D1  Valoa tahtoelämään

 

 

D1.1  Usko ja tahto

 

He kutsuivat Rebekan ja sanoivat hänelle: ”Tahdotko läh-teä tämän miehen (Aabrahamin palvelijan) kanssa?” Hän vas-tasi: ”Tahdon ”. (1 MOOS 24:58; PR 38)

Aabrahamin palvelija oli saapunut Mesopotamian Naahoriin etsimään morsianta isäntänsä pojalle Iisakille. Kun palvelija siellä esitteli sulhasen mahtavuutta ja selosti matkalla kokemaansa Aabrahamin Jumalan ihmeellistä johdatusta, vaikuttivat sanat erityisesti yhteen suvun tyttä-ristä, Rebekkaan. Tytön mielessä heräsi usko uuden tulevaisuuden suhteen. Kun palvelija sitten luovutti Rebekalle Iisakin lähettämät arvok-kaat kihlajaislahjat, vahvistui Rebekassa sellainen luottamus sulhasta kohtaan, että hän oli valmis jättämään lapsuuden kotinsa ja lähte-mään palvelijan mukana pitkälle matkalle sulhasen kotimaahan. Toki uuden aseman yksityiskohtainen ymmärtäminen ja oman tahdon koet-teleminen Iisakin puolisona olivat vielä edessä 2), mutta myönteinen perusvalintavalinta Jumalan kutsuun avasi Rebekalle ihmeellisen tien Hänen suunnitelmansa välikappaleeksi. Tuossa hetkessä Rebekka osasi käyttää oikein Jumalan häneen asettamaa valinnanvapautta – tahto-aan.

 

Langenneen vanhan ihmisen tahto on suuntautunut tekemään valintoja luonnollisin – maailmallisin – perustein pimentyneen ymmärryksen varassa. Uudestisyntymättömän ihmisen tahto ei siis ole vapaa, vaan orjuutettu tietämättömyyden ja synnin määräysvallan alle. Tässä mie-lessä ”ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa” .3) Sen vuoksi Pyhän Hengen ensimmäinen tehtävä on osoittaa ihmiselle tämän kadotettu asema sekä vaikuttaa hänessä usko Jeesukseen – eli taivutella vastaamaan Rebekan lailla ”tahdon” Jumalan pelastuskutsuun. Vasta uudestisyntyneen hengen, Herran lampun, valaisema tahto on altis muovailtavaksi ja tekemään päätöksiä Sanan suuntaisesti.

 

Erään kerran lehtimajanjuhlilla juutalaiset hämmästelivät sitä Kirjoitusten tuntemusta, jonka he havaitsivat oppimattomana pitämänsä Jeesuksen opetuksissa. Silloin Jeesus kannusti kuulijoitaan uskon askeleen otta-miseen antamalla heille seuraavan ainutlaatuisen lupauksen:

Jos joku tahtoo tehdä Hänen tahtonsa, hän tulee tietä-mään, onko tämä oppi Jumalasta vai puhunko Minä omiani (JOH 7:17).

Jeesuksen erikoinen lupaus on yleispätevä ja osoittaa selvästi, että ih-misellä on tahto

              a)   joka voi uskossa taipua Jumalan tahdon suuntaan

              b)   joka ohjaa hänen tekemisiään

              c)   jonka taipuminen Jumalan tahtoon avaa ihmiselle

                    mahdollisuuden vakuuttua Jeesuksen sanojen

                    jumalallisesta alkuperästä niiden käydessä toteen.

 

Jeesuksen vaikuttama usko on luottamusta (lepäämistä) ja varmuutta (ojentautumista) Jumalan ilmoituksen varassa. Näin toimiva usko saa Jeesuksen lupauksen mukaan aina vakuutuksen (vahvistuksen) Jumalan sanan paikkansapitävyydestä. Uskon esi-isämme (-äitimme) ovat esi-merkkeinä siitä, kuinka aito usko ohjaa Jumalan tahdon mukaisiin käytännön päätöksiin (tekoihin) :

 ♥  Aabelin usko johti oikeanlaiseen uhraamiseen,

 ♥  Haanokin usko kuuliaisuudessa vaeltamiseen,

 ♥  Nooan usko arkin rakentamiseen pyhässä pelossa ja synnin               tuomitsemiseen,

 ♥  Aabrahamin usko liikkeelle lähtemiseen tuntemattomaan maa-           han,

 ♥  Saaran usko lapsen hankkimiseen yli-ikäisenä,

 ♥  Mooseksen usko Jumalan kansan kanssa kärsimiseen ja veren        sivelyn järjestämiseen ja

 ♥  Rahabin usko vakoilijoiden suojelemiseen.

 

Apostoli Jaakobin opetuksen mukaan nimenomaan teot kertovat uskon laadusta Jumalaan. Ilman tekoja usko on hyödytön ja kuollut. Usko vaikuttaa yhdessä tekojen kanssa ja teoista usko tulee täydelliseksi (JAAK 2:14-26). 

Heidän uskonsa muovasi heidän tahtoaan toimia Jumalan suunnitelman mukaisesti, minkä seurauksena he saivat vah-vistuksen Jumalan lupausten paikkansa pitävyydestä. 4)

 

Tahto on siis Jumalan ihmiselle antama väline ratkaista menettelytapa eri tilanteissa. Sen avulla teemme päätöksen esimerkiksi siitä, kuinka reagoimme ristiriitatilanteessa, miten huollamme ajatuksiamme, kuinka käsittelemme ja ilmaisemme tunteitamme, miten vakavasti asennoi-dumme seurakuntamme ja Jumalan valtakunnan tarpeisiin, kuinka suh-taudumme lähimmäisemme hätään, miten pitkälle olemme valmiit tavoittelemaan rahaa ja asemaa elämässämme, kuinka etsimme Herran kasvoja rukouksessa, missä määrin annamme aikaamme perheellemme, millä tavoin osoitamme rakkauttamme puolisollemme ja läheisillemme, miten etsimme lohdutusta ollessamme alamaissa ja kuinka nopeasti taivumme Hengen omaantuntoomme laskemaan murheeseen tehdä pa-rannus tottelemattomuudestamme.

 

Päätöksentekoamme säätelevät tieysti sellaiset luonnolliset seikat kuin temperamenttimme a), tilannekohtaiset tuntemuksemme, motiivim-me ja tarpeemme sekä aiemmat kokemuksemme ja tietomme vastaa-vasta tilanteesta. Tahtomme suuntautumisen voimakkuuteen vaikuttaa ennen kaikkea se, kuinka henkemme ja mielemme on saanut uudistua Kristuksessa. Päätöksiimme kätkeytyy kuitenkin aina tuo Jeesuksen lupaama salaisuus siitä, että jokainen Jumalan tahdon mukainen valintamme lujittaa kokemustamme Hänen sanansa luotetta-vuudesta. Pienten kuuliaisuuden askelten kautta tahtomme oikeaan vahvistuu, mikä on edellytys Hengessä vaeltamaan oppimiselle. Sen vuoksi Herran toimintatapa mielemme uudistamisessa on kahtalainen:

Hän opettaa meitä ymmärtämään Jumalan sanassaan ilmaise-ma hyvä tahto ja taivuttaa sitten tahtomme yhdensuuntai-seksi sen kanssa.

 

 

Raamattu ilmaisee tämän tavoitteen hyvin selvästi:

Ymmärtäkää, mikä Jumalan tahto on (EFES 5:17). Jumala itse vaikuttaa teissä tahtomisen ja tekemisen, että Hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi (FIL 2:13). Älkää mukautuko tämän maailmanajan menoon, vaan muuttukaa mielenne uudis-tuksen kautta, jotta voisitte tutkia, mikä on Jumalan tah-to, mikä on hyvää, Hänen mielensä mukaista ja täydellistä (ROOM 12:2). 

Olen taivuttanut sydämeni  noudattamaan Sinun lakejasi, aina ja loppuun asti (PS119:112).

 

Tässä tarkoituksessa alussa mainittu ”Aabrahamin palvelija”, Herran Henki, hyödyntää kaikkia mahdollisia tilanteita pyrkiessään vaikuttamaan aikomuksiimme ja päätöksiimme sekä niiden taustalla oleviin motii-veihimme. Suunnatessaan tahtoamme vähä vähältä Jumalan mielen mukaiseksi Henki puhuu meille etenkin Raamattua lukiessamme.5) Uu-distaessaan mieltämme Hän käyttää monipuolisesti hyväksi seurakun-tayhteyttämme: sen sananopetusta, sielunhoitoa ja armolahjapalve-lua 6); sen yhteisöllisyyttä, keskinäistä rakkautta, rohkaisua, neuvomista ja kehotusta; toistemme esimerkkiä ja todistusta Jumalan armos-ta.7) Vaikuttaessaan tahtomiseemme ja tekemiseemme Henki ottaa palvelukseensa myös arkielämämme olosuhteineen, ihmissuhteineen ja kiusoineen. Jopa koetuksemme ja vastoinkäymisemme petty-myksineen ja epäonnistumisineen ovat Jumalan hallinnassa olevia tai-vutteluvälineitä meidän parhaaksemme.8) Tällaisen ”kasvatuskoulun” jo-kaisella luokalla meitä lohduttaa sanan valtava lupaus siitä, että Jumala on laatinut elämäämme varten parhaan mahdollisen suunnitelman:

Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa, niiden, jotka Hän on suunnitelmansa mukaan kut-sunut (ROOM 8:28).

 

Kuten olemme aiemmin todenneet, saimme vanhalta ihmiseltämme perinnöksi hengellisen tietämättömyyden ja lihallisuuden. Lihan mielen kyllästämä tahtomme ei uudistunut läpikotaisin sillä hetkellä, kun hen-kemme uudestisyntyi. Taivaallinen Isä joutuu tekemään joskus suurenkin työn taivuttaakseen lapsensa yhteistyöhön kanssaan. Voimakastahtoi-sen, ulospäin suuntautuvan ja inhimillisesti katsoen lahjakkaan uskovan tahdon valjastaminen Hänen tarkkaan suunnitelmaansa vaatii eri tyyp-pisiä keinoja kuin sellaisen, jonka tahtoelämän on kasvuympäristö mur-tanut hauraaksi. Voimme esimerkiksi havaita selvästi, kuinka älyk-kään ja omaan kekseliäisyyteensä luottaneen Jaakobin taivuttelu Juma-lasta riippuvaiseksi oli toisenlaista kuin itseään vähättelevän Gideonin. Jälkimmäisen heikko käsitys itsestään ja arvostaan edellytti Jumalan lupausten tueksi monenlaista rohkaisua.

 

Jos sinulla on aikaa, tutkipa Raamatustasi, miten eri tavoin räätälöityjä vaihtoehtoja Jumala joutui käyttämään suostutellakseen kutsumansa uskonisämme luopumaan omista aikeistaan, tavoistaan ja peloistaan, jotta he astuisivat sisälle heille tarkoitettuun jaloon suunnitelmaan. Ajattele vaikkapa

   Ꙩ  äkkipikaisella luonteella varustettua Moosesta,

     pelon ja hätäilyn takia epäluottamusta Jumalaan

       osoittanutta Aabrahamia,

     nuoruuteensa ja puhetaidottomuuteensa vedonnutta

       Jeremiaa,

     Herran kutsua paennutta Joonaa,

   Ꙩ  nautinnonhaluista ja valvomatonta Simsonia,

   Ꙩ  lähimmäisen puolison omistamishalun pauloissa

       kamppaillutta Daavidia,

     läheistensä hylkäämiksi joutuneita Joosefia ja Jeftaa,

   Ꙩ    helposti innostuvaa mutta ihmispelkoista Pietaria ja

   Ꙩ  lainkiivailijoiden väkivaltaiseen siipeen kuulunutta Saulusta.

 

Jumala riisui kunkin näitä uskon sankareita suunnitelmaansa sopimat-tomista varustuksista käyttäen siihen joskus vuosikymmenten ajan. Mutta uskon esikuvamme saivat armon taivuttaa tahtonsa, vaikka Jumalan kutsuun sitoutuminen toi heidän elämäänsä myös kärsimystä.

 

Uskovan ihmisen mielen uudistumisesta puhuessaan Raamattu ottaa esimerkkejä lapsen kasvatuksesta. Yksi keskeinen periaate, josta kiinni pitäen Jumala suuntaa meidän tahtoamme hyvään, käy hyvin ilmi ohei-sesta jaejaksosta:

Tiedä siis sydämessäsi, että Herra, sinun Jumalasi, kasvat-taa sinua niin kuin isä kasvattaa poikaansa (5 MOOS 8: 5). Herra antaa viisautta, Hänen suustansa lähtee tie-to ja ymmärrys (SNL 2:6). Totuta poikanen tiensä suun-taan, niin hän ei vanhanakaan siitä poikkea (SNL 22:6).

Vaikka minulla on Kristuksen antama valta määrätä, mitä sinun tulee tehdä, niin minä rakkauden nimessä mieluum-min vain vetoan sinuun tällaisena kuin olen. En … halua tehdä mitään ilman sinun suostumustasi, jotta et tekisi sitä hyvää, minkä teet, pakosta vaan vapaaehtoisesti  (FILEMON 8-9,14; PR 92).

 

Rakastavana ja viisaana kasvattajana Taivaallinen Isämme antaa meille ensin tietoa aikomuksistaan. Sitten Hän suostuttelee ja totutte-lee tahtoamme kärsivällisesti, uudistuneeseen ymmärrykseemme vedo-ten. Sen jälkeen Hän jättää meille itsellemme lopullisen päätöksen-teon siitä, haluammeko ojentautua Hänen mielensä mukaan.9) Jumala ei siis murra tahtoamme väkisin eikä pakota yhteistyöhön kanssaan; Hän on Aadamista alkaen kunnioittanut ihmisen vapaaehtoista sydämen kuuliaisuutta. Jeesuksen opetuslapsilleen osoittama avoin kysymys ”tah-dotteko tekin mennä pois?” (JOH 6:67; PR 1938) kuvaa hyvin Herran seuraamiseen liittyvää jatkuvaa valinnan vapautta. Sitoutumisen vapaa-ehtoisuus on tärkeää siksikin, että Jumalan tahdon mukainen tie on lihan kärsimisen tie. Se merkitsee ristin valitsemista, oman elämän kadot-tamista Jeesuksen tähden ja itsensä kieltämistä.10) Esimerkiksi edellä mainittu profeetta Jeremia sai havaita, kuinka hänen valintansa seurata Herraa tuli ahdingoissa koetelluksi monta kertaa kutsumuksen aikana.11)

 

Meillä on vaimoni kanssa kaksi suurenmoista lasta. Lapsuuskesinään esikoispojallamme oli tapana juoksennella polvet paljaina mummilansa epätasaisen karkeapintaisella betonikäytävällä. Useista perustelluista kielloistamme huolimatta hän ei millään malttanut lopettaa tätä leikkiään. Ei, ennen kuin itse rajulla tavalla törmäsi harrastuksensa seurauksiin. Kaatuminen ja polvien verille naarmuuntuminen toivat pojan eräänä päivänä itkien syliimme lohdutusta saamaan. Vasta kipeältä tuntunut vahinko taivutti lapsen tahdon, ja hän suostui siirtämään juoksuratansa turvalliselle nurmikolle.

 

Vaikka Taivaallinen Isämmekin sallii joskus vaikeiden olosuhteiden kurituksen lailla vaikuttaa muutoshalukkuutta entisiin tapoihimme - jos pelkkä sanan ohje ei riitä mielenmuutokseen - armosyliään Hän ei meiltä milloinkaan kiellä. Hän ei koskaan sekoita lapsen asemaamme ja vääriä valintojamme toisiinsa. Juuri tällä tavalla Jumala usein kasvattaa meitä, jotta tahtomme oikeaan vahvistuisi ja lunastuksemme Pahan vallasta vähä vähältä realisoituisi kurinalaisuudeksi elämässämme.

 

Jumalan armo  kasvattaa meitä hylkäämään jumalatto-muuden ja maailmalliset himot ja elämään siveästi, van-hurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa (TIIT 2: 11-12). Kärsimys on teille kasvatusta; Jumala kohtelee teitä kuin lapsiaan. Jumala kurittaa meitä tosi parhaaksem-me, että pääsisimme osallisiksi Hänen pyhyydes-tään (HEPR 12:7, 10). Kuule neuvoa, ota ojennus varteen, että olisit vastedes viisaampi (SNL 19:20).

 

Oman tahdon taipumista Jumalan tahtoon sanotaan Raamatussa kuu-liaisuudeksi ja kurinalaisuudeksi.12) Kristuksen mielenlaatuun puke-minen ja kuuliaisuudessa vaeltamaan ohjaaminen on mitä tärkeintä (ja ehkä haastavinta) Hengen päivittäistä työtä meissä. Se on Herran lampun virittämistä kirkkaammaksi. Vaikka Vapahtajallammekin aitona ihmisenä oli luonnollisesti yksilöllinen tahto, pyrki Hän liikkuessaan maan päällä etsimään ja noudattamaan aina Isänsä tahtoa. Kuuliaisuus oli Hänelle jokapäiväinen välttämättömyys niin kuin on ravinto keholle. "Äl-köön tapahtuko Minun tahtoni, vaan Sinun", sanoi Jeesus sil-loinkin, kun edellinen vaihtoehto tuntui paljon helpommalta. Hän oli kuuliainen kuolemaan asti! Saisimmepa mekin armon suunnata uskossa tahtoamme päivittäin edes piirun verran Hänen esimerkkinsä mukaan:

 

Minä en etsi omaa tahtoani vaan Hänen tahtoaan, joka on Minut lähettänyt (JOH 5:30; 6:38). Minun ruokani on se, että teen Lähettäjäni tahdon ja vien Hänen työnsä pää-tökseen (JOH 4:34). Minä teen aina sitä, mikä on Hänelle mieluista (JOH 8:29). Jeesus rukoili: ”Isä, kaikki on Sinulle mahdollista. Ota tämä malja Minulta pois. Ei kuitenkaan niin kuin Minä tahdon vaan niin kuin Sinä" (MARK 14:36; PS 40:9).