7:20; EFES 6:17). Muita israelilaisten toimen-piteitä vihollisen ajamiseksi pakoon ei tarvittukaan, sillä Jumalan armollinen käsi puuttui tapahtumien kulkuun (TUOM 7:21-22). Vertauskuvallisella tavalla tässä kerto-muksessa kiteytyvät Kristuksen saviruumiin, lunastetun seurakunnan, voiton "välineet" sen kilvoitellessa iankaik-kista perintöä kohti. Ne ovat Jeesuksen ojentama ris-ti, Hengen kirkkaus ja Jumalan sana.
Kuinka suuri on Hänen perintönsä kirkkaus Hänen py-hissään (EFES 1:18). Juuri siihen Hän kutsui teidät meidän evankeliumimme kautta, että te omistaisitte Herramme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden (2 TESS 2:14).
Oikein armollista Adventin aikaa teille kaikille rak-kaat ja uskolliset lukijani!
