B1  Aamunkoitosta kohti sydänpäivää

 

Meidän puoleemme katsoo aamunkoitto korkeudesta loistaak-seen meille, jotka asumme pimeydessä ja kuoleman varjossa, ja ohja-takseen meidän jalkamme rauhan tielle (LUUK 1:78-79). Vanhurskasten polku on kuin aamuruskojoka kirkastuu kirkastumistaan sy-dänpäivään saakka (SNL 4:18; PR 38).

Tuskin on parempaa kielikuvaa kertomaan hengellisen pimeytemme päättymisestä kuin aamunkoitto, joka vanhurskauden Auringon, Jee-suksen, myötä sarastaa synnin yöhömme. Kuva aamuruskosta maalaa eteemme tärkeitä periaatteita Herran kirkkauden voimistumistavasta vanhurskaan polulla.

 

Ensimmäiseksi tuossa kuvassa näemme sen, että nousevan auringon punerruksessa valon määrä on alkuvaiheessa vähäinen. Vaikka pelas-tuksemme aamuhämärässä kykenemmekin erottamaan jo horisontin ja uuden polkumme ääriviivat, ovat ensi askeleemme uudella tiellä vielä hapuilevia: Hengellisen näkökyvyn kehittyminen, Jumalan tahdon tun-teminen ja oman aseman ymmärtäminen Kristuksessa ovat vasta iduillaan. Vastasyntyneinä Jumalan lapsina teemme sen vuoksi paljon virheitä, käyttäydymme monesti entisen elämämme tapojen mukaan, uskomme ehkä suuria itsestämme ja toimimme itsekkäästi kuten pienet lapset konsanaan.

 

Ehkä vertailemme itseämme muihin ja saatamme tuntea pettymystä hengellisen kasvumme hitaasta edistymisestä. Silloin on hyvä käsittää, että valon määrä vanhurskaan polulla vahvistuu vähitellen Jumalan määräämää tahtia noudattaen. Vasta sydänpäivän hetkellä kirkkaus on täydellinen. Yhtä mahdotonta kuin on kiirehtää Auringon nousua radal-laan, on nopeuttaa Jumalan meille suunnittelemaa kasvuaikatau-lua. Niinpä yksi ensimmäisiä periaatteita Herran lampun virittymisessä on se, että oikotietä Kristuksen täyteyden täyden kirkkauden mää-rään ei ole. Sama uskon ja kärsivällisyyden asenne, joka liittyy kaikkeen luonnon kiertokulun ja kasvamisen odottamiseen, kuuluu olennaisesti myös hengelliseen kypsymiseen.

Seuratkaa niiden esimerkkiä, jotka ovat uskoneet ja kärsivällisesti odottaneet ja sen tähden saavat omakseen sen, minkä Jumala on luvannut (HEPR 6:12; PR 92). Tässä(kin) on tarpeen pyhien kestä-vyys ja usko  (ILM 13:10).

 

Samalla on painotettava toistakin aamuruskon keskeistä ominaisuut-ta: Yhtä vastustamattomasti kuin kirkkauden määrä maan pinnalla vahvistuu auringon kiertäessä kohti lakipistettään, yhtä varmasti ete-nee ja valmistuu Jumalan hyvä työ meissä, jotka Hänen nimeään kunnioitamme.

Teille, jotka pelkäätte minun nimeäni, koittaa vanhurskauden aurin-ko ja parantuminen sen siipien suojassa (MAL 3:20). Hän on myös vahvistava teitä loppuun asti. Jumala on uskollinen (1 KOR 1:8-9). Hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, vie sen pää-tökseen Kristuksen Jeesuksen päivään (sydänpäivään) mennes-sä (FIL 1:6).

 

Niin kuin luonnollisen auringon säteilystä maapallon elämä saa kaiken tarvitsemansa lämmön, valon ja kasvun, samoin armon Aurinkomme, Jeesuksen, kirkkaudessa sisäinen ihmisemme parantuu ja vahvis-tuu Hänen Henkensä kautta. Se on vääjäämätön hengellinen peri-aate, johon nojautuen Paavali uskalsi rukoilla Efeson kristittyjen puo-lesta:

Rukoilen, että Hän Henkensä kautta, suuren kirkkautensa mukai-sesti, antaisi teidän sisäisen ihmisenne vahvistua voimassa, niin että Kristus asuisi uskon kautta teidän sydämissänne (EFES 3:16-17).

 

Auringon ominaisuudet itsessään eivät muutu aamupäivän edetessä, vaikka  sen nouseminen korkeampaan asemaan lisää valoisuutta maan pinnalla. Kun Pyhän Hengen kirkkaus saa sanan välityksellä yhä tar-kemmin valaista ymmärrystämme ja lääkitä sisäistä mielenmaisemaam-me, käyvät siellä olevat syntiinlankeemuksen ja kasvuympäristön meihin jättämät varjot, turhat pelot, väärät mielikuvat itsestä ja Jumalasta päivä päivältä pienemmiksi. Sanan valon lisääntyessä kykenemme näkemään oman tahdon (kehittymättömän tai jääräpäisen) aiheuttamat ongelmat, synnillisten himojen vahingollisuuden ja omavoimaisuuden harhat ja jättämään ne Hengen käsiteltäväksi. Sen luottamuksen varassa, että si-säinen ihmisemme vahvistuu ja voimistuu terveeksi Jeesusta seuratessa, saamme jatkuvasti levätä päinvastaisilta vaikuttavista epäonnistumisistamme huolimatta.

 

Tuntekaamme Herra, pyrkikäämme tuntemaan Hänet. Hänen nou-sunsa on varma kuin aamurusko, Hän tulee meille kuin sade, kuin kevätsade, joka kostuttaa maan (HOOS 6:3). Hän on niin kuin huo-menhohde auringon noustessa pilvettömänä aamuna, kun maa kirkkaassa valossa vihannoi sateen jälkeen (2 SAM 23:4; PR 38).

Koko luomakunta kurottautuu valoa kohti. Aamu aamulta toistuva Auringon nousu on upea kuva Jumalan luotettavasta uskollisuudesta. Auringon säteilyn ansiosta merivettä haihtuu pilviksi ja sateeksi, joka kastelee maanpinnan vihannaksi. Yhtä vaikuttavalla tavalla Jumalan kirkkaus saa ihmisen kukoistamaan: kantamaan Luojansa kuvan mu-kaista hedelmää ja loistamaan Hänen kunniaansa.

 

Vaikka maailma ympärillämme muuta huutaa, meidän Herramme ei siis ole sammuva iltatähti, vaan majesteettinen aamuruskon Aurinko, joka valaisee polkuamme yhä kirkkaammin sydänpäivän lähestyessä. Se on totta niinäkin hetkinä, kun tummat myrskypilvet purjehtivat elämämme ylle varjostamaan Aurinkoamme, ja pimeyden Ruhtinas tekee kaikkensa horjuttaakseen valheillaan uskoamme. Meidän lepopaikkamme ja suoja-kilpemme kampittajaa vastaan on silloin Jumalan lupauksessa, jonka mukaan Hän vahvistaa ja valmistaa meitä loppuun asti:

Vastustakaa häntä uskossa lujina! Kaiken armon Jumala on kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa Kristuksessa Jeesuksessa. Vähän aikaa kärsittyänne Hän on teidät valmistava, teitä tukeva, vah-vistava ja lujittavaHänen on valta aina ja iankaikkisesti (1 PIET 5:9-10). Hän on myös vahvistava teitä loppuun asti, niin että olette nuhteettomia Herramme Jeesuksen Kristuksen päivänä (sydänpäivänä; 1 KOR 1:8).

 

Näiden kristityn vaelluksen suurten periaatteiden jälkeen lähdemme tutustumaan yksityiskohtaisemmin kolmeen kasvuvaiheeseen, joiden läpi sana viitoittaa askeleemme. Ensimmäinen vaihe, hengellinen lapsuus, avautuu sivulta B2.