B6.1 YHTEISÖLLISYYDEN TARVE
16.5.2025
Havahduin hiljattain otsikon eteen vierailevien sananpalvelijoi-den sairastumisten takia. Etukäteen suunniteltujen saarnojen peruuntuminen viime hetkessä aiheutti haasteita muutamassa pienehkössä paikallisseurakunnassa. Nämä yllättäen eteen tul-leet tilanteet auttoivat ymmärtämään laajemminkin yksilö- ja puhujakeskeisyyteen perustuvan yhdessäolon ongelman: kris-tusruumiin jäsenten kollektiivisen voimavaran käyttämättä jää-misen. Oman talentin etsimiseen ja esille asettamiseen "sanoin tai teoin" ei ole tarvetta, jos toiminnan käsikirjoitus on enna-kolta suunniteltu harvojen varaan. Näin kokoontuvan paikal-lisseurakunnan hengellinen hyvinvointi ei ole paras mahdolli-nen. Siksi haluan puhein ja kirjoituksin kannustaa kanssamat-kaajiani Kristuksessa avautumaan entistäkin rohkeammin yhtei-söllisyydelle. Uskon sen olleen ensimmäisten kristittyjen yhdes-säolon muoto ja siunaus.
Mistä alkuperäisessä yhteisöllisyydessä on kysymys?
Kuinka siis on veljet (ja sisaret)? Kun kokoonnutte yhteen, jo-kaisella on jotakin annettavaa: laulu, opetus tai ilmestys, puhe kielillä tai sen selitys. Kaikki tapahtukoon rakentumiseksi (1 KOR 14:26).
Sanaa "yhteisöllisyys" ei sellaisenaan esiinny Raamatussa. Yllä oleva raamatunjae liittää seurakuntayhteisön kokoontumi-seen keskinäisen jakamisen. Jakeen mukaan toisille antaminen voi välittyä mm. musiikin, opetuksen ja henkilahjojen kautta. Toisaalta "yhteyttä" tarkoittavan kreikankielen käsitteen koino-nia merkitykset (alla RK 2012- ja KJV 1972-käännöksessä) il-mentävät hyvin sitä käytännöllistä palvelemista hyvissä teoissa, jota yhteisölliyys varhaiskristityille myös tarkoitti:
a) keskinäinen fyysinen yhteys (APT 2:42; fellowship)
b) avustamispalvelu (2 KOR 8:4; 9:13; fellowship, distribution)
c) omasta jakaminen (HEPR 13:16; communication)
d) keräys (ROOM 15:26; contribution)
e) yhteys uskossa (FILEMON 1:6; communication)
f) Hengen yhteys (FIL 2:1; fellowship) ja osallisuus Hengestä
(2 KOR 13:13; communion)
Pyrkikää aina tekemään hyvää toisillenne ja kaikille. Neuvo heitä tekemään hyvää, rikastumaan hyvistä teoista, olemaan an-teliaita ja jakamaan omastaan. (1 TESS 5:15; 1 TIM 6:18)
Palvelkaa toisianne rakkaudessa. (GAL 5:13)
Edellä mainitun perusteella voimme ajatella yksinkertaisesti, että seurakunnan yhteisöllisyys on
keskinäistä palvelemista Hengen ohjauksessa siten, et-tä kukin jakaa toisille sanoin tai teoin siitä, mitä Herra on hänelle antanut.
Ensimmäisille kristityille oli ominainaista pysyminen keskinäi-sessä yhteydessä1). Milloin rukoushuonetta ei ollut käytettävis-sä, kokoontuminen toteutui esimerkiksi kodeissa.2) Tällöin seu-rakunnan jäsenet pitivät huolta toisistaan rohkaisten toisiaan osoittamaan rakkautta sanoin ja teoin. Näin seurakunnasta muodostui Herran majatalo haavoitetuille, terveen opin kas-vualusta vasta uskoon tulleille, tukeva olkapää väsyneille ja kuormitetuille, lohduttava syli ahdistetuille ja alakuloisille, esi-rukouksen paarit sairaille, vapautuksen paikka syntisille ja sidotuille sekä diakonia-avun lähde vähävaraisille aikana, jolloin yhteiskunnan sosiaalista turvaverkkoa ei ollut käytettävissä.
Pitäkäämme huolta toisistamme rohkaisuksi rakkauteen ja hyviin tekoihin. Älkäämme jättäkö yhteistä kokoontumistam-me, niin kuin muutamien on tapana, vaan kehottakaamme toi-siamme entistäkin enemmän, kun näette tuon päivän lähestyvän. (HEPR 10:24-25)
Tavoitelkaamme sitä, mikä edistää rauhaa ja keskinäistä ra-kentumistamme. Olkoon kukin meistä lähimmäiselleen mieliksi hänen parhaaksensa, että hän rakentuisi. (ROOM 14:19; 15:2)
Keskinäinen rakentuminen on siis yhteisöllistä, kun Kristus seu-rakunnan päänä saa koordinoida sitä, mitä Hän ruumiinsa eri jäsenille on uskonut. Jeesus johdattaa kutakin omaansa arjessa ja uskonelämässä aivan henkilökohtaista polkua pitkin. Kun etsimme Hänen tahtoaan, Hän avaa ja opettaa meille sanan-sa viisautta hyvin yksilöllisesti.3) Kutsumustemme erilaisuudes-ta johtuen poikkeavat toisistaan myös ne lahjat, jotka Herra on uskonut käyttöömme keskinäistä palvelemista ja rakentumista varten.4) Kristuksen hyvyys, johon itse kukin uskova on puettu, sisältää hyvin moninaisia talentteja: aineellisia, henkisiä, käy-tännöllisiä ja hengellisiä. Kaikki tämä on sitä seurakunnan rik-kautta, josta yhteen kokoontuessamme voimme jakaa toisil-lemme. Raamattu sanoo siitä näin:
Jumala on voimallinen antamaan teille runsain määrin kaik-kea armoa, niin että teillä on aina riittävästi kaikkea voidaksenne tehdä runsaasti kaikkea hyvää. (2 KOR 9:8)
Yhteisöllisyyden siunaus kumpuaa siis Kristuksen täyteydestä, jota Hän on runsaasti tallettanut omiinsa.5)
Tästä Jumalan armon taloudenhoidosta tutkimme seuraavassa kolmea sanasta esille nousevaa yhteisöllisyyden osa-aluetta. Tietenkin motiivimme on samalla kysellä itseltämme, olisiko meillä "liinasessa" tai "maahan kaivettuna" niihin liittyviä "lei-visköjä", jotka Herran Henki haluaisi valjastaa ja virittää käyt-töönsä.
1. Yhteisöllisyys on toinen toisensa neuvomista
Omasta puolestani olen kyllä varma teistä, veljeni (ja sisareni), että olette täynnä hyvyyttä ja kaikkea tietoa ja myös kykenette neuvomaan toinen toistanne (ROOM 15:14).
Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana. Opettakaa ja neu-vokaa toinen toistanne kaikella viisaudella. Vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon teidät on yhdessä ruu-miissa kutsuttu, ja olkaa kiitollisia. (KOL 3:15-16)
Kehottakaa siis toisianne ja rakentakaa toinen toistanne, niin kuin teettekin. (1 TESS 5:11). Ottakaa vastaan kehotuksia, olkaa yksimielisiä (2 KOR 13:11).
Nuhdelkaa kurittomia, rohkaiskaa alakuloisia, tukekaa heikkoja, olkaa kärsivällisiä kaikkia kohtaan. (1 TESS 5:14)
Paavalin mielestä uskovat ovat kykeneviä neuvomaan toinen toisiaan Kristuksen sanalla. Hänen tässä yhteydessä käyttämä kreikan verbi noutheteō pitää sisällään merkitykset "neuvoa", "panna jkn mieleen", "kehottaa", "ojentaa" ja "varoittaa". Neu-vominen ja rohkaiseva kehottaminen ei ole ensi sijassa saarnan vaan huolen pitämistä toisesta.6) Se tapahtuu vierellä kulkijan nöyryydessä sen armon ja ymmärtämisen pohjalta, mitä Pyhä Henki sanan totuudesta ja lohdutuksesta on itselle kirkas-tanut. Tämä henkilökohtainen tiedon ja viisauden rikkaus, mikä kullekin on vuosien mittaan kertynyt Kristuksessa, ei Raamatun mukaan ole vähäistä:
Te olette kaikessa rikastuneet Hänessä, kaikessa puhees-sa ja kaikessa tiedossa (1 KOR 1:5).
Olen varma teistä, että olette täynnä kaikkea tietoa ja myös kykenette neuvomaan toinen toistanne (ROOM 15:14).
Teillä on runsaasti kaikkea, uskoa, sanaa, tietoa, kaikenlais-ta intoa ja meistä teihin tullutta rakkautta (1 KOR 8:7).
Hän on suonut meille kaikkea viisautta ja ymmärrystä (EFES 1:8).
Sen tähden emme ole lakanneet rukoilemasta teidän puo-lestanne ja anomasta, että tulisitte täyteen Hänen tahtonsa tuntemista kaikessa hengellisessä viisaudessa ja ymmärryk-sessä (KOL 1:9).
Kristusruumiin paikallistason yhteyteen näyttää siis sanan mukaan kuuluvan armollinen keskinäinen jakaminen. Meille suo-malaiseen hengelliseen kulttuuriin tottuneille tämä saattaa tun-tua hämmentävältä. Perinteisestihän kokoontumisemme ovat jumalanpalveluksia, jotka koostuvat muutamien veljiemme ja sisartemme toimittamista puhe- ja musiikkiosuuksista muiden kuunnellessa. Olemme ehkä ajatelleet, että näin Herran seu-rakunnan yhteen kokoontumisten kuuluukin sujua. Vasta esi-merkiksi "pääpuhujan" yllättävä sairastuminen muistuttaa mei-tä Herran antaman yhteisöllisen potentiaalin laajemmasta käyttöön ottamisesta. Neuvon ja rohkaisun sana - siis toinen toistemme vahvistaminen - on uskottu muillekin kuin opetta-misen tai evankelistan armolahjan haltijoille. Yllä olevissa ja-keissa Paavali näyttää pitävän luonnollisena käytäntönä jokai-sen jäsenen osallistumista Kristuksen ruumiin rakentamiseen. Kaikki "pyhään papistoon" kuuluvat voivat jakaa toisille siitä, mitä ainutlaatuinen Herran Henki - tiedon, viisauden, ymmär-ryksen ja neuvon Henki 7) - on itselle sanasta opettanut. Siten kiitollisuus ja yhteisöllisyyden siunaus vapautuu hyödyttämään koko yhteisöä.
Hänessä koko ruumis liittyy yhteen ja pysyy koossa jokai-sen jänteensä avulla ja kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman mukaan, joka kullakin ruumiinosalla on (EFES 4: 16).
Palvelkaa toisianne Jumalan moninaisen armon hyvinä talou-denhoitajina sillä armolahjalla, jonka kukin on saanut (1 PIET 5: 10; 1 KOR 14:12)
Se, jolla on kehottamisen lahja, kehottakoon (ROOM 12:8).
2. Yhteisöllisyys on käytännöllistä palvelemista
Jumala antaa Hengen ilmetä itse kussakin yhteiseksi hyödyksi. Kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin erikseen niin kuin tahtoo. (1 KOR 12:7,11).
Se, jolla on palvelutehtävä, palvelkoon. Joka antaa, antakoon vilpittömästi. Joka harjoittaa laupeutta, tehköön sitä iloiten. (ROOM 12:7-8)
Palvelkaa toisianne rakkaudessa. Jos joku palvelee, palvel-koon sen voiman mukaan, jonka Jumala antaa, että Jumala tulisi kaikessa ylistetyksi Jeesuksen Kristuksen kautta. (GAL 5:13; 1 PIET 4:11)
Raamattu antaa lukuisia esimerkkejä ensimmäisten kristillisten yhteisöjen rakentumisesta uskovien aineellisten talenttien, hen-kisten kykyjen ja käytännöllisten taitojen avulla. Samalla tavalla valmistui aikoinaan Ilmestysmaja niistä materiaaleista, suunnittelutaidoista ja kätevyyksistä, jotka Jumala oli israeli-laisten haltuun antanut.8) Herran Henki, joka on taidon (neu-von) ja ymmärryksen Henki, haluaa ohjata yhteisöllisyyteen myös käytännön osaamisen ja aineellisen siunauksen jakami-sessa. Se on otollista Jumalan silmissä:
Älkää unohtako tehdä hyvää ja jakaa omastanne, sillä sellaisiin uhreihin Jumala mielistyy. (HEPR 13:16)
Hän antoi armolahjoja ... avustaa (1 KOR 12:28).
Käytännön tehtäviin ja avustamiseen suuntautuneille talenteille avautuu paljon käyttötilaisuuksia tämän päivän seurakunnan keskellä. Perinteisesti Herran Henki on ohjannut uskovia palve-lemaan esimerkiksi esirukouksessa, taloudellisessa avustami-sessa, diakoniatyössä9), puhujien majoittamisessa, keittiössä ja tarjoilussa, musiikissa sekä lapsi- ja nuorisotyössä. Yhä tär-keämmiksi taidoiksi monissa paikallisseurakunnissa ovat osoit-tautuneet mm. talous-, kirjanpito-, laki- ja lupa-asioiden hoita-minen, kiinteistöstä huolehtiminen, AV-tekniikan rakentaminen, sosiaalisen median kanavien hyödyntäminen sekä kielten tulk-kauskyky. On selvää, että tämänkaltaisilla aineellisilla tai hen-kisillä lahjoilla, luontaisilla tai opituilla kyvyillä varustetut omansa Herra Jeesus haluaa kasvattaa vanhurskaudessa ja py-hittää palvelemaan osaamisalueittensa mukaisissa hyvissä teoissa.
... jotta Jumalan ihminen olisi täydellinen ja varustautunut kaikkiin hyviin tekoihin (2 TIM 3:17).
... että tulisitte täyteen Hänen tahtonsa tuntemista kaikessa hengellisessä viisaudessa ja ymmärryksessä ... että kantaisitte hedelmää kaikissa hyvissä teoissa ja kasvaisitte Jumalan tun-temisessa (KOL 1:9-10).
3. Yhteisöllisyys on toisesta huolta pitämistä
Ensimmäisten kristittyjen yhteisöllisyyteen kuului huolen pitä-minen jokaisesta kristusruumiin jäsenestä. Enemmän kuin nyt, yhteiskunnan sosiaalihuollon aikana, oli se tuolloin taloudellista huolenpitoa. Silti yhä vielä Hengen jakamiin armoituksiin ja talentteihin kuuluu kyky tukea erityisesti niitä Kristuksen veljiä ja sisaria, jotka ovat heikompiosaisia, puutteenalaisia, kärsiviä tai uskossaan heikkoja.10)
Jumala on liittänyt ruumiin yhteen niin, että ... ruumiissa ei olisi eripuraisuutta vaan jäsenet pitäisivät yhtäläistä huolta toisis-taan Jos yksi jäsen kärsii, kärsivät kaikki jäsenet sen kanssa. (1 KOR 12:24-26)
Auttakaa pyhiä heidän tarpeissaan, pyrkikää osoittamaan vieraanvaraisuutta (ROOM 12:13). Tulkoon teidän nykyinen yltä-kylläisyytenne avuksi heidän puutteeseensa, niin että heidän yltäkylläisyytensä tulisi vuorostaan avuksi teidän puutteeseenne. Näin syntyy tasaus. (2 KOR 8:14)
Kantakaa toistenne kuormia, niin täytätte Kristuksen lain. Niin kauan kuin meillä on vielä aikaa, tehkäämme hyvää kaikil-le, varsinkin uskonystäville (GAL 6:2,10; ROOM 15:1).
Kaikki uskovat olivat yhdessä ja pitivät kaikkea yhteisenä. Seurakunta rakentui ja vaelsi Herran pelossa ja kasvoi Pyhän Hengen rohkaisevasta vaikutuksesta. (APT 2:44; 9:31)
Yhä voimistuva käsitykseni on, että lopunajan seurakunta pa-lautetaan elämään alkuperäisen kutsumuksensa varassa yhte-näisenä ja toisistaan välittävänä joukkona. Uskon, että seura-kunta saapuu Herran Päivään Hengessä ja Herran pelossa vael-taen kukin omaa ristiään kantaen. Se on uudistunut Pyhän Hengen virvoittavasta vaikutuksesta ja tunnistetaan keski-näisestä rakkaudesta. Seurakunta on silloin "hengellinen huone", "pyhä temppeli Herrassa", jonka Jeesus itse on rakentanut val-miiksi.11) Jokainen "elävä kivi" on asetettu puhdistettuna ja py-hitettynä omalle palvelupaikalleen. Kun huippukivi, Kristus itse, laskeutuu viimeisenä paikalleen, loistaa seurakunta Hänen armonsa kirkkautta täydessä lähtövalmiudessa.
Mitä teettekin, sanoin tai teoin
a) tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa Hänen kauttaan (KOL 3:17)
b) tehkää se sydämestänne niin kuin Herralle eikä ihmisille (KOL 3:23).
c) tapahtukoon rakkaudessa (1 KOR 16:14).
Olkaa toisillenne alamaisia Kristuksen pelossa (EFES 5:21). Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian vuoksi, vaan pitäkää toista parempana kuin itseänne (FIL 2:3).
Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja rak-kaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöy-ryyteen, lempeyteen ja pitkämielisyyteen. Kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos jollakulla on moi-tetta toista vastaan. Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rak-kauteen, joka on täydellisyyden side. (KOL 3:12-14)
Lämmöllä lukijoita Isän edessä muistaen ja omaa paikkaa yh-teisöllisyydessä etsien
