C4.4  Kohti keskiyön pimeyttä

 

Raamatun mukaan vanhurskaiden polku kirkastuu aamuruskon lailla lähestyttäessä Jeesuksen tulon täyttä päivää. Valoisuus on aivan toisenlainen, jos katsomme tulevaisuutta ympäröivän maailman silmin. Siellä hämärä on syvenemässä täydeksi pimeydeksi. Kristittyjen Raa-mattu on ainoa kirja, joka kertoo luotettavasti ihmiskunnan tule-vaisuuden keskiyön hetkeen saakka. Dawid Pawsonin laskelmien mukaan Pyhä Kirja sisältää tulevaisuudesta 735 ennustusta, joista vuoteen 2018 mennessä oli toteutunut jo 596 eli 81 %. Hyvin moni-puolisesti esikuvien, ennustusten, näkyjen ja esitäyttymysten avulla Raa-mattu osoittaa, millaiset tapahtumat kuuluvat ”lopun aikaan”. Erityisesti meille nykyajan kristityille on tullut ajankohtaiseksi alun perin profeetoille annettu muistutus:

Ole tarkkaavainen, ihmislapsi, sillä näky koskee lopun ai-kaa (Dan 8:17). Lähellä on se aika ja kaikkien näkyjen täyt-tymys (HES 12:23).

 

Ihmiskunnan lähitulevaisuus sisältää historian viimeisen eli kahdeksan-nen maailmanvallan voimannäytön. Sen piirteet ja maantieteellinen vaikutusalue on nähtävissä seitsemän aikaisemman suurvallan avulla. Viimeinen ihmisen rakentama maailmanvalta on johtajansa mukaan nimetty Pedon valtakunnaksi (ILM 17:12-14; DAN 7:20-22). Nimi kuvastaa kavalaa luonnetta ja asennetta mm. juutalaisia ja Kristusta kohtaan. Tuolle ajalle on leimallista ahdistus, joka Raamatun mukaan on seurausta useista tekijöistä: maan kiroamisesta syntiinlankeemuksen seurauksena, ihmisen syntisyydestä, Paholaisen vihanpidosta, Jumalan sallimista koetuksista ja lopulta Jumalan vihan täyttymisestä. Lukies-samme seuraavassa pimeyden kyllästämää ihmiskunnan historiaa anne-taan tietoisuutemme täyttää tämä kirkkauden viesti:

Keskiyön suurimman pimeyden hetkellä - ennen Jumalan vihan vuotamista maan päälle - seurakuntamorsian saa kuulla kauan odottamansa huudon: ”Sulhanen saapuu! Menkää Hän-tä vastaan!”  (MATT 25:6)

 

Tällä sivulla luomme tiiviin katsauksen ahdistuksen ajan olosuhteiden kehittymiseen. Hengellisen pimeyden ja ihmisen pahuuden historia on luettavissa parhaiten apostoli Johanneksen ilmestyksestä ja profeet-ta Danielin näyistä. Etenemme historian läpi näky näyltä oheisten taulujen osoittamassa järjestyksessä kohti Pedon viimeistä maailman-valtaa. Pyrimme antamaan merkityksen kullekin ilmestyksessä ja näyissä esiintyvälle esikuvalliselle hahmolle tai tapahtumalle. Vaikka ”tietomme on vajavaista”, vallitsee Raamatun tutkijoiden kesken esikuvia ja esitäyt-tymyksiä vastaavan todellisuuden suhteen melko laaja konsensus. Tämän sivuston tekijällä on täysi ymmärrys niitä kohtaan, jotka tul-kinnoissaan päätyvät erilaisiin välituloksiin. Lopullisesta päämäärästä kaikki Raamattua lukevat ovat kuitenkin yhtä mieltä: Pahan valta-kunnan historia päättyy vasta, kun Herra Jeesus perustaa rau-hanvaltakuntansa maan päälle.

 

 

Apostoli Johannekselle näytettiin tuleva kahdeksas maailmanvalta johtajineen. Se esiteltiin 7-päisenä petona, jolla on 10 sarvea ja 10 kruunua (ILM 13:1). Pedon päät kuvaavat seitsemää edeltävää valtakuntaa ja kuninkaallista hallintoa, jotka luovat maantieteellisen ja henkisen historiataustan kahdeksannelle. Kaikki maailmanvallat ovat koskettaneet Jumalan Israelin elämää (PS 79:1-8). Sarvet kruunui-neen edustavat väkivaltaa ja alistavaa voimaa käyttäviä kuninkaita (kansanjohtajia), joiden aatemaailmasta tuleva Pedon valtakunta versoo esiin (ILM 17:12-13; 5 MOOS 33:17). Apostoli Johannes näki hela-kanpunaisen petovallan ilmestyvän eri kieliä puhuvien kansojen me-restä. Pedossa ruumiillistuu laittomuuden koko maailma. Se ammentaa voimansa Jumalan vastustajalta, Hänen tahtoansa herjaavalta tulipu-naiselta Lohikäärmeeltä eli Pimeyden ruhtinaalta (Ilm 12:3; 13:1,4; 17:3).

Jo ensimmäisen maailmanvallan, EGYPTIN, hallinnossa näkyi pimeyden käden jälki. Se ilmeni esimerkiksi israelilaisten orjuuttamisessa, epäju-malanpalvelussa ja taikuudessa sekä Jumalan tahdon sinnikkäässä vastustamisessa (2 MOOS 1:13-14; 7:1-13; HES 20:6-7; 30:13). Toinen suurvalta, ASSYRIA, puolestaan kuvasti taustavaikuttajansa Lohikäär-meen (ja myös tulevan Pedon) luonteenlaatua mm. sotilaittensa julman väkivaltaisuuden ja Israelin Pyhän häpäisemisen muodossa (2 KUN 19: 11,17,22).

Johanneksen havaitsemat Pedon kolme ominaispiirrettä (ILM 13:2), jotka profeetta Danielin petonäky vahvistaa, kuvaavat kolmea seuraa-vaksi noussutta maailmanvaltaa: Babyloniaa, Meedo-Persiaa ja Kreikkaa. Niiden pohjalta Pedon valtakunta kuoriutuu esiin (DAN 7:4-6).

❸ Daniel asui pakkosiirtolaisuudessa Babyloniassa vuodesta 605 eKr lähtien. Jumala antoi hänelle tulevaisuutta koskevan selityksen Baabelin kuninkaan Nebukadnessarin vuonna 604 eKr näkemään uneen ku-vapatsaasta. Kuvapatsaan kultainen pää edustaa kuningasta itseään ja hänen hallitsemaa kolmatta maailmanvaltaa, BABYLONIAA. Raa-matun lukuisten viittausten perusteella alueella näyttää sijaitsevan yksi pahuuden juonien suunnittelukeskuksista ja henkivaltojen aivoista, jossa mm. maailman epäjumalan- ja mammonanpalvelujärjestelmät on raken-nettu (1 MOOS 11:4-9; DAN 5:1-4,22-23; 2 KUN 17:30-31; JES 46:1; 37:38; JER 7:18; 50:2; 51:44; AAM 5:26; ILM 18:2). Babylonian kul-tavaranto oli huomattava, mutta pään kultaisuus (jalous) saattaa kuvata myös kuningas Nebukadnessarin poikkeuksellista nöyrtymistä Jumalan edessä (DAN 3:1-7; 4:31-34).

❹ Israelin kokema ahdistus maailmanvaltojen taholta on tapahtunut Jumalan sallimuksesta. Noin v. 555 eKr tämä ahdinko näytettiin Danielille ns. petonäyssä leijonan, karhun, pantterin aiheuttaman uhkan kal-taisena (DAN 7:4-6; HOOS 13:4-9; ILM 13:2). Kolme petoa ovat valta-kunnat (kuninkaat), jotka kohosivat hallitsemaan Suuren Meren (Välime-ren) ympäristöä vuosiksi 605-166 eKr. Niistä ensimmäistä hahmoa, lei-jonaa, jo muinaiset babylonialaiset käyttivät kuvatessaan valtakun-taansa. Kuningas Nebukadnessarin (605-562 eKr) armeijan väkevyyttä verrataan villieläimen voimaan ja valloitusvauhtia kotkan siipien an-tamaan nopeuteen (HAB 1:6-8). Arkeologit ovat löytäneet muinaisen Baabelin raunioista kuvia leijonasta, jolla on kotkan siivet. Myös alueen nykyisen valtion Irakin vaakunassa on muslimitaistelija Saladinin (v. 1138-1193) maakotkatunnuksen kuva. Kotkan siipien irti repäiseminen (DAN 7:4) voidaan nähdä monella tavalla: Nebukadnessarin elämässä (DAN 4:17-23), hänen imperiuminsa kukistumisessa tai Irakin yhteis-kunnan nykyisessä alennustilassa.

 Kuvapatsasunessa patsaan kädet kuvaavat seuraavan suurval-lan, MEEDO-PERSIAN, kahta merkittävintä kansaa, meedialaisia ja persialaisia, jotka valtasivat Babylonian vuonna 539 eKr (Dan 5:28; JES 13:17-19; JER 51:2). Patsaan rinta edustaa vahvaa keskushallintoa, jonka kuningas Dareios I (521-486 eKr) uudisti. Pääkaupungistaan Persepoliksesta hän hallinnoi ja verotti maakuntiaan satraappien väli-tyksellä. Käsien sormet muodostuvat Meedian jo aikaisemmin hal-litsemista alueista (Kappadokia, Armenia, Assyria, Parthia ja Baktria) ja Persian valloittamista lisäalueista (Traakia, Lyydia, Babylonia, Egypti ja Sogdia).

❻ Petonäyn toisen pedon, karhunkaksi kylkeä ovat esikuvia Meediasta ja Persiasta (DAN 7:5). Ne muodostivat 4. maailmanvallan ytimen (EST 1:3-4). Ensin valtakunta makasi pohjoisen Meedian hal-linnon varassa, mutta vaihtoi sitten kylkeään eteläisen Persian anas-taessa vallan. Kolme kylkiluuta, jotka roikkuivat karhun hampaiden välistä, merkitsevät todennäköisesti persialaiskuninkaiden johdolla kol-mesta ilmansuunnasta väkivalloin ryöstettyjä alueita (katso selitys 7; SNL 28:15).

 Vuoden 553 eKr tienoilla Danielille annettiin näky kaksisar-visesta oinaasta (pässistä; RK 12) täydennyksenä pari vuotta aikai-semmalle petonäylle. Siinä oinaan sarvet kuvaavat Meedian ja Persian keskenään kilpailevia hallitsijoita (DAN 8:3,20). Ensimmäinen sarvista, meedialaiset kuninkaat, hallitsi vuoteen 550 eKr, viimeisimpänä As-tyages II. Sen jälkeen toinen sarvista eli persialaisten kuninkaiden valta kasvoi korkeammaksi ja otti lopulta Kooreksen (Kyyros II Suuren) johdolla haltuunsa koko imperiumin vuosiksi 550-529 eKr. Jälkimmäisen sarven puhjettua oinas puski erityisesti länteen, pohjoiseen ja etelään (DAN 8:4), jolloin maailmanvalta laajeni Lyydiaan ja Traakiaan (547 eKr), Babyloniaan (539 eKr) sekä Egyptiin (525 eKr). Laajimmillaan persialaiset hallitsivat valtakuntaa, joka ulottui Aigeian mereltä Indus-joelle. Mutta näky ulottuu paljon aikaansa pitemmälle: Kaksisarvisen oinaan ydinalueelta voimme hahmottaa nykyisin mm. Iranin, Pakista-nin ja Afganistanin.

 Persian kuningas Koores (550-529 eKr) aloitti juutalaisten pakko-siirtolaisten palauttamisen kotimaahan ensimmäisenä vuonna sen jäl-keen, kun oli vallannut Babylonian. Palautus tapahtui kolmessa aal-lossa: vuonna 537 Kooreksen luvalla Serubbaabelin johdolla Jerusalemin temppeliä rakentamaan, vuonna 457 Artahsasta I:n (Artakserkses I:n) luvalla Esran johdolla jumalanpalveluselämää järjestämään ja vuonna 445 Nehemian johdolla Jerusalemin muuria rakentamaan (Esra 7:11-13; Neh 2:1-8). Jumalan kansan ja Jerusalemin (sen pyhän vuoren ja temppelin) tulevaisuudesta käytiin vuoden 538 tienoilla erityinen enke-lien kamppailu avaruuden henkivalloissa. Raamattu kertoo, että siihen liittyivät Danielin katumus, paasto ja esirukous Israelin puolesta, näky Herrasta sekä Jumalan enkelien sota Persian ja Jaavanin (Kreikan) enkeliruhtinaita vastaan (DAN 9:1-11:1). Juutalaisten kansanmurha tor-juttiin Ahasveroksen aikana noin v. 483 (EST 1-10). Danielille annettiin myös profetia Meedo-Persian neljästä seuraavasta kuninkaasta (Kyyros II SuuriKambyses IIDareios I ja Kserkses I eli Ahasveros) ja tieto siitä, että ennen kukistumistaan Kserkses I (485-465 eKr) hyökkää Jaavanin (Kreikan) valtakuntaa vastaan (DAN 11:2).

Seuraavaksi Daniel sai ilmoituksen tulevasta KREIKAN maail-manvallan sankarikuninkaasta Aleksanteri Suuresta (336-323 eKr) sekä hänen valtakuntansa myöhemmästä hajoamisesta neljään osaan (Dan 11:3-4; katso selitykset 11 ja 12).

❿ Kuvapatsaan vatsa ja lanteet (reidet) kuvaavat Aleksanteri Suuren (336-323 eKr) valtakuntaa ja sitä kannattelevaa kahta erilaista kulttuuria: kreikkalaista hellenismiä ja aasialaisten kansojen tapoja. Vaikka Aleksanteri Suuri perusti kreikkalaisia kaupunkeja eri puolille valtakuntaa, ja kreikasta tuli sivistyksen ja kaupan kieli, hän edisti omalla käytöksellään myös itämaisen kulttuurin leviämistä. Hänen ajatuksensa etnisestä tasavertaisuudesta ja tapojen yhteensovittamisesta kävi ilmi mm. siten, että hän

 ● kehotti vapaita kreikkalaismiehiä lankeamaan kasvoilleen valta-istuimensa edessä kuten persialaisessa hovissa oli tapana

 ● avioitui persialaisten prinsessojen (mm. Dareios III tyttären) kanssa antaen sotilailleenkin määräyksen valita itselleen aasialainen puoliso

 ● hyväksyi persialaisia tietäjiä hovinsa neuvonantajiksi kreikkalaisten pappien ohella

 ● rekrytoi armeijaansa sotilaita aasialaisista kansoista makedonia-laisten lisäksi.

Monet helleenit väittivätkin Aleksanteri Suuren kuoleman jälkeen tämän ”muuttuneen itämaiseksi valtiaaksi kreikkalaisuutensa hylänneenä”. Kreikkalais-roomalainen historioitsija Diodorus Sicicus (Diodorus Si-silialainen), joka vaikutti vuosina 65-30 eKr, piti Aleksanteri Suuren unelmana jopa ”Aasian ja Euroopan kansojen yhdistymistä”.

Tämä ensimmäinen yritys "raudan ja saven" yhdistämiseksi pysyvällä sidoksella ei onnistunut. Historia osoittaa, että Aleksanteri Suuren unel-ma ei toteutunut muilta osin kuin itämaisten epäjumalien sulautumisena kreikkalaisten jumalien joukkoon  ja myöhemmin hellenistisen filosofian ja kirjallisuuden kotiutumisena arabialais-islamilaiseen kulttuuriin. Sen sijaan Pimeyden ruhtinas sai kylvettyä kreikkalaisen filosofian kautta maailmaan uudenlaisen ihmisajattelun palvonnan  (1 KOR 1:21-23; APT 17:18-21). Tästä on eräänä esimerkkinä materialismi  (naturalismi), jon-ka juuret nousevat hellenistisestä atomismista ja oppi-isä Epikurok-sen (341-270 eKr) mukaan nimetystä epikurolaisuudesta.a)

 Danielin petonäyn kolmas peto, pantteri (leopardi) linnunsiipi-neen kertoo nopeudesta ja viekkaudesta, jolla Kreikka laajeni Make-doniasta aina Idus-virran itäpuolelle ulottuvaksi suurvallaksi (DAN 7:6). Pantterin neljä päätä kuvaavat imperiumin jakautumista Aleksanteri Suuren kuoleman (v. 323 eKr) jälkeen neljään hellenistiseen alueeseen: 1) Egyptiin, 2) Syyriaan ja sen itäpuolisiin osiin, 3) Traakiaan ja Vähä-Aasiaan sekä 4) Makedoniaan (selitys 12).

 Sarvipäitä koskevassa täydennysnäyssä lännestä saapunut kau-ris (pukki; DAN 8:5-7; RK 12) uhkeine sarvineen voittaa taistelussa edellisen pedon, oinaan (pässin, selitys 7). Tämä on loistava kuvaus Aleksanteri Suuren valloitusretkestä, jolla hän kukisti Meedia-Persian vastarinnan. Kauriin (pukin) suuren sarven särkyminen kesken kaiken tarkoittaa Aleksanterin yllättävää sairautta ja kuolemaa v. 323. Tilalle kasvaneet neljä muhkeata sarvea esittävät hänen sotapäälliköitään, jotka eri ilmansuunnissa jakoivat suuren valtakunnan: Vuoteen 300 eKr mennessä 1) Ptolemaios I hallitsi Egyptiä, 2) Seleukos I itäistä Vähä-Aasiaa, Syyriaa, Mesopotamiaa, Babyloniaa, Parthiaa, Persiaa ja itäisiä alueita, 3) Lysimakhos Traakiaa ja läntistä Vähä-Aasiaa ja 4) Kas-sandros Makedoniaa (DAN 8:8,22; 11:3-4).

Vuosina 323–198 eKr Israelin alue kuului ptolemaioslaiseen Etelän ku-ninkaan valtakuntaan, jonka hallinnollinen keskus sijaitsi Egyptin Aleksandriassa (DAN 11:5-11). Vuonna 198 seleukidit valloittivat luvatun maan osaksi Pohjoisen kuninkaan valtakuntaa, jonka pääkaupunki-na pohjoisessa oli Syyrian Antiokia ja idässä Seleukeia (DAN 11:12-16). Näiden kahden riitapukarin puristuksessa, toisinaan keskinäistä sopi-mistakin yrittäneen eteläisen ja pohjoisen valtion välissä, Israelilla oli ahdas olo. Ihanan maan taloudellinen olotila vaikeutui entisestään, kun roomalaiset Magnesian taistelun jälkeen v. 190 eKr ryhtyivät kantamaan veroa seleukidivasalleilta (DAN 11:15-20). Tätä aihetta käsitellään yksi-tyiskohtaisemmin sivulla C4.5 Danielin kirjan lukujen 11 ja 12 selityk-sessä.

 Hellenistinen uskonto yhdisti siis idän jumalat kreikkalaisiin epäju-maliin. Se tarjosi otollisen maaperän magialle ja mysteerimenoille. Ne ovat salaisia rituaaleja, joissa jumaluuksia palvoen etsitään ja hallitaan yliluonnollista tietoa ja voimaa yhteydessä pimeyden henkivaltoihin (APT 17:16,22-31; 19:19). Hellenisaation ja juutalaisuuden yhteentörmäys aiheutti voimakkaita ristiriitoja, kun polyteistinen epäjumalakultti tun-keutui Jerusalemiin. Äärimmillään se ilmeni kauriin (pukin) yhdestä sarvesta esiin puhkeavan alun perin vähäpätöisen sarven, Syyrian seleukihallitsija Antiokhos IV Epifaneen (175-164 eKr) aikana (DAN 8:9). Antiokhos kaappasi juonitellen vallan oikeilta kruununperijöiltä (DAN 11:21). Jerusalemin temppelin ylipapin asemasta kilpailleet Jason ja Menelaus liittoutuivat vuoron perään Antiokhoksen kanssa ja etua saadakseen suosivat hellenististä arvomaailmaa. Petollinen Anthiokos ei tosin kunnioittanut mitään sopimuksia (DAN 11:22-23). Antiokhoksen ja Etelän (Egyptin) kuninkaan juonittelut toisiaan vastaan puhkesivat tais-teluiksi vuosina 169 ja 168 eKr. Jälkimmäinen sotaretki ei ollut An-tiokhokselle menestyksekäs ja paluumatkallaan hän purki kiukkuaan an-tamalla sotajoukkonsa polttaa ja hävittää Jerusalemia (DAN 11:29-31, sivu C4.5).

Antiokhos IV Epifaneen toimesta mm.

● häpäistiin Herran temppeli poistamalla jokapäiväinen uhritoimitus, ryöstämällä jalometallit ja aloittamalla siellä kreikkalaisen epäjumalan Zeuksen palvonta sianlihauhreineen (DAN 8:11; 11:31)

● kiellettiin ympärileikkaus, juutalaisten pyhien tekstien omistaminen ja sapatin viettäminen

● pystytettiin eri puolille maata palvonta-alttareita hellenistisille epäju-malille

● perustettiin Jerusalemiin hellenistinen urheilukoulu, gymnasia, jossa kreikkalaiseen tapaan jumalia kunnioittaen alasti urheilevien leevi-läisten ympärileikkaus tehtiin niin löysäksi, että he saattoivat näyttää pakanoilta

● suotiin erityishuomiota niille, jotka hylkäsivät Pyhän Liiton (DAN 11: 30,32)

● juutalaisia (etenkin Tooran opettajia) sorrettiin miekalla (väkivallalla), tulella (asuntoja polttamalla), vangitsemalla ja ryöstämällä (DAN 11: 33).

 

Ei ole kovin suuri yllätys, että tämä kauris-sarvipään neljän sarven joukosta kasvanut pieni sarvi, Antiokhos IV Epifanes, on raama-tunhistorian asiantuntijoiden mielestä vahvimpia esikuvia tulevalle 8. maailmanvallan petokuninkaalle. Raamatun ennustusten spiraalimai-sesti tarkentuvassa esikuvakerronnassa lopun ajan Pedon valtakunnan itäinen osa asettuu jo mainittujen Babylonialta perityn Irakin ja Meedo-Persialta perityn Iranin alueiden lisäksi Kreikan imperiumin jälkeensä jättämään Pohjoisen kuninkaan hallinta-alueeseen Syy-riaan ja Turk-kiin. Näin meille on vähitellen hahmottumassa sekä Pedon juutalais-vihamielinen luonne että kandidaatit, joiden tukemana hän aikoinaan ponnahtaa esille (DAN 8:9-24).

 Suuren hengellisen ahdingon seurauksena juutalainen Matta-tias Makkabealainen ryhtyi vuonna 166 eKr johtamaan ns. makka-bealaiskapinaa hellenististen seleukidien pyrkimyksiä vastaan. Hänen työtään jatkoivat pojat Juudas, Joonatan ja Simon.  Antiokhos IV Epi-faneen kuoleman aikoihin v. 164 Jerusalemin temppelialue vapautettiin häväistyksestä ja vihittiin uudelleen uhripalvelukseen (DAN 11:32). Mak-kabealaisten (eli hasmoniittien, joka nimitys annettiin Mattatiaksen isoisän isän Hasmoneuksen mukaan) hallintakauden aikana (166–63 eKr) Israel hallinnoi lähes samankokoista maa-aluetta kuin kuningas Daavid aikoinaan. Koska makkabealaiset eivät olleet suoraan Salomonin temppelin 1. ylipapin Saadokin jälkeläisiä, eivät kaikki juutalaiset (esim. essealaiset ja fariseukset) hyväksyneet makkabealaisen suvun ylipap-peutta.

Makkabealaisaika toi eräänlaisen hengähdystauon Israelin historiaan. Siirrymme nyt Jumalan kansan ahdingon historian jälkimmäiseen osaan. Johannekselle ilmoitettiin, että viisi maailmanvaltaa oli kaatunut ja hän itse eli kuudennen aikaa (ILM 17:10). Kuudes imperiumi näki Vapahtajan ja pelastettujen seurakunnan syntymisen. Ikävä kyllä, se sai todistaa myös Lohikäärmeen vihan ja murhanhimon kasvamisen yhä suurempiin mittasuhteisiin (ILM 12:12,17).

  Kuvapatsaan neljäs metalli oli rauta. Siitä valmistetut sää-ret ennakoivat 7-päisen pedon kuudetta vaihetta, ROOMAN impe-riumia, jonka rautaiset legioonat murskasivat alamaisikseen kreikkalaisen suurvallan entisiä alueita (DAN 2:33,40; ILM 17:9-10). Viimeisellä vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua Rooma laajeni isännöimään koko Välimerta ja suurta osaa Eurooppaa. Tällöin kreikkalaiset epä-jumalat, itäiset uskomukset ja kultit punoutuivat yhteen roomalaisten jumaluuksien kanssa suureksi antiikin epäjumalanpalvelujärjestelmäksi . Valitettavasti sen lonkerot tunkeutuivat myös alkuseurakunnan jälkeen syntyneiden kirkkojen hartauselämään ja käytäntöihin. Myös uuden valtakunnan keisarit kutsuivat mielellään itseään jumaliksi ja vaativat palvontaa ja tottelevaisuutta kaikilta alamaisiltaan (JOH 19:15). Apostoli Johannes sai omin silmin kokea pedon kuudennen pään rautaisten säärien vaikutuksen, kun hänet v. 96 Rooman hallinnon toimesta kar-kotettiin Patmos-saarelle Jeesuksen todistuksen tähden (ILM 1:1,9). Muut opetuslapset maksoivat uskostaan vieläkin ankaramman hinnan.

Raudan lujuuden ja kaiken alleen musertavuuden saivat kokea myös juutalaiset (DAN 2:40). Vuonna 63 eKr roomalainen kenraali Pom-peius valloitti joukkoineen Jerusalemin tappaen 12 000 juutalaista. Leeviläiset papit jatkoivat uhritoimitustaan roomalaisten sotilaiden tunkeutuessa temppeliin. Pompeius murhasi papit, marssi temppelin kaikkein pyhimpään ja määräsi pyhäkön puhdistettavaksi. Hän järjesti uudelleen Syyria-Palestiinan alueen hallinnon; alkoi Juudean rooma-laismiehitys. Vaikka makkabealaisten hallintakausi alueella päättyi, sallittiin juutalaisten uskonnonharjoituksen jatkua. Rooman senaatin Juudean kuninkaaksi nimittämä idumealainen Herodes I Suuri (37-4 eKr) surmasi  kuitenkin ensi töikseen Jerusalemissa valtaa pitäneen mak-kabealaisen ylipappissuvun jäsenet  ja pani viimeisenä työvuotenaan toimeen Beetlehemin lastenmurhat  (MATT 2:16). Hänen julma poi-kansa Arkelaos (4 eKr-6jKr) sai hallittavakseen Juudean, Samarian ja Idumean isänsä jälkeen. Tukahduttaessaan erästä kapinaa Arkelaos säälimättä surmautti 3 000 juutalaista temppelialueella. Kaksi kertaa hän myös näki hyväksi erottaa ylimmäisen papin virastaan (MATT 2:22; 3 MOOS 26:17-19; 5 MOOS 28:23).

Vuonna 19 eKr Herodes Suuren rakennushankkeena käynnistynyt Jeru-salemin 2. temppelin korjaus- ja laajennustyö jatkui vielä Jeesuksen julkisen toiminnan aikana (JOH 2:20). Ensimmäisen juutalaiska-pinan seurauksena v. 70 temppeli kuitenkin poltettiin, temppelin aarteet katosivat pysyvästi ja suuri osa Jerusalemia hävitettiin sotapäällik-kö Tituksen johdolla (LUUK 21:5-6; JES 64:9-10; DAN 9:26). Täl-löin kymmeniä tuhansia juutalaisia menetti henkensä  ja noin 90 000 otettiin vangiksi. Osa vangituista kuljetettiin Joppesta laivoilla Egyptiin orjamarkkinoilla myytäväksi, mikä tapahtuma sisältyy jakeissa 5 MOOS 28:49-52,68 annettuun ennustukseen. (Siinä mainittu kotka, Rooman symboli, oli myös roomalaisen legioonan sotamerkissä, vieras kieli tarkoitti latinaa ja itaalisia murteita ja seikka, että kaikille orjille ei riittänyt ostajia johtui orjien valtavasta tarjonnasta.) Toisen juuta-laiskapinan kukistumisen jälkeen v. 135 Jerusalemista tehtiin rooma-lainen varuskuntakaupunki, jonne juutalaisilta oli pääsy kielletty. Verisessä kapinassa kuoli noin puoli miljoonaa juutalaista  ja suurin osa jäljelle jääneistä pakkosiirrettiin Juudeasta valtakunnan muihin osiin vieraiden kansojen sekaan (LUUK 21:20-24; SAK 7:14; HES 12:17-23; 5 MOOS 28:64). Näin alkanut Jumalan kansan hajaannus (diaspora) nel-jään ilmansuuntaan jatkui aina 1800-luvun loppupuolelle asti (HOOS 3:4-5; JES 11:11-12; HES 36:24). 

Se seikka, että rautaisia sääriä on kaksi, antaa viestin Rooman kei-sarikunnan jakautumisesta. Jo vuonna 395 hajosi 6. maailmanvalta Länsi- ja Itä-Rooman valtakunniksi. Kuvapatsaan oikea sääriLÄNSI-ROOMA, joutui germaanien haltuun 400-luvulla, kun taas vasen sääriITÄ-ROOMA eli BYSANTTI, säilyi suurvaltana vielä ensimmäi-sen vuosituhannen ajan. Laajimmillaan Bysantti oli keisari Justinianus I:n (527-565) aikana, jolloin se hallitsi Välimeren itäosien (Balkanin, Kreikan, Vähän-Aasian, Syyrian, Juudean, Arabian ja Egyptin) lisäksi myös Italian niemimaata ja Pohjois-Afrikan rannikkoa. Bysantin valta-kunnan heikkenemiselle alkutahdin löivät islaminuskoiset arabit, jotka 600-luvulla valtasivat siltä itselleen Arabian, Egyptin, Syyrian, Juudean sekä Pohjois-Afrikan rannikon. Lopullisen iskun suurvallalle antoivat isla-minuskoiset turkkilaiset, jotka v. 1453 valloittivat Konstantinopolin. Raamatun maiden historiassa sekä läntiset että itäiset maailmanvallat ovat kamppailleet Luvatun maan omistuksesta. Tätä emme voi unohtaa, kun tarkastelemme kuvapatsaan vertauskuvallista merkitystä pohjana viimeiselle eli kahdeksannelle maailmanvallalle.

 Keisari Octavianuksen eli Augustuksen hallituskaudella (27 eKr-14 jKr), Herodes Suuren ollessa viimeisiä vuosiaan Juudean kunin-kaana ja Kviriniuksen toimiessa Syyrian käskynhaltijana (6-4 eKr) syntyi Vapahtajamme Jeesus Kristus Beetlehemissä. Hänet voideltiin tehtäväänsä ennustusten mukaan (JES 7:14; 9:1,5-6; 28:16; 42:1-8; 53:1-12; 61:1-2; MIIKA 5:1; LUUK 1:5,26-35; 2:1-7; MATT 3:16-17). Raamattu kertoo, kuinka poikkeuksellisella tavalla Herodeksen dynastia antautui ajanlaskumme alussa Lohikäärmeen väkivaltaisen vihan  väli-kappaleeksi (Herodes Suuri, MATT 2:16-18; Herodes Arkelaos, MATT 2:22; Herodes Antipas, LUUK 3:1-2,19-20 ja MATT 14:1-11; Herodes Agrippa (APT 12:1-23). Ennustusten mukaisella tavalla ja ajalla Jeesus myös kärsi ristinkuoleman  v. 32 keisari Tiberiuksen (14-37 jKr) hallituskaudella, kun roomalainen Pontius Pilatus (26-36 jKr) toimi Juudean maaherrana.

Jeesuksen uhrikuoleman jälkeen Lohikäärmeen viha kohdistui Hänen seuraajiinsa. Ensimmäisiä kristittyjä vainottiin ja surmattiin uskonsa takia, kunnes kristinuskon asema vahvistui 300-luvulla keisarei-den Konstantinus Suuren (v. 306-337) ja Theodosius I:n (v 379-395) toimesta. Vainoista huolimatta uusia seurakuntia perustettiin Hengen voimassa ympäri valtakuntaa. Jumala käytti Rooman järjes-telmällistä struktuuria evankeliumin levittämisessä Eurooppaan. Keisari-kunnan alaisista kansoista armenialaiset ottivat kokonaisena kansana ensimmäisinä vastaan kristinuskon v. 301. Valitettavasti kristinusko osin kirkollistui, laitostui ja maallistui  nopeasti. Kun johtavat teologit olivat kääntyneet juutalaisia vastaan, jatkoivat Euroopan "kristityt" myöhem-min juutalaisten karkottamista, häpäisemistä, kiduttamista ja tappa-mista  erityisesti Espanjassa, Puolassa, Venäjällä, Ukrainassa, Saksassa ja Itävallassa. Näin siitä huolimatta, että sekä pakanat että juu-talaiset Jeesus sovitti ristillä Jumalan kanssa purkaen niitä erot-tavan vihollisuuden muurin ja tehden rauhan: ”Hänen kauttaan on meillä molemmilla pääsy yhdessä ja samassa Hengessä Isän luo.”  (EFES 2:13-18) 

 Apostoli Johannes näki ilmestyksessään, että viisi maailmanvaltaa oli jo kaatunut, kuudes (eli Rooma) parhaillaan voimissaan ja seitsemäs tulossa lyhyeksi ajaksi (ILM 17:10). Rooman keisarikunnan jälkeensä jättämien alueiden, kuvapatsaan jalkojen alimpien osien eli jalkateri-en hallinnasta kamppailivat lännessä germaaniset kansat ja idäs-sä muslimit. Lännessä esimerkiksi frankkien valloittamalle alueelle ke-hittyi Ranska v. 843 ja anglosaksien alueelle Englanti v. 1066. Roo-man imperiumin itäinen osa (Balkan, Bulgaria, Kreikka, Turkki, Armenia, Syyria, Israel ja Egypti) sekä Pohjois-Afrikan rannikko päätyivät islami-laisen OSMANIAN (eli Ottomaanien valtakunnan) alaisuuteen vuoteen 1683 mennessä. Itäosien uusien valtaapitävien säälimätön raakuus  pal-jastui maailmalle vuosien 1894-1915 verilöylyissä, joissa ottomaanit tap-poivat noin miljoona armenialaista kristittyä ja juutalaista. Kansanmurha on edelleen selvittämättä, mutta väkivallan hengen Lietsojasta ei ole epäilystä (JOH 8:44). Laajimmillaan kolmelle mantereelle tunkeutunut Osmania isännöi Luvatussa maassa vuodesta 1517 vuoteen 1917. Islamilainen suurvalta kuitenkin rappeutui sisäisesti ja mureni nopeasti 1900-luvulle tultaessa. Esimerkiksi Kreikka itsenäistyi siitä v. 1830. Lopulta ottomaanien lähes kuolleeksi heikentyneen sulttaanikunnan rip-peistä itsenäistyi Turkki v.1923.

Tässä kuvattu kuvapatsaan kahden jalkaterän kokonaisuus on hajanai-nen sekä sisäisesti että keskenään; se muodostuu erilaisista läntisistä ja itäisistä kansoista, joiden yhteiskuntanäkemys, taloudellinen vauraus, sotavoimat, uskonto ja etnisyys poikkeavat sovittamattomasti toisistaan. Sen vuoksi seitsemännen valtakunnan kansat eivät sitoudu keske-nään (tilapäisistä lähentymisistä huolimatta) niin kuin luja rautakaan ei yhdisty hauraan saven kanssa (DAN 2:41-43). Profeetta Danielin antama kuvapatsasunen selitys esittelee lopun aikaan asti ne valta-kunnat, joka vaikuttavat Jumalan kansan sekä Lähi- ja Keski-Idän historiaan. Ranskalla ja Englannilla on  ollut siinä roolinsa: Jumala käytti niitä sekä Lähi-Idän valtioiden järjestämisessä 1. maailmansodan jälkeen että Israelin itsenäistymisprosessin käynnistämisessä.b) Sodan hävinnee-seen osapuoleen kuuluneen Osmanian hallitsema Egypti, Palestiina ja Mesopotamia annettiin Kansainliiton valtuutuksella Englannin valvontaan ja Syyria ja Libanon Ranskan valvontaan mandaattialueiksi (huoltohal-lintoalueiksi). Tämän jälkeen viikunapuu puhkesi lehteen alueen muiden valtioiden nopean itsenäistymiskehityksen mukana: Egypti vuonna 1922, Irak v. 1932, Syyria ja Libanon v. 1944, Jordania v. 1946 ja Israel v. 1948 (MATT 24:32-34; HOOS 9:10).

Juutalaisten paluumuuton voimakkuudesta kotimaahansa kertoo seu-raava asukaslukutilasto: Vuonna 1882 asui kotiseudulla vain 24 000 juu-talaista, vuonna 1917 56 000, vuonna 1931 175 000, itsenäistymis-vuonna 1948 650 000, vuonna 1952 1,4 milj., vuonna 1973 3,0 milj. ja vuonna 2010 5,7 miljoonaa. Israelin itsenäistymisen ja vahvistumisen jälkeen on läntisen jalkaterän varpaiden (EU:n eli EUROOPAN UNIONIN) edustamien valtioiden vaikutus Lähi-Idässä heikentyi. Samanaikaisesti itäisen jalkaterän varpaiden (IU:n eli ISLAMILAISEN UNIONIN) keskinäinen erimielisyys ja sisäinen kapinointi sekä juuta-laisviha johtivat alueen lähes kaaostilaan. 2000-luvulle tultaessa Islami-lainen maailma näytti vajonneen sekasortoon ja länsimaat menettäneet jalansijansa Lähi-Idässä. Esimerkiksi Syyrian sisällissodassa vuosina 2011-2016 menehtyi lähes 400 000 ihmistä, ja yhä vielä alueita maasta on kapinallisten hallinnassa. Sen jälkeen, kun sotilasliitto Naton yhteis-työssä kurditaistelijoiden ja Irakin armeijan kanssa onnistui lamaan-nuttamaan ISIS-islamilaisterroristijärjestön (the Islamic State of Iraq and Syria) vuonna 2019, on Lähi-Itään kehittynyt vakaamman rauhan aika. Myös vuoden 2020 alussa puhjennut globaali korona-pandemia näyttää osaltaan myös hiljentäneen alueen aktivistien mili-taarisia pyrkimyksiä.

 

 Kahdeksas ja viimeinen Raamatun maihin sijoittuvista maailman-valloista on nimeltään Pedon valtakunta.

Pedon valtakunta rakentuu aikaisempien maailmanvaltojen eli seitsemän pään maantieteelliseen, henkiseen ja uskonnol-liseen kehykseen, mutta se saa yhä selvemmin voimansa ja tavoitteensa itse Lohikäärmeeltä eli Perkeleeltä (ILM 13:1-2,4; 17:8-11).

Pedon valtakunta tulee siis olemaan jatkumo kuvapatsaan hajanaisille jalkaterille (DAN 2:42) ja sen johtaja yhdelle kauriin (pukin, selitys 12) neljästä sarvesta (DAN 8:9-10). Peto jatkaa esikuvansa pienen sarven työtä, joka aloitti juutalaisten vainon. Aiheesta lisää Danielin kirjan lukujen 11 ja 12 selityksessä sivulla C4.5.

Raamatun vihjeet Pedon valtakunnan sijoittumisesta seitsemän aikai-semman maailmanvallan alueelle tulee huomioida kokonaisuutena. Jo-hanneksen mielestä yksi Pedon seitsemästä päästä näytti ”kuolet-tavasti haavoittuneelta”, mutta ”kuolinhaava parantui” (ILM 13:3, 12). Länsi-Roomasta muotoutunut Eurooppa kamppaili kuolinkouris-tuksissa maailmansotien aikana. Myös Itä-Roomasta (Bysantista) ke-hittynyt mahtava muslimi-imperiumi Osmania haurastui ja hajosi hen-gettömäksi 1. maailmansodan päättymiseen mennessä. Nämä kuva-patsaan hajanaiset jalkaterät yhdessä edustavat toiseksi viimeistä eli seitsemättä maailmanvaltaa ja sitä Pedon päätä, jonka kuolinhaava tulee ihmeen omaisesti parantumaan.

Tuleva Peto edustaa sellaista syvyyden hengen inspiroimaa  yksilöä, jota Johanneksen aikana ei enää ollut, mutta joka hänen jälkeensä on uudestaan nouseva esille (ILM 17:8,11). Danielin näyssä ja enkelin ennustuksessa mainitun, Israelin pohjoispuolella valtaa pitäneen röyh-keän ja petollisen  Pohjoisen kuninkaan, pienen sarven – ilmeisen selvän Pedon esikuvan – hallinta-alueen perusteella voimme ymmärtää osan Pedon johtamista valtioista (tai talousalueista) sijoittuvan entiseen se-leukidien valtakuntaan. Sen pääkaupunki Antiokia sijaitsi noin 490 km Jerusalemista Pohjoiseen (DAN 8:9; 11:21-23). Tällöin kyseeseen voisivat tulla Osmanian muslimi-imperiumin hallinnoimat alueet, jotka nykyään kuuluvat Turkille, Syyrialle ja Irakille. Käsitystä, jonka mu-kaan Peto ilmestyy tietoisuuteemme etenkin tuon muinaisen Assyria-Babylonian ydinalueen kannattamana, vahvistavat Raamatun lopun ajan viittaukset hänestä ”assyrialaisena” ja ”Pohjoisen kuninkaana” (”the Assyrian”, KJV 72: JES 30:30-33; 31:8; MIIKA 5:1-6 ja ”the King of the North”, KJV 72: DAN 11:40-41). Juuri tuolle alueelle taivaan avaruudessa on sijoittunut pahuuden henkivaltojen voimakeskittymä (DAN 10:13-14, 20-21; ILM 2:13; 12:7-9).  

Pedon johtaman 8. valtakunnan ytimen muodostaa kymmenen sar-ven (kuninkaan, valtion tai talousalueen) koalitio. Siihen osallistuvien maiden päämiehet (hallitukset) antavat yksimielisesti päätösvaltansa ja sotilaallisen voimansa Pedon käyttöön (ILM 17:12-13,17). Raamattumme ei kerro, mitkä Danielin kuvapatsaan 7. valtakunnan varvasvaltiot täsmällisesti kuuluvat 8. valtakunnan kymmenen sarven joukkoon. Ei ole liian pitkälle menevää ennakointia olettaa, että läntisen EU:n ja itäisen IU:n mukaisen arvomaailman omaksuneiden valtioiden (talousalueiden) lukumäärien suhde Pedon valtioliitossa tulee olemaan 5:5. Kuvapatsaan kahden jalan kokonaisuus (länsi-itä-jakauma) ja hallinta-alue huomioiden on siten ajateltavissa, että

Pedon valtakunnan ydin koostuu kymmenestä islamilaisen kulttuurin ja entisen Länsi-Rooman alueen kulttuurin leviä-misalueella sijaitsevasta valtiosta (tai talousalueesta).

     Tällä hetkellä emme voi varmasti tietää, mitkä islamilaiset valtiot tulevat kuulumaan Pedon koalitioon. Mitä ilmeisimmin ne on poimit-tavissa Psalmin 83 kansojenGoogin hyökkääjien (HES 38:2-6), mui-naisen Filistean asuttajien (JOOEL 3:4), Pohjois-Afrikan liittolaisten (DAN 11:43) ja Eufrat-virran itäpuolisten valtioiden (ILM 16:12) joukosta. Tässä vaiheessa emme myöskään voi nimetä niitä muinaisen Rooman imperiumin alueelle sijoittuvia eurooppalaisia länsimaita, jotka Pedon johdolla liittoutuvat islamilaisten valtioiden kanssa.

    On lisäksi erotettava toisistaan Eurooppaan ja Lähi-Itään keskittyvä 8. valtakunnan hallinto siitä Pedon antikristillisestä arvomaailmas-ta (suuresta eksytyksestä ja suuresta Babylonista), joka mm. Väärän profeetan ja Porton välityksellä tulee vyörymään kaikkialle maailmaan (ILM 13:11-14; 17:1-5; 18:1-3; 2 TESS 2:9-12). Suurin osa valtioiden johtajista tulee antamaan tukensa Pedon pyrkimyksille ja hänen edus-tamalleen uudelle maailmanjärjestykselle (NWS). Niinpä kansat päivän koitosta (idästä) päivän laskun ääriin asti (länteen) joutuvat kokemaan tuomion Herran vihan päivänä (JES 59:18-19; PR 38). On muistettava, että 1 MOOS 10:2-5 mukaan Välimeren saarten ja ranni-koiden kansat, joista eurooppalaiset polveutuvat, ovat lähtöisin Nooan pojasta Jaafetista. Myöhäiskeskiajalla italialaisten tutkimusmatkailijoiden myötä avautui väylä Euroopan ja Amerikan mantereiden väliselle yh-teydelle ja kaupankäynnille, yhteisen arvoperustan kehittymiselle ja valitettavasti myös lopun ajan antikristillisen Babylonin rakentamiselle.

    Edellä kuvattu Pedon 8. valtakuntaan liittyvä  Lännen ja Idän kohee-sio käynnistyy luultavimmin vasta siinä vaiheessa, kun Ilmestyskir-jan ensimmäisten sinettien ja Jeesuksen ennustuksen mukainen lopunajan synnytystuskien alkuvaihe on päättymässä. Silloin kanso-jen sisäinen ja välinen väkivalta (mahdollisesti Psalmin 83 sodan tai Goo-gin sodan seuraukset), maailmantaloudessa puhjennut kriisi, nälänhätä, laajat epidemiat ja yleinen laittomuus pakottavat kuvapatsaan hajanaiset varvasvaltiot toimimaan sitoutuneemmin yhdessä (ILM 6:1-8; MATT 24:3-14; lopun ajan talouskehitystä kohti hyperinflaatiota on hahmoteltu sivulla C4.11). Aluksi Pedon koalitio mitä ilmeisimmin saakin Lähi-Idän sotaisat levottomuudet laantumaan ja sovittelee 7-vuotisen rauhan-sopimuksen Israelin kanssa (DAN 9:27; 11:23-24; JES 28:14-15; HES 13:1-16). Kaikki tämä toiminta tapahtuu Jumalan sallimuksesta siitäkin huolimatta, että se on aivoiteltu Lohikäärmeen pimeydestä käsin, jonka suurin viha kohdistuu lopulta Jumalan maahan ja kansaan, Raamatun maiden kristittyihin ja Karitsaan (ILM 6:9-11; 13:5-7; 17:14,17; SAK 12: 2-3).

  Raamattu ennustaa tulevaisuutta usein historiallisten esitäyttymys-ten ja esikuvien kautta. Danielin ja Johanneksen näyt Pedon valtakunnan ominaisuuksista ovat yhtenevät (DAN 7:4-6; Ilm 13:2,7): Leopar-din (pantterin eli Kreikan maailmanvallan) viekkaus ja nopeus, kar-hun (Meedo-Persian) jalkojen voima  ja leijonan (Babylonian) raateleva ja ärjyvä kita  ilmentävät petovallan luonnetta.

Danielin petonäyssä neljäntenä ja viimeisenä esiintyvä kauhistuttava peto kuvaa selkeästi, kuinka viimeinen maailmanvalta johtajineen on todella syvyyden hengen innoittama (DAN 7:7,19,23-24). Rautaisine hampaineen ja vaskisine kynsineen se on valmis murskaamaan vas-tustajansa  ja ”tähteet” Jumalan kansasta. Tällaisen pahuuden esimakua Lähi-Itä on saanut kokea vastikään mm. terroristijärjestö ISIS:n taholta. Vuoden 2007 alussa sen Irakissa surmaamien siviilien lukumäärä oli korkeimmillaan 2500 uhria kuukaudessa.c) Terrorismin seurauksena me-nehtyi Irakissa vuonna 2007 kaikkiaan 13 612 ihmistä. d) Väkivallan raakuudessa, Jumalan käskyjen muuttamisessa, Korkeinta vastaan puhu-misessa, juutalaisten hävittämisessä ja kristittyjen vainoamisessa sekä kansojen eksyttämisessä viimeinen Peto tulee ylittämään aikaisempien petojen saavutukset. Hänen sallitaan menestyvän, kunnes Paholaisen vihanpidon aika on lopussa (DAN 8:23-25; 11:36; 2 TESS 2:9-12).

 Lopun ajan Pieni Sarvi eli Peto on tuleva Antikristus, joka kohoaa esiin kohdassa 13 esitellyn esikuvansa pienen sarven arvomaailmasta. Vaikka Peto sukujuuriltaan ja hallinnoltaan tulee olemaan "Pohjoisen kuningas", jättää Raamattu hänen varsinaisen syntymäpaikkansa avoi-meksi. Antikristuksen lapsuuden kotiseutu voi siten sijoittua minne tahansa Danielin selittämän kuvapatsasunen valtakuntien alueista. Yksi asia kuitenkin on varma: Lähi-Idän rauhantekijäksi pyrkiessään hän tulee saavuttamaan paitsi länsimaisten ja islamilaisten kumppaniensa tuen myös Israelin hyväksynnän. Ehdotuksia petokandidaatiksi on esitetty lukuisa määrä historian saatossa. Erään antikristusvaihtoehdon ovat esit-täneet mm. Tim McHyde ja Samuel Tuominen e). Tällainen veikkai-leminen on sinänsä turhaa, sillä kun Jumalan asettama pidättäjä siirtyy syrjään, "laittomuuden ihminen" ajallaan ilmestyy kansojen merestä kaikkien näkyville (2 TESS 2:3-8; ILM 13:1; DAN 12:1)

 

Antikristuksen luonteesta ja toiminnasta Kristuksen täydellisenä vasta-kohtana Raamattu sen sijaan paljastaa runsaasti yksityiskohtia:

 

Perusluonne

Röyhkeä, juonitteleva, petollinen,  ihailua ja korkeinta palvontaa etsivä, Jumalaa pilkkaava  

DAN 7:8,20; 8:23,25; 11:36-37; ILM 13:4-6       2 TESS 2:4

Toimintatapa

Totuuden hylkääminen, sanoilla manipulointi (ilmeisesti median kautta), taloudellisella ja väkivallalla alistaminen, Paholaisen voimassa toimiminen, ihmeiden avulla eksyttäminen, taloudellis-poliittis-uskonnollisen järjestelmän toteuttaminen globaalin totalitarismin keinoin

DAN 8:12;                        ILM 13:2,5,14-17           2 TESS 2:9-10

Kannattajat

Ne, joiden nimi ei ole Karitsan elämänkirjassa

ILM 13:4,8

Lähin työtoveri

Väärä profeetta (2-sarvinen peto), joka tunnusteoin eksyttää ihmisiä Pedon palvontaan ja arvoihin

ILM 13:11-17; 19:20

Suhde Israelin

valtioon

Irtisanoo rauhansopimuksen, valloittaa ja jakaa sodassa maan ja hävittää sen kansalaisia

DAN 7:23; 8:9; 9:27; 11:41,45     

ILM 12:13; 13:7

Suhde

juutalaisuuteen

Sotii voitollisesti pyhiä vastaan ja tuhoaa heitä, lopettaa Jerusalemin temppelin uhripalvelun (Jaakobin ahdistus)

DAN 7:21-22; 8:11-14,24; 12:11-12          ILM 11:7; JOOEL 1:9

Suhde kristittyihin

Vaivaa, kiusaa, kuluttaa henkisesti, uuvuttaa, väsyttää, ahdistaa, vainoaa (to wear out, to harass constantly; KJV 72), vangitsee, mutta hävittää vain ne, joiden marttyyriosan Jumala on etukäteen suunnitellut

DAN 7:25 (בְּלָא, [bĕla'] = tuhota, hävittää; käytetään vain henkisessä mielessä; esiintyy Raamatussa vain tämän kerran);                             ILM 12:17; 13:10; 14:12-13  

Suhde vastustajiin

Raivaa henkilöesteet tieltään ja alistaa monia valtioita

DAN 7:8,24; 11:40-45

Suhde      Jumalaan ja Karitsaan

Puhuu pilkaten Korkeinta vastaan, nousee ja sotii Ruhtinaiden ruhtinasta (Karitsaa) vastaan

DAN 7:25; 8:25; 11:36; ILM 13:6; 16:13-14,16; 17:14; 1 JOH 4:3

Voimanlähde ja jumala

Lohikäärme eli Paholainen (the god of forces; KJV 72), joka on tämän maailman jumala

DAN 8:24; 11:37-39; 13:2; 2 KOR 4:3-4

Loppu

Menettää valtansa taistelussa Jeesusta vastaan ja heitetään tuliseen järveen

DAN 7:11,26;                  ILM 7:14;19:19-20           2 TESS 2:8

 

Antikristus haastaa ihmiskunnan kahdella suurella koetuksella (kiusauk-sella). Mitä vakavin kysymys ”läntisen jalkaterän kansojen” ja kaikkien pakanakansojen tulevaisuuden kannalta on se, kuinka me asen-noidumme Jeesuksen vähäisiin veljiin heidän ahdistuksensa aikana (MATT 25:31-46). Hylkäämmekö me Jumalan kansan antamalla hiljaisen hyväksyntämme Pedolle tai jopa liittoutumalla kansakuntana pahan petovallan kanssa? Yksityisen ihmisen kannalta ”kohtalon kysy-mys” on valinta totuuden ja valheen välillä:

Otammeko vastaan rakkauden totuuteen, jonka Jumala on ilmoittanut Jeesuksessa, vai miellymmekö vääryyteen, Pedon kumartamiseen, hänen merkkiinsä ja antikristilliseen arvojär-jestelmään (ILM 13:8,14; 2 TESS 2:11-12).

 

Raamatun opettajien keskuudessa ei vallitse yksimielisyyttä siitä, kuinka pitkälle Danielin ennustaman viimeisen eli 70. vuosiviikon tapahtumissa Kristuksen seurakunta on läsnä. Olemme sivulla C4.8 luoneet kat-sauksen kolmeen erilaiseen tulkintaan seurakunnan ylösoton ajan-kohdasta. Toteutuipa näistä näkemyksistä mikä hyvänsä, on varmaa, että Jumala varjelee seurakuntaansa ahdingon aikana (aiheesta tarkemmin sivulla C4.6). Raamatun mukaan Jumala sallii pelastuksesta kieltäytyneelle ihmiselle eksytyksen, joka vahvistaa hänen iankaikkisen kohtalonsa:

 

Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tule-mukseen ja kokoontumiseemme Hänen luokseen, me pyydämme teitä, ettette anna minkään hengen tai sanan … pelästyttää itseänne … ikään kuin Herran päivä olisi jo käsillä. Ensin näet tapahtuu luopumus ja ilmestyy laittomuuden ihminen, kado-tuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken … niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa ole-vansa Jumala (2 TESS 2:1-4; RK 2012).

Tuon laittoman tuleminen tapahtuu Saatanan vaikutuksesta val-heen kaikella voimalla tunnusteoin ja ihmein, ja kaikin vääryyden viettelyksin niille, jotka joutuvat kadotukseen, koska eivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen voidakseen pelastua. Sik-si Jumala lähettää heille voimakkaan eksytyksen, niin että he uskovat valheeseen, jotta kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuuteen vaan ovat mieltyneet vää-ryyteen (2 TESS 2:9-12).