A18  USKON OLEMUS

1. Jumalan kutsu

Aabraham oli ensimmäinen Raamatun mainitsema ihminen, joka uskoi Jumalaa. Sitä ennen hän oli polyteisti, epäjumalien palvelija Mesopotamiassa. Hänelle Jumala päätti esittää ainutlaatuisen, pitkälle tulevaisuuteen ulottuvan kutsun:

Herra sanoi Aabrahamille: "Lähde maastasi siihen maahan, jonka Minä sinulle osoitan. Minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinua ja sinä tulet olemaan siunauksena." (1 MOOS 12:1-2) 

Samoja piirteitä näemme Jeesuksen kutsussa Pietarille:

Jeesus sanoi Pietarille: "Seuraa Minua, niin Minä teen sinusta ihmisten kalastajan." (MATT 4:19)

Aabraham ja Pietari lähtivät fyysisesti seuraamaan Kutsujaansa. Hengellisessä mielessä Jumalan kutsuun ihmiselle sisältyy kolme osaa: a) entisen elämän jättäminen, b) Herran seuraaminen tiellä, jota Hän johdattaa ja c) lupaus tulevasta siunauksesta ja hedelmän kantamisesta. Tällainen kutsu on Jumalan aloite ja valinta langenneelle ihmiselle, joka ei itsessään osaa etsiä Häntä.

Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Te ette valinneet Minua, vaan Minä valitsin teidät ja asetin teidät sitä varten, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää." (JOH 15:16)

Näin sanoo Herra: "Minä otin teidän isänne Aabrahamin virran tuolta puolelta ja kuljetin häntä Kanaanin maassa." (JOOS 24:3) 

2. Uskon syntyminen ja seuraus

Kun Jumala puhui Aabrahamille ja Pietarille, ymmärsivät molemmat siinä hetkessä, Kuka heitä kutsui. Korkeimman läsnäolosta ei voinut erehtyä. Herran sanassa itsessään oli voima, ja sen kuuleminen synnytti heissä uskon:

Aabraham uskoi Herraa, ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi (1 MOOS 15:6). Simon Pietari vastasi Jeesukselle: "Sinulla on iankaikkisen elämän sanat. Me uskomme ja ymmärrämme, että Sinä olet Jumalan Pyhä (JOH 6:69)."

Usko tulee siis kuulemisesta mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta (ROOM 10:17).

Evankeliumin sana Jeesuksesta on Jumalan kutsu meille tämän ajan ihmisille. Vastaanottavassa sydämessä se vaikuttaa yhä samoin: synnyttää uskon ja kuuliaisuuden Jumalaa kohtaan:

Jeesus sanoi: "Totisesti, totisesti Minä sanon teille: joka kuulee Minun sanani ja uskoo Häneen, joka on Minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä." (JOH 5:24)

Uskon kautta oli Aabraham kuuliainen, kun hänet kutsuttiin lähtemään siihen maahan, joka hänen oli määrä saada perinnöksi. Hän lähti tietämättä, minne saapuisi. (HEPR 11:8)

Jumalan kutsun hyväksyminen muutti Aabrahamin aseman täydellisesti. Usko luettiin hänelle vanhurskaudeksi eli moitteettomuudeksi Herran edessä. Samalla tavalla Jeesuksen lunastustyön ansiosta lahjoitetaan syntien anteeksiantamus kaikille, joilla on sydämen usko Jeesukseen:

Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen kaikille, jotka uskovat. Kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla, mutta saavat lahjaksi vanhurskauden Hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa (ROOM 3:22-24). 

3. Usko ei ole sokeaa

Uskon päämäärä on sielun pelastuminen (1 PIET 1:9). Ajanjaksoa ihmisen elämässä, jolloin Jumala erityisellä tavalla vetää häntä pelastuksen tielle, nimitetään etsikonajaksi. Ilman sitä kukaan ei voi tulla Jeesuksen luokse (JOH 6:44). Jokainen etsikonajassa ollut ihminen on myöhemmin kertonut käsittäneensä, että Jumala on kutsunut häntä yhteyteensä - riippumatta siitä, miten hän on kutsuun vastannut.

Usko ei ole sokeaa luottamista Persoonaan, joka ei monella tavalla olisi ilmaissut olemassaoloaan. Kaikkivaltiaan iankaikkinen voima ja valtasuuruus ovat olleet "maailman luomisesta asti nähtävissä ja ymmärrettävissä Hänen teoissaan" luomakunnassa (ROOM 1:19-20; JOB 12:7-10; PS 147:4-5; 148:3-13). Luonnon tarkoituksenmukaisuutta ja säännönmukaisuutta (luonnonlakeja) tutkiessaan monet aidot (ennakko-oletuksista vapaat) luonnontieteilijät tunnustavat, että Älykäs Suunnittelija on sen rakentanut.

Jumalan kaikkitietävyys ja luotettavuus on luettavissa myös Aabrahamin jälkeläisten vuosituhantisen historian lehdiltä. Raamatun tutkijan prof. John Barton Paynen (1922-1979) laskelmien mukaan Vanhassa Testamentissa on kaikkiaan 574 Messiaaseen viittaavaa jaetta (Encyclopedia of Biblical Prophecy). Näistä ennustuksista on verkkosivustolla www.newtestamentchristians.com luetteloitu 351 sellaista, jotka täyttyivät Jeesuksen palvelutyön aikana. Tunnetun brittil. raamatunopettajan Derek Princen (1915-2003) mukaan kaikista Israelia koskevista Raamatun profetioista oli 2000-luvun alkuun mennessä täyttynyt tarkasti jo 81 %. Jumala siis ilmaisee itsensä vilpittömälle etsijälle myös luotettavana historian Herrana, joka pitää lupauksensa (LUUK 1:69-70; JOOS 21:45; ROOM 9:28).

Kaikkein voimakkaimmin Jumala on puhunut meille Poikansa kautta (HEPR 1:1-3). Jeesuksen syntymä, elämä, ristinkuolema ja ylösnousemus ovat hyvin dokumentoituja historian tapahtumia. Pojassaan Jumala osoitti rakkautensa luomaansa ihmistä kohtaan:

Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut ihmisille heidän rikkomuksiaan (2 KOR 5:19). Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainutsyntyisen Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, joutuisi kadotukseen vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä (JOH 3:16).

Usko Jeesukseen ei siis ole sokeaa luottamista tuntemattomaan Jumalaan (vrt.  APT 17:22-24). Aikamme ihmisellä on käytettävissään huomattavasti enemmän todisteita Hänestä kuin oli Aabrahamilla. Jokainen pelastuksen kokenut Jeesuksen seuraaja maailmassa on mitä vahvin evidenssi Jumalan Hengen uudestisynnyttävästä ja muuttavasta voimasta.

4. Usko nojaa lupauksen Antajaan

Jumalan kutsuun sisältyvän pelastavan uskon vastaanottaminen on aina henkilökohtainen valinta. Sen yhteydessä tapahtuva uudestisyntyminen Jumalan lapseksi on Pyhän Hengen teko ihmisessä (JOH 1:12-13. GAL 3:26). Tästä "uskoon tulemisesta" alkava uusi elämä Kristuksessa on käytännön tasolla edelleen vaeltamista uskossa eli luottamuksessa Jumalan sanan lupauksiin (HEPR 10:38). 

Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ja ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy. (HEPR 11:1)

Uskomme alkujuuri ja keskeisin ominaisuus näkyy Aabrahamin ja Saaran päätöksessä pitää lupauksen Antajaa luotettavana. Inhimillisesti katsoen jälkeläisen saamista koskevan lupauksen toteutuminen oli mahdotonta Saaran hedelmättömyyden ja molempien yli-ikäisyyden takia. Riittämättömyydestään ja kielteisistä tuntemuksistaan huolimatta he valitsivat asettaa kaiken toivonsa Häneen, joka oli lupauksen sanan lausunut:  

Aabraham toivoi, vaikka ei toivoa ollut. Jumalan lupausta hän ei epäillyt. Hän oli täysin varma, että Jumala voi tehdä sen, minkä on luvannut (ROOM 4:18,20-21). Uskon kautta sai Saarakin, vaikka oli hedelmätön, voimaa suvun perustamiseen, vieläpä yli-ikäisenä (90 v), koska hän piti lupauksen Antajaa luotettavana (HEPR 11:11).

Juuri sen tähden, että Aabraham vailla omia mahdollisuuksia jättäytyi yksinomaan Jumalan luotettavuuden ja uskollisuuden varaan, luettiin usko hänelle vanhurskaudeksi (ROOM 4:22). Se on esikuva vanhurskaudesta, joka lahjoitetaan kaikille, jotka vailla omia ansioita (lain tekoja) turvautuvat uskossa Jumalan armoon Kristuksessa (ROOM 3:26; 4:23-24; GAL 3:6-11).

5. Usko koetellaan

Edellä mainittujen uskon esikuvien Aabrahamin ja Pietarin luottamus Jumalaan koeteltiin ahdistavissa olosuhteissa. Koetuksilla oli heille - niin kuin on meillekin - erityinen Jumalan sallima merkitys uskon vahvistumisen ja hengellisen kasvun kannalta.

Nälänhätä sai Aabrahamin epäilemään Jumalan huolenpitoa Kanaanin maassa ja pakenemaan vauraaseen Egyptiin. Ilman Jumalan puuttumista tilanteeseen, Saara-vaimo olisi voinut joutua pysyvästi faaraon hoviin ja eroon puolisostaan  (1 MOOS 12:10-17). Myöhemminkin Aabraham turvautui hätäiseen ratkaisuun. "Auttaakseen" Jumalaa lupauksen täyttämisessä hän suostui Saaran ehdotukseen jälkeläisen hankkimiseksi egyptiläisen orjattaren Haagarin avulla (1 MOOS 16:1-4; GAL 4:23). Nämä Aabrahamin poikkeamiset Jumalan suunnitelman päätieltä eivät kantaneet hyvää hedelmää. 

Myös Pietari pyrki "lihan käsivarrella" edistämään Taivasten Valtakunnan toteutumista. Hän tarttui miekkaan Kiirastorstaina estääkseen Jeesuksen kiinniottamisen ja taistellakseen Hänen kuninkuutensa puolesta. Myöhemmin samana iltana Pietarin pelko joutua itsekin vangituksi sai hänet kiroten kieltämään Jeesuksen. Vasta katkeran pettymyksen kautta hän oivalsi lihansa ja omavoimaisuutensa hyödyttömyyden hengellisessä taistelussa (MATT 26:41,75)

Usko ei siis ole suojassa tilannekohtaisilta epäilyksiltä ja erehdyksiltä, jotka voivat johtaa sivuun Herran tahdosta. Jumala on uskollinen ja voimallinen kääntämään nekin parhaaksemme, kun säilytämme uskomme Häneen. Jumalan sallimien koetusten eräs tarkoitus on puhdistaa uskoamme: Ne a) riisuvat luottamasta ihmisvoimaan, -kykyihin ja -viisauteen, b) auttavat näkemään lihan heikkous kiusausten edessä ja voimattomuus Jumalan tahdon toteuttamisessa ja c) ohjaavat etsimään Jumalan apua, voimaa ja johdatusta (JOH 6:63; GAL 5:16-18; EFES 3:16).

Epäpuhtauksien sulaessa pois kärsivällisyytemme Jumalaan luottamisessa vahvistuu (HEPR 6:15; ROOM 5:3-4). Riippuvuutemme yksin Hänestä muuttaa myös vaikutintamme uskon tekoihin, joista sydämemme oppii antamaan kiitoksen ja kunnian Hänelle (ROOM 4:20).

Tehän tiedätte, että teidän uskonne kestävyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä. Kärsivällisyys tuottakoon täydellisen teon, jotta olisitte täydellisiä ja eheitä, ette millään tavoin vajaita. (JAAK 1:3-4) 

Te riemuitsette, vaikka nyt, jos on tarpeen, vähän aikaa joudutte murehtimaan monenlaisissa koettelemuksissa, jotta teidän uskonne havaittaisiin koetuksissa kestäväksi, paljon kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka sekin koetellaan tulessa, ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä. (1 PIET 1:6-7)

6. Usko on liittosuhde 

Raamatun mukaan usko ei ole staattinen tila vaan Jumala pyrkii eri tavoin vahvistamaan sitä omissaan.

Uskossaan Aabraham ei heikentynyt vaan vahvistui uskossa antaen kunnian Jumalalle (ROOM 4:19-20). Jumala on vahvistava teitä loppuun asti, niin että olette nuhteettomia Herramme Jeesuksen Kristuksen päivänä (1 KOR 1:8). Herra on uskollinen, ja Hän on vahvistava teitä ja varjeleva teitä pahasta (2 TESS 3:3).

Aabrahamin usko ei jäänyt etäiseksi suhteeksi Jumalaan. Raamattu kertoo, että 175-vuotiaana kuolleen Aabrahamin elinvuosien 75-137 välillä Herra ilmestyi ja puhui hänelle kymmenen kertaa. Usko muovasi hänen tekojaan niin, että häntä kutsuttiin Jumalan ystäväksi (JAAK 2:22-23; vrt. JOH 15:15). Eikä siinä vielä kaikki: Herra arvosti Aabrahamin uskollisuutta niin, että solmi hänen kanssaan ikuisen liiton (NEH 9:7-8; 1 MOOS 15:18; 17:7). 

Ympärileikkauksen liitto Aabrahamin kanssa on esikuva paremmasta uudesta liitosta, jonka Jumala on Kristuksen sovintoveren kautta tehnyt niiden kanssa, jotka uskovat Jeesukseen (APT 7:8; 1 KOR 11:25).

Sitten Jeesus otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi opetuslapsilleen ja sanoi: "Juokaa tästä, te kaikki. Tämä on Minun vereni, liiton veri, joka vuodatetaan monien edestä syntien anteeksiantamiseksi. (MATT 26:27-28)

Näin on myös se liitto parempi, jonka takaajaksi Jeesus on tullut ... jonka välittäjä Hän on ja joka on perustettu paremmille lupauksille. (HEPR 7:22; 8:6)

Näin Aabrahamin siunaus tulee pakanoiden osaksi Kristuksessa Jeesuksessa, jotta me uskon kautta saisimme luvatun Hengen. (GAL 3:14)

7. Miksi yksin uskosta?

Sen tähden vanhurskaus on uskosta, että se olisi armosta (ROOM 4:16; 5:2).

Armosta te olette pelastettuja uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan voisi kerskailla. (EFES 2:8-9)

Raamattu on sulkenut kaiken synnin alaisuuteen, että se mikä on luvattu, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat. (GAL 3:22)

Nimensä mukaisesti Jumalan armotaloudessa on kaikki riippuvaista Hänen armostaan. Langenneen ihmissuvun jäsenen on omin ansioin (lain teoin) yhtä mahdotonta saavuttaa pelastus kuin oli Aabrahamin saada luvattu perillinen ilman Jumalan armon ihmettä. Molemmat pääsevät osallisiksi Jumalan lupaamasta siunauksesta vain Hänen armahtavan laupeutensa ansiosta yksin uskon kautta. Usko Jeesukseen ainoana tienä Jumalan yhteyteen sulkee pois ihmisen omavanhurskauden ja tekojen reitin (GAL 2:21; 3:11). Usko on "väline" kaiken Jumalan hyvyyden vastaanottamiseen.

Raamattu opettaa, että a) usko itsessään, b) uskon määrä kussakin kristityssä ja c) uskoa seuraavat teot ovat Jumalan armon vaikutusta kristityssä: 

a) Meidän Herramme armo on ollut ylenpalttinen vaikuttaen uskoa ja rakkautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa (1 TIM 1:14). 

b) Ajatelkaa itsestänne kohtuullisesti, sen uskon määrän mukaan, jonka Jumala on kullekin antanut (ROOM 12:3,6).

c) Jumalan armosta minä olen se, mikä olen. Olen tehnyt työtä enemmän kuin kukaan heistä (apostoleista), en tosin minä vaan Jumalan armo, joka on ollut minun kanssani (1 KOR 15:10).

8. Uskosta kieltäytyminen

Ihmiselämässä ei ole mitään murheellisempaa asiaa iankaikkisuuden kannalta kuin Jumalan tarjoamasta pelastuksen lahjasta kieltäytyminen (HEPR 2:3). Esimerkiksi uskonnollinen tai ideologinen aatemaailma tai rakkaus maailmaan voi muodostaa sokaisevan peitteen sydämen päälle ja estää Kristuksen evankeliumin vastaanottamisen (2 KOR 3:15-16; 4:3-4; MATT 22:1-5).   

Paavali puhui rohkeasti ja keskusteli vetoavasti Jumalan valtakunnasta. Mutta muutamat paaduttivat itsensä eivätkä uskoneet. (APT 19:8-9)

Jumalan työtovereina me kehotamme teitä ottamaan vastaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi. Nyt on sopiva aika, nyt on pelastuksen päivä. (2 KOR 6:1-2)

Jumalan pelastuskutsun vastaanottaminen Kristuksessa on vapaaehtoinen valinta. Samoin Jeesuksen seuraaminen päivittäin on tahdon päätös, sillä myös omaehtoinen uskosta luopuminen on Raamatun mukaan mahdollista (1 TIM 4:1; HEPR 3:12; LUUK 9:23-26). Jotta opetuslasten usko ei koskaan sammuisi, kehottivat apostolit heitä valvomaan lujina uskossa (1 KOR 16:13), perustautumaan hor-jumatta uskoon ja vahvistumaan siinä (KOL 1:23; 2:7; 1 TESS 3:3), rakentamaan itseä pyhimmän uskon perustukselle (JUUD 1:20), pysymään uskossa ahdistuksista huolimatta (APT 14:22) sekä säilyttämään uskon ja hyvän omantunnon (1 TIM 1:19).

9. Voitto uskon kautta

Uskomme "alkajana ja täydelliseksi tekijänä" Jeesus hankki ristinkuolemallaan voiton Paholaisesta henkivaltoineen (KOL 2:15). Se merkitsi vastustajamme asettamista Jeesuksen hallintavallan alaisuuteen (EFES 1:20-23; HEPR 2:8). Niinpä mikään tämän maailman Ruhtinaan taholta saapuva koetus ei voi erottaa uskovia Kristuksen rakkaudesta eikä Hänen voittonsa osallisuudesta (ROOM 8:31-39; JOH 16:33).  

Näissä kaikissa (ahdistuksissa) me saamme täydellisen voiton Hänen kauttaan, joka on meitä rakastanut (ROOM 8:37). Kuka voittaa maailman, ellei se, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika ... sillä Hän, joka on teissä, on suurempi kuin se, joka on maailmassa (1 JOH 4:4; 5:4-5).

On totta, että alkuseurakunnan ajoista lähtien joillekin Jeesuksen seuraajille on uskottu marttyyrin osa. Fyysisestä vainosta puhuessaan Jeesus kuitenkin muistutti oppilaitaan, että yhden hiuksenkin irrottamiseksi heidän päästään tarvitaan Jumalan lupa ja sallimus (MATT 10:28-31; LUUK 12:6-7). Paholaiselle sallittua pyrkimystä Herran omiin nähden kuvataan "seulomisena" (LUUK 22:31-32), "ympäri kulkemisena" (1 PIET 5:8), "palavien nuolien ampumisena" (EFES 6:16), "eksyttämisenä" (1 JOH 4:3,6), "houkuttelemisena" (JAAK 1:13-14), "kiusaamisena" (1 KOR 7:5; 10:13), "riidan kylvämisenä" (JAAK 3:14-16; EFES 4:27,29-31), "valehtelemisena" (JOH 8:44) ja "juonitteluna" (EFES 6:11). Hänen tavoitteensa on kaikin tavoin kiusaamalla, harhauttamalla, lannistamalla ja syyttämällä kylvää epäuskoa Jumalan sanaa kohtaan, jotta luopuisimme kilvoittelustamme, toivon tunnustuksestamme ja lopulta uskostamme Jeesukseen.

Herran opetuslapsina olemme Hänen omaisuuttaan. Kun pysymme Jeesuksessa, Paholainen ei kykene ryöstämään meitä Hänen kädestään (JOH 10:27-29). Jeesuksen valkeudessa vaeltavina ja Hengen taisteluvarustukseen pukeutuneina meissä asuu tarpeellinen voima vastustaaksemme Pahaa ja varjeltuaksemme lopulliseen pelastukseen. 

Vastustakaa Häntä uskossa lujina (1 PIET 5:9). Olkaa siis Jumalalle alamaisia, mutta vastustakaa Paholaista, niin hän pakenee luotanne (JAAK 4:7).

Älkää antako tilaa Paholaiselle. Ottakaa sen tähden yllenne Jumalan koko taisteluvarustus, niin että voitte pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaiken suoritettuanne pysyä pystyssä (EFES 4:27; 6:13).

Jumalan voimasta te uskon kautta varjellutte pelastukseen. (1 PIET 1:5). Herra on uskollinen, ja Hän on vahvistava teitä ja varjeleva teitä Pahalta (2 TESS 3:3).

1 PIET 1:6-7 mukaan Jeesusta rakastavan ja odottavan seurakunnan uskon säilyminen tämän maailman koetuksissa koituva Hänen kunniakseen, kun Hän ilmestyy noutamaan seurakuntaansa luokseen.