A19  Lunastusveren arvo                               15.2.2026

 

 

 

a) Ihmisen arvo

 

Raamatussa puhutaan ihmisen hinnoittelusta eri merkityksissä. Se kertoo esimerkiksi, kuinka ihmistä arvioitiin hänen ulkonaisen talenttinsa eli työkykynsä perusteella. Joosef myytiin ismaelilaisille 20 hopeasekelistä1) ja Juudakselle maksettiin Jeesuksen kavaltamisesta 30 hopearahaa. Ne olivat tuolle ajalle tyypillisiä orjasta saatavia korvauksia2). Ihmisen suorituskyky oli perusteena myös, kun Jumala antoi israelilaisille säädöksen, jonka mukaan temppelipalvelukseen luvattu 20-59 vuotias mies voitiin lunastaa takaisin "siviilielämään" 50 hopeasekelillä3). Raamatun ajan historiaan perehtyneiden mielestä 1 sekelin paino hopeaa vastasi tuolloin työntekijän yhden kuukauden keskipalkkaa.

 

Tällaisella fyysiseen hyödyllisyyteen perustuvalla arviolla ei tietenkään ole mitään tekemistä ihmisen absoluuttisen arvon kanssa, joka ei ole rahalla mitattavissa. Sen vuoksi Jumalan ohjeet kansansa keskinäistä yhdessäoloa varten olivat voimakkaasti ihmiselämää suojelevia. Seuraukset hengen riistämisestä toiselta olivat länsimaiseen oikeuskäytäntöön verrattuna tosi ankarat4). Elämän henkäys, jonka Luoja ihmiskehoon puhalsi, on siis mitä kallisarvoisin. Siksi tuntuu surulliselta lukea, kuinka sotarintamaan pakotettujen nuorten elämällä ei kansan- ja sodanjohtajien ajattelussa näytä olevan kärpäsenkään verran arvoa.  

 

Raamatun mukaan ihmisessä on kuitenkin ajallista kehollista elämääkin arvokkaampi olemuspuoli. Se on hänen oleellisin ja syvin osa, kuolematon henki, jonka Jumala on lahjoittanut kaltaisekseen rakentamaansa ihmiseen5). Yksi todiste sen äärimmäisestä arvosta Jumalan silmissä on Hänen ihmisestä maksama ostohinta: Jeesuksen veri.

 

Sinä olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista, kielistä, kansakunnista ja kansanheimoista. (ILM 5:9)

... Herran seurakuntaa, jonka Hän omalla verellään on itselleen hankkinut. (APT 20:28)

 

Miksi Kaikkivaltias tahtoi lunastaa syntiin langenneen ihmisen itselleen? Miksi Hän välittäisi mitättömästä "tomuhiukkasesta" maailmankaikkeudessa. Sitä Daavidkin mielessään aprikoi, kun hän katseli Jumalan koko universumia: "Mikä on ihminen, että Sinä häntä muistat, tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen?"6)  Raamatusta löydämme tähän muutamia vastauksia.

 

Merkittävin selitys on Jumalan rakkaudessa kuvakseen luomaansa ihmistä kohtaan7). Kiihkeästi Hän kaipaa yhteyttä iankaikkisen hengen kanssa, jonka Hän kerran asetti ihmisen sisimpään8). Jumala loi ihmisen kunniakseen: Hän tuntee iloa, kun ihmislapset kiittävät ja ylistävät Luojaansa9). Hän ei halua menettää yhtäkään alunperin lähes jumal-olennoiksi valmistamistaan, mutta luotaan synnin pimeyteen eksyneistä, ihmissuvun jäsenistä. Siksi Hän laati suunitelman ja teki kaikkensa palauttaakseen ihmisen itselleen. Siksi Hän myös kamppailee sieluistamme vetääkseen meidät Jeesuksen kautta takaisin omikseen.   

 

 

 

 

b) Lunastusmaksu

 

Jo vuosikymmeniä sitten tapahtui pikkukaupunkimme liikenteen vilinässä onnettomuus, jossa massiivinen paloauto pyrki puolisoni ohjaaman henkilöautomme ovesta sisälle. Törmäys romutti kulkuvälineemme tosi pahaan kuntoon, mutta onneksi kuljettaja selvisi vähäisillä jalkaruhjeilla. Vakuutusyhtiömme ei halunnut rahoittaa kieroon vääntyneen auton korjaamista vaan suostui lunastamaan romun itselleen. Sen tarjoama lunastusmaksu oli niin reilu, että saatoimme ostaa vanhan automme tilalle välittömästi uuden. Nopeasti myös syyllisyys risteysonnettomuuden aiheuttamisesta häipyi vaimoni mielestä pois. Tässä tapahtumassa on karkea  yhtymäkohta aiheeseemme. Jeesuksen veren lunastusvoi-man ansiosta entisen ruttuun menneen ja syynalaisen elämämme hylkääminen ja vaihtaminen täysin uuteen on mahdollista.  

 

Ei kukaan voi veljeään lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa - onhan ihmisten sielujen lunastus kallis. (PS 49:8-9)

Meillä on lunastus Hänen verensä kautta, rikko-musten anteeksisaaminen Hänen armonsa rikkauden mukaan.

(EFES 1:7)

 

Vaikka Jumala rakastaa ihmistä, ei Hän olemukseltaan pyhänä ja vanhurskaana voi olla tekemisissä ihmisen kanssa, jota synti hallitsee. Syntien peittämiseksi Hän antoi jo kansalleen Israelille mahdollisuuden eläinuhrien verta vuodattamalla saada rikkomuksensa anteeksi. Viaton eläin lunasti kuolemallaan syntiä tehneen vapaaksi rangaistuksesta. Kuinka paljon suurempi onkaan Jumalan virheettömän Karitsan uhri-veren lunastusansio! Siihen uskossa turvautuva pääsee pysyvästi vapaaksi sekä syyllisyyden ja lain tuomion alta että synnin orjuuttavasta vallasta10).   

 

Lain mukaan melkein kaikki puhdistetaan verellä, eikä anteeksiantoa ole ilman verenvuodatusta. (HEPR 9:22)

Jeesus antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä. (1 TIM 2:6)

 

Kristuksen veren vapaaksi lunastama ja puhdistama ihminen on pyhä eli Jumalalle erotettu11). Hänen sisimpäänsä uudesti-syntymisessä asettunut Pyhyyden Henki katkaisee siteet entiseen turhaan vaellukseen ja kantaa hänessä uuden elämän hedelmää.  

 

Teitä ei ole lunastettu isiltä perimästänne turhasta vaelluksesta katoavilla aarteilla, vaan Kristuksen, kuin virheettömän ja tahrattoman Karitsan, kalliilla verellä. (1 PIET 1:19)

Hänelle, joka rakastaa meitä ja on verellään päästänyt meidät synneistämme, Hänelle kunnia ja valta aina ja iankaikkisesti. (ILM 1:5-6)

 

 

 

 

 

c) Sovinnon ja rauhan hinta

 

Jumala näki hyväksi, että Hän sovittaisi Poikansa kautta itsensä kanssa kaiken maan päällä ja taivaissa ja näin tekisi rauhan Hänen ristinsä veren kautta. (KOL 1:19-20)

 

Kehitystä ihmiskunnassa seuratessa ei voi olla havaitsematta, kuinka räikeästi ja ylpeästi ihminen yrittää ilmaista riippumat-tomuutensa Luojastaan. Siitä huolimatta ihmisrakkaus "pakotti" Jumalan lähtemään kärsimystielle tekemään sovinnon ja rau-han Häntä vastaan rikkoneen osapuolen kanssa. Käsittämättömällä tavalla Hän antautui ihmisen osaan, otti itse kantaakseen syyllisen roolin ja kärsi rangaistuksen ihmisen puolesta. Raamattu todistaa selvästi, että

Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsen-sä kanssa eikä lukenut ihmisille heidän rikkomuk-siaan. (2 KOR 5:19)

 

Vähäisempi uhri ei riittänyt koko maailman syntikuorman kertakaikkiseksi sovittamiseksi. Armahtavan Jumalan taholta sovinto on siis tehty! Hän päätti laittaa "nimensä" ensin "sovintopaperiin". Mutta yhteyden korjaamiseen tarvitaan aina toisenkin osapuolen suostumus.  

 

Erään tilaston mukaan on Herran Jeesuksen syntymän jälkeen maapallolla asunut noin 60 miljardia ihmistä. Kustakin heistä on suoritettu täysi sovitus Jumalalle. Kaikkien heidän jokaisen synnin edestä Jeesus on vuodattanut pyhän verensä. Sen lisäksi Jeesus kävi ristiinnaulitsemisensa jälkeen julistamassa evankeliumia myös niiden ihmisten hengille, jotka ennen Häntä olivat kuolleet12). Herra yksin tietää, kuinka moni iankaikkisista sieluista on vastannut myönteisesti tähän evankeliumin vetoomukseen:

 

 Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa!" (2 KOR 5:20)

Jumalan työtovereina me kehotamme teitä ottamaan vastaan Jumalan armon, niin ettei se jää turhaksi. (2 KOR 6:1)

Antakaa pelastaa itsenne tästä kierosta sukupolvesta. (APT 2:40)

 

Sovituksen ja rauhan vastaanottamisen seurauksena tapahtuu ihmisen asemassa ja omassatunnossa perusteellinen mullistus:

 

... olemme vanhurskautettuja Hänen veres-sään. (ROOM 5:9).

Kuinka paljon ennemmin Kristuksen veri ... puh-distaakaan meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa. (HEPR 9:14) 

 

Vanhurskautus eli syyttömäksi ja Jumalalle kelpaavaksi julistaminen ja omantunnon puhdistuminen ovat mielestäni kaksi siunatuinta lahjaa, jotka Kristuksen veren sovitukseen toivonsa laittava saa osakseen. Synteihinsä kuollut, monien riippuvuuksien orja ja elämänsä haaksirikkoon ajanut ihminen voi parantua sisäisesti Hänen haavojensa kautta. 

 

 

 

 

e) Tie lähelle pääsemiseksi

 

Edellä olemme nähneet Kristuksen uhriveressä kahtalaisen merkityksen Jumalalle: siinä täyttyi sekä Hänen pyhyytensä että rakkautensa vaatimukset. Jeesus otti ristillä vastaan Jumalan tunteman vihan syntiä kohtaan ja osoitti samalla Hänen rakkautensa ihmistä kohtaan. Ilman sitä me eläisimme vailla toivoa tulevaisuudesta: ilman Jumalaa tässä ajassa ja iankaikkisuudessa13). Jumala asetti Kristuksen "armoistuimeksi uskon kautta Hänen vereensä".14) Ilmes-tysmajan esikuvan mukaisesti Hänessä meille avautui ihmeellinen ulottuvuus: pääsy lähelle Jumalaa eli kaikkein pyhimpään.

 

Mutta nyt Kristuksessa Jeesuksessa olette te, jotka ennen olitte kaukana, päässeet lähelle Kristuksen veressä. Hän tuli ja julisti rauhaa teille, jotka olitte kaukana. (EFES 2:13,17)

Meillä on siis veljet rohkea luottamus siihen, että Jeesuksen veren kautta meillä on pääsy kaikkein pyhimpään. (HEPR 10:19)

 

Jeesuksen ristinkuoleman yhteydessä Jerusalemin temppelin pyhintä osaa suojaava esirippu repesi kahtia. Vertauskuvallisesti se kertoo, kuinka uskon kautta Kristuksen vereen poistuu erottava välisenä Jumalan ja ihmisen väliltä. Siten

Jumalan lapsella on välitön yhteys Taivaallisen Isän kanssa.

 

Toisaalla tällä sivustolla olemme keskittyneet sanan avulla tutkimaan, mitä tuo läheinen yhteys käytännössä merkitsee: mitä on olla Jumalan läsnäolossa ja elää Hänen rakkautensa, huolenpitonsa ja viisaan kasvatustyönsä keskipisteessä yhdessä toisten Hänen perheväkeensä kuuluvien kanssa.

 

Jumalan ystävyyden ja uskollisuuden korkein muoto on liitto, jonka Hän yksipuolisesta aloitteestaan tekee ihmisen kanssa. Kun Aabrahamin usko oli luettu hänelle vanhurskaudeksi, teki Herra ikuisen liiton hänen kanssaan15). Samalla tavalla Jumala on halunnut solmia pysyvän liiton kaikkien niiden kanssa, jotka Kristuksen veren ansioon luottamalla lähestyvät Häntä.

 

Aterian jälkeen Jeesus otti maljan ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto Minun veressäni. joka vuodatetaan teidän edestänne." (LUUK 22:20)

Rauhan Jumala on nostanut kuolleista Jeesuksen, joka iankaikkisen liiton veren perusteella on se suuri lampaiden Paimen. (HEPR 13:20)

 

Tämä Uusi Liitto on Jumalan puolelta rikkoutumaton. Liiton veri säilyttää aina lunastusvoimansa ja sovitusarvonsa. Pelastuksemme lähteenä se on pyhintä ja arvokkainta, mitä Jumala on ihmiselle lahjoittanut. Se on loppuun asti esillä seurakunnan ehtoollisaterialla ja sitä muistetaan vielä 1000-vuotisen valtakunnan Hesekielin temppelissäkin. Karitsan veren merkitys ei unohdu, kun valkopukuisten pelastettujen joukko kerran kokoontuu Jumalan valtaistuimen eteen.16) Sen ansio ihmisen hyväksi luettuna on ainoa mahdollisuus päästä iankaikkiseen elämään. Raamatun viimeiset lehdet vakuuttavat, kuinka Karitsan veren puhtaudessa (eli valossa) vaeltava, itsessään heikko ja ahdistusten koettelema uskova, saa lopullisen voiton myös Vastustajastaan.

 

He ovat voittaneet Hänet Karitsan veren ja todis-tuksensa sanan kautta eivätkä ole rakastaneet henkeään vaan olleet alttiit kuolemaan asti. (ILM 12:10-11

Keitä ovat nuo pitkiin valkoisiin vaatteisiin pukeutuneet, ja mistä he ovat tulleet. Nämä ovat ne, jotka tulevat siitä suuresta ahdistuksesta. He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. (ILM 7:13-14)

Jos me vaellamme valossa, niin kuin Hän on valossa, meillä on yhteys keskenämme ja Jeesuksen, Hänen Poikansa veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. (1 JOH 1:7)