C4.17 Sinetillä identifioidut 30.4. 2022
Henkilön tunnistaminen eli identifiointi on väärinkäytösten vuoksi tullut tärkeäksi lähes kaikessa asioimisessa. Biometrisessa tunnista-misessa käytetään hyväksi ihmisen yksilöllisiä piirteitä esimerkiksi kas-voissa, äänessä, sormenjäljessä, silmän iiriksessä, kämmenen muodossa ja allekirjoituksessa. Henkilöllisyyden varmistaminen geneettisesti DNA-testien avulla on luotettavuutensa takia syrjäyttämässä mm. sormen-jälkitutkimuksen. Sähköisessä tunnistautumisessa puolestaan meille tutuiksi ovat tulleet sellaiset todentamiskeinot kuin käyttäjätunnus, PIN-koodi, puhelinnumero ja sirukortti, joiden henkilökohtaiseen hallintaan henkilöllisyytemme on kytketty.
Tällainen identifiointi on luonnollista ja tarpeellista jo senkin vuoksi, että 2 TIM 3:1-4 ennustamat nykymuotoisen ihmiskunnan viimeiset päivät tulevat olemaan kasvavan rahanahneuden, hillittömyyden ja petolli-suuden sävyttämiä vaikeita aikoja. Kristittyinä suostumisessamme yh-teiskunnan näin merkitsemäksi ei ole ongelmaa, ellei identifiointiin liity antikristillisen arvomaailman hyväksymisvelvoitteita vastapalveluna tietyn avun (esim. taloudellisen tai terveydellisen palvelun) saamiselle.
Ilmestyskirjan mukaan viimeinen suuri väärä profeetta, Anti-kristuksen oikea käsi, generoi maan päällä Pedon palvonnan täyteen mittaansa. Hän tekee sen eksyttävien ihmetekojen avulla ja jopa kuoleman-rangaistuksella uhkaamalla (ILM 13:12-15). Lopulta väärä profeetta
... saa kaikki, pienet ja suuret, rikkaat ja köyhät, vapaat ja orjat, ottamaan oikeaan käteensä tai otsaansa merkin, niin ettei kukaan voi ostaa eikä myydä paitsi se, jossa on merkki: pedon nimi tai sen luku (ILM 13:16-17).
Toisaalla Raamattu selvästi opettaa, että väärän profeetan organi-soimaan eksytykseen - siis Antikristuksen kumartamiseen - osallistuvat vain "ne, joiden nimi ei ole kirjoitettuna teurastetun Karitsan elämän-kirjaan" eli ne, jotka "eivät ole ottaneet vastaan rakkautta totuuteen voidakseen pelastua" (ILM 13:8; 2 TESS 2:9-11). Viime kädessä on kysymys Jumalan sallimasta eksytyksestä niille, jotka "eivät ole us-koneet totuuteen vaan ovat mieltyneet vääryyteen" (2 TESS 2:12). Tällä hetkellä vuonna 2022 emme vielä tiedä, miten Herramme aikoo varjella omansa tuossa tilanteessa: Ottaako Hän seurakuntansa Kotiin ennen väärän profeetan ilmestymistä vai suojeleeko Hän rakkaitaan maan päällä voimallaan? Ongelman ratkaisemista vaikeuttaa se, että ILM 12-13 on katsaus Lohikäärmeen (Paholaisen) ja Pedon (Antikristuksen) his-toriaan ajanlaskumme alusta lähtien, eikä se näyttäisi kronologisesti seuraavan kirjan edellisiä lukuja.
Sen kuitenkin sanan opetuksen perusteella ymmärrämme, että se-kä Kristuksen seurakunta että Jumalan kansa, Israel, joutuvat ennen lopullista pelastumistaan kulkemaan ahdistavan ajan läpi. Seurakunta kokee suurta vainoa ympäröivän maailman taholta Jeesuksen nimen tähden; Israelin suuri ahdistus sen sijaan liittyy Jumalan puhdistavaan vihaan, jonka jo profeetat ovat ennustaneet. Jumalan viha puh-keaa pasuunavitsauksissa, joiden aikana Israelin jäännös kääntyy hä-dässään Messiaansa puoleen ja pelastuu, ja se täyttyy vihan maljoissa, jotka vuotavat katumattoman ja synnin kyllästämän maailman ylle.
Kypsyneen Jumalan viljan, seurakunnan ja Israelin, leikkaaminen tal-teen ei tapahdu aivan samanaikaisesti, mutta kuitenkin yhden lyhyehkön ajanjakson, maan elonkorjuun, aikana. Jeesuksen lähettämät enkelit toimeenpanevat silloin molempien "vehnälajien" korjaamisen:
Seurakunta otetaan ensin taivaaseen ennen pasuunavit-sausten alkamista (ILM 7:9-17) ja Israel kootaan sitten luvattuun maahan pääosin ennen maljatuomioita (ILM 14:14-16; 18:4-5).
Ennen tätä valtavaa hetkeä "koko luomakunta huokaa ja on synny-tystuskissa" odottaen "vapauttamista turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen" (ROOM 8:19-22). Eikä odottaja ole vain luomakunta, vaan ennen kaikkea
... me, joilla on Hengen esikoislahja, huokaamme sisimmäs-sämme ja odotamme lapseksi ottamista, ruumiimme lu-nastamista (ROOM 8:23). ... odotamme autuaan toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden ilmestymistä (TIIT 2:13).
Mutta meidän yhteiskuntamme on taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajak-si. Hän muuttaa meidän alennustilassa olevan ruumiimme kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi (FIL 3:20-21).
Jos maailman yhteiskunnat alussa kerrotulla tavalla merkitsevät omiaan tunnistaakseen heidät, löydämme Raamatusta "välineitä", joilla myös Herran omat kirjataan ja sinetöidään Jumalan omaisuudeksi iankaik-kisuutta varten. Vaikka Jumala tunnistaa kaikki ihmiset muutenkin, Hän silti ilmoittaa sanassaan kolme Taivasten valtakunnan hengellisen to-dellisuuden identifioimistapaa. Ne ovat:
a) Jeesuksen veren merkki
b) Hengen sinetti
c) nimi Elämän kirjassa.
Jokainen pelastunut on merkitty tällä "vahvalla kolminkertaisella tun-nistuksella" taivaan kansalaisuutensa vakuudeksi. Tarkastellaan seuraa-vassa niitä kutakin lähemmin erikseen.
a) Jeesuksen veren merkki
Heidän tulee ottaa karitsan verta ja sivellä sitä ovenka-manaan ja molempiin ovenpieliin niissä taloissa, joissa he karitsaa syövät. Minä kuljen sinä yönä halki Egyptin maan. Minä annan tuomioni kohdata kaikkia Egyptin jumalia. Veri on merkkinä taloissa, joissa te olette. Kun näen veren, Minä menen ohitsenne, eikä tuhoava vitsaus osu teihin, kun Minä rankaisen Egyptin maata. (2 MOOS 12:7,12-13)
"Kun me saavumme tähän maahan, sido tämä punainen nauha siihen ikkunaan, josta laskit meidät alas. Kokoa sitten isäsi, äitisi ja veljesi ja koko isäsi suku luoksesi tähän taloon." Sitten Rahab sitoi punaisen nauhan ikkunaansa. Joosua jätti henkiin portto Rahabin, hänen isänsä suvun ja kaikki muutkin hänen omaisensa, koska Rahab oli piilottanut tiedustelijat, jot-ka Joosua lähetti vakoilemaan Jerikoa. Mutta itse kaupungin ja kaiken, mitä siellä oli, israelilaiset polttivat poroksi. (JOOS 2: 18,21; 6:22-25; PR 92)
Karitsan verellä ja punaisella nauhalla itsensä uskossa tunnistettaviksi tehneet olivat turvassa. Veri israelilaisen perheen asuintalon ovenpielissä ja punainen nauha pakanallisen suvun kodin ikkunassa olivat merkkejä, jotka suojelivat sisällä olijoita Jumalan rangaistukselta. Ne ovat esikuvia Jeesuksen uhriveren puhdistavasta sovitusvoimasta Jumalan ja ihmisen välillä:
Ristillä kuollessaan Hän omassa ruumiissaan sai aikaan so-vinnon Jumalan ja näiden molempien (juutalaisten ja paka-noiden) välille (EFES 2:16; PR 92). Hän on meidän syntiem-me sovitus, eikä vain meidän vaan myös koko maailman (1 JOH 2:2).
Veljensä Kainin surmaaman Aabelin veri huusi aikoinaan Jumalan kor-viin syytöstä murhamiehelle (1 MOOS 4:10). Jeesuksen veri on Uu-den liiton veri, joka puhuu sovitusta ja anteeksiantamusta jokaisen puolesta, joka uskossa siihen turvautuu (HEPR 12:24; MATT 26:28). Jeesuksen veren merkki on tunnistamisperuste, kun enkelit kokoavat vehnäsatoa viimeisessä sadonkorjuussa:
Korjuun aikana Minä sanon leikkuuväelle: "Kootkaa ensin rikkavilja ja sitokaa se kimppuihin poltettavaksi. Mutta vehnä korjatkaa aittaani. Sadonkorjuun aika on maailman loppu, ja leikkuuväki on enkelit." (MATT 13:30, 39)
b) Hengen sinetti
Sinetöinti on vanha varmistusmenetelmä sulkemista ja vahvistamista varten. Siinä sinetöijä painaa jalokivestä tai metallista valmistettuun esineeseen kaiverretun tunnuksensa pehmeään saveen, vahaan tai pa-periin (JOB 38:14). Sinetti korvaa allekirjoituksen vahvistaen asiakirjan aitouden (1 KUN 21:8; NEH 10:1); sinetin murtuminen paljastaa kannen tai oven luvattoman avaamisen (DAN 6:17; MATT 27:66). Voimme sa-noa, että sinetöinti edustaa pysyvyyttä, varmuutta sekä luotet-tavuutta (hepr. ḥāṯam = "sinetöidä", "lujittaa").
Kuninkaat, faaraot ja ylhäiset virkamiehet käyttivät kaiverrettuja sor-muksia sinettiensä leimasimina. Sinettisormuksen (hepr. ṭabaʿaṯ = "si-nettisormus", "sormus"; teonsanasta ṭabaʿa = "painua") luovuttaminen toiselle merkitsi valtuutusta toimia sormuksen luovuttajan nimissä ja hänen auktoriteettiaan käyttäen.
Kirjettä, joka on kirjoitettu kuninkaan nimissä ja sinetöity kuninkaan sinettisormuksella ei voi kumota (EST 8:8).
Ja faarao otti sinettisormuksensa kädestään, pani sen Joo-sefin käteen ja puetti hänen ylleen hienot pellavavaatteet ja ripusti kultakäädyt hänen kaulaansa (1 MOOS 41:42).
Kun Paavali käytti sinetöimisen käsitettä kirjeissään, kuulijoilla oli varsin selvä mielikuva sen edellä kuvatusta merkityksestä. Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut sinetiksi omiensa sydämiin, vahvistaa meille Juma-lan lapsen oikeutemme. Hengessä meidät on voideltu käyttämään Jee-suksen nimen arvovaltaa ja toimimaan Hänen auktoriteettinsa alaisena. Kuningas on sinetöinyt meidät valtakuntansa palvelijoiksi ja lähettiläiksi.
Mutta Hän, joka vahvistaa meitä yhdessä teidän kanssan-ne Kristukseen ja on voidellut meidät, on Jumala. Hän on myös painanut meihin sinettinsä ja antanut meidän sydä-miimme vakuudeksi Hengen (2 KOR 1:21-22).
Te olette saaneet lapseuden Hengen. Henki itse todis-taa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lap-sia. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläitä, ja Jumala kehottaa meidän kauttamme (2 KOR 5:20).
Toisaalta Hengen sinetti identifioi Jeesukseen uskovat sen val-takunnan kansalaisiksi, joka on heidän perintönsä. Se edustaa Hänen perintönsä suurta kirkkautta Hänen omissaan (EFES 1: 18). Henki itse on vakuutena kaikesta siitä, mistä Kristuksessa olemme tulleet osallisiksi: iankaikkisesta elämästä (TIIT 3:6-7; HEPR 9:15), valtakunnasta (JAAK 2:5) ja katoamattomasta perin-nöstä, joka on talletettuna taivaassa meitä varten (1 PIET 1:4; KOL 3:24).
Mutta jos olet lapsi, olet myös perillinen, Jumalan tahdosta (GAL 4:7). Iloiten te kiitätte Isää, joka on tehnyt teidät kel-vollisiksi saamaan osuuden siitä perinnöstä, joka pyhillä on valkeudessa (KOL 1:12).
Kristuksessa me olemme myös saaneet perintöosan, niin kuin meistä oli ennalta määrätty Hänen suunnitelmassaan. Hänessä on teihinkin, sitten kun olitte kuulleet totuuden sanan, pe-lastuksenne evankeliumin, ja uskoneet sen, pantu sinetiksi luvattu Pyhä Henki, joka on meidän perintömme vakuu-tena Hänen omaisuutensa lunastamiseksi, Hänen kirkkautensa ylistykseksi. (EFES 1:11-14)
Ajatus Hengen sinetistä vain merkkinä sisimmässä - samankaltaisena kuin ympärileikkaus israelilaisten kehossa - on kuitenkin yksipuolinen. Kirkkauden Henki on jumaluuden kolmas persoona, joka asuu ja hal-litsee Jeesukseen uskovissa. Hän opettaa, nuhtelee, vahvistaa, voitelee, pyhittää ja johdattaa uskovia Jumalan tahdon mukaan. Siksi Raamattu neuvoo:
Älkää tehkö murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on annettu teille sinetiksi lunastuksen päivää varten (EFES 4: 30).
c) Nimi Elämän kirjassa
Olemme panneet merkille, kuinka Raamattuun on talletettu runsaasti tarkkoja nimi- ja sukuluetteloita. Niiden kirjoittajia innoittaessaan Pyhä Henki on toiminut huolellisen rekisterinpitäjän tavoin. Yksilöihmisen tulevaisuuden kannalta tärkeintä rekisteriä kutsutaan Elämän kir-jaksi ja sitä säilytetään Jumalan luona taivaassa. Se yksi niistä kirjoista, jotka avataan esille viimeisellä tuomiolla. Kaikki maan päälle syntyneet ihmiset ovat silloin läsnä Valkoisen Valtaistuimen edessä tekemässä tiliä itsestään (ROOM 2:5-11; 14:10-12; JOH 5:27-29).
Oikeus istui tuomiolle, ja kirjat avattiin (DAN 7:10).
Minä näin suuren valkoisen valtaistuimen ja sillä istuvan. Näin myös kuolleet seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avat-tiin. Avattiin vielä yksi kirja, elämän kirja, ja kuolleet tuo-mittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan. Ja jos jonkun nimeä ei löytynyt elämän kirjaan kir-joitettuna, hänet heitettiin tuliseen järveen. (ILM 20:11-12,15)
Näiden jakeiden perusteella on pääteltävissä, että valtaistuimella istu-valla Tuomarilla on käytössään useampia kirjoja (kreikaksi βίβλος [bib-los] = kirjakäärö). Psalmin kirjoittaja ja Job kuvailivat, kuinka Jumala on etukäteen asettanut yhteen kirjoistaan kaikkien syntyvien ihmisten elinpäivät ja niiden lukumäärän (PS 139:16; JOB 14:5). Arvioidessaan luomiensa ihmisten vaellusta Tuomari käyttää perusteenaan Tekojen kirjaa. Siihen on koottu ihmiskunnan jokaisen jäsenen päivittäiset teot, tekemättä jättämiset, sanat, motiivit ja omantunnon todistus (ILM 20:13; MATT 12:36-37; SNL 12:14; ROOM 2:14-16). Kun kaikki kuolleet herä-tetään 1000-vuotisen valtakunnan jälkeen viimeiseen katselmukseen, luetaan kullekin ihmiselle tuomio Tekojen kirjasta osoitettavissa olevien tekojen perusteella (JER 17:10; 1 PIET 1:17; LUUK 12:47-48).
Elämän kirjan käyttötapa on erilainen, sillä se on ollut alustavasti kir-joitettuna jo maailman perustamisesta lähtien (ILM 17:8). Raamatun antamien vihjeiden mukaan Elämän kirja on rekisteri Jumalan kaikkina aikoina vanhurskaiksi julistamista pyhistä. Niillä, joiden nimi säilyy loppuun asti tässä kirjassa, on osa ensimmäisessä eli elämän ylösnousemuksessa ja he perivät iankaikkisen elämän (JOH 5:28-29; LUUK 14:14; ILM 20:6). Selvyyden vuoksi käsittelen seuraavassa Elämän kirjaa kahdessa osassa.
Ensimmäiseen osaan on tallennettu Israelin kansan pyhien nimet, sekä Vanhan Testamentin ajalta että Jaakobin ahdistuksessa Jeesuksen lunastustyöhön turvautuvien osalta (JES 44:21-22). Siitä löytyvät lisäksi niiden Israelin kansaan ja Kristuksen seurakuntaan kuulumattomi-en ihmisten nimet (katso kuva alla), jotka Jumala eri syistä on van-hurskauttanut taivasten valtakuntaan kelpaaviksi (JAAK 2:25; MATT 10: 40-42; 19:13-14; 25:34; ILM 20:4). Heidät kootaan kaikista ilman-suunnista tai herätetään asukkaiksi 1000-vuotiseen valtakuntaan:
Sinä aikana pelastetaan Sinun kansasi, jokainen, jonka nimi on kirjoitettu kirjaan. Monet maan tomussa nukkuvis-ta heräävät, toiset iankaikkiseen elämään, toiset häpeään ja iankaikkiseen kauhuun (DAN 12:1-2).
Tästä elämän kirjan ensimmäisestä osasta Jumala on historian aikana joutunut pyyhkimään pois sinne alunperin kirjattujen kansansa jäsenten nimiä synnin tähden. Asia käy ilmi seuraavasta Mooseksen ja Herran välisestä keskustelusta:
Mooses sanoi: "Voi! Tämä kansa on tehnyt suuren synnin. He ovat tehneet itselleen kultaisen jumalan. Jospa nyt antaisit heidän rikoksensa anteeksi! Mutta jos et anna, pyyhi minun nimeni pois kirjastasi, johon olet sen kirjoittanut.
Mutta Herra vastasi Moosekselle: "Minä pyyhin pois kirjas-tani sen, joka on tehnyt syntiä Minua vastaan." (2 MOOS 32:31-33)
Myös kuningas Daavid pyrki vaikuttamaan Elämän kirjassa jo olevien israelilaisten nimien poistamiseen. Vaikeassa ahdingossaan hän rukoili näin:
Enemmän kuin hiuksia päässäni on niitä, jotka minua syyttö-mästi vihaavat. Paljon on niitä, jotka tahtovat tuhota minut, noita petollisia vihollisiani. Olen käynyt vieraaksi veljilleni. Lisää heille syyllisyyttä syyllisyyden päälle, älkööt he pääskö osalli-siksi sinun vanhurskaudestasi. Pyyhittäköön heidät pois elämän kirjasta, älköön heitä kirjoitettako vanhurskaiden jou-kkoon. (PS 69:5,9,28-29)
Vaikka VT:n pyhien lisäksi Jumalan valtakuntaan kokoontuu lopulta lunastetut kaikista ilmansuunnista, puuttuu silti monen "Israelin lapsen" nimi Elämän kirjasta (LUUK 13:28-29; PS 107:2-3; MATT 8:11-12). Kuten olen tällä sivustolla kirjoittanut, käytetään Raamatussa sanontaa "kai-kista ilmansuunnista" koskemaan Jumalan valittujen kokoamista maa-pallon joka kolkasta lopun ajan suuressa elonkorjuussa. Se tarkoittaa mm.
Kristuksen seurakunnan kokoamista aluksi taivaaseen Karit-san häihin (MATT 24:31) ja Israelin pelastuneiden keräämistä omaan maahansa (JES 43:5-7).
Elämän kirjan toinen osa koostuu pakana- ja messiaanisten uskovien nimistä. He muodostavat Kristuksen seurakunnan. Herra Jeesus kehotti seuraajiaan iloitsemaan ennen muuta juuri siitä armosta, että heidän nimensä on merkitty tähän Karitsan elämänkirjaan. Jumala tunsi lastensa nimet jo ennen kuin loi Maan heidän jalkojensa alle. Kristuk-sessa Hän määräsi heille perintöosan ja Poikansa kuvan kaltaisuuden kirkkaudessaan (EFES 1:11; ROOM 8:29-30).
Petoa kumartavat kaikki maan päällä asuvat - kaikki ne, joiden nimi ei ole kirjoitettuna maailman perustamisesta alka-en teurastetun Karitsan elämänkirjaan (ILM 13: 8; 17:8).
... iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa (LUUK 10:20)
Jo ennen maailman perustamista Hän valitsi meidät Kris-tuksessa olemaan pyhiä ja nuhteettomia Hänen edessään. Rakkaudessaan Hän jo edeltäpäin määräsi meidät yhtey-teensä, omiksi lapsikseen, Jeesuksessa Kristuksessa, oman hyvän tahtonsa mukaan (EFES 1:4-5).
... he ovat taistelleet evankeliumin hyväksi yhdessä minun ja muiden työtovereideni kanssa, joiden nimet ovat elämän kirjassa. Iloitkaa aina Herrassa! (FIL 4:3-4).
Elämän kirjan ensimmäisen (mm. Israelia koskevan) osan ja toisen (seu-rakuntaa koskevan) osan välillä näyttäisi siis olevan muuan merkittävä eroavuus. Edellä havaittiin, että Jumala joutui (joutuu) joskus pyyhki-mään Elämän kirjan 1. osassa alunperin olleen nimen pois synnin täh-den. Kirjan toisen osan yhteydessä tällaista nimen poistamismenettelyä ei Raamatusta löydy. Jumala on edeltä tuntenut ne, jotka säilyttävät kruununsa ja voittavat Kristuksen kanssa (ILM 3:11-12,21).
Se, joka voittaa, puetaan siis valkoisiin vaatteisiin, enkä Minä pyyhi pois hänen nimeään elämän kirjasta, ja Minä tun-nustan hänen nimensä Isäni edessä ja Hänen enkeliensä edes-sä (ILM 3:5).
Viimeisen tuomion jälkeen Jumala uudistaa taivaan ja maan (ILM 21:1). Silloin laskeutuu taivaasta alas Jumalan kirkkautta säteilevä kaupunki, Uusi Jerusalem, jonne Jeesus on valmistanut asuinsijan morsiamelleen (ILM 21:2,9-11). Kukaan kaupungissa asuva ja asioiva ei ole seisonut valkoisen valtaistuimen edessä tuomitun osassa. He ovat kokeneet Jeesuksen veren ansiosta sen ihmeen, että heidän nimensä kohdalla Tekojen kirjasta ei löydy luetteloa syntisistä teoista, sanoista ja ajatuksista. Ne on kaikki pyyhitty pois! Jumala ei muista heidän rikoksiaan eikä saastaista menneisyyttään (APT 3:19; HEPR 8: 12). Siksi Johannes saattoi kuvata Uutta Jerusalemia näin:
Sen portteja ei suljeta päivällä, ja yötä siellä ei ole. Eikä sinne pääse mitään epäpyhää, ei ketään iljettävyyksien tekijää eikä valehtelijaa, vaan ainoastaan ne, joiden nimet on kirjoitettu Karitsan Elämän kirjaan (ILM 21:27).
